- Kun alkuun iski koti-ikävä, tuntui miun koti-ikävä kestävän pidempään ja olleen raastavampaa, kuin vaihtovuotta täällä Southamptonissa viettäneen tuttuni kohdallani.
- Vaihto-oppilaat näyttävän ryhmäytyvän helposti omaksi poppookseen, ajatuksena kun on kuitenkin tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen ja samassa tilanteessa olevia löytyy. Koko kurssia suorittavana tuntui, että pitäisi ystävystyä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat jäämässä tänne.
- Vaihto-oppilaat ostivat kaiken välttämättömän pienemmällä budjetilla, heillä kun oli ajatus, että kattiloita ja lautasia tarvitsee vain vuoden - minä taas laitoin rahaa palaamaan, kun tiesi, että täällä ollaan ja pysytään vielä kauan.
- Ulkomaille opiskelemaan lähtiessä päässä jotenkin takoi se, että tutustu paikallisiin - joten jotenkin huomaamatta jäin kansainvälisen tuttavapiirin ulkopuolelle. Tämä nyt korjaantunee kevään mittaan, mutta jotenkin tosiaan tuntui, että on velvollisuus ystävystyä niiden paikallisten kanssa.
Näistä nyt isoin juttu on tuo kohta 1. Vaihtareilla tuntuu koti-ikävä tosiaan helpottaneen nopeammin - onhan taustalla tieto siitä, että koti-Suomeen sitä kuitenkin päätyy takaisin perheen ja ystävien luokse. Miulle, varsinkin kun ulkomailla työskentelyä varten tälle kurssille hain, koti-ikävä on toisinaan hirveän raskas, vaikka onhan se jo hellittänytkin. Miulle tää täällä oleminen tulee kestämään - eikä ole mitään takeita siitä, että olisin Suomeen palaamassa, kun se kandin tutkinto on hollilla.
Jollain lailla miusta tuntuu, että suosittelisin ulkomaille lähtöä mielummin vaihto-opiskelun muodossa. Siitä saa valtavasti irti, kun on jotenkin huolettomampi se alun tunnelma. Näin siis mikäli on yhtään taipumusta koti-ikävään - jos sieltä koti-Suomesta pois pääseminen on lottovoitto, eikä yhtään pelota, niin mikäs siinä sitten.
Voihan olla, ettei se muita vedä yhtä apeaksi.
En kyllä silti voi sanoa katuvani, että tänne tulin. Mutta saisi se koti-ikävä painaa vähän vähemmän mielessä.
No mä kyllä suosittelen ulkomailla koko tutkinnon suorittamista. tai siis, riippuu tutkinnosta, ja vastaavasta suomessa, ja hinnasta, ja mitä haluaa opiskelun jälkeen tehdä. jos elämä tai ura suomessa on päämääränä, on ehkä vähän turhaa lähteä ulkomaille koko tutkintoa suorittamaan, pahimmassa tapauksessa sillä ei edes saa töitä. mutta jos suht kansainvälinen ura kiinnostaa, joko suomesta käsin tai muualla, sitten ulkomailla opiskelu on todennäköisesti parempi vaihtoehto. oman alan töitä ulkomailta on paljon helpompi löytää jos on suorittanut tutkintonsa muualla, siis vaikkei edes samassa maassa kuin meinaa työskennellä. on kansainvälistä verkostoa jo valmiiksi, ja niiltä kavereilta ja tutuilta saa arvokasta tietoa miten asiat toimivat.
VastaaPoistamulle koti-ikävä iski kyllä vasta monen monen vuoden jälkeen. ensimmäisten kolmen vuoden aikana taisi olla koti-ikävä kahdesti, max pari viikkoa kerrallaan. toisaalta olin odottanut ulkomaille muuttoa jo pitkään joten alku meni hirveässä innostuksessa. reilun viiden vuoden jälkeen iski vähän pahempi koti-ikävä, ja sen seurauksia kärsitään nyt: olen nimittäin erasmus vaihdossa suomessa... :D
Haha, tuo Suomeen vaihtoon lähteminenhän on tosi ovela temppu! :D
VastaaPoistaJa joo, esittämäsi pointit on tosi hyviä ja allekirjoitan ne täysin. Itelläni on juuri kansainvälisten mahdollisuuksien + valitsemani opiskelualan takia vahva usko siihen, että tämä koko tutkinnon hoitaminen ulkomailla on oikea ratkaisu. Merkintää kirjoittaessani ajattelin enemmän sellaista, että jos tekee mieli seikkailla ja vähän haistella uusia tuulia ulkomailla, niin suosittelisin sitä vaihtoa.
Mutta mie nyt todistettavasti kärsinkin kauheasti koti-ikävästä ja olen hirveän kiinni äidinkielessäni :)
Hei, loysin sun blogin tuolta blogilistalta, sain nimittain tanaan tietaa etta mulle olis paikka ens vuodeks erasmus-vaihtoon southamptoniin ja mietin tassa viela etta ottaako paikan vastaan vai ei (southampton oli vasta mun kolmas vaihtoehto, lontooseen ja readingiin en paassyt) kun en kaupungista oikeastaan tieda yhtaan mitaan! Ni kiva lukea sun kokemuksias! Ja olis kiva jos voitaisiin jutella enemman vaikka sahkopostilla, ymmarran kylla jos sulla ei ole kauheasti aikaa mutta jos pariin kysymykseen ehtisit vastaa ni olis kiva :) Laita vaikka sun sahkopostiosote mulle jade.toivonen@gmail.com ni kirjoittelen!
VastaaPoistaIte oon siis toista vuotta englantia opiskelemassa Lyonissa, Ranskassa, ja voin tohon koti-ikavaan kommentoida etta sitakin on tietty tultu koettua varsinkin kun on joutunut byrokratia-juttujen kanssa taistelemaan ja selvittelemaan jos jonkinlaisia kasittamattomia asioita mitka Suomessa hoitu ihan itestaan. Ja tietty kavereita ja perhetta on usein ikava, mut voin sanoo et nyt alkaa jo hellittaa, oon tottunu ramppaamaan edes takaisin ja nakemaan perhettani vaan silloin talloin mutta onneks mulla on niin mahtava perhe ja ollaan laheisia etta aina kun nahdaan tuntuu etten ikina mihinkaan olis lahtenytkaan! Ja nyt puolentoista vuoden jalkeen alkaa elama taalla Lyonissakin tuntumaan ihan rutiinilta ja olen kotiutunut ja byrokratiankin jaksaa hoitaa nauramalla ja vaantamalla ne paperit kasaan koska pakkohan se on! Mut siis kysymykseen etta vaihtariks vai koko tutkintoa niin vaihtarina on paljon enemman tukea eri tahoilta, ja tosiaan koti-ikavaakin vahemman kun tietaa etta on vaan sen vuoden. Koko tutkintoa suorittamaan lahtevan taytyy olla tosi oma-aloitteinen ihan yliopistolle hakemisesta kampan loytamiseen ja kavereiden hankkimiseen. Ja vaikka voin myontaa etta valilla on kaduttanut ja oon miettinyt miksi en vaan jaanyt Suomeen, on taa ulkomailla asuminen ainakin mielenkiintoista, joka paiva! Joten jos on rohkea, oma-aloitteinen ja tosi sosiaalinen ja oikeesti kiinnostunut rakentamaan elamaa ulkomailla, kannattaa koko tutkinto ilman muuta suorittaa siella! Mutta jos haluaa vahan enemman turvallisuuden tunnetta, ja kuitenkin myohemmin tyoskennella suomessa, kannattaa aloittaa opinnot siella ja sitten lahtea vaihtoon. Joka tapauksessa, aina kannattaa lahtea!!
Amen! Pistin siulle sähköpostia, niin pääset kyselemään :)
VastaaPoista