Adaptation of a Fairytale

Kreikkalainen myytti Orpheuksesta ja tämän kauniista rakastetusta on vähän vähemmän tunnettu klassikko kuin Zeus, Hercules tai Odysseus. Myytti liittyy myös tarinaan Pandoran lippaasta, jonka avaamisen seurauksena maailman pääsi mm. kuolema, katkeruus ja epäilys.

Orpheuksen onnellinen rakkaus päättyy kun rakastettu Euridyke kuolee käärmeenpuremaan poimiessaan kukkasia lehdossa. Taitavalla soitannollaan Orpheus pääsee kuolleiden maahan ja saa Manalan herran lupaamaan rakastetun vaimonsa takaisin sillä ehdolla, että Orpheus ei katso taakseen ennen kuin on palannut Manalasta takaisin maanpinnalle. Kun Orpheus ei kuule rakastettunsa askeleita takanaan hänet täyttää epäusko - ehkä Hades huijasi häntä, ehkä Euridyke ei seuraakaan häntä. Lopulta Orpheus ei kestä jännitystä, kääntyy ympäri ja näkee Euridykeen takanaan. Epäuskonsa takia Orpheus menettää rakastettunsa lopullisesti.

Tein tästä myytistä oman nykyaikaisen tulkintani Introduction to Story kurssin ja oikeastaan koko koulutusohjelmani ensimmäisenä kunnollisena tehtävänä. Tehtävänantona oli siis kirjoittaa n. 1500 sanan adaptaatio sadusta tai myytistä muunnettuna nykyaikaiseen ympäristöön. Pohjasin adaptaationi löyhästi Kauhajoen/Jokelan tapahtumiin, sijoitettuna brittiläiseen yliopistoon. Kouluammuskeluista on kyllä varmasti tehty taidetta vähän liikaakin viime aikoina, mutta pidän tekemästäni elokuvatreatmentistä silti. Eräs kurssikaverini oli ystävällinen ja tarkisti tökeröimmät kielioppivirheet ja väärät ilmaisut ennen kuin palautin tekstini yliopistolle. Uteliaat voivat lukea treatmenttini Emma isn't here Harhakuvan tilitäni. Englanniksi, luonnollisesti.

Treatment on synopsiksen ja elokuvakäsikirjoituksen (tai tv-ohjelman käsikirjoituksen) välivaihe. Treatment kuvaa elokuvan rakenteen ja juonen, mutta juonta ei ole siinä vielä jaettu kohtauksiksi.

Wikipedia

Yliopiston trampoliiniseura

Olen pienenä harrastanut telinevoimistelua. Rakastin sitä kieppumista,
hyppimistä, tippumista ja taiteilua. Paras ystäväni harrastaa parkouria,
eli sitä mitä nuoret miehet ja naiset ja pojankoltiaiset juoksee ja temppuilee
pitkin kaupunkia ja ajattelin, että ehkä trampoliiniseura antaisi edellytyksiä
tuon jälkimmäisen lajin aloittamiseen ennen pitkään.

Menin sitten kokeilemaan. Olin todella yllättynyt nähdessäni,
miten valtavan kokoisia ne trampoliinit olivat, jotka urheiluhalliin
pystytettiin. Patjoja joka puolelle ja ja sinne sitten ylös hyppimään.

Olihan ne temput ja liikkeet, joita voimistelijat tekivät aivan
järkyttävän hienoja! Voltteja ja selällä hyppimistä, ihan todella
ihmeellisiä kaikki. Kaikilla kuitenkin oli jo ennalta jonkinlaista
trampoliinitaustaa - ilmeisesti se on kohtuu yleinen laji lukioissa
harrastettavaksi. Aloittelijana joukossa tuli vähän orpo olo,
kun minkäänlaista ohjausta ei kovin itsenäisen lajin aloittamiseksi
ollut tarjolla. Mikäs siinä, hypin ylös alas ja nautin jännästä painottomuuden
illuusiosta, mutta ei tuo pelkkä hyppiminen taida olla riittävän
monipuolista ja mielenkiintoista että harrastajaksi alkaisin.

Southampton City Art Gallery

Research and Writing kurssia pitävä tohtori on kovin ihastunut taideteoksiin. Toissaviikolla katsottiin Girl with a Pearl Earring (2003) ja tällä viikolla mentiin vaeltelemaan Southamptonin kaupungin taidegalleriaan. Tehtävänä oli valita parin kanssa maalaus ja kirjoittaa siitä muutaman sivun mittainen käsikirjoitus seuraavaksi viikoksi.

Museossa vaellellessani tuli käytyä melkoista debattia itseni ja kurssikaverini kanssa siitä, mikä on mielenkiintoista ja hyvää taidetta. Olen ennen ollut samaa mieltä kuin kurssikaverini, että taiteen tulee olla esittävää ja kaunista katsella. Nykytaiteen olemus ei ole hänelle avautunut vielä millään lailla ja itsellenikin iski pieni hämmennys katsellessani kaksi kertaa kolme ja puolimetriä kokoista kokosinistä kanvaasia edessäni, jonka paljasti taiteeksi ainoastaan vieressä köllinyt taiteilijan nimi ja taideteoksen titteli Edinburgh Blue.


Toisaalta olen myös kauhean kyllästynyt liian sovinnaiseen taiteeseen - pelkät kauniit maisemat tai Neitsyt Marian muotokuvat (joita löytyy joka taidemuseosta) eivät riitä säväyttämään ja miettimään, miksi tämä on maalattu. Oikeastaan oman suhteensa pohtiminen maalaustaiteeseen auttaisi varmaan ymmärtämään myös omaa suhdetta käsikirjoittamiseen - ehkä tulee eksyä tuohon pieneen ja kurssikavereideni mielestä vaatimattomaan taidemuseoon ihmettelemään näitä juttuja uudelleen.

Haloo haloo, kuuleeko yhdistys?

Yliopiston yhdistyksiin liittyminen on hirvittävän vaikeaa ja sekös ärsyttää ihan suunnattomasti. Olen ollut yhteydessä neljään eri yhdistykseen, joista mistään ei saa oikein mitään informaatiota irti. Minua kiinnostaisi:

• SonarTV, Solent Universityn oma audiovisuaalisen alan yhdistys, pääasiassa musiikkikeikkojen ja urheilutapahtumien kuvaamista ja lähettämistä yhdistyksen nettisivuilla
• Solent Universityn tanssiseurat, jotka sisältävät mm. vatsatanssin, modernin, hiphopin ja jazztanssin.
• Southampton Universityn teatteriseura, jolla on maanantaisin workshoppeja. Olen ottanut heihin yhteyttä nettisivuilla olevalla kaavakkeella sekä suoraan teatteriseuran puhiksen mailiin. Kummastakaan ei vastata.
• Solent Universityn teatteriseura, joka on ilmeisesti vajonnut maan alle, kun kukaan ei tiedä siitä yhtään mitään paitsi että se on joskus ollut olemassa.

Ärsyttää, kun seuratoiminta paitsi piristäisi vähän yksitoikkoista vapaa-aikaani, myös toisi mahdollisuuden saada enemmän kavereita ja ehkä tulevaisuudessa ystäviäkin täältä. Näyttää kuitenkin siltä, että pitää joko vaan tunkeilla suoraan yhdistysten harjoituksiin paikalle saadakseen vastauksia tai sitten valita ne yhdistykset, jotka vaikuttavat toimivilta. Tällöin listalle jää kungfu ja yliopiston trampoliiniseura. Sekä purjehtiminen.

Yliopiston ulkopuolelta löysin kuitenkin toissa lauantaina oikein viihdyttävää tekemistä. Paikallinen vapaaehtoistoiminnalla pyörivä taidekahvila The Art House tarjosi kolmen punnan pääsymaksulla kahden tunnin mittaisen englantilaisen kansanmusiikin viulutyöpajan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun opettaja on opettanut miuta soittamaan korvakuulolta. Tämä aiheutti tietysti hirvittävää tuskailua, mutta onneksi en ollut ainoa, jolle sävelet eivät tarttuneet ihan hetkessä. Nautin soittamisesta aivan suunnattomasti. Ja muistin, etten vieläkään ole vienyt viuluani tohtorin pakeille, tohtori kun asuu useamman kilometrin päässä, enkä ole saanut selville, mitkä bussit sinne kulkevat. Huoh, pakko kyllä reipastua asian suhteen, mutta onneksi viulu soi edelleen - alimmat äänet vaan saavat ylimääräistä resonointia halkeamasta.

Tarkoitus oli eilen käydä vegaaniruokavaliota noudattaneella illallisella The Art Housessa, mutta valitettavasti olin torstaiyönä ensimmäistä kertaa kipeänä (joko kraanavesi tai take away kebab oli sekoittanut vatsani todella pahanpäiväisesti...), eikä koko perjantaipäivänä tullut syötyä mitään ennen iltayhdeksää. Vähän jäi harmittamaan, mutta minkäs teet.

Flunssa on onneksi vihdoin hellittänyt. Kuukauden ajan tuli yskittyä aika lahjakkaasti. Tajusin vasta tätä kirjoittaessa, että tänään en ole tainnut yskiä kertaakaan. Paitsi juuri äsken, kun aloin sitä ajattelemaan.

Mutta niin. VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ, KIITOS!

Lähikuvassa Mountbatten Library, 2. kerros

Tietokoneiden, ryhmätyötilojen ja media-alojen valtakunta.

Bargate

Mukavuusreviirini on muodostunut ja miun pitäisi mitä pikimmiten alkaa laajentamaan sitä tietoisesti, etten vahingossa jumahda kulkemaan samoja katuja ja tuttuja reittejä päivästä toiseen. Nykyinen liikkumisalueeni kattaan eteläisen keskustan alueen, asuntola kun on aivan kaupungin eteläkärjessä. Pääasiassa kuljen siis oman asuntolan, yliopiston, ruokakaupan ja kavereiden asuntoloiden väliä, välillä eksyen joen toisella puolella olevaan ihanalle puistoalueelle, Peartree Greenille. Viikonloppuna menen toivottavasti katsastamaan joko Southamptonin lähellä olevan New Forestin kansallispuiston, tai Southamptonin kaupungin isoimman puistoalueen, Southampton Commonin.

Pienelle reviirilleni mahtuu kuitenkin paljon kaikkea ihanaa (kumpa vain muistaisin ottaa valokuvia, enkä vain tyytyä yksin ihastelemaan!), joista tällä kertaa esittelen ostoskadun keskellä kohoavan Bargaten, Southamptonin keskustan merkittävimmän maamerkin. Tämä 1100-luvulla rakennettu historian jäänne todellakin nököttää keskellä ostoskatua ja sen ohitse vipeltävät sadat ja tuhannet ihmiset päivittäin.

Bargate oli ennen muinoin muurien ympäröimän kaupungin pohjoinen sisäänkäynti. Toisessa maailmansodassa Bargate palveli kaupungin poliisien päämajana (aika pelottavaa, kun on nähnyt miten sodanajan pommitukset ovat tuhonneet aivan lähettyvillä olleen keskiaikaisen kivikirkon...). Sisällä toimii ilmeisesti nykyään taidegalleria ja pieni museo ja portin juurelta lähtee sunnuntaisin klo 10.30 opastettuja kävelyjä kaupungin historialliseen keskustaan. Kumpaankin pitäisi mennä itse ihastelemaan, en vain ole vielä saanut aikaiseksi. Ehkä tänä viikonloppuna, on muutenkin kaikenlaista mukavaa odotettavissa.

Miun huone

Olen ottanut nämä kuvat jo useampi viikko sitten, mutten ole muistanut laittaa näitä esille. Saanko esitellä: huoneeni yliopiston asuntolassa!

Huoneen sisustukseen kuului maailman rumin lampunvarjostin,
jonka korvasin Ikean edullisella klassikkopaperivarjostimella.
Sänky, kirjoituspöytä, tuoli ja vaatekaappi, sekä seinällä oleva hylly
ovat huoneen kalustusta. Kotoa Suomesta olen tuonut Rakkausmuumi-lakanat,
joita ilman en enää osaisi elää, sekä valtavan ihanan kummitädiltä
joulu- tai syntymäpäivälahjaksi saamani villaviltin, joka on jo monesti
pelastanut miut palelemiselta. Tyynyt ja fleeceviltin ostin Ikeasta.
Järkyttävän hirveät verhot ja sininen kokolattiamatto kuuluvat
alkuperäiseen sisustukseen, jotkut ovat niitäkin alkaneet peittämään.
Alemmassa kuvassa näkyvä kalenteri on Freshers' Fairista saatua
ilmaissälää ja äärimmäisen käteväksi havaittu.
Muuten menisi deadlinet aina sivu suun.

Aarrehyllykkö! Parhaalta ystävältäni saatu Muumipeltirasia
pitää sisällään rakkaimmat koruni, pienemmässä rasiassa säilytän
korvakorujani, joita täällä en ole käyttänyt kertaakaan.
Taustalla näkyvä kortti on kavereiltani saatu, sen sisällä oli
aiemmin tänne kirjoittamani lainaus tervemenotoivotuksista
ja tieto Hesarista ja salmiakkikaramellilähetyksestä!

Haha, söötti allasnurkkani. Huoneessani ei ole omaa vessaa,
mutta pesualtaan sentään sain ja siihen viereen pistin riviin
kaikki jalkineeni. Vaaleanpunaisessa laatikossa säilytän siivoustarvikkeita,
ikkunalaudalla kosmetiikkajuttuja kuten pesuaineita ja hajuvesiä.
Pikkualtaassa pesee kasvot, kädet ja hampaat ja tarkistaa
miten pahasti milloinkin on päässyt kevyt päivämeikki
tuulessa ja nauraessa leviämään.

Asettumisesta

Tanaan alkaa kolmas viikko varsinaista opiskelua Freshers' Weekin jalkeen, eli olen jotakuinkin kuukauden paivat tuntenut nykyiset opiskelutoverini. Alkuun tutustuminen oli kauhean hankalaa, kun muut olivat linkittyneet yhteen omien asuntoloidensa tyyppien kanssa tai tekivat jotain muuta heti luentojen jalkeen. Viime perjantaista alkaen olen kuitenkin alkanut hengaamaan enemman ja enemman omien opiskelukavereideni kanssa ja taytyy sanoa, etta porukka vaikuttaa kaiken kaikkiaan oikein mukavalta. On myos kivaa huomata, etta en ole kiinni vain yhdessa porukassa tai muutamassa ihmisessa, vaan tulen liki kaikkien kurssilaisteni kanssa oikein hyvin juttuun. Tulevaisuudessa on edess leffailtoja ja roikkumista Student Unionin baarissa...

... miusta tuli myos toinen vuosikurssimme kahdesta opiskelijaedustajasta vai miten student representative tulisi kaantaa. Mitaan suurta ryntaysta kyseiseen virkaan ei luokassa ollut ja mietin, etta mikas siina, otetaan vaan nyt kaikki irti, mita kurssista voi saada. Ilmeisesti siis pitaa pari kertaa lukukaudessa kayda kuuntelemassa opettajien kokoustamista - en pista moista ollenkaan pahakseni. Miuta kiinnostaa, miten homma saadaan toimimaan.

Koko viikonlopun oli aurinkoinen saa, lampotila 15-22astetta. Oli aika kiva olla, vaikka vahan viime hellekesan tuntui, etta mita syksympi fiilis, sen tyytyvaisempi mina.

Maanantaifilosofiaa

Kaveri antoi linkin aivan mahtavaan sarjakuvablogiin.

Stuff No-one Told Me (But I learned It Anyway).

Postipaketti Suomesta

Posti toi tänään useammankin paketin, mutta tämä vaatii ihan erityistä huomiota!

11.9.2010
Konkreettiseksi matkalukemiseksi,
joka ei kuitenkaan paina matkatavaroissa mitään,
tarjoamme sinulle Sunnuntaihesarin tilauksen
Southamptonin-kotiin kannettuna.
Kotimaan uutiset suositellaan nautittavaksi
villasukat jalassa, teemuki kä'dessä
ja postin tuoma salmiakkirasia lähettyvillä.

Toivomme sinulle onnea ja menestystä matkaan
ja tiedämme, että tulet pärjäämään,
koska olet rohkea ja reipas tyttö.
Pidä lippu korkealla!

T. Maija, Olli, Hannis, Anssi, Emmi, Jonna, Jussi, (?), Laura ja Pertti

Kyllä herra, voimme mainiosti!

Satuin törmäämään asuntolan vartijan kanssa asuntomme käytävässä, kello näyttää 11.43PM. Tämä oli miusta kauhean hauskaa, kun hän hirveän asiallisesti ja ystävästi kyseli, että onko meillä kaikki täällä hyvin ja mie vastasin, että joo, mikäs tässä, en vaan vaivaudu enää yrittämään nukkumaanmenemistä ennen kello kolmea, että saa sitten nukkua mekkaloivista asuntolalle palaajista välittämättä sen jälkeen. Onpa kyllä nyt turvallinen olo, harvemmin sitä komeanpuoleista uniformupukuista turvallisuushenkilökuntaa omassa kämpässä on pyörinyt! Ja sattui tulemaan tarkastamaan mein oltavat juuri sinä yönä, kun kiinalaiset eivät olleet jättäneet grilliä, uunia tai hellaa paahtamaan koko yöksi... !

Flunssaa jatkunut 21 päivää. Jeejee, voi jäädä ensi viikollakin liikunnallisemmat yhdistystoiminnat, eli tanssiminen ja kungfu sitten välistä. Turhauma!

Thriller jossa ei laula Jackson

Genre-kurssin tehtavananto: kirjoita kolme ensimmaista sivua trilleria kasikirjoitusformaatissa. Vietin siis eilisyon lukien, mika tarkalleen ottaen on trilleri ja millaisia asioita ja tarinoita siihen liittyy. Tanaan tarkoituksena olisi katsoa jokin genren elokuva jonkun common roomissa jossakin seurassa. Miuta viedaan oman mukavuuskenttani ulkopuolelle, mutta olen siita vain innoissani. Tata varten tanne tultiin.

FADE IN
EXT. THE PONT NOTRE-DAME, PARIS - NIGHT.

Midnight in the city of lights.

A YOUNG COUPLE, strolling along the bridge. They stop and kiss.

SUDDENLY

A car appears and moves at speed, shooting past the couple. The car screeches to a halt.

A MAN falls from the car, gets up and runs to tge edge of the bridge.

The young couple watch as, TWO HEAVILY BUILT MEN get out of the car and chase the other man.

... ja tasta pitaa sitten itse jatkaa tarinaa eteenpain. Valtavasti mahdollisuuksia ja kuitenkaan ei - kolmessa minuutissa pitaa olla riittavasti koukuttamaan ja orientoimaan katsoja tulevaan elokuvaelamykseen, eika kolmessa minuutissa viela saa paljastaa kaikkia korttejaan.

Jannittavaa.

"I want adventure in the great wide somewhere"

Eilen me katsottiin screeningissä Disneyn Beauty and the Beast (opiskelutoveri: "I wondered did you really cry - but you know it is a happy ending!", ah, oon niin herkkis) ja tänään luennon aiheena on fairytales.

Että mie tykkään tästä kurssista.




Belle's Song (reprise)

Is he gone? Can you imagine? He asked me to marry him.                 
Me, the wife of that boorish, brainless . . .

"Madame Gaston!"                
Can't you just see it?                
"Madame Gaston!"                
His "little wife"                
No sir! Not me!                
I guarantee it                
I want much more than this provincial life                
I want adventure in the great wide somewhere                
I want it more than I can tell                
And for once it might be grand                
To have someone understand                
I want so much more than they've got planned 

Freshers' flu, ihan oikeesti

Joojoo. Koko yliopisto on ollut kipeänä kuluneet pari viikkoa, mutta kyllä tänään vähän otti pannuun, kun eräs englantilainen tuttavani sanoi "pari päivää tuntui vähän tukkoiselta, nyt ei ole enää mitään" kun itsellään tää flunssa vaan pahenee. Alussa vaan niiskututti, nyt yskinkin jatkuvasti ja vähän on kuulemma lämpöäkin. Hiukkasen sääli, imee jaksamisen pois aika tehokkaasti. Oli myös tarkoitus mennä maanantai-iltana käymään Southamptonin yliopiston tarjoamassa seuratanssiopetuksessa tai liittyä niiden aktiiviseen teatteriryhmään (Southamptonin yliopisto on se vanha ja viisas tutkimuspainotteinen fancy mesta, itse olen opiskelija käytännöllisempää puolta painottavassa Southampton Solent yliopistossa, joka aiemmin oli siis taidekoulu ja ammattikorkeakoulu). Mut ei, jäin sit yskimään. Toivottavasti ensi viikosta eteenpäin pääsisin jompaan kumpaan seuraan mukaan - ainakin tanssipuolelle ottavat meitä "huijariyliopiston" opiskelijoita tanssahtelemaan ihan samoihin superedukkaisiin hintoihin kuin omiaankin.

Paperikassiuniformu

Uskaltaisin väittää, että missä tahansa isossa brittikaupungissa yleisin kauppakassi, jota katuja tallustavien asiakkaiden käsivarsilla näkyy on irlantilaisen vaateketju Primarkin kierrätettävä paperikassi. Siihen se Primarkin ympäristöystävällisyys sitten jääkin, ainakin mitä liikkeen maineesta muistan. Toisella Lontoon reissullani inhottavin paikka jonne eksyin oli Primarkin Oxford Streetin myymälä tavallisena iltapäivänä, joka sai silloisen siippani sanojen mukaan Stokkan Hullut Päivät tuntumaan yksinäisyyden ylistyksellä autiomaassa.

Lopulta kuitenkin eksyin itsekin kyseiseen puljuun ensin Southamptonin keskustan kirpputorit sopivien collegehousujen toivossa koluttuani. Primarkista tarttui siis mukaan sukkia, pikkuhousuja, collegepöksyt liikuntaan ja lokoiluun, pyjamahousut ja trikootoppi collegepöksyjen pariksi, hintaa tälle kaikelle kertyi naurettavat £24. Toivon etten oppisi Primarkissa asioimista tavaksi, sillä arvostan laatua ja ympäristöystävällisyyttä ja useimmat Primarkin tuotteet tuntuvat olevan hyvin kaukana tuosta käsitteestä. (Silti jotenkin tiedän, että huonosti tässä tulee käymään... Mutta shoppausmaniaan en saa sortua!) Mitäpä voi odottaa puljulta, jonka rinnalla rakkaan ruotsalaisen Henkkamaukan vaatteet ovat kalliita merkkivaatteita? (Edellinen väite perustuu suoraan Skotlannissa opiskelevan lukiotuttuni kokemuksiin. Pitävät häntä dandyna ja elitistinä, kun vaatteet eivät ole Primarkista.)

Keittiöni!

Vaatimattoman keittiökaappini sisältö on herättänyt ihailua opiskelutovereissani, joten ajattelinpa huvin vuoksi esitellä, millaisen määrän Ikean keittiökamaa olen tänne päätynyt kantamaan.

IKEA!

POKAL, 35cl lasi 3kpl, £o,49/kpl

FÄRGRIK, 18-osainen astiasto, £14,59
(pistettiin puoliksi suomalaisen vaihtarin kanssa)

LEGITIM, leikkuulautasetti 2kpl/£1,39
sekä
LEGITIM, punainen leikkuulauta £1,99
(raa'alle lihalle, erityisesti broilerin kanssa pitää olla varovainen)

HJÄLTA, vispilä ja lasta £3,99/kpl
UTMÄRKT, kauha, £0,99

MIXA, puinen keittiöväline setti, 3kpl/£0,49

Olennaista on se, että kaikki ovat muovia,
eivätkä siis naarmuta kattiloita/paistinpannujani


VIERAILEVAT TÄHDET

Supermarketista hankittu perunasurvin, kauha
ja ööh... jokin, jota en nyt muista. Yhteishinta £5

Swiss Diamond Try Me, paistinpannu halk. 20cm
Edustuslahja kesätyöpaikasta

Philipsin sauvasekoitin/vispiläkombo, £15
Asdasta ostettu

Samaisesta supermarketista ostettu teflonuunivuoka, £3
ja sieltä samasta paikkaa kanssa hankittu 0,5l lasimitta, £1,50

IKEA!

FLÄCKIG, vatkauskulho, 2kpl/£2,79

PYRA, wokkipannu, £2,39

Ikea 365+, 1,5l kasari, £14,99

Ikea 365+, 3 litran kattila, £14,99

RAKKAUDELLA SUOMI <3

SAVONIA, Hackmannin klassikkoaterimet
äidiltä saatu ja peritty

FISKARSin peruskokkiveitsi!

& Rakkausmuumi-muki.

Se, että olen panostanut keittiööni nämä peruasiat, jotka muita niin kovasti hämmentää ja ihmetyttää, on miun tapani vahvistaa päätöstä asua täällä seuraavat kolme vuotta. Jos olisin tullut vaihtariksi olisin varmaan ostanut halvimmat mahdolliset kattilat ja systeemit mitä Ikea myy (ei noita miunkaan hankintoja ole hinnalla pilattu), mutta nyt yritin edes vähän. Kolme vuotta. Se on aika monta kertaa ruuanlaittoa keittiössä. Kivempaa tehdä, kun on semihyvät välineet.

Tahtoisin vielä teekannnun. Vaikka tämän. Ikeasta tietysti. Eikä se vedenkeittimenkään hankkiminen omaan huoneeseen mikään typerä idea olisi. Jep, tänään taas näytti vähän jännältä se pannu.

Tulipas nälkä näitä miettiessä! Josko yöpalaa ja sitten unta.

Oranssia puheaikaa

Kylläpä puhelinliittymän hankkiminen vieraassa maassa voi olla kettumaista. Olisihan se pitänyt arvata, että se ei täällä Englannissakaan helpolla onnistu.

Menin puhelimia myyvään liikkeeseen ja kysyin, voiko heillä avata Orangen liittymän. Kyllä voi. Istuin alas, kerroin haluavani liittymän, jossa kuukausimaksulla saan internetin kännykkääni. Sekoilun jälkeen myyjä sai liittymän avattua ja homman piti olla selvä.

Viikon kuluttua 10£ (jonka verran liittymän tuli kuukaudessa maksaa) oli kulunut. No, olin soittanut muutaman kerran Suomeen, ehkä se meni siihen. Latasin toiset 10£. Kas kummaa, nekin kului. Paljastui, että herra myyjä ei ollutkaan myynyt miulle sitä mitä sovittiin, vaan ihan vaan tavallisen prepaid-liittymän. Jeejee.

Pitäisi siis mennä nyt Orangen myymälään vinkumaan, että antakaa miulle oikea liittymä, prkl. Tosin ymmärtääkseni mitään ei varmaankaan anneta, kun ei ole paikallista pankkitiliä. Yritin sellaisen avaamista ensimmäisellä viikolla, mutta eivät luottaneet vuokrasopimukseen, yliopiston hyväksymiskirjeeseen ja passiini, vaan piti saada vielä epävirallinen todistus leimalla, jossa joku sanoo miun asuvan siellä, missä vuokrasopimus niin väittää.

Ai että minä sitten tykkään tästä maasta. Not.

Fish and chips!

Ensimmäinen lämmin ateriani Englannin maaperällä.

Oi luoja! Jos Suomea herjataan einesruuan luvatuksi maaksi, on Britit sitten se yhtä pahatapainen sisarpuolemme. Terveellinen ruoka on harvinainen näky - pääasiallinen energianlähde nuorille opiskelijoille tuntuu olevan ranskalaiset, pizzat, vaalea leipä ja omeletit. Itsehän rakastan rasvaista ruokaa ja kotikaupunkini kansanherkku on ehkä maailman epäterveellisin lihapiirakka, kinkulla tai ilman. Mutta liika on liikaa, jopa miunlaiselle herkkusyöpölle.

Ruokaa olen laittanut ennenkin, mutta Suomessa asuessa sain elellä sellaisen otuksen kanssa, joka oli aivan mestarikokki mieheksi. Oli vuorokauden aika liki mikä vain, äännähdys "omnom" tarkoitti, että kohta edessäni oli jotain tolkuttoman herkullista syötävää. Kun omat taidot olivat keskiverron nuoren flikan tasoa, annoin ihan mielelläni keittiön kokeneemman kokkaajan valtakunnaksi.

No, tässä on nyt sitten kokkailujeni tuloksia:

Naamiainen, aamiainen! Ikean näkkileipä!
Tuo suklaavaahtojuttu ei kyllä vedä vertoja Jacky Makupalalle.

Irlantilaista naudan lehtipihviä, tomaattia ja
puolivalmiita texmex-lohkoperunoita

Samaisesta lehtipihvistä valmistettu tomaattinen-sipulinen
pastakastike. Maissin sain lahjaksi kiinalaiselta kämppikseltäni.

Keitettyjä perunoita, yrttitäytettyjä kanankoipia (puolivalmiste),
valkosipulijugurttikastike ja vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja.
Ihania makuja, mutta eivät yhdessä olleet ihan niin toimiva kombo kuin olisin halunnut.

Omnom! Kuulotettua punasipulia ja päärynää (liraus omenamehua
ja timjamia mausteeksi), possupihviä ja oikein voista perunamuussia!
Ihanaa, ja vielä herkumpaa vuohenjuuston kanssa,
alkuperäinen resepti tosin suositteli sinihomejuustoa.

Ja sitten klassikkoihin, eli pastaa, kurkkua ja ruskea jauhelihakastike!
Olin aika ylpeä itsestäni, että se onnistui. Ruskea kastikehan on ihan klassikko,
mutta silti sitä voin ja jauhon kanssa kärventelyä kammoaa.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on laajentaa repertuaaria riisiin ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Nyt olen tehnyt useimmat hankintani kaupassa sillä perusteella, mikä liha on milloinkin ollut alennuksessa. Houkuttaisi vaikka tomaattikeitto tai kasviswokki. Ruuanlaitto onkin tällä hetkellä yksi suosikkiajanvietteistäni täällä, vaikka yksin kokkaaminen ei koskaan ole mieluisinta puuhaa minulle ollutkaan.

Valokuvista puuttuu kaikki se epäterveellinen moska, jota muutamana päivänä olen täällä syönyt, sekä järkyttävän ihanat banaanitäytteiset amerikkalaiset pannukakut, joita laitoin eräänä päivänä kahdelle opiskelukaverilleni. Ihastuivat penteleet suomalaiseen sanontaan "tuli pannukakku", mitenköhän sen heille käänsin... "all gone pancakes"! Haha.

Luentoja takana yksi viikko

Ensimmäinen varsinainen opiskeluviikko on nyt takana. Oppituntien määrällä meitä ei ainakaan liikaa rasiteta.

• Maanantaina on yksi luento aiheesta "tarina", leffakatselmus, illalla mahdollisesti vieraileva luennoitsija
• Tiistaina on yksi pitkä luento aiheesta "genre" sekä tunnin mittainen keskustelutilaisuus maanantaina näkemästämme elokuvsta
• Keskiviikkona on kaksituntinen luento aiheesta "kieli"
• Torstaina on kolmetuntinen luento aiheesta "käsikirjoittamisen rakenne"

Vapaa-aikaa on siis mielinmäärin - tosin jos uskollisesti lukee kaiken sen, mitä lukulistat määräävät, tulee lopullinen työmäärä ihan järkevänkokoiseksi paketiksi. Suomalaiseen "istu tunnilla ja opi" mentaliteettiin tämä massiivinen vapaa-ajan määrä ei oikein sovi. Enkä voi ottaa lisää kurssejakaan, toisin kuin suomalaisessa yliopistossa, sillä täällä yliopisto sitoutuu antamaan sinulle opetusta tasan sen verran, mistä lukukausimaksusi koostuu. Jos haluat opiskella enemmän tai laajemmin, tulee siitä maksaa ylimääräistä, ymmärtääkseni 250£/kurssi. Onnellisia olkoon suomalaisten yliopistojen opiskeluvapauden alla majailevat!

Yhden opetuskerran jälkeen on tietty vähän aikaista sanoa, mutta uskon opettajiemme olevan oikein erinomaisia tehtävässään. Tai sitten aihe on vaan niin kiintoisa, että kuka tahansa joka miulle siitä luennoi, olisi mielestäni hyvä luennoitsija.

Yksinäisen työn määrä kuitenkin tuntuu olevan melkoinen. Kaipaisin vähän enemmän yhdessä tekemistä ja hulluttelua - jonkinlaista heittäytymistä siihen, että seuraavat kolme vuotta me annetaan tarinamme ja itsemme toistemme armoille. Opiskelukaverini vaikuttavat kaikki mukavilta, mutta pääasiassa omissa oloissaan viihtyviltä tyypeiltä. Se on sääli, sillä miulle kelpaisi seura, kun täällä maailmalla yksin seikkailee.