Leivoin porkkanakakkua äitini reseptillä. Valitettavasti en muistanut kunnioittaa ohjetta täysin, joten kakku ei onnistunut yhtä hyvin, kuin viime kerralla tai äitini tekemänä.
Kattaminen on ihanaa ja kerrankin sain tehdä sitä pitkän kaavan mukaan, vaikkei meillä alkuruoka-aterimia tai jälkiruokalusikoita olekaan. Ystäväni kommentoi, että juuri tämä on se väri, jota kutsun Jennin-siniseksi. Lasit Aino Aalto, väri mustikka, hopeiset kahvilusikat on ylioppilaslahja nimi- ja päivämääräkaiverruksella, merkki Suomi Chippendale ja lautasliinarenkaat löytö tukholmalaiselta kirpputorilta. Pellavapöytäliina Fidalta.
Jälkiruokana neljän ruokalajin päivällisellä tarjoiltiin vaniljapannacottaa ja omenakompottia. Lasilautasia aloin keräilemään joskus Kierrätyskeskukselta tuollaiset ihanuudet löydettyäni ja äitini täydentää lautaskokoelmaa aina silloin tällöin kyläillessään. Valmistaja tuntematon, suupuhallettuja kuitenkin.
Illemmalla tulleet vieraat viihdyttivät itseään erään vieraan mukanaan tuomalla iPadilla ja täytyy myöntää, aika hauskalta sillä leikkiminen ajoittain näyttikin!
Sunnuntaina heräsin taas varhain ja suostuin pukeutumaan vain kotivaatteisiin. Siivottiin uudelleen juhlien jälkeen ja äitini ja enoni käväisivät kylässä. Sain enolta lahjaksi Rakkausmuumi-lakanat, jotka ovat kyllä hurjan vaaleanpunaiset jopa minun makuuni, mutta mielelläni ne raahaan mukanani maailmalle. Josko jouluna saisin himoitsemani Ruusumuumi-lakanat noiden kaveriksi! Ja mikä parasta, tiedän Finlaysonin lakanoiden olevan sellaisia, että niissä nukkuu useampikin sukupolvi ennen kuin kuluvat puhki. Isän ja äidin häälahjaksi saamat Finlaysonin lakanat tosin jatkavat miun käyttöni jälkeen elämää vielä matonkuteina. Niin käynee aikanaan näillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti