Conditional offer

Kun hakemus on toimitettu onnistuneesti UCASiin, on opiskelupaikkaa havittelevan osa vain odottaa. Hakemukset pitää olla perillä viimeistään 15. tammikuuta mennessä, mutta mitään yhteistä takarajaa yliopistojen esittämille tarjouksille ei ole. Pitkin kevättä tipahteli pikku hiljaa tiedonmurusia yliopistojen hakemukseni kohdalla tekemistä päätöksistä. Ensimmäisenä tieto päivittyi sähköisesti UCASiin ja myöhemmin yliopistot lähestyivät minua asioillaan vielä kirjeitse. Yliopistot (varsinkin taidealalla) saattavat pyytää sinua toimittamaan ennakkomateriaalia tiettyyn päivämäärän mennessä tai osallistumaan haastatteluun esim. puhelimessa tai paikan päällä. Riippuu täysin koulun omista käytännöistä.

Millaisia päätöksiä yliopistoilta voi hakemusrumban jälkeen odottaa?

Ensimmäisenä tieto päivittyy UCASin sivuilla olevaan hakijaprofiiliisi, pian perässä tulee kirje.

Unconditional offer, eli varmaa opiskelupaikkaa sinulle tarjotaan, jos olet todella hyvä tyyppi ja todistuksissasi numerot ovat huippuluokkaa. Unconditional offer ei vaadi sinulta mitään muuta kuin opiskelupaikan vastaanottamista ja muuttoon liittyvän paperisodan aloittamista.

Conditional offer, eli ehdollinen tarjous esitetään, jos hakemuksessasi on ollut potentiaalia. Suomalaisten kohdalla yleisin syy ehdollisen tarjouksen esittämiseen on useimpien yliopistojen vaatima kansainvälisesti hyväksytty kielikoe, brittiläinen IELTS tai amerikkalainen TOEFL (molemmat kelpaavat brittiläisille yliopistoille) tai mikäli ylioppilaskokeiden arvosanasi eivät ole vielä hakuaikaan saatavilla.

Muita mahdollisia vastauksia ovat withdrawn application ja unsuccessful application, joista tarkemmin voi lukea UCASin kotisivuilta UCAS - Types of offer sivulta.

Viidestä yliopistosta joihin hain yhdeltä tuli kieltävä tarjous, lopuilta sain ehdollisen tarjouksen. Kolmella opinahjolla oli yllämainitsemani ehdot hakemukselleni, yksi vaati vain todistusta Akatemia-opintojeni suorittamisesta.
Kun olet saanut kaikilta yliopistoilta päätöksen, tulee sinun UCASissa valita ne kaksi yliopistoa, joiden tarjoukset haluat hyväksyä. Tälle päätöksellesi on asetettu UCASilta henkilökohtainen takaraja, joka riippuu siitä, mihin mennessä yliopistot ovat kohdallasi päätökset antaneet. Yhteisiä aikatauluja muiden hakijoiden kanssa ei ole, joten hakuprosessissa pitää itse olla valppaana.

Esitetyistä tarjouksista valitset ne kaksi, jotka hyväksyt ensisijaisesti (firm) ja toissijaisesti (insurance). Mikäli täytät ensisijaisen hakutoiveesi vaatimukset - tai tarjous on kohdallasi ollut unconditional - sinun täytyy vastaanottaa tuo opiskelupaikka. Näiden kahden välillä ei voi enää alkaa venkslaamaan.

Paperisotaa ruokapöydältäni

Todistuksia?

Niitäkin kuulemma vaaditaan. Et voi lähettää saamiasi ylioppilas- tai muita todistuksia sellaisenaan tai itsesi tai kaverisi kääntämänä Britteihin, sillä britit rakastavat virallisia leimoja. Todistustesi tulee olla auktorisoidun kääntäjän kääntämiä ja leimaamia tai virallisen tahon aidoksi todistamia alkuperäisen englanninkielisten todistusten kopioita. Ylioppilastodistusten englanninkielisen käännöksen voi tilata suoraan Ylioppilastutkintolautakunnalta (jonka jälkeen tarvitset saamastasi todistuksesta vielä sen viralliseksi leimatun kopion - alkuperäisistä todistuksista älä luovu milloinkaan, jos sen voit välttää!) tai voit todeta Ylioppilastutkintolautakunnan pitävän käännöstöissään riistohintoja ja siirtyä kaupallisen kääntäjän asiakkaaksi. Itse otin yhteyttä kolmeen, neljään kääntäjään tiedustellen, onko heillä oikeutta tehdä auktorisoituja käännöksiä (kaikilla kääntäjillä ei tätä oikeutta ole). Järkyttävän hyvän ja mielettömän nopean (Ylioppilastutkintolautakunta totesi, että käännöksessä menee aikaa n. kuukausi) tarjouksen minulle esitti Käännöstoimisto Ide Oy. Hinnaksi perusylioppilastutkintopaketin kääntämiseksi tulisi 50,00 € ja työn kääntäjä Liisa-Laakso Tammisto lupasi tehdä viikonlopussa - asioin hänen kanssaan perjantaina. Minulla hintaa nosti hieman tarvitsemani korotustodistuksen ja teatteritaiteen lukiodiplomin käännökset. Lopullinen hinta jäi silti kymmeniä euroja alle sen, mitä Ylioppilastutkintolautakunnalla käännättäminen olisi tullut minulle maksamaan - sillä heidän 30 €/todistuslappu hinnasto ei tietenkään sisältänyt lukiotodistusta (joka hakemusprosessissa ei kyllä vaaditakaan), mutta jonka Ide käänsi minulle muiden todistusten ohessa. Suosittelen kyseistä käännöstoimistoa lämpimästi, mikäli mitään virallisia käännöksiä koskaan sattuu tarvitsemaan!

Toinen tehtävä, jonka joudut suorittamaan on se jo aiemmin mainittu kielikoe. Tähän kannattaa varautua ajoissa, sillä virallisiin kielikokeisiin on pitkät jonot, eikä välttämättä sille haluamallesi ja ehdottomasti tarvitsemallesi päivämäärälle enää löydy vapaita paikkoja. Lisäksi sinun tulee varautua siihen, että tulosten saaminen vie järkyttävästi aikaa, puhumattakaan siitä miten kauan näiden tulosten toimittaminen valitsemillesi yliopistoille vie. IELTS voi toki olla tehokkaampi, minun tekemäni TOEFL aiheutti vakavasti harmaita hiuksia. IELTS-kokeita Suomessa (lue: Helsingissä) tarjoaa Finnbrit, TOEFL (järjestäjä Premeria, sama juttu kaupungin kanssa) varataan suoraan pääkallopaikan kotisivuilta. Kokeeeen osallistuminen maksaa n. 200€ ja tämän lisäksi ylimääräisiä kuluja voi tulla todistusjäljennösten tilaamisesta haluamallesi yliopistolle - yllättäen, tälläkään kertaa itse otettu valokopio ei kelpaa todistukseksi. Tai niin ainakin väitetään, enkä viitsinyt kokeilla venkoilla vastaan.

Ulkomaille opiskelemaan hakeminen ei ole halpaa, mutta jos sinne todella haluaa, kai sitä on valmis maksamaan jo hakuvaiheessa. Oman hyväksyvän päätöksen saaminen yliopistolta venyi pitkälle elokuuhun, koska halusin pelata kaikki nämä maksulliset vaiheet varman päälle - varmistin ensin epävirallisesti yliopistolta katsoivatko he ylioppilastodistukseni arvosanat riittäviksi ennen kuin varasin kielikoetta. Vasta saatuani tietää kielikokeiden tuloksen (riittävä ja reilusti, kiitos suomalainen koulujärjestelmä ja dubbaamattomat tv-sarjat!) hankin käännökset todistuksistani. Tämä ei ollut aikataulullisesti järkevää, mutta kaiken omasta pussista maksaessani en ollut halukas laittamaan hakemiseen yhtään enempää rahaa, kuin oli välttämätöntä ja varmistelin joka käänteessä, että kaikki menee edelleen kohdalleen. Tässä kohtaa kun lähtöön on pari viikkoa ja asuntolapaikka ei ole vieläkään vahvistunut voisi toki toivoa, että olisi toiminut hakemuksen etenemisen suhteen vähän rivakammin, mutta näinkin on hyvä. Olen vain todella yllättynyt, kun viime marraskuussa tämän hakuprosessin kanssa aloittaessani kuvittelin, että olisin tiennyt tulevan opiskelupaikkani varmaksi jo varhain keväällä, mutta kuinkas sitten kävikään... !

Välivuodet

Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2008 vietettyäni neljä vuotta Kallion lukiossa kaikenmaailman taidehippein keskellä. Koko lukioajan toivoin, että olisipa tämä vaihe jo ohi. Koska en silloin vielä suunnitellut hakevani opiskelemaan yliopistoon, koko touhu tuntui yhdeltä loputtomalta välivuodelta. Olin revetä riemusta (not), kun syksyllä 2008 aloitin opinnot ammattikoulussa vaatetusalan artesaanina (hain puupuolelle, mutta kokeet tehtiinkin tekstiiliin...), koska pitihän se joku opiskelupaikka vastaanottaa. Minulla ei ompeluharrastuksesta huolimatta ollut aikomustakaan valmistua kyseiseltä linjalta - enhän sinne ollut alunperin edes hakenut, mutten jaksanut pääsykokeista vaan vaivautua pois "yllärin" kuultuani. Luojan kiitos älysin lopettaa turhan pelleilyn ja jättää opiskelut kyseisellä linjalla sikseen melko pian. Uutenavuotena keksin ajatuksen aupairiksi lähtemisestä ja maaliskuussa 2009 asuin jo Ruotsissa.

Ja sitten lukuvuoden 2009-2010 vietin siellä Työväen Akatemiassa.

Jos asiaa katsoo vähän sormien läpi (eli ei ota huomioon, että lukiokoulutus on välttämättömyys nyt alkaville yliopisto-opinnoilleni - ja Akatemiallekin), on henkinen välivuoteni jatkunut jo melko monta vuotta. Normaalistikin korkeakoulu-opinnot aloitetaan 18- 19 vuoden iässä, minä olen jo 22. Voi ihan hyvin sanoa, että jo oli aikakin löytää opiskelupaikka, josta valmistuisi ammattiin (vaikkakin varmaan työttömäksi).

Haluan silti huomauttaa, että ei nuo välivuodet ole hukkaan heitettyä aikaa olleet. Rakas ystäväni toitottaa aina yhteisillä ravintolaillallisillamme, että välivuosi tulisi olla pakollinen kaikille ja täytyy todeta, että taidan jakaa mielipiteen hänen kanssaan. Saa aikaa kasvaa, tehdä jotain pakollista/hauskaa/ihan muuta, puntaroida tulevaisuuden suunnitelmiaan ja omia fiiliksiään. Päättäjien taholta toitotettu ylioppilaat mahdollisimman nopeasti korkeakouluihin arvomaailma ei minulle oikein sovi. Uskon tämän hapuilun ja paikoittaisen epätoivon kasvattaneen todella paljon. Kypsentäneen siihen, mitä elokuva-alan opiskeleminen opiskelijaltaan vaatii. Ottamaan oikeasti vastuuta opiskeluistaan ja tulevaisuudestaan. Välivuosi ei varmastikaan ole mikään välttämättömyys, mutta uskon kuitenkin kaikkien korkeakouluopiskelijoiden joutuvan henkisen kasvun eteen. Paljon voi oppia lukemalla kirjoista ja tekemällä muistiinpanoja tunneilla. Silti luulen tärkeimpien oppituntien tulevan vain elämällä kantapäät kipeänä.

Välivuosi tai mahdollisen kiertotien ottaminen kohti unelmaansa ei luultavasti ole ollenkaan paha asia.

Brittiläinen yhteishaku UCAS

Ensimmäisen kerran ajattelin ulkomaille opiskelemaan lähtemistä joskus yläasteella. Vakavasti harkitsin asiaa lukioaikoinani, jolloin tutustuin jo varsin perusteellisesti brittiläiseen korkeakouluhakujärjestelmään, päivämääriin, kiinnostaviin yliopistoihin ja mitä kaikki erikoiset termit tarkoittivat (undergraduate ei silloin oikein sanonut mitään - meni tovi ennen kuin kunnolla sisäistin, että maailmalla on yleisempää valmistua vain kandiksi, Suomessa kun kaikki tutut ovat maisterin tai dippainssin papereihin tähdänneet). Lukion loppupuolella alkoi kuitenkin usko menestymisen mahdollisuuksiin pettämään ja halu tehdä jotain konkreettista ja kaunista omilla käsillään kasvamaan. Ajatus ulkomaille hakemisesta jäi.

Tukholmassa ollessa halu pysyä ulkomailla - tai siis kotiinpaluun jälkeen uudelleen lähteminen - lujittui. Tuntui, että Suomen jutut olin jo nähnyt, johan sitä liki 22 vuotta oli tullut Suomessa asuttua. Olen aina ollut pahemmanluokan haaveilija. Halunnut nähdä kaiken. Totesin siis, että ihmiselämä on niin lyhyt, että parempi yrittää lähteä, kun mahdollisuus on. Vaihto-oppilasjututkin olisivat tulleet harkintaan, mikäli opiskelualakseni olisi valikoitunut jokin muu kuin elokuva- ja tv-ala. Suomessa kyseiselle alalle valmistuminen kun on aika lailla tyhjänpäälle astumista - koulutusta on auttamattomasti liikaa pienen viihdeteollisuutemme tarpeisiin. Haluaisin kuitenkin edes mahdollisuuden voida tehdä oman alani töitä tulevaisuudessa. Ulkomailla alan töitä on - mutta miksi sinne huolittaisiin tekijää, joka ei välttämättä tule osoittamaan merkittävää lahjakkuutta alalla JA joka ei puhu täydellisen sujuvaa vierasta kieltä? Nii-in.

I wish to make my university degree in UK for many reasons. Degree in English is more useful because it widens up the possibilities to find a workplace and because Finland's Film Industry is very small. I'm sure that the competition is hard in English-speaking film industry but the fact is that there are more assignments available. Studying in UK would also brush up my English if I ever wish to work in English-speaking screenwriting team it's not enough to be good in English, it has to completely fluent. I have also lived abroad before I worked as an au pair in Stockholm, Sweden at Spring 2009. My staying there confirmed that I want to see world as much as possible studying abroad is an excellent way to gain life experience.

This is what I want to do.

Lainaus on UCASille toimittamasta hakemuskirjeestäni, johon kaikista uudellentarkistuksen uudelleentarkistuksista on jäänyt kirjoitusvirheitä ja outoja ajatuksen juoksuja - rajattu hakemuskirjeen pituus vaikeuttaa itsensä kehumista ja järkevästi ilmaisemista huomattavasti.

(Miksen hakenut Ruotsiin, jos sitä kerta niin paljon rakastin? Koska minulla ei riitä kantti yrittää sönköttää heikolla ruotsinkielen taidollani itseäni läpi hakuprosessista. Harkitsin kyllä Ruotsiin Ruotsia ulkomaalaisille-yliopistotutkintoon valmentavaan koulutukseen hakemista, mutta jostain syystä en tarttunut siihen. Haaveilen kuitenkin vielä joskus hakevani opiskelemaan esim. mediaa Uppsalan yliopistoon. Göteborgikin kävisi, mutta Uppsalassa koulutusohjelma oli englanninkielinen.)

Mutta palataanpa siis alkuun.

Päätin hakea opiskelemaan 2010 alkavaan undergraduate-yliopistokoulutukseen Britteinsaarille. Mitä tein?

Kähläsin itseni läpi Englannin, Walesin, Pohjois-Irlannin ja Skotlannin yliopistotutkintojen yhteishakuportaali UCASissa (Universities and Colleges Admissions Service).

1. Aluksi luin ihan rauhassa läpi kaiken mahdollisen infomateriaalin, mitä vain käsiini sain. Printtasin kiinnostavimmat sivut, jotta saatoin selailla niitä bussissa tai ruokatauolla tai missä ikinä. Suomenkielisistä infosivuistoista (liekö ainutkin?) paras on Maailmalle.net, jonka parissa aikanaan ulkomailla opiskelusta haaveilemisen aloitinkin - ja sivu on niistä ajoista vaan kehittynyt kehittymistään. UCASin kotisivuilta Student-osion alta löytyvät askeleet Step 1-6 ovat hyvin selkeyttäviä ymmärtämään, miten hakuprosessissa tulee edetä.
2. Kotisivut läpi silmäiltyäni tarkistin, että kaikki keskeiset päivämääräni oli merkitty kalenteriin. Suomalaiseen ylioppilaskirjoituksia kunnioittavaan yhteishakujärjestelmän aikatauluun tottuneena ei tule mielenkään, että hakemukset tulee olla valmiina ja perille toimitettuina VIIMEISTÄÄN TAMMIKUUN ALUSSA, joillakin aloilla ja huippuyliopistoihin hakiessa jopa edeltävän vuoden lokakuuhun mennessä. Mitenköhän monelta on jäänyt ulkomaille hakeminen väliin ihan vain siksi, ettei tullut hakudeadlineja tarkistettua ajoissa? Jos siis mielii ulkomaille opiskelemaan (englanninkielellä), kannattaa prosessi potkaista käyntiin jo 12kk ennen mielimäänsä lähtöpäivämäärää.
3. Tulostin UCASin hakukaavakkeen, ihan vain, jotta ymmärsin kunnolla mitä kaikkea he haluavat minulta siihen. Kiinnostavin ylläri oli suosituskirje, joka halutaan opettajalta tai esimieheltä, jossa suosittelija arvioi, onko sinusta sille alalle, jolle haluaisit opiskelemaan. Suosituskirje kannattaa pyytää ihmiseltä, johon on hyvät välit, mutta hyvä suosituskirje ei myöskään ole sokea lellikkioppilaan ylistämiskirje - suosituskirjeen kirjoittaminen on itsessään oma taitolajinsa, mutta siitä on hyvät ohjeet UCASin kotisivuilla. Minun tapauksessani suosituskirjeen kirjoitti syntyperäinen britti, joka on valmistunut Oxfordin yliopistosta aiheenaan kirjallisuus. Hitusen hymyilytti - enkä mitenkään epäile, etteikö hänen kunnianarvoisalla opinahjollaan olisi ollut tekemistä sen kanssa, että hakemukseni otettiin myöhemmin yliopistoissa harkittavaksi.
   
4. Rahaa, rahaa, rahaa. Hakemuksen jättäminen maksaa. Hakemusta ei prosessoida ennenkuin siitä on maksanut. Vanhemman tai kaverin luottokortti laulaa, että hakemus saadaan eteenpäin.

UCASin kotisivuilla tarjotaan hyvä koulutushakuohjelma, josta löytää helposti itseäänkiinnostavat koulutusohjelmat - jos osaa kirjoittaa haluamansa koulutusohjelman nimen oikein. Itse hain mm. nimikkeillä Film, Screenwriting, Film Production ja TV. Mielekkäitä koulutusohjelmia etsiessään kannattaa olla realisti - riittävätkö omat arvosanat annettuihin vaatimuksiin? Hakemuskirjeellä ja suosituskirjeellä ON merkitystä, mutta mikäli vaaditut arvosanat ovat AAAB, ei magnan papereilla ole mahdollisuuksia päästä sisään. Toisaalta ei saa tähdätä liian alas - mutta mielellään laittaa sinne viiden hakuvaihtoehdon joukkoon edes yhden, johon varmasti omat arvosanat tulevat riittämään. Pääsyvaatimuksista suuntaa-antavan artikkelin on kirjoittanut Maailmalle.net. Ulkomailla yliopiston ja koulutusohjelman nimellä ja maineella on paljon enemmän merkitystä kuin Suomessa. Joihinkin yliopistoihin hakeminen voi johtaa suuriin pettymyksiin kun valmistuneena etsii töitä. Ei kaikki tietenkään voi valmistua Cambridgesta tai Oxfordista, mutta yliopiston mainetta kannattaa tarkkailla mm. The Timesin ja muiden brittilehtien tekemistä yliopistolistauksista. Siis kun mahdollisesti kiinnostavanoloinen koulutusohjelma löytyy, Google laulamaan - mitä sanovat arvostelut, miltä kotisivut vaikuttavat, onko jossain saatavilla opiskelijoiden omia mielipiteitä opinahjostaan? Täydellistä ei kannata odottaa saavansa, mutta kymmenien, ellei satojen brittiyliopistojen joukossa on varmasti niitä, jotka eivät todellakaan sinua miellyttäisi.

Vaikka kaikki tuntuu sekavalta (tietty, kun uuden maan käytäntöjä joutuu opettelemaan), rauhallisella asenteella huomaa UCASin tehneen hakuprosessista mahdollisemman helppoa ja turvallista. Pitkin internetissä olevaa hakukaavaketta on ripoteltu kysymysmerkkejä joita klikkaamalla saa tarkemman selityksen, mitä kyseiseen kohtaan hakijan toivotaan kirjoittavan. Se ei lopulta ole niin vaikeaa, kuin luulisi!

Kaiken sen turhan stressin ja uuden tiedon ja järjestelmän omaksumisen jälkeen huomaa, että lopullinen hakukaavake on hyvin yksinkertainen täyttää. Sisältö muodostuu seuraavista:

• Personal details section (nimi, osoite, sukupuoli...)
  
• Further details section (kansallisuus, kotimaa, mahdollinen rikosrekisteri, suoritettu IELTS/TOELF kielikoe... joo-o, ei riitä, että olet opiskellut englantia peruskoulun ja lukion, sinun täytyy käydä virallisessa kokeessa todistaaksesi kielitaitosi)
• Education section (aiemmat opintosi, yo-arvosanat annetaan suomalaisten arvosanojen mukaan)
• Employment details section (vaikka et olisi tehnyt toivottavasti tulevaan opiskelualaasi liittyviä töitä, kannattaa silti kirjoittaa ne - aasinsiltojen rakentelu on tässä kohtaa tärkeää ja vielä tärkeämpää on osoittaa, että olet aktiivinen ja yleisesti ottaen ahkera ja hyvä tyyppi)
  
• Personal statement (oma vapaamuotoinen ja pituudeltaan erittäin rajattu hakemuskirjeesi, sama kirje lähtee kaikkiin hakemiisi yliopistoihin)
• Referee details section (suosittelijasi yhteystiedot ja suosituskirjeesi, joka on kultaakin kalliimpi - itse ilmeisen menestyksekkään suosituskirjeen palkitsin oluella... lahjontaa, ehkäpä, mutta piti sitä nyt kiittää, että elämäni suuri unelma on saattaa muuttua todeksi tuon hyvän suosituskirjeen ansiosta - huom! toimitin oluen vasta kuukausia suosituskirjeen saamista myöhemmin kirjoittajalle)

Maksettuasi hakemuksesi päätyy käsiteltäväksi UCASin systeemeihin ja he toimittavat hakukirjeesi edelleen ulkomaisille yliopistoille, jotka lähestyvät sinua menestyessäsi omilla hyväksymiskirjeillään, myös UCASin toimittamilla tiedotteilla - ja UCASin kautta toimitat vastaukset, hyväksytkö sinulle tarjotun opiskelupaikan vai et. UCAS tulee pysymään seuranasi oikeastaan niin kauan, kunnes olet viidestä yliopistoehdokkaastasi ja saamistasi conditional/unconditional tarjouksistasi valinnut ensisijaisen (firm) ja varasijan (insurance). Firm choice on ensisijainen valintasi, ja mikäli täytät heidän sinulle esittämät ehdot - tai olet saanut suoraan ehdottoman tarjouksen opiskelupaikasta - sinun tulee vastaanottaa tuo opiskelupaikka. Sama systeemi kuin Suomessakin. Tämä kuitenkin tulee kivasti jälkijunassa - hakemuksessasi viittä valitsemaasi yliopistoa ei ole asetettu numerojärjestykseen, joten joudut vasta yliopistojen esittämät tarjoukset saatuasi päättämään, mihin haluaisit opiskelemaan ensi- ja mihin toissijaisesti.

Alusta loppuun saakka pidetään aika hyvää huolta, kun vain viitsii nähdä vaivan ja lukea annetun infomateriaalin. Mutta kukapa sitä käyttöohjeita lukisi, kun nappuloiden hakkaaminen turhautuneena on niin paljon kivempaa?

Aika Tukholman ja tulevan välissä

Hei, olen Jenni ja olen lähdössä taas ulkomaille. Tällä kertaa ehkä pysyvästi.

Edellinen blogini Tyttö Tukholmassa kertoi ajastani aupairina ruotsalaisessa kolmilapsisessa perheessä Tukholman liepeillä. Ruotsiin lähteminen oli ylioppilaaksi valmistumista seuraavana uutenavuotena iskenyt päähänpisto, jonka toteutumiseen minulla kului aikaa n. 2,5 kuukautta. Lähdin aupairiksi maahan, jonka kieltä olen aina rakastanut - olisin mielummin lukenut kolmannella luokalla koulussa ruotsia kuin englantia, mutta taisin olla koko kotikaupunkini ainut lapsi, joka olisi ruotsia halunnut päästä opiskelemaan - ja viihdyin siellä. Suorastaan rakastuin Tukholmaan ja jollakin lailla uskon sen kaupungin olevan minulle enemmän kotikaupunki kuin mikään toinen paikka, missä vielä olen käynyt. Haaveilen joskus vielä muuttavani sinne. Tai ainakin käyväni siellä paljon useammin, kuin mitä tähän asti olen voinut käydä.

Blogi ei kerro, miten viimeinen kuukauteni Tukholmassa sujui (kiitos kysymästä oikein hyvin), eikä mikä seurasi sieltä lähtemistä. Tarina jatkuu tässä blogissa.

Aupair-aikanani kävin puualan artesaanikoulutuksen pääsykokeissa Suomessa, mutta jostain minusta kumpusi halu tehdä jotain sellaista, josta olin uskaltanut haaveilla vuosia aiemmin, mutta josta olin realistisuuden puuskassani päättänyt luopua. Olin haaveillut yliopistotutkinnosta ulkomailla. Keväällä 2009 olin ajatuksen kanssa auttamattomasti myöhässä, mutta ainahan tulisi seuraava vuosi ja sitä seuraavaa vuotta ajatellen päätin hakea kansanopistoon. Ja ehkä vähän sillä, että halusin Plan B:n, jos olin taas mokannut artesaanipääsykokeissa - kun en kerta ollut seppä syntyessäni...

Minut hyväksyttiin puualan artesaaniopintoihin, mutta päädyin ihan viime hetkillä kauhean stressaamisen jälkeen hylkäämään puukon, höylän ja vasaran ja vastaanotin paikan kansanopistossa. Totesin silloin, että kolmas kerta toden sanoo artesaaniopintojen kanssa, jos sinne ihan oikeasti haluan. Nyt oli vasta toinen kierros menossa ja harhailu sai minun puolestani vielä jatkua.

Työväen Akatemia on omaa kotiani lähellä oleva kansanopisto keskellä Espoota sijaitsevassa Kauniaisten kaupungissa. Syksyllä 2009 oli alkamassa ensimmäinen vuosi uutena tarjottavaa kirjoittajakoulutuslinjaa. Mikäs sen mukavampaa kuin olla koemarsuna taiteen ja avoimen yliopistokoulutuksen nimissä ja maksaa siitä puolisen sataa viikossa. Pääasiallinen houkutin taisi kuitenkin olla Akatemian kotisivuilla mainostettu mahdollisuus päästä opiskelijavaihtoon Oxfordiin - sekä minun mielessäni ollut suunnitelma näin tarkkailla olisiko minusta korkeakouluopiskelijaksi, kun olin jo vuosia uskonut hakevani ammattikouluun ja suhtautunut niskojani nakellen teoreettiseen kirjaviisauteen.

Työväen Akatemian kirjallisessa hakemuksessa tavoitteikseni kirjasin muistaakseni seuraavaa:

• Haluan selvittää, onko minusta korkeakouluopiskelijaksi.
• Haluan opiskella englanninkielellä, jotta