Vaihto versus koko tutkinto?

En jää nyt märehtimään tän kanssa, mutta pieniä ajatuksia vaihto-oppilaana olon ja koko kurssin ulkomailla suorittamisen välillä (ainakin miun mielikuvissani) on.

1. Kun alkuun iski koti-ikävä, tuntui miun koti-ikävä kestävän pidempään ja olleen raastavampaa, kuin vaihtovuotta täällä Southamptonissa viettäneen tuttuni kohdallani.
2. Vaihto-oppilaat näyttävän ryhmäytyvän helposti omaksi poppookseen, ajatuksena kun on kuitenkin tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen ja samassa tilanteessa olevia löytyy. Koko kurssia suorittavana tuntui, että pitäisi ystävystyä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat jäämässä tänne.
3. Vaihto-oppilaat ostivat kaiken välttämättömän pienemmällä budjetilla, heillä kun oli ajatus, että kattiloita ja lautasia tarvitsee vain vuoden - minä taas laitoin rahaa palaamaan, kun tiesi, että täällä ollaan ja pysytään vielä kauan.
4. Ulkomaille opiskelemaan lähtiessä päässä jotenkin takoi se, että tutustu paikallisiin - joten jotenkin huomaamatta jäin kansainvälisen tuttavapiirin ulkopuolelle. Tämä nyt korjaantunee kevään mittaan, mutta jotenkin tosiaan tuntui, että on velvollisuus ystävystyä niiden paikallisten kanssa.

Näistä nyt isoin juttu on tuo kohta 1. Vaihtareilla tuntuu koti-ikävä tosiaan helpottaneen nopeammin - onhan taustalla tieto siitä, että koti-Suomeen sitä kuitenkin päätyy takaisin perheen ja ystävien luokse. Miulle, varsinkin kun ulkomailla työskentelyä varten tälle kurssille hain, koti-ikävä on toisinaan hirveän raskas, vaikka onhan se jo hellittänytkin. Miulle tää täällä oleminen tulee kestämään - eikä ole mitään takeita siitä, että olisin Suomeen palaamassa, kun se kandin tutkinto on hollilla.

Jollain lailla miusta tuntuu, että suosittelisin ulkomaille lähtöä mielummin vaihto-opiskelun muodossa. Siitä saa valtavasti irti, kun on jotenkin huolettomampi se alun tunnelma. Näin siis mikäli on yhtään taipumusta koti-ikävään - jos sieltä koti-Suomesta pois pääseminen on lottovoitto, eikä yhtään pelota, niin mikäs siinä sitten.

Voihan olla, ettei se muita vedä yhtä apeaksi.

En kyllä silti voi sanoa katuvani, että tänne tulin. Mutta saisi se koti-ikävä painaa vähän vähemmän mielessä.

SoSo Swing Dance!

Yritän laukaista uutta opiskelijajärjestöä yliopistossamme. Aihe: lindy hop! Rakastuin lindy hopiin Ruotsissa asuessani ja jatkoin lindyn harrastamista takaisin Suomeen muutettuani. Tänne lähtiessä yksi iso takaisku oli se, ettei Southamptonissa ole ollenkaan lindy hopia tarjolla - läheisessä Portsmouthissa sitä harrastetaan, mutta sinne junalla meneminen on kohtalaisen kallista.

Uskaltauduin kuitenkin lähettämään siellä opettavalle taholle viestin ja udella, olisivatko he kiinnostuneita opettamaan Southamptonissa, mikäli perustaisin tänne opiskelijayhdistyksen. He olivat kiinnostuneita, joten yliopistomme ylioppilaskunnan kautta sain lisää tietoa yhdistyksen perustamisesta.

• Jäseniä yhdistyksellä täytyy olla vähintään kahdeksan
• Vuosittainen jäsenmaksu täytyy olla vähintään £1
• Yhdistys tarvitsee puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, rahastonhoitajan ja sihteerin

Tuunasin siis tänään mainoksen ja Facebook sivun jäsenien haalimiseksi. Jotta tanssiminen on mielekästä ja jotta opettajalle voidaan maksaa riittävä palkkio, tarvitaan vähintään 12 jäsentä. Toivottavasti löytyy enemmänkin. Mainoksia olen heitellyt nyt pitkin yliopistoa ja Facebookia ja tällä hetkellä kiinnostuneita on kasassa jo viisi + yksi väärästä yliopistosta. Lisää tarvitaan vielä!

Toivotaan, että kohta täällä pääsee keinumaan Frank Sinatran tahtiin!

Liikunnan ilo

Tänään oli sitten ensimmäinen tankotanssitunti.

Eipä siellä tarvinnut kauaa olla ennen kuin loksahti osat paikalleen ja tuli olo, että tätä juuri täällä kaukana ollessa kaipasikin! Jotakin muuta tekemistä, kuin leffojen katselua, kirjojen lukemista ja luennoilla istumista (ruuanlaittoa ja hyvää siideriä unohtamatta). Tankotanssi on miunkaltaiselle aiemmin tanssia harrastaneelle, muttei lihaskunnoltaan erityisen hyvälle tyypille täysosuma. Joutuu tekemään töitä ja aivan varmasti tuntee huomenna lihaksissa tunnin rasituksen, muttei tullut sitten sellaistakaan tunnetta, että ei pysty, ei jaksa, ei kykene. Tokikaan yhden tunnin aikana en muuttunut sulavan liikkumisen ihmelapseksi ja ihan onnettomaltahan se varmaan näytti, mutta oli kyllä ihan hirveän hauskaa!

... jo haaveilen omasta tangosta :D Haha.

Yhdeksästä tunnista tätä liikkumisen iloa tulen yhteensä maksamaan £60, eli ei se ihan halpaa ole, mutta sanon: kyllä liikkuminen kannattaa aina!

Brittiläinen arvosana-asteikko

"Please do not ask why it is this way - nobody knows."

Kyseinen pätkä on lainaus oppitunnilta, jolla eräs luennoitsijoistamme selitti brittiyliopiston arvosana-astoikkoa meille opiskelujemme alussa. Homma on mitä hämmentävin, mutta kaikkeen sitä tottuu - eikä nykyään tule edes ajatelleeksi, että onpa omituinen järjestelmä.

Yliopiston tehtävistämme ei anneta siis palautetta suomalaiselle tutulla 4-10 arvoasteikolla, ei pisteytyksellä yhdestä viiteen eikä edes sanallisena erinomainen, kiitettävä, hyvä, tyydyttävä, hylätty litannialla vaikka sehän se siellä taustalla on, mitä halutaan sanoa. Arvostelu annetaan prosentteina - ei selkeästi 0-100% asteikolla, vaan jostain noin 35:stä 75:een prosenttiin. Hämmentävää!

Asteikko menee jotakuinkin näin:

Erinomainen: 70% tai enemmän (First, 1st)

Kiitettävä: 60-69% (Second First, 2/1)

Hyvä: 50-59% (First Second, 1/2)

Tyydyttävä: 41-49% (Second Second, 2/2)

Hylätty: 40% tai alle

(En ole ihan varma noista hyvän ja tyydyttävän prosenttirajoista...)

Joka tapauksessa, tähän asti olen keikkunut tuossa Second First-arvosanassa, eli takaisin tulleet tekstit ovat olleet 60-67% välillä. Tänään sain takaisin ensimmäisen First Second arvosanani, joka tuli täälläkin esittelemästäni Orpheus-myytin uudellenkirjoituksesta. Haluaisin vähän kapinoida vastaan - varsinkin kun useimmin toistunut lause palautteessa oli "well written piece", mutta jokinhan siinä oli sitten mennyt vikaan, kun parempaa arvosanaa ei tullut. Kirveli pahanpäiväisesti saada ensimmäistä kertaa omalla mittapuullaan huono arvosana. Tämä pistää tulevaisuudessa opiskelemaan - ja kirjoittamaan - entistä keskittyneemmin.

Muumia tangolla

Miun oli tänään tarkoitus aloittaa tankotanssi meidän yliopiston tankotanssiseurassa. Valitettavasti syystä tai toisesta tuntia ei ollutkaan - tämän sain tietää vasta urheilukeskuksemme respatädiltä, joka oli kovasti hämmentynyt, että mistä tällainen sotku oikein johtuu. Lähetin nyt illasta sitten sähköpostia ja ihmettelin, että onko koko kurssia nyt tapahtumassa ollenkaan. Toivon kovasti että on, sillä asennoiduin nyt uuden urheiluharrastuksen aloittamiseen ja aika ja paikka olisi sopinut täydellisesti.

Tankotanssi on trendiharrastus joo, mutta minkäs teet - kai sillä suosiolla on syynsä! Itselläni ensisijaisena motivaationa olisi saada lisää notkeutta ja lihasvoimaa ja tankotanssi olisi tarjonnut molempiin aivan erinomaiset edellytykset.

Vähän iloisemmissa asioissa sitten...

Petasin tänään ensimmäistä kertaa enolta joululahjaksi saamani Finlaysonin Ruusumuumi-lakanat! Sänky näyttää nyt ihanan houkuttelevalta!

Kuva täältä.

Lucia Foster Welch esittää:

Myöhemmin illasta luvassa on lauta-, tai oikeammin korttipelejä:

Leffatarjontana esittelemme Hollywood-elokuvien klassikon, koko länsimaisen elokuvateollisuuden parhaaksi teokseksi tituleeratun:

Apples to Applesia olen pelannut aiemmin Suomessa ja saanut pikkuboxin toissajouluna joululahjaksi. Ostin tuon isomman party editionin täällä Englannissa nähdessäni sen kirjakaupan hyllyssä myynnissä, sillä Apples to Applesin pelimekaniikka toimii oivasti tutustumisleikistä - perustuuhan peli vain hullunkuristen sanojen ja ennakkoluulojen yhdistelmään.

Dixit on minulle uusi, ihana ja suoraa päätä hurmannut tuttavuus, joka tänä vuonna paljastui joululahjapaketista. Peli on saanut useita palkintoja, eikä suotta. Pelattavuus on helppoa, korttien kuvitukset järkyttävän ihania. Pelimekaniikka on vähän kuin kertoisi satuja omista korteistaan, yrittäen arvuutella mikä oli alkuperäinen kortti ja huijata muut uskomaan sinun korttiesi olleen alkuperäinen sadun aihe. Tai ei ihan niinkään, mutta kuitenkin. Säännöt voivat alkuun tuntua hämmentäviltä, mutta yhden kierroksen jälkeen jokainen mielikuvitusrikas ja saturakas haihattelija saa pelin ideasta kiinni! Tarkemmin pelistä voit lukea Lautapelioppaasta ja omansa saa ostettua Lautapelit.fi verkkokaupasta hintaan 35€.

Kuvat löydetty täältä, täältä ja täältä.

The King's Speech

Kävin viime maanantaina hankkimassa itselleni £26 maksaneen opiskelijajäsenyyden läheiseen Picturehouse elokuvateatteriin. Jäsenyyden vastineeksi saan nyt n. 15 random paikasta opiskelija-alennusta, 10% alennusta elokuvateatterin kahviobaarissa ja tietysti lippuja vähän edullisempaan hintaan - sekä kolme "ilmaista" elokuvalippua tililleni, joista yhden käytin samantien mennessäni ylläriylläri, elokuviin. Halvimman leffateatterielämyksen yliopistomme elokuvaseuran näytösten jälkeen saa keskiviikkoisin Orange puhelinliittymän asiakkailleen tarjoamassa kaksi yhden hinnalla diilillä. En ole muistanut käyttää tätä etuisuutta kertaakaan. Ehkä jatkossa.

Elokuva, jonka kävin katsomassa on kriitikoiden ylistämä, Colin Firthin (ja useiden muiden Britannian merkittävimpien elokuvanäyttelijöiden) tähdittämä The King's Speech. Perustuu tositapahtumiin. Mahtava elokuvaelämys.

Heippalappuja jääkaapin ovessa

... eli mitä seurasi kun löysin kondomikääreet ja omenankannan lillumasta vessanpöntöstä. Jatkaa samaa sarjaa aiemmin päivittämäni hanan käyttöohjeita koskevan merkinnän kanssa.

Ja Facebookissa ehdittiin jo kavereiden kanssa nauraa pahalle tavalleni kirjoittaa toilet väärin. Eräs terävä ystävättäreni totesi, että virheellisen kirjoitusasuni takana löytyy varmaan se, kun jotkut mummot kutsuu meikkipussiaan toalettilaukuksi.

Euforia

Perjantaina pitää palauttaa essee, joten nyt ei riitä kapasiteettia blogin päivittämiseen. Pitää kuitenkin sen verran sanoa, että...

... vaikka tulevien päivitysten aiheet eivät pienimmässäkään määrin mairittele elon ihanuutta täällä Britteinmaalla, tänään iski tosi vahva syvän onnellisuuden tunne, kun tuntuu siltä, että on menossa unelmiensa kanssa juuri siihen suuntaan, kuin mihin ne näyttää. Kukaan ei sanonut, että tää tulisi olemaan helppo reitti, mutta juuri nyt tuntuu niin mielettömän hyvältä kun tietää, että saa opiskella sitä, mistä on aina unelmoinut. Ja ehkä päätyä vielä tekemään tätä ammatikseen.

Alan sisäistämään, miten valtava määrä työtä on vielä tehtävänä, mutta tällä hetkellä sen vuoren ylös kiipeäminen ei tunnu kamalalta, vaan upealta haasteelta.

Tällaisten hetkien takia kannattaa yrittää tehdä unelmistaan totta.

Kuva täältä.

Ylikoulutusta

Elokuvantekijöiden informoimiseen omistautunut Filmmaking.net on kerännyt kotisivuilleen listan eri maiden filmikouluista. Suomesta listattiin kahdeksan koulua, Ruotsissa kolmetoista, Espanjassa 23 ja Iso-Britanniassa 94. Vain koko maailman oma Isoveli Yhdysvallat lyö britit laudalta: listalta löytyy yhteensä 299 elokuva-aiheista koulutusta antavaa opinahjoa.

Kaikki nämä eivät tietenkään tarjoa opiskelijoilleen samanlaista tai samantasoista opetusta - osa on vain pieniä kursseja tarjoavia yksiköitä, osa maailman huipuiksi kehuttuja korkeakouluja. Kyllä se silti hiljaiseksi vetää, kun tajuaa, miten tällekin alalle luultavasti koulutetaan aivan liikaa ihmisiä. Toisaalta vain ylitarjonnalla kilpailu muuttuu kovaksi, joka toivottavasti johtaa siihen, että se mikä on laatua pääsee esille. On kuitenkin aina vähän pelottavaa tajuta, miten tälle ammatille tulee omistaa koko elämänsä, jos kilpailussa haluaa pärjätä.

Muistaakseni luin jokin aika sitten Helsingin Sanomista artikkelin, jossa pohdittiin luovien alojen korkeakoulupaikkojen vähentämistä. Miun mielestä se on kohtuullisen hyvä ratkaisu - muistaakseni yksi luovan alan opiskelija maksaa yhdessä lukuvuodessa n. 11 000 €. Vielä enemmän merkitystä on mielestäni sillä, että kun opiskelija johonkin opinahjoon pääsee sisälle, hänen tulisi saada sieltä riittävän hyvää opetusta voidakseen oikeasti menestyäkin näin kilpailullisella alalla. Joissakin kouluissa kun tuntuu saavan vaan pääntaputuksia - eihän sillä ole koululle merkitystä, saako opiskelija valmistumisensa jälkeen töitä, vaan sillä, että opiskelija, erityisesti valmistunut sellainen, tuo opinahjolle rahaa.

Miun pitäisikin kirjoittaa päivitys aiheesta: luovan alan korkeakoulutus Englannissa vai kotimaassa? Se saa nyt kuitenkin jäädä vielä hetkiseksi odottamaan hautumista.

Takaisin Englannissa

Joulukuun 2010 alku Tukholmassa

Ihana lumen, saunan ja suomenkielen täyteinen joululomani on päättynyt ja olen taas takaisin Englannissa. Kotona olemisessa parasta pitkän poissaolon jälkeen on tietty kiireettömyys - ei kaipaa minnekään, omalla sohvalla on hyvä olla. Joululomani oli tosin kovin työntäyteinen, joten liiaksi tästäkään ilosta ei päässyt nauttimaan - kaiken kaikkiaan taisi yhdeksän päivää olla vapaata, joulu ja kaksi hammaslääkärikäyntiä varten varatut vapaapäivät mukaan lukien. Takaisin Englantiin palasin uudenvuodenaattona, kun sinä päivänä oli vielä järkevän hintaisia (lue: melkein edullisia) lentolippuja saatavilla. Tästä oppineeni varasinkin sitten kevään lennot hyvissä ajoin. Nyt on pääsiäislomaksi lennot kotiin Easyjetillä ja kesäkuun alkuun varattu lento Suomeen kesäloman viettoon, eli toivottavasti töitä tekemään.

Uudenvuodenpäivä 2011 Englannissa

Olisi jo nyt niin paljon sanottavaa ja niin paljon päivitettävää (varoittava esimerkki ryhmäpaineesta opiskelijabileissä, suomalaiselle sopivista tuliaisista, kylmistä huoneista, tulevaisuuden suunnitelmista, yliopiston lukujärjestyksestä ynnä muusta...), mutta huomenna täytyisi olla valmis kirjoittamaan elokuvakäsikirjoituksen aloitusta tunnin ajastetussa harjoituksessa, enkä ole vielä onnistunut valmistautumaan tähän asianmukaisesti. Keskityn nyt siis rakkaiden oppimateriaalieni ihmeelliseen maailmaan ja lukemaan ainakin jokusen elokuvakäsikirjoituksen ensimmäiset sivut. Päivittäminen saa nyt jäädä vähän myöhemmälle.

Mutta ennen kuin lähden: hyvää uuttavuotta 2011 täältä kylmästä asuntolahuoneestani!