Virallinen korvauspyyntö

Tapiolasta vastattiin. Pyysivät tekemään virallisen korvauspyynnön, ennen kuin lähettävät tarkempia ohjeita. Taidan siis mennä oma-alotteisesti käymään sen viulutohtorin luona hankkimassa tiedot viuluni arvosta ja mahdollisista korvauskustannuksista. Ja tietysti otan näiden asioiden tiedustelusta mahdollisesti koituvista kuluista kuitit talteen ja pistän myös ne vakuutusyhtiölle. Kuolinpesän hoitaja, jolta tuon viulun aikanaan ostin sanoi viulun arvoksi arvioidun 700€ (maksoin 500) - sinällään ihan kiinnostavaa saada tietää, miten paljon miuta aikanaan huijattiin.

Väkivalta

Ylläolevan tilaston mukaan Southampton on melkolailla vaarallisempi kaupunki elää, kuin keskiverto paikka jossain päin Englantia, mutta luultavasti kuitenkin huomattavasti turvallisempi kuin suuri pääkaupunki - tai vaikka Liverpool, josta monet täällä sanovat: "Siellä pitää pelätä puukotusta jatkuvasti". Ensimmäisen viikkomme aikana meille toistuvasti sanottiin kaikissa infoissa, että olkaa varovaisia, älkää kulkeko yksin, älkää kävelkö puistoissa pimeän jälkeen ja pitäkää huolta kaverista. Kuten missä tahansa paikassa, jossa on muita ihmisiä läsnä, voi täälläkin joutua kohtaamaan jotain kamalaa. Asuntolaamme lähellä olevan sillan lempinimi rape bridge kertoo omasta puolestaan karua tarinaa - onneksi enemmän meidän peloistamme, kuin todellisuudesta, sillä sillalla ei ole koskaan lempinimestä huolimatta raiskattu ketään. Ja siltakin on kätevästi kunnostuksen vuoksi suljettu joulukuuhun saakka.

Yksin liikkumisen välttäminen tuntuu paikallisille nuorille olevan hyvin luontevaa ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Omalla kurssillani on eräs nuori mies, joka tarvitsee yliopiston tarjoamaa avustajaa opiskellakseen. Hänen toinen silmänsä on ilmeisesti sokeutunut tai ainakin näkörajoitteinen ja hän käyttää välillä silmälappua. Tänään luennolla katseeni harhaili vähän väliä nuorukaisen takaraivossa olevaan leveään hiuksettomaan arpeen. Käsitykseni mukaan hän meni väliin johonkin tappeluun häviäjää puolustaakseen ja joutui itse vakavasti pahoinpidellyksi. Avustajan kanssa opiskelu yliopistossa on mahdollista.

Olen siis ottanut varoitukset vakavasti ja jätin eräänä iltana lähtemättä ulos, sillä en halunnut lähteä kävelemään yksin kohti keskustaa. Hyvin valaistulla lähikaduilla olen käynyt iltaisin muutaman kerran kävelyllä, mutta silloinkin tarkkaillut jatkuvasti ympäristöäni tavalla, johon en suomalaiseen nukkumalähiöön tuudittautuneena ole pienimmissäkään määrin tottunut.

Harkitessani siis yliopiston tarjoamia liikuntalajeja itsepuolustus nousi yllättäen aika korkealle kiinnostavien harrastusten listassa. Kävin tänään ensimmäisellä tunnilla Wing Chun Kung Fussa, jota yliopistolla treenataan kahdesti viikossa. Harjoituksissa eräs pidempään treenannut tyttö sanoi: "Kun pojat meinaaavat olla herrasmiehiä ja alkavat pehmoilemaan liikaa treenatessa, sanon heille, että valitettavasti kaikki miehet eivät ole yhtä mukavia kuin he, joten antakaa nyt kunnolla vastusta." Onnistuin ensimmäisen tuntini aikana tekemään yhden niin tyylipuhtaan iskun, että se meni läpi opettajamme puolustuksesta ja osuin häntä suoraan leukaan - hän vain kehui, miten hieno isku se oli kun minä olin aivan järkyttynyt, että olin juuri lyönyt jotakuta. En edes kuvittele, että kamppailulajin aloittaminen tarkoittaisi sitä, että vastaisuudessa uskallan heittää varovaisuuden romukoppaan, mutta toivon, että kamppailulajin harrastaminen toisi sen verran turvallisuuden tunnetta, etten pelkäisi kävellä iltaisin hyvinvalaistuilla kaduilla. Ja tietysti ihan puhtaan fyysinen ulottuvuus - liikunta tuo mielihyvää. Treeneistä ei onneksi tarvitse kävellä yksin illalla takaisin - opiskelija-asuntolaelämisen hyviä puolia, yhteinen kotimatka erään toisen harrastajan kanssa.

Asuntolamme pyykkitupa

WTF IS THIS? (Vapaasti käännettynä: Mitä *ttua!?)

Kansainvälisellä viikolla meiltä kysyttiin, mitkä ovat vaikutelmamme Englannista tähän asti. Mie sanoin, että epäsiisteys. Roskia on kaikkialla, eikä nuoret vaivaudu yleisen siisteyden eteen pennin vertaa. Ranskalaiset taas sanoivat, että heidän mielestään täällä on siistiä. No en nyt tiedä. Ainakaan sen jälkeen kun kävin meidän pyykkituvassa.

En oikeasti voinut muuta kuin nauraa.

Onko tää edes mahdollista!? Vannon, että edellisenä iltana pestessä omia pyykkejäni se oli vielä täysin siisti! Hahahahahhahahahahhaha! Hyvä lapset, edes muutama teistä on oppinut, että kuivausrummun suodatin pitää tyhjentää käytön jälkeen, vielä kun oppisitte laittamaan ne möhnät ja loputkin roskanne roskikseen, niin hyvin menee! Jotta onnea vaan korkeakoulutetulle englantilaiselle tulevaisuudelle!

AHAHHAHAHAHAHHAHAHAHAHAA!

(Okei, tuo ylläoleva oli nyt vähän liikaa.)

Kiinalaiset kämppikset

Tänään bulgarialainen kämppäkaverini, samanikäinen tyttö kuin minäkin, tuhahti miulle että "ne tekevät sen varmaan tahallaan".

Häh? Minkä? Ketkä?

No kiinalaiset. Ensimmäisen kerran yhteiseen keittiöön mennessäni keittiössä leijaili sankka harmaa savu, kun kiinalainen tyttö teki kokkauksiaan, eikä viitsinyt käyttää keittiön tuuletinta. Samalla kerralla havaitsin, että tyttö näppärästi käytti vedenkeitintä kaalinsa keittämiseen. Pesin sen vedenkeittimen pienellä kiukulla hänen katsellessaan. Pari kertaa keittiössä käydessäni olen huomannut, että levyt ovat olleet (koko yön?) päällä. Onneksi mitään ei ollut syttynyt palamaan. Kierrätyssankoon toinen tyttö heitti viikon ajan kaikki jätteensä, kunnes totesin, että "kai huomasit tämän olevan vain kierrätykseen?". Recycling lukee aika isoilla kirjaimilla sen saavin kannessa, eli ilmeisesti kyseinen sana ei kuulunut sanavarastoon, kun ei aiemmin tullut ymmärrettyä. Likaisia astioita toinen kahdesta kiinalaistytöstä on säilyttänyt omassa wokkipannussaan, mutta nuo likaiset astiat ovat puhdistuneet kuitenkin aina alle 24 tunnin aikana, joten en ole asiasta välittänyt. Paitsi nostanut sen wokkipannun pois levyltä, ettei vahingossa kärähdä ne muovikipot myrkylliseksi savuksi.

Pääasiassa keittiössä on kuitenkin ollut siistiä. Tänään sain tietää syyn: ikätoverini ei siedä likaisia yhteisiä tiloja. Ihanaa. Hän on siis siivonnut kahden kiinalaistytön jälkiä tähän asti. Vähemmän ihanaa.

Kamelin selän katkaisi uunissa ilman uunivuokaa grillattu rasvainen ruoka, joka oli kovaa vauhtia jämähtämässä uuniin kiinni. Ällöttävä näky.

Kuva täältä.

Kävimme hakemassa kiinalaistytöt keittiöön, joista kumpikaan ei yllättäen ollut tehnyt grillissä mitään, mutta luulen, että kyseessä oli vain se, että kumpikaan ei ymmärtänyt, mitä me yritimme heille sanoa. Kielimuurista huolimatta selitimme heille, että tästä eteenpäin jäljet pitää siivota, astiat pestä käytön jälkeen ja uunissa ei laiteta mitään ilman uunivuokaa. Ja että kasviksia ei saa keittää vedenkeittimessä. Siivosimme bulgarialaistytön kanssa siis koko keittiön ja toivoimme, että ehkä tämä tästä.

Kunnes sitten tulin laittamaan alkuillasta omaa ruokaani ja keittiössä leijaili taas sankka savu (tuuletin oli pistetty juuri päälle, ennen kuin tulin sisälle - edistystä?). Jäljet oli siivottu kohtuuhyvin kun tulin uudemman kerran keittiöön takaisin. Ihmettelin vain päällä ollutta uunigrilliämme ja kysyinkin, että laittaako kiinalainen tyttö jotain ruokaa siellä? "Yes," oli vastaus, kerroin tytölle, että uunigrillin luukun pitää olla vähän auki grillattaessa ja tyttö lähti pois keittiöstä.

Aloin ihmettelemään uutta palaneen hajua, vilkaisin grilliin ja mitäs löytyi?

Huonosti pesty uunivuoka tyhjänä grillautumassa.

Yllättäen hain tytön takaisin keittiöön, sanoin, että hän ei tainnut sittenkään olla tekemässä ruokaa siellä grillissä ja pyysin häntä pesemään nyt palaneen vuoan. Tyttö vähän pesi vuokaa, mutta nyt se mitä siihen oli jäänytkään oli palanut jo lopullisesti kiinni. Yritin nimittäin. Pesin ja hinkkasin ja hioin, mutta pilalle palanut on. Useimpiin esittämiini kysymyksiin, mukaan lukien "ymmärrätkö mitään mitä sanon sinulla?" vastattiin "okay". Lopulta taisin saada tytölle kuitenkin perille, että hänen pitää mennä asuntolamme vastaanottoon ja kysyä, mistä hän voi ostaa uuden uunivuoan. Minähän en sitä maksa, että hän ei viitsi edes yrittää lukea keittiön käyttöohjeita tai ilmeisesti ole koskaan ottanut mitään vastuuta minkäänlaisesta ruuanlaitosta. Vai kuinka monelle tulee mieleen kuivata likaista uunivuokaa grillissä tai jättää huonosti pestyä wokkipannua tulikuumalle levylle?

Legendat kiinalaisista uusavuttomista opiskelijoista opiskelija-asunnoissa eivät osoittautuneet omalla kohdallani urbaanilegendaksi.

Viulutohtori, pelastakaa soitinparkani!

Ostin viulun 18-vuotislahjaksi itselleni ja aloin harrastamaan viulunsoittoa ystäväni opetuksessa. Toin tuon kauniin, 1900-luvun alussa käsintehdyn viuluni mukanani Englantiin, sillä tiesin, että minun täytyy jatkaa soittamista näiden kolmen vuoden aikana tai tulisin unohtamaan kaiken oppimani.

Tänään otin ensimmäistä kertaa viuluni esille ja hetken soitettuani aloin ihmettelemään, miksi ihana instrumenttini resonoi ja särisee. Karmea totuus valkeni muutaman minuutin ihmettelyn jälkeen. Joko lentomatkustus tai huoneen jatkuvat lämpötilavaihtelut ovat olleet sille liikaa. Liimasauma viulun reunakohdassa on haljennut.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, rakas ihana surusointuinen mustalaisviuluni! (kuten joku kokeneempi viulisti soitintani kerran kutsui)

Suomen kotivakuutuksemme kattaa matkatavaravahingot 150€ omavastuulla. Tarkistin ennen tänne muuttoa, että Tapiolan vakuutukset ovat vielä ainakin vuodenvaihteeseen saakka kohdallani voimassa, jotta saan muuttaa tänne rauhassa. Tapiolaan lähtikin heti viestiä, että mikäs nyt eteen. Eräs brittiystävä googlasi paikallisen viulutohtorin kotisivut minulle, jotta voin viedä poloisen soittimeni mahdollisimman pian kuulemaan tuomionsa.

Olen kuitenkin aika hyvillä mielin. Tuo instumentti on tuonut miulle niin paljon iloa, että vaikka se nyt ilmoittaisikin särkyneensä lopullisesti, olen silti sille ikuisesti kiitollinen kaikesta, mitä olemme kokeneet yhdessä. Viulunsoiton oppiminen oli kauan miulle saavuttamaton haave, kunnes uskalsin ryhtyä onnettomaksi aloittelijaksi ja edetä hitaasti epävarmasta aloittelijan pitämästä särinästä ja vinkunasta kohti oikeaa musiikkia. Pidän teidät ajantasalla!

Ja vinkki: jos muutat, hanki vakuutus ilman omavastuuta. Aijaijai.

Freshers' flu

Olisihan tämä pitänyt arvata. Parituhatta 0piskelijaa ahdettuna samaan paikkaan ympäri Englantia, Eurooppaa ja Aasiaa, nämä melkein lämpimänä pysyvät asunnot ja ripaus sadetta yhtenä päivänä ja saan flunssan. Sillä on ihan oma lempinimensäkin, Freshers' flu. Ainahan kaikki tulee kipeäksi, kun ihmisiä ahdetaan samoille suljetuille käytäville.

Ikea! Rakkautta skandinaaville!
Kuva nappaistu viime viikolla ostaessamme keittiötarvikkeita.

Tänään ohjelmassa on huoneen sisustusta ja ruuanlaittoa. Haluan jotain hyvää ja terveellistä ja ihanaa. Toivottavasti kokkaustaitoni riittävät moiseen suoritukseen, edellinen kokkailuni ei onnistunut makumaailmaltaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Ensimmäisenä suunta kulkee aamiaisen jälkeen siis Ikeaan, sieltä ruokakauppaan, sitten apteekkin hakemaan särkylääkettä ja nenäliinoja ja lopulta takaisin tänne asuntolalle, jossa aion ruuanlaiton jälkeen sisustella huonettani kaikessa rauhassa ja lopulta ryhtyä villavilttiin kääriytyneenä perienglantilaiseen ajanviettoon, teenjuontiin. Snif.

Tietoisku

Jotain brittiläisen rakentamisen tasosta kertoo, että nämä asuntolarakennukset on rakennettu 90-luvulla.

• Kokolattiamatot ovat edelleen muotia
• Lavuaareissa hanoja on kaksi - kylmä ja kuuma. Keittiössä vesi tulee yhdestä putkesta, mutta lämpötila väännetään kahdesta kahvasta.
• Huoneen lämpötila heittelee luultavasti n. 5-8 celsiusasteella jatkuvasti. (Onneksi on untuvapeitto!)
• Seinät tai ikkunat eivät eristä ulkoa tulevia ääniä nimeksikään.

Varustaudun kohta joko paintball- tai vesipyssyllä ja alan tähtäilemään pikkuisesta ikkunastani niitä opiskelijayksilöitä, jotka kokevat asiakseen huutaa ja mölytä hiljaisuuden alkamisen jälkeen. Siis ihan vain MÖLISTÄ, uliuliuliuliööööoooouuuaaaeee!! eikä edes mitään normaalia keskustelua! Perhana. Joku aamu menen antamaan epävireisen viulukonserton noiden mölyapinoiden käytäville.

Viikon aikana kuvattua

Asuntolan vieressä tehdään nyt tietöitä. Tämä kulkureitti on käytössä enää muutaman päivän, sitten pitää kiertää pidempää kautta yliopistolle.

Kansainvälisten opiskelijoiden henkilöllisyys ja koulutodistukset tarkistettiin jossain vähän hienommassa kokoustilassa.

Englantilainen erikoisuus? Postikatalogimyymälä heti Ikean vieressä!

Ilmeisesti joka lauantaina Southamptonin ostoskatu muuttuu markkinatoriksi. Ainakin toivon niin, oli kaikkea tosi ihanaa myynnissä, kuten pientilojen juustoja! Väkeä oli paljon enemmän paikalla, kuin kuva antaa ymmärtää.

Tulevan kolmen vuoden tukikohtani, yliopistomme kirjasto!

Joka edellisen WC-remontin yhteydessä olisi voinut hankkia fiksummat hanat...

Kirjaston edusta on loistava paikka todeta, että isoon kompleksiin mahtuu paljon opiskelijoita.

Punapaitaiset opiskelijatoverit ovat pitäneet meistä SSU:hun ensikertaa eksyvistä ihmisistä hyvää huolta. Opettaja vastaa jostakin ja puhui jotakin, en muista enää mitä.

Päivä #1 - elokuvakäsikirjoittajat kohtaavat

Tänään tapasin ensimmäistä kertaa muiden käsikirjoittajaopiskelijoiden kanssa. Nuoriahan ne muut ovat kuin mitkä, itseäni vanhempia taitaa olla yksi britti ja tämä aiemmin mainitsemani suomalainen vaihto-opiskelija (joka lähteekin kotiin jo ensimmäisen periodin jälkeen, eli heti tammikuussa). Ulkkareita on lisäkseni yksi ja puoli - romanialainen ja puoli-irlantilainen.

Keskustelu ei oikein meinannut millään pysyä asiassa (eli kurssin käytännön suorittamisessa ja aikatauluissa) kun heti oltiin vaeltamassa syvällisiin elokuva-analyyseihin ja sen sellaisiin. Kurssivastaavamme vaikutti asiansa osaavalta, innostuneelta ja omistautuneelta ihmiseltä. Oli lukkariin laittanut erikseen aikaa pubissa roikkumiselle, jotta tutustuisimme ja tuli itsekin mukaan :D

Mene ja tiedä. Jos pääsen yli siitä, että yks kaks olenkin ryhmän vanhimpia enkä nuorimpia jäseniä (kuten olen tottunut) voin saada tästä todella paljon irti.

Päivän paras lainaus tuli kurssivastaavan suusta:

"You'd be like Dumbledore!"

Viittaus liittyi siihen, että kuvittelemme koulutuksen tekevän meistä jollain lailla viisaampia, vaikka todennäköisesti kolmen vuoden opiskelujen jälkeen tajuamme vain paremmin, miten hukassa oikeastaan tässä suuressa jutussa olemme.

Mutta hyvältä tuntuu tänään.

"Tarvitsemme siipiä. Ne näyttävät meille mielikuvituksemme
äärettömät horisontit, kuljettavat meidät kaukaisille seuduille
ja kannattelevat meitä kohti unelmiamme. Siipien ansiosta pääsemme
toisten ihmisten juurille ja pystymme oppimaan heiltä."

Paulo Coelho: Voittaja on yksin

BBC iPlayer TV

Yksi Englannissa asumisen parhaista puolista on tietysti mahdollisuus seurata BBC:n sarjoja. Harmi vaan, ettei miulla ole telkkaria, eikä aikomustakaan maksaa 150£ tv-lupamaksua, mutta brittiläisellä ip:llä pääsen katsomaan BBC:n nettitv:tä <3 Viimeisen viikon ohjelmat jaossa. Muikeeta!

Käytännöllisyys nostaa päätään

Miusta oli hauskaa huomata, miten käytännöllinen miusta on tullut nyt tässä muuton yhteydessä. Muut tytöt, jotka ovat muuttaneet asuntolaan asumaan ovat heti alkuun innostuneet käyttämään rahojaan sisustamiseen, kun miulle sellainen ei ehtinyt tulemaan vielä mieleenkään.

Haluaisin

• lämmittimen, joka tasaisi huoneen lämpötilavaihtelut
• lisää välttämättömiä ruuanlaittovälineitä (kuorimaveitsi, juustohöylä, purkinavaaja)
• lisää henkareita

Sisustushienoudet saavat vielä odottaa. On miullakin jotain mielessä, mutta käytännöllisyys on nyt ensisijainen prioriteettini.

Mutta olihan se ihan hauskaa nähdä, miten hienoilla tai hupsuilla ratkaisuilla olivat muut ulkkarit tehneet asuntolahuoneistaan viihtyisämpiä. Heillä tosin on epäreilu etu nimeltä en suite-huone. Tuota huoneen nurkassa olevaa vessalavuaaria ei saa feikattua viihtyisäksi varmaan millään.

Pukeutumisenkin suhteen on vähän samanlainen linja - kiinnitän paljon vähemmän huomiota siihen, miten pukeudun, koska jotenkin tiedostan, ettei se kuitenkaan ole loppupeleissä ihmisille tärkeää, onko miulla vaalea vai tumma paita päällä. Ehkä turhamaisuuteni palaa päivien edetessä, tällä hetkellä en jaksa moisista murehtia.

Huomenna alkaa Freshers' Week, eli pääsen vihdoin tapaamaan muut samalla kurssilla opiskelevat. Odotan innolla <3

Ps. Paikallisen arvioinnin mukaan olen suurimmalla todennäköisyydellä kotoisin Norjasta, kovana kakkosena tulee Yhdysvallat. Voivoi, piskuisesta Suomesta tullaan.

Info!

Suosikkipalojani infotilaisuuksista.

% Grades
Ai miten niin olisi järkevää ilmoittaa arvosanat A-E tai 4-10 tai edes 1-5 järjestelmällä? No me olemme brittejä, teemme sen toisin! Arvosanat annetaan prosenttiyksikköinä, ei edes 0-100%, vaan 34-75% tms. Teet siis huippuesseen ja saat arvosanaksi 72%. Ei, heillä ei ollut vastausta, miksi tämä tehdään näin.

Deadline
Oletko tottunut pistämään sähköpostia ja anelemaan päivän tai pari lisää aikaa? Et saa. Täällä deadline on ehdoton. 5 minuuttia myöhässä on myöhässä, sillä selvä. Lisäaikaa tehtäville ei saa. Ihan hyväkin, onhan se ollut epäreilua, kun toiset palauttaa ajoissa ja toiset viikon tai kaksi tai enemmänkin myöhässä. Taidan opetella palauttamaan vastedes kaikki tehtäväni viimeistään edeltävänä päivänä.

Monitoring
Eikös Big Brother ollut brittiläinen ohjelmaformaatti? Isoveli valvoo SSU:ssakin. Opiskelijoilla on elektroninen opiskelijakortti, jolla pääsee käyttämään yliopiston palveluja (esim. kirjastoa, tulostusta, ruokalaa), mutta tämän lisäksi kortilla kirjataan osallistuminen kaikille oppitunneille. Luokkien sisäänkäyntien vieressä on lukulaite, sisääntullessa kortti vedetään laitteesta läpi ja luennoitsijan näytölle pomppaa nimesi ja pieni valokuva kasvoistasi. 200hengen luennolta ei voikaan olla enää pois, kun ei huvita... 90% ajasta opetukseen täytyy osallistua. Pysyypähän osallistumismotivaatio pakotteiden jälkeen korkealla.

Hypnotherapy
Vaivaako koestressi? Opiskelijapalvelumme tarjoavat hypnotisointia koestressiin, esiintymispaineisiin, ahdistukseen ja ilmeisesti moneen muuhunkin opiskeluun liittyvään asiaan. Ovat kuulemma saaneet hyviä tuloksia. Pitäisiköhän kokeilla?

Chaplaincy
Termi oli ihan uppo-outo ja kun sisään asteli mies oranssissa neulessa ja valkoisessa papinkauluksessa, oli olo aika hämmästynyt. Briteissä jokaisella yliopistolla on oma chaplain, eli siis pappi paikallisesta seurakunnasta, joka huolehtii opiskelijoiden hengellisestä hyvinvoinnista. Keski-ikäisellä papilla oli hyvä linja, ei yhtään tyrkky tai pakottava. Muita uskontoja kunnioitetaan ja eri uskonnot tekevät Southamptonissa hänen sanojensa mukaan tiiviisti yhteistyötä. Yliopistolla on myös oma Faith Room, jonne voi mennä hiljentymään ja rukoilemaan mieliessään (luultavasti yliopiston muslimiopiskelijoita ajateltu, tai mistä mie tiedän). Ja jos ei kiinnosta, ei tarvitse sen lyhyen infojutun jälkeen uskonnon suuntaan olla missään yhteydessä.

International Induction Programme 2010

Meillä on ollut tosi paljon erilaisia infotilaisuuksia. Jotkut pihisee, että yhyy, on tylsää kuunnella, mutta miulle kelpaa kaikki info, mikä tekee tänne kotiutumisesta helpompaa.

Wednesday 15th September

• Induction Talk
• ID/Document Checking (passi ja todistukset siis)
• Introduction (Exhange Students Only!)
• Campus Tours
  
• International Guides visiting Halls
• Welcome BBQ

Thursday 16th September

• City Tours
• Health Talk and Registration (terveydenhuolto on yli 6kk maassa oleskeleville EU-kansalaisille ilmaista - paitsi hammashuolto)
• Late night shopping

Friday 17th September

• Information Sessions
• Language test
• International Guides will visit Halls
• International Food/Disco Evening

Infojutuissa olen käynyt, iltajutuissa en. Ekana iltana oli väsy ja meni myöhään etsiessä kunnollista ruokakauppaa (jota en löytänyt sinä iltana), shoppailut hoidettiin pienemmällä porukalla samaan aikaan ja eilen oli tarkoitus mennä, mutta ruuanlaitto venyi, lähtö venyi ja lopulta oli niin myöhä, etten yksin halunnut lähteä kävelemään kaupungille (kyllä, meitä on peloteltu todella paljon yksinliikkumisesta). Bileitä tulee, bileitä menee, yhdet on esim. tänään.

Britit ovat muuttaneet eilisestä alkaen asuntolaan ja sen on kyllä huomannut mölytasossa. Pikkuhiljaa lähtemässä käyntiin kunnollinen arki.

Esittelemättä jäänyt keksintö

Kuulkaas kuulkaas. Unohdin esitellä erään erinomaisen keksinnön teille. Nimittäin tyhjiöpussit. Tyhjiöpussit ovat olleet miulle täällä olon mukavuuden peruskivi aina siihen asti, kunnes käyn ostamassa/tilaan Amazonista sähkölämmittimen.

Tyhjiöpussin idea on yksinkertainen. Otetaan muovipussi, joka saadaan tiiviiksi, pakataan pehmoiset ja fluffyt jutut sisälle ja ilmetään imurilla ilmat pihalle. Näin tilaavievä pullea juttu, kuten vaatteet tai miun tapauksessani untuvapeitto, villaviltti ja pehmoinen Finlaysonin tyyny saadaan pieneen tilaan!

Ja voila! Koska kuvan tämän lähempää, varsinaista tehoa ei oikein osaa hahmottaa, mutta kyllä, meni huomattavasti pienempään tilaan. Peittopakkaus on melkein täysin litteä, tyynyyn jäi vähän vielä ilmaa sisälle. Merkki on Aino, pakkaukset ostin KodinYkkösestä. Peitoille käytössä on täkkityhjiöpussi (n. 10€), tyynyn tungin matkatyhjiöpussiin (n. 8€/2 kpl).

Kannattaa, jos satut omistamaan mieluisat, arvokkaat petivaatteet ja olet nirso.

Täällä on täysi meno ja meininki käynnissä nyt kun englantilaiset opiskelijat muuttavat sisään opiskelija-asuntolaan. Huutavat ja remuavat kuin järkensä menettäneet. Tulinkohan pakanneeksi korvatulppia?

Hei hei mita kuuluu nyt, kun huomaat olevasi kaukana poissa?

Valitettavasti tahan postaukseen en voi kayttaa aakkosia, silla kirjoitan tata koulun kirjaston it-alueelta.

Noin. Ensijarkytys koettu, eika viela taysin voitettu. International weekin aikana on tehtavaa, juttuja joihin osallistua ja niin edelleen, mutta kuitenkin valtavia maaria vapaa-aikaa. Vapaa-aika on se, jota talla hetkella vahiten kaipaan. Mita pikemmin paasen aloittamaan kurssin ja kokemaan, kohtaavatko odotukseni opetuksesta todellisuuden, sen tyytyvaisempi olen.

Vastaan on tullut paikoin todella hauskoja juttuja. Meille pidetyt esitelmat ja tervetulopuheet ovat olleet todella hyvia ja tehokkaita opastuksia kohti Southampton Solent Universityyn (SSU) kotiutumista. Suomalaisten ja skandinaavivaihtareiden maara on melkoinen, joten halutessaan paasee pakenemaan henkisesti tuttuun seuraan. Olen kuitenkin tyytyvainen, etta kasikirjoittamisen koulutusohjelma lienee paasaantoisesti brittiopiskelijoiden kansoittama, silla onhan se nyt vahan hassua tulla opiskelemaan Englantiin ja paatya tekemisiin kaikkien muiden paitsi englantilaisten kanssa...

Loppukaneettina heitan, etta olipa ihanaa loytaa Ikeasta ruisnakkileipaa myynnista! Vaaleanleivan kiintioni oli taynna jo kauan ennen tanne lahtemista, joten olin valtavan innoissani, etta pullamosson sijaan voi syoda jotain melkein normaaliksi luokiteltavaa leipaa.

Englannin lohduttomampi puoli

Ensikertaa Britanniaan saapuvalle lentokentällä odottavat Student Guidet ovat varmastikin hengenpelastajia. Onhan se turvallisempaa, kun joku huolehtii, että löydät isossa ja hämmentävässä kompleksissa tiesi eteenpäin.

Miulle alkoi bussimatkan aikana valkenemaan, mihin olen pörröisen pääni mennyt taas laittamaan ja täytyy myöntää, hymyni hyytyi melkein sitä mukaa kun määränpää lähestyi. Perillä Southamptonissa oli harmaa ja sateinen ilta ja mie hyvin iloinen kahdesta asiasta: lämpimästä ulkoilutakistani ja ensimmäisestä tutusta ja turvallisesta asiasta parkkialueen takana häämöttämässä. Tuhahdin, että hyvä on minunkin asenteeni.

Mutta totta se on, Suomi on rikas maa Britteihin verrattuna. Tämä on paikallinen käsitys ylikulkusillasta. Eksoottinen, taiteellinen... jollain tapaa myös kolkko.

Autioitunut ostoskeskus hyvin lähellä asuntolaani.

Ja edelleen miuta jaksaa hämmentää teiden huono kunto ja yleinen...

.... miten sen sanoisi kauniisti, vai muutinko tänne vain väärällä jalalla (kyllä.)? Köyhyys. Rikkonaisuus.

Totuushan on, että miuta on vaivannut jo tänään valtava koti-ikävä. Sinällään hullua, mutta ihan ymmärrettävää. Kotona osaan selvittää, missä on lähin kunnollista ruokaa eikä eineitä myyvä ruokakauppa. Kotona ympärilläni on miulle tuttuja ja turvallisia asioita. Kotona en pelkää, että saatan ymmärtää väärin tai tulla huijatuksi. Kotona tunnen kulttuurin ja ihmiset.

Onkin jännittävää, miten vastoin kaikkia oletuksiani olen kokenut näin suuren kulttuurishokin. Uskoin tietäväni mihin olen ryhtymässä, mutta täällä se on lyönyt minuun täysin uudella voimalla. Ymmärrys siitä, miten hemmoteltu pohjois-eurooppalainen kakara oikeastaan olen (kaikesta matkustelusta ja täällä käydystä vaihto-opiskelusta huolimatta) ja miten pienessä Pohjolassa elämä tuntuu niin turvalliselta verrattuna tänne.

Toisaalta hyvä, että koti-ikävä ja muuttoshokki iski heti alkuunsa. Eipähän enää voi kuin lähteä tunnelma ylöspäin. On kuitenkin ilmiselvää, että odotukseni koulutusohjelmani tarjonnan suhteen on todella kova nyt kun minulle valkeni, miten vieraaksi ja ulkopuoliseksi koen itseni täällä. Kuten jossain vaiheessa ajattelin, Harry Potter-aikakauteni on jo päättynyt ja näen Englannin karumman ja pelottavamman puolen hauskojen vanhojen talojen sijaan. Minulle valkenee, että tämä ei ole lyhyt lomareissu, vaan kolme tulevaa vuotta..

... ja tarkoituksena oli olla vielä enemmän, enkä tänään ole ihan varma onko minusta siihen.

Melkein viihdyttävintä on asuntolani huoneessa liiketunnistimella toimiva lämmitys. Ja ei, työpöydän ääressä istumista ei tunnisteta liikkumiseksi. Saati sängyssä nukkumista. Mutta asuntolasta tarkemmin myöhemmin, nyt haluan sanoa vain:

Saanko esitellä neiti Koti-ikävän,

joka uskoo suomalaisen tytön selviävän kaikesta jääräpäisyydellä.

Tai ainakin toivoo niin.

Päivä #1

Yliopistoon kirjautuminen hoidettu, kansainvälisten opiskelijoiden tervetulopuhe kuunneltu, kampuskierroksella käyty ainakin vähäsen, keskustassa eksytty ja opittu liikkumaan asuntolan ja yliopiston väliä, asuntolan internetin merkittävät rajoitteet (ei Skypeä, Messengeriä tai mitään muutakaan suoraa kommunikaatiomuotoa) sisäistetty, puhelinliittymä hankittu.

Kunnollista ruokakauppaa en onnistunut tänään iltapäivästä enää löytämään, mutta huomenna otan sen asiakseni. Samaten pankkitilin hankkimisen, Ikeassa asioinnin (ei edes mietitä vielä sisustamista, haluan ihan vaan ruuanlaittovälineitä ja sieltä ne saa edullisimmin), terveydenhuoltoon rekisteröitymisen ja kaupunkikierrokselle osallistumisen.

Tänään päällimmäinen tunne on ollut, että mihin ihmeeseen sitä on tullut päänsä tungettua. Turvallinen Suomi on takana ja ympärillä karu Englanti.

Tosi paljon juttuja, joista pitää ajatuksen kanssa kirjoittaa. Muutama hauska, useampi vakavamman aiheinen. Ja kuvapäivityksiä tietysti. Ehkä huomenna riittää energiaa ajatteluun.

Perillä!

Saatoin ensimmäistä kertaa elämässäni samaistua lentopelkoisen tunnelmiin, kun eilen iltapäivällä Heathrown yllä oli vähemmän yllättäen ruuhkaa ja jouduimme kiertelemään laskeutumiskuvioissa puolisen tuntia. Kun ikkunasta näki neljä muuta lentokonetta alkoi vähän jännitys kutittelemaan vatsanpohjaa.. Etäisyydet hämärtyvät, kun tilaa ympärillä tuntuu olevan rajattomasti ja isot lentokoneet paljon lähempänä kuin arvaakaan.

Heathrowlla vastassa kolmosterminaalissa oli valtava määrä eri yliopistojen oppaita ja ehdin jo vähän synkistelemään, että oman yliopistoni oppaat olisivat vastassa toisessa terminaalissa, mutta muistin väärin. Punapaitaiset Student Guide-oppaat heiluivat Southampton Solent University-tunnuksiensa kanssa vastassa ja opastivat lentokentällä pitkiä kolkkoja käytäviä pitkin bussiasemalle. Samalla lennolla oli tullut toinenkin suomalainen (hän tosin on vaihto-oppilaana), joten ei yksin tarvinnut jäädä asemalle odottelemaan oppaiden lähtiessä takaisin odottelemaan saapuvia uusia opiskelijoita.

Pääsimme tänne Southamptoniin useita tunteja myöhemmin, kuin olin kuvitellut. Odotimme ensin bussia puolitoista tuntia, sitten bussimatka kesti tunnin pidempään, kuin meille annetuissa ohjemateriaaleissa oli kerrottu ja Southamptonin sateisella ja suljetulla bussiasemalla seisoskelimme pitkän tovin odotellen...

... ja odotellen....

.... ja odotellen vähän lisää.

Meillä piti siis olla yliopiston tarjoama tilataksi kuljettamassa meidät opiskelija-asuntoloihin, mutta bussimatkan venyminen johti siihen, että kuljettaja oli siirtynyt jo vapaalle. Itä-eurooppalainen tyttö oli kuitenkin niin väsynyt, että päätti maksaa (edullisen) taksin omalle asuntolalleen ja hänen kyydissään pääsin vähän lähemmäksi omaa asuntolaani. Bussiasemalla meitä vastassa ollut Student Guide saattoi miut hirveässä kaatosateessa tänne asuntolalle ja oli kovin tyytyväinen hyvään asenteeseeni. Oli pakko heittää asenne ironian puolelle, sillä minulle iski tosi vahvana todellisuutena eteen se, miten erilainen Englanti vauraasta Suomesta onkaan. (Mutta siitä tarkemmin sitten, kun olen elänyt tämän ensimmäisen kokonaisen päivän uudessa kotikaupungissani. Valokuvia seuraa perästä.)

Kun vihdoin illansuussa sain itseni, viuluni ja kaksi matkalaukkuani perille tunkkaiseen opiskelija-asuntolahuoneeseeni, olin hyvin onnellinen että matkalaukusta löytyi pörröistä päällepantavaa, ihanat lakanat ja äidiltäni kauan sitten saatu lämmin untuvapeitto.

Nyt.

Viimeisen viikon ajan kaikki ovat kyselleet, että joko alkaa jännittämään. Olen vastannut, että ei, varmaan tajuan lähteväni vasta sitte, kun lentokone on jo ilmassa. Tuossa yöllä kuitenkin, kun kaikki oli vihdoin pakattu ja laitettu järjestykseen tuli se hetki, kun tajusi mihin on ryhtymässä. Tuli muutama lähdönkyynel itkeä tuherrettua leipää syödessä sängyssä. Luulen siinä hetkessä käsittäneeni, että koti jää tällä kertaa ihan oikeasti taakse, eikä kolme vuotta lukukausien välissä olevista lomista huolimatta ole mikään lyhyt lomamatka. Ihan hyvä, että se iski nyt, niin sai nukkua vielä yhden yön omassa pehmoisessa sängyssä rauhassa isolta maailmalta.

Lentokentälle lähtöön vajaa parituntia, iltapäivällä olen jo Englannissa.

Se on hei hei sitten, palataan blogiin saarivaltiosta!

Ja ettei nyt ihan suruiluksi menisi lähdön hetki, pitää muistaa, että maailma on iso ja joskus siellä sattuu hyviäkin asioita sellaisille, joilla on koti-ikävä.

Lainauksia suosituskirjeestä

"I have worked with Jenni for the last four months and have found her to be an intelligent and challenging student... She is a responsible, punctual and hardworking student whose passive skills in English are perhaps better than her active ones, but I am confident that after a short period of time her determination to succeed will allow her to become highly proficient once she is immersed in the language area... Jenni’s presentations have always been informative, well-structured and easy to understand.... I feel certain that any tutor would appreciate such a disciplined, yet free-thinking mind."

Oli ilo löytää tämä suosituskirje kun matkaläppäriäni siivottiin muuttokuntoon. En vieläkään tajua, mihin tuon suosituskirjeen saamiseksi tekemäni ponnistelut ovat nyt vihdoin johtamassa. Huomenna tähän samaan aikaan olen jo vieraassa maassa, tuntemattomassa kaupungissa, huoneessa joka on minun vain ensi kesään saakka. En todellakaan ymmärrä sitä. Enkä myöskään sitä, miten olen taas saattanut jättää pakkaamisen näin viime tinkaan. Niin miulle tyypillistä.

Tuon suosituskirjeen kehuvien sanojen täyttämiseksi tulee tehdä paljon töitä.

Ja internetin aikakautena matkaantoivotus isoveljeltä tuli Facebookin kautta.

- Hyvää matkaa tuulenpesä.

Läksiäiset lauantaina, siivouspäivä sunnuntaina

Leivoin porkkanakakkua äitini reseptillä. Valitettavasti en muistanut kunnioittaa ohjetta täysin, joten kakku ei onnistunut yhtä hyvin, kuin viime kerralla tai äitini tekemänä.

Kattaminen on ihanaa ja kerrankin sain tehdä sitä pitkän kaavan mukaan, vaikkei meillä alkuruoka-aterimia tai jälkiruokalusikoita olekaan. Ystäväni kommentoi, että juuri tämä on se väri, jota kutsun Jennin-siniseksi. Lasit Aino Aalto, väri mustikka, hopeiset kahvilusikat on ylioppilaslahja nimi- ja päivämääräkaiverruksella, merkki Suomi Chippendale ja lautasliinarenkaat löytö tukholmalaiselta kirpputorilta. Pellavapöytäliina Fidalta.

Jälkiruokana neljän ruokalajin päivällisellä tarjoiltiin vaniljapannacottaa ja omenakompottia. Lasilautasia aloin keräilemään joskus Kierrätyskeskukselta tuollaiset ihanuudet löydettyäni ja äitini täydentää lautaskokoelmaa aina silloin tällöin kyläillessään. Valmistaja tuntematon, suupuhallettuja kuitenkin.

Illemmalla tulleet vieraat viihdyttivät itseään erään vieraan mukanaan tuomalla iPadilla ja täytyy myöntää, aika hauskalta sillä leikkiminen ajoittain näyttikin!

Sunnuntaina heräsin taas varhain ja suostuin pukeutumaan vain kotivaatteisiin. Siivottiin uudelleen juhlien jälkeen ja äitini ja enoni käväisivät kylässä. Sain enolta lahjaksi Rakkausmuumi-lakanat, jotka ovat kyllä hurjan vaaleanpunaiset jopa minun makuuni, mutta mielelläni ne raahaan mukanani maailmalle. Josko jouluna saisin himoitsemani Ruusumuumi-lakanat noiden kaveriksi! Ja mikä parasta, tiedän Finlaysonin lakanoiden olevan sellaisia, että niissä nukkuu useampikin sukupolvi ennen kuin kuluvat puhki. Isän ja äidin häälahjaksi saamat Finlaysonin lakanat tosin jatkavat miun käyttöni jälkeen elämää vielä matonkuteina. Niin käynee aikanaan näillekin.

Maukasta koti-ikävää

Kun miettii jotain suomalaista herkkua, jotain sellaista, josta tulee kotoisa ja turvallinen olo ja jota aivan varmasti tulee maailmalla ikävä, tulee muutamakin juttu mieleen.

1. Tervan tuoksu (kai tää lasketaan, kun on tervajäätelöäkin...)
   - Kalevala-näyttelyn yhteydessä Ateneumissa oli esillä tervattu puuvene. Ruotsalainen tuttuni nauroi nähdessään miut kyyryssä veneen vieressä nuuhkimassa sitä ihanaa tuoksua keuhkot täyteen. Eräs ystäväni arvelikin, että miulla tulisi tuota tuoksua ikävä ja osti miulle käsintehdyn tervasaippuan lahjaksi. Saattaa kuitenkin tuoksu olla liian raju tuleville opiskelijatovereille... itse sitä rakastan ja kesäisin käytänkin Erittäin hienoa suomalaista tervashampoota siitä piittaamatta, että se ei ole paras mahdollinen shampoo hiuslaadulleni. Ilo saa kesäisin kuitenkin mennä järjen edelle!
   
