Research and Writing kurssia pitävä tohtori on kovin ihastunut taideteoksiin. Toissaviikolla katsottiin Girl with a Pearl Earring (2003) ja tällä viikolla mentiin vaeltelemaan Southamptonin kaupungin taidegalleriaan. Tehtävänä oli valita parin kanssa maalaus ja kirjoittaa siitä muutaman sivun mittainen käsikirjoitus seuraavaksi viikoksi.Museossa vaellellessani tuli käytyä melkoista debattia itseni ja kurssikaverini kanssa siitä, mikä on mielenkiintoista ja hyvää taidetta. Olen ennen ollut samaa mieltä kuin kurssikaverini, että taiteen tulee olla esittävää ja kaunista katsella. Nykytaiteen olemus ei ole hänelle avautunut vielä millään lailla ja itsellenikin iski pieni hämmennys katsellessani kaksi kertaa kolme ja puolimetriä kokoista kokosinistä kanvaasia edessäni, jonka paljasti taiteeksi ainoastaan vieressä köllinyt taiteilijan nimi ja taideteoksen titteli Edinburgh Blue.
Toisaalta olen myös kauhean kyllästynyt liian sovinnaiseen taiteeseen - pelkät kauniit maisemat tai Neitsyt Marian muotokuvat (joita löytyy joka taidemuseosta) eivät riitä säväyttämään ja miettimään, miksi tämä on maalattu. Oikeastaan oman suhteensa pohtiminen maalaustaiteeseen auttaisi varmaan ymmärtämään myös omaa suhdetta käsikirjoittamiseen - ehkä tulee eksyä tuohon pieneen ja kurssikavereideni mielestä vaatimattomaan taidemuseoon ihmettelemään näitä juttuja uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti