Yliopiston trampoliiniseura

Olen pienenä harrastanut telinevoimistelua. Rakastin sitä kieppumista,
hyppimistä, tippumista ja taiteilua. Paras ystäväni harrastaa parkouria,
eli sitä mitä nuoret miehet ja naiset ja pojankoltiaiset juoksee ja temppuilee
pitkin kaupunkia ja ajattelin, että ehkä trampoliiniseura antaisi edellytyksiä
tuon jälkimmäisen lajin aloittamiseen ennen pitkään.

Menin sitten kokeilemaan. Olin todella yllättynyt nähdessäni,
miten valtavan kokoisia ne trampoliinit olivat, jotka urheiluhalliin
pystytettiin. Patjoja joka puolelle ja ja sinne sitten ylös hyppimään.

Olihan ne temput ja liikkeet, joita voimistelijat tekivät aivan
järkyttävän hienoja! Voltteja ja selällä hyppimistä, ihan todella
ihmeellisiä kaikki. Kaikilla kuitenkin oli jo ennalta jonkinlaista
trampoliinitaustaa - ilmeisesti se on kohtuu yleinen laji lukioissa
harrastettavaksi. Aloittelijana joukossa tuli vähän orpo olo,
kun minkäänlaista ohjausta ei kovin itsenäisen lajin aloittamiseksi
ollut tarjolla. Mikäs siinä, hypin ylös alas ja nautin jännästä painottomuuden
illuusiosta, mutta ei tuo pelkkä hyppiminen taida olla riittävän
monipuolista ja mielenkiintoista että harrastajaksi alkaisin.