   
   
   
2. Ruisleipä ja karjalanpiirakat
   - Niin niin. Mutta totta se on, niitä tulee ikävä. Ruisleipää syön liki päivittäin, karjalanpiirakoita silloin tällöin ja aina sukujuhlissa. Jälkimmäisiä pitää opetella tekemään itse, ruisleipää taas hamstrannen mukaani sitten jouluna. Sinuhen Jälkiuuni Ruisneppari on suosikkini ja se säilyy pitkään.
   
   
   
3. Salmiakki
   - Ei lisättävää. Miksi Makuuni on poistanut vadelmasalmiakkiautot irtokarkkivalikoimastaan? Olin niin iloinen, kun niitä saattoi ostaa kauhallisia Lauantai-pussien muutamien namusten sijaan!
   
   
   
4. Korvapuusti
   - Onneksi olen oppinut muutaman muunkin leivontareseptin, joiden toteuttaminen vierailla mailla on helppoa (porkkanakakku ja omenapiirakka), mutta korvapuusti on jotain niin perisuomalaista ja kotoisaa ja turvallista. Tänään kaupassa muistin, että kaksi kolmasosaa Eurooppaan tuotavasta kardemummasta tuodaan Pohjoismaihin ja että kyseisen mausteen löytäminen muualta on tavantallaajalle liki mahdotonta. Hamstrasin siis mukanani vietäväksi kolme purkkia kardemummaa, jotta koti-ikävän iskiessä voi leipoa rakkaita tuttuja pullia ja levittää ympärilleen illuusiota, että suomalaiset rakastavat perinneherkkujaan ja tuoksuvat ihanilta.
   

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Miksi se Southampton kuulostaa niin tutulta?

Kampuskarttaa tarkemmin katsellessa saa siihen vastauksen.

Tanssi vei kielitaidon

Kävin tänään tanssimassa tanssiseurani vapaaharjoituksissa. Lajini on 1930-luvulla Amerikassa syntynyt swing-tanssi, lindy hop. Olen kovasti yrittänyt löytää tanssia harrastavaa seuraa Southamptonista, mutta tähän asti olen vetänyt etsinnöissäni vesiperän. Lontoossa löytyy, Birminghamissa löytyy, Oxfordissa, Edinburghissa (joka oli yksi mahdollinen opiskelukaupungeistani) ja herratiesmissämuualla löytyy, mutta Southamptonin harrastajista ei löydy jälkeäkään, vaikka niitäkin on joskus ollut.



Vapaaharjoituksien lopussa olin jo venyttelemässä, kun eräs komea etelä-amerikkalaisen näköinen nuorukainen pyysi miuta tanssimaan kanssaan. Herranjestas miuta hävetti, miten en osannut sanoa mitään järkevää englanniksi (ja ei, se ei johtunut miehen miellyttävästä ulkonäöstä, lahjakkaasta tanssimisesta ehkä kylläkin...). Tein siis sitä, mitä yleensäkin, eli hymyilin ja tanssin, minkä vain osasin. Olen harrastanut lajia Tukholmassa asumisestani lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti, viime keväällä treenasin keskimäärin kahdesti viikossa. Olin löytänyt oman tanssini ja jos olisin vain voinut ja ehtinyt, olisin tanssinut joka ikinen päivä. Lindystä eroon joutuminen onkin yksi pahimmista iskuista, joita kohtaan ulkomaille muuttaessa - kun vihdoin löytää sen harrastuksen, joka kolahtaa ja jossa tuntee kunnianhimoa, on siitä pakonedessä luopuminen todella inhottavaa.

Tämä tietty jäi ja jää vaivaamaan minua, mutta ihan kamalalta tuntui myös tajuta se, miten pahasti todella jäädyin sen englanninkielen kanssa. Uskon että kielitaitoni löytyy jostain muistin perukoilta kunhan sitä vähän sörkin, mutta on se silti tuskaisaa huomata, että puheliaana ihmisenä jää sanoja vaille! Ja edelleen, kun kielen pitäisi olla tärkein työkaluni. Stressaa. Ahdistaa. Ja tiedän, että Englantiin opiskelemaan lähteminen on ehdottomasti oikea ja välttämätön ratkaisu, mikäli todella haluan tehdä töitä ulkomailla.

Muumit ovat Suomesta, ettäs tiedätte!

Skippaisin mielihyvin itseni tämän viikon yli suoraan lauantain läksiäisiin, jolloin rakkaimmista rakkaimmat ystävät tulevat viettämään iltapäivää ja laajempi kaverijoukkoni iltaa kanssani. Tämä nykyinen vaihe tuntuu ihan mahdottomalta. On niin helppoa tietää, mitä ehdottomasti haluaa mukaan, mutta sitten kun miettii, mitä tehdä lopulle roinalle... Pois vaan kierrätykseen, laatikoihin odottamaan paluuta vai jättää hujan hajan tänne kotiin, jonne kuitenkin voi palata vielä muutaman kerran ennen lopullista poismuuttoa? Ronski käsi hyökkäsi pahaa-aavistamattomaan vaatekaappiini sunnuntaina, sama voisi vierailla kaikkialla muuallakin tässä asunnossa.

Kävin myös pyörimässä Tiimarissa ja Suomalaisessa Kirjakaupassa pohtien, miten aion säilyttää viralliset paperit muuton yhteydessä. Osa jää Suomeen samalla lailla kansioissa kuin ennenkin, mutta melkoinen pino virallisia dokumentteja tulee muuttaa mukanani ulkomaille. Läpinäkyvistä muovitaskuista koostuva kansio on aika kovassa huudossa tämänhetkisessä arkistointisuunnitelmassa. Opiskeluun liittyvät luentolehtiöt ja kansiot taidan ostaa vasta sieltä päästä, sillä Suomalaisen kirjakaupan ihana musta Muumikansio on aika muhkean kokoinen - ehkä hivenen liioiteltu tarpeisiini. Tosin pelkäänpä pahoin ostavani sen silti, vaikken sitä päivittäin laukussani kantaisikaan.

Muumia tulee kyllä lähtemään mukaani Englantiin muutenkin.


Tove Janssonin elämänkerran ostin toisesta kesätyöpaikastani, Rakkausmuumi-mukin toisesta. (Tein kahta kesätyötä saadakseni kasaan riittävästi rahaa muuttoa varten - ja no, ihan vaan elääkseni täällä pääkaupunkiseudulla.) Boel Westin kirjoittamaa elämänkertaa en ole ehtinyt vielä kuin silmäilemään, mutta se mitä olen tähän mennessä ehtinyt lukemaan on vaikuttanut hurjan inspiroivalta. Rakkausmuumin halusin ostaa (koska se on ihana!), jotta miulla olisi jotain, mikä muistuttaisi siitä, miten miut nähdään. Monet ystäväni ovat varanneet vaaleanpunaisen mielikuvituksessaan yksinoikeudella miun väriksi (alunperin vitsi eräästä roolihahmostani, jonka esikuvana oli Elle Woods (Reese Witherspoon) elokuvasta Legally Blonde (2001) - myöhemmin se juttu vähän räjähti käsiin mm. pinkillä ylioppilasmekolla, pinkillä skumpalla, vanhan roosan värisillä olohuoneen seinillä edellisessä kodissani...) ja ulkomaisille ystävilleni olen Se suomalainen romanttinen tyttö. Mikä tiivistäisi tämän paremmin, kuin Rakkausmuumi-muki? Muumilaakson kuvasanakirja suomi-ruotsi taas oli löytö Suomalaisesta kirjakaupasta viime keväältä ja haluan raahata sen mukanani muistuttaakseni itseäni rakkaudestani ruotsinkieleen. Pelkään englannissa laiskistuvani ja tyytyväni vain englanninkielen oppimiseen, mutta minä haluan oppia myös ruotsinkielen sujuvaksi! Aika leikkimistähän kielenopiskelun ylläpitäminen tuollaisella teoksella on, mutta onpahan edes jotain!

Tylsemmissä asioissa tänään oli:

• Tarkastuskäynti hammaslääkärissä, ei päässyt aiemmin, kun Espoossa jonot kiireettömään hoitoon on 6kk. Seuraava aika on joulukuussa, kun tulen Suomeen.
• Edelliseen liittyen täytin Kelan kaavakkeen, jossa anon oikeutta pysyä suomalaisen sosiaaliturvan piirissä ulkomaille muutosta huolimatta. Normaalistihan siirtyisin englantilaisen terveydenhuollon asiakkaaksi, mutta haluaisin saada tämän hammashuollon hoidettua ainakin kotimaassa. Asiasta tarkemmin kiinnostuneet voivat lukea lisää täältä.
• Toimitin opiskelija-asuntolan vuokrasopimukseni Kelalle, jotta saa sitä asumistukeakin sitten.

Rätei ja lumpui

Muuttoahdistus vaan jatkuu. Istuin lauantaina tavaramääräni keskellä tuskastuneena ja kykenemättä päättämään, mistä aloittaa. (Nyt olen sentään päässyt varovaiseen alkuun.) Olen asunut omillani koko aikuisikäni aupair-kuukausia lukuunottamatta, joten omaisuutta riittää... ja riittää... ja riittää. Kaapeista pursuaa tavaraa, jota olen säilönyt sillä saattaahan tätä vielä tarvita... Ja varmaan tarvitsisikin, jos jäisin asumaan tänne, mutta ulkomaille niitä tuskin kannattaa viedä mukanaan. Mitä kaikkea tästä omaisuudesta kannattaa säilyttää?

Pikkusälä on suurin murheenkryyni, mutta suurimman massan muodostavat vaatteet. Neljä vuodenaikaa omaavaan maahan erittäin fiksu ja järkevä vaatekaappi, vaikka itse sanonkin - on kerrastoa, pitkähihaista, neuletta, farkkuja, pellavahousuja, mekkoja ja hameita... Pukeutumistyylini on ennen ollut värikäs ja leikittelevä, pääosin kirpputoreilta ja H&M:n alennusrekeistä ostettua. Nykyään makuni on paljon hillitympi, mutta kuten jo aiemmin sanoin, tärkeintä minulle on mukavuus. Jos lämpimänä pysyminen tarkoittaa violettia trikoopaitaa, pinkkiä neuletta ja myrkynvihreitä villasukkia, ne minä laitan päälleni. Joskus tulevaisuudessa minulla on paremmin varaa tyylitajuun - mutta tämän prosessin kannustamana tulen toivottavasti harkitsemaan tarkemmin, mitä vaatekaappiini ostan. Tästä järkyttävästä kasasta yritän nyt koota itselleni järkevän vaatekokonaisuuden mukaani ja loput pistän kierrätykseen.

Ja sitten on vielä tangolla olevat mekot...

10 yötä lähtöön

Lähtöahdistus/jännitys. Elän nyt jäljellä olevan reilun viikon superpienellä budjetilla, sillä aina tulee jotain kuluja, joihin en ole osannut varautua (tuo passin hankkiminen...). Illalla en malttaisi mennä nukkumaan, kun tiedän, miten paljon on vielä tekemättä ja miten vähän aikaa jäljellä ennen lähtöä. Silti silloin on niin väsynyt, ettei yöllä pimeässä pysty tekemään mitään hyödyllistä ja katson vain True Bloodia. Hurahdin siihen luultavasti siksi, että tajusin Ericin hahmon puhuvan ruotsia. Ja siinä on erinomaisia cliffhangereita. Vampyyrifiksaatiosta miuta ei voi syyttää.

Sain eilen tietää saaneeni asuntolapaikan yliopiston isoimmasta opiskelija-asuntolasta Southamptonin sataman läheltä. 805 soluhuonetta. Huone on tosi pieni ja siellä on oma vesipiste, pöytä, tuoli, vaatekaappi ja sänky. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee. Vähän jännittää, tarkoittaako First Floor maantasoa vai ensimmäistä kerrosta. Jos huone on maantasolla, myönnän ahdistuvani. Rikas mielikuvitukseni ja villi opiskelijaelämä ei mene ihan yksiin turvallisuuden kaipuuni kanssa. Mutta pitäähän tätä opiskelija-asuntolaelämää kokeilla - ja harmitella, että asunnon haku jäi näin viime tinkaan, luultavasti sain nyt sen jämäkämpän. Mutta onpahan nyt paikka mihin mennä.

Tänään on edessä iso siivousurakka ja poislaitettavien asioiden pakkaamista. Parhaassa tapauksessa illalla vielä sauna.

Enemmän kuvia opiskelija-asuntolasta täällä.

Harmaana päivänä ei saa hymyillä

Voisipa omaa mielialaa säädellä kirkassävyisemmäksi ja valoisammaksi samalla lailla, kuin valokuvia! Tänään olisi ollut tarvetta sellaiselle. Harmaa ilma iski ihan samalla voimalla sisääni kuin aina ennenkin, aurinkoisen kesän aikana ehti unohtamaan sen latistavan tunnelman. Sadepäiviä rakastan, mutta tällaiset harmaat pilviset mitäänsanomattomat päivät ovat ihan kamalia. (Ja niihin pitäisi kai tottua pian, mikäli legendat Englannin ilmastosta pitävät paikkaansa.)

Päivää pahensi entisestään uuden passin hankkiminen. Huomasin nimittäin nykyisen passini vanhenevan 5. helmikuuta 2011. Eikös passin pidä olla vähintää 6kk voimassa matkan alkamisen jälkeen? Ehkä muuttoa ei luokiteltaisi ihan tavalliseksi lomamatkaksi... Kehittelin hetken kauhuskenaarioita miten Englannin viranomaiset pysäyttäisivät minut lentokentälle ja palauttaisivat takaisin Suomeen ja mitä ikinä. Onneksi uuden passin toimitusaika on kuitenkin vain viikko, joten ensi perjantaina minulla pitäisi olla elämäni ensimmäinen biopassi hallussani.

Passin hankkimisessa masentavaa oli tietty poliisilaitoksella perjantai-iltapäiväruuhkassa odottelu, mutta se varsinainen inhotusosuus oli valokuvan ottaminen. Passikuvathan eivät onnistu ikinä ja nykyään niissä on vielä sääntönä: ei saa hymyillä!

Kuva.

Edellistä passia hankkiessani joskus varhaisnuoruudessani isäni oli minulle vihainen, koska hymyilin passikuvassa. Neiti tiskin takana kuitenkin kertoi, ettei missään ole kielletty passikuvassa hymyilemistä, mutta nykyisen säännöksen mukaan passikuvassa ilmeen tulee olla neutraali. En pidä kuvista, joissa en hymyile.

Alkanutta syysmasennusta vastaan päätin taistella alkukesälla Vero Modan alennusrekistä bongaamallani suloisella sadetakilla (jollaisen hankkiminen oli ihan ykkösprioriteeteissani ennen Englantiin lähtemistä) ja toissakesänä ostetuilla ruusunpunaisilla Nokian Hai-kumppareilla. Nämä päällä ja harmaata, sateista taivasta vastaan jupistessani yritän muistaa vanhan sanonnan - Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain vääränlaista pukeutumista.


Huomenna olisi edessä kodin siivoaminen ja matkalaukkujen pakkaamisen aloitus... Sadetakille ja kumppareille on laukusta löydyttävä tilaa, mutta ihana jättikokoinen violetti golf-sateenvarjoni joutuu kyllä jäämään Suomeen.

"Some people walk in the rain, others just get wet."
-Roger Miller

Ensivaikutelman tärkeydestä

Mie olen jossain määrin stressannut valitsemani alan trendikkyyttä - tyyliä ja muotia on seurattu aina, muttei koskaan aiemmin samoissa mittakaavoissa, kuin nykyisen audiovisuaalisen kulttuurin valtakautena. Näyttelijöiden ja artistien tyylejä ruoditaan huippusuosituksi tulleissa muotilehdissä ja onnistuneita tai epäonnistuneita jäljittelyjä on nähtävissä meikki- ja tyylioppaissa Youtubessa ja erinäisissä muotiblogeissa. Itsekin seuraan aktiivisesti suomalaista muotiblogiskeneä Indiedays-sivustolla, jolla ei kylläkään suuremmin julkkisten tyylejä ruodita, mutta kauneutta ja muotia käsitellään kuitenkin. Minun olemukseni ei kuitenkaan ole koskaan (tai ainakin erittäin harvoin) osoittanut tyylitajua tai trendien seuraamista. Kaikessa pukeutumisessani pääasiallinen motivaatio on mukavuus.

Joka tapauksessa, muotiblogeja seuraillessani minulle valkeni, että tulevaisuudessa en tule markkinoimaan vaan tekstejäni, vaan myös itseäni. Ja ylipäätään aina uuteen paikkaan ja kouluun mennessä haluaisi antaa itsestään vähän kauniimman ensivaikutelman, kuin mihin itsensä kuukausitolkulla välillä työ-koti-työ-koti kuljettaneena jaksaa/ehtii panostamaan. Totesin, että ennen lähtemistä haluan siistiä joka suuntaan rehottavaa paksua, pitkää ja luonnonkiharaa hiuspehkoani, jolle edellisen kerran jotain latvojen siistimistä kummempaa tehtiin Tukholmassa asuessani.

Ennen ja jälkeen kuvat ovat aina niin ihania!
Aurinkoraidat, mallinmuutos ja föönaus 80€

Päädyin äitini suosittelemana (ehh, no, varaamana, jos tarkkoja ollaan...) Vantaalla Katriinan sairaalassa sijaitsevaan Mervin Hiuspaikka-nimiseen kampaamoon. Sairaalan kampaamoa ei voi kehua ympäristöltään tai asiakkailtaan maailman trendikkäämmäksi ja miellyttävimmäksi paikaksi ja kampaajat (sekä asiakkaat!) ovat melkoisia höpöttäjätätejä, mutten muista milloin viimeeksi olisin ollut yhtä tyytyväinen kampaajalla saamaani lopputulokseen! Alkuperäinen syyni mennä tuolle kampaajalle oli kampaamon edullinen hintataso - nyt sinne tulee houkuttelemaan myös kampaajan erinomainen kyky aistia asiakkaan toiveet ja vakaa ammattitaito niiden toteuttamiseen. Mummoja ja syrjäistä sijaintia kestää näiden etujen kanssa ihan mielellään. Olettaen, että tulen kampaamokäyntini tulevaisuudessa Suomeen ajoittamaan :)

"Työlki ellää, mut lainal opiskelee"

Meille, jotka emme ole sattuneet kasvamaan elämäämme kultalusikka kehdossamme, lainan ottaminen Englantiin opiskelemaan lähtiessä on välttämätöntä - ellei sitten ole

a) saanut suurta perintöä hiljattain
b) voittanut lotossa
c) vanhemmat päättäneet tukea erittäin avokätisesti
d) painanut duunia hullunlailla tämän unelman täyttämiseksi alaikäisestä alkaen

Se, että miulla on mahdollisuus saada lainaa opiskeluun on jo itsessään valtaisa etu puhumattakaan siitä, että ylipäätään on mahdollisuus opiskella. Joten ehkä kultalusikka ei nyt oikein sovi, mutta let's face it - kuulun köyhään keskiluokkaan, eli järkyttävän rikkaista ihmisiin koostuvaan etuoikeutettuun joukkoon, jolla ei kuitenkaan opiskelemaan lähtiessä ole varaa merkkilaukkuihin ja kristallein koristeltuihin kuulakärkikyniin - tai lukukausimaksujen maksamiseen. Mutta silti on mahdollisuus lähteä opiskelemaan. Lainalla.


Ensimmäisenä tietysti opiskelupaikan saatuani otin yhteyttä Kelaan. Hain opintotuen ja ulkomaanlisän rinnalle myös lainatakauksen, joka ulkomailla korkeakoulussa opiskelevalle yli 20-vuotiaalle on 440€ kuukaudessa, eli 4400€ vuodessa. Tällä summalla aion maksaa vuokrakuluni ja jättää pienen summan puskuriksi tilille pahan päivän varalta - jos vaikka tarvitsen hammashoitoa tai jotain muuta yllättävää tapahtuu. Opintotuen ja asumistuen (kunhan vaan saisin tietää tulevan asumispaikkani, jotta voisin sitä asumistukea hakea!) tulen käyttämään kuukausittaiseen elämiseen. Harkitsin myös asennoitua kuluihin samalla tavalla kuin Suomessa olen asennoitunut - eli hakemalla mahdollisimman pian osa-aikatyöhön, jolla voisin kattaa elämisen, mutta uskon nyt olevan parempi keskittyä täysillä opiskeluun. Olen kuitenkin menossa opiskelemaan vieraalla kielellä ja alalle, jossa menestyäkseen tulisi jo opiskeluvaiheessa osoittaa suunnatonta omistautumista paitsi kursseilla, myös yliopiston ulkopuolella. Tällä hetkellä tuntuu järkevämmältä heittäytyä yhteiskunnan varoilla eläväksi taiteilijaksi kuin käyttää vapaa-ajastaan 10-25tuntia viikossa Mäkkärin tai lähikaupan kassalla
ja tuskailla, kun väsymys ja stressi tekevät olon vaikeaksi ja arjen pelkäksi puurtamiseksi. Mieleni saattaa toki tulevaisuudessa muuttua - varsinkin, jos saisin osa-aikatyökseni jotain sellaista, joka sivuaa tulevaa ammattiani. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi olettaa saavani töitä ulkomaisesta yliopistokaupungista ihan hetkessä, joten mielummin lähden oletuksesta, että olen täysipäiväinen opiskelija ilman duunia.

Haen myös Englannin hallituksen tukemalta Student Finance Companylta, tarkemmin jaoteltuna Student Finance England osastolta EU-maista tuleville opiskelijoille tarkoitettua lainaa yliopiston lukukausimaksujen kattamiseen. Wikipedia-artikkelin mukaan viime vuonna lukukausilainojen myöntämisessä on ollut jotain ongelmia ja omakin hakemukseni lähtee nyt todella viime tingassa kaikkien viivytysten jälkeen. Hakemuskaavake toimitetaan UCASin toimesta kirjeitse saman tien, kun minkäänlaisia ehdollisia tarjouksia opiskelupaikasta on esitetty (muistaakseni ainakin, tuo kaavakenippu on mielestäni pyörinyt täällä kauemmin, kuin minä tiennyt hyväksytystä opiskelupaikasta). Hakemukseen vaadittavat liitteet ovat kuitenkin pitäneet tuon lappukasan kiltisti minun luonani aina tähän saakka. Vaadittavat liitteet on ystävällisesti lueteltu maittain kotisivuilla. Suomalaisia hakijoita pyydetään toimittamaan mm. passi ,todistus siviilisäädystä, todistus Kelan myöntämästä opintotuesta, todistus vanhempien siviilisäädystä ja tiedot vanhempien tuloista. Vähän ihmettelen, että keneltä voisin pyytää todistuksen passini valokopion aitoudesta ja sen sellaisesta, mutta ehkä vain lähetän valokopiot kaikesta mitä saan kasaan ja toivon heidän hyväksyvän ne. Todellakin toivon, sillä päätöksen saapumisen aikaan olen jo Englannissa enkä juurikaan pääse hankkimaan leimoja valokopioiden aitoudesta.

Tämä lukukausimaksulainan hakeminen on kuitenkin edelleen vaiheessa - kävin tänään äitini kanssa kirjastossa ottamassa valokopioita - ja toivon tämän menevän helposti ja mutkattomasti. Vähän jännittää kun aina tällaisissa asioissa tuntuu tulevan mutkia "mutta eihän tämä tämän asian selkeästi ilmaiseva todistus käy!" ja kun osa näistä pyydetyistä todistuksista on kuitenkin suomenkielisiä, eikä englanninkielistä käännöstä näistä ole vaadittu.

Hitusen pelottaa että miten tämän lukukausilainan haun venyminen tulee vaikuttamaan opiskelujeni aloitukseen. Tuleeko yliopistoon ilmoittautuessani hapannaamainen täti kertomaan, ettei kouluun ole asiaa, kun lukukausimaksuja ei ole vielä suoritettu vai ymmärtävätköhän he, etten ole voinut saada toimeenpantua päätöstä asiasta näin lyhyessä ajassa? Hakemuksen myöntäminen jälkijunassa on kuitenkin ihan normaali käytäntö - hakemuksen voi toimittaa 9kk kuluessa opintojen alkamisesta - mutten tiedä, miten nuo yliopistot jälkijunassa tuleviin lukukausimaksuihin oikein suhtautuvat.

Kuvat täältä ja täältä.

Ps! Vähävaraisista perheistä tulevat opiskelijat saattavat olla oikeutettuja saamaan 750£ vuosittaisen apurahan yliopistomaksujensa kattamiseen! Itse tulen tuon samaan varmaan nyt ensimmäisenä lukuvuotena, seuraavana en välttämättä. Apurahan saaminen katsotaan ilmeisesti automaattisesti vanhempien tuloista lähetettävistä selvityksistä lainahakemuksen yhteydessä ja he lähettävät kaavakkeen tuon apurahan hakemiseksi myöhemmin, mikäli siihen on oikeutettu. Omalla kohdallani lukukausimaksujen loppusumma saattaa pienentyä opiskelujen aikana jopa 2250 £, mikä olisi aika huojentavaa lainojen takaisinmaksun alkaessa. Lukukausimaksulainan takaisin maksu alkaa kun valmistumisen jälkeen ansaitsen yli 15,000£ vuodessa. Kelan kanssa takaisinmaksu alkaa kai aiemmin. Sitä odotellessa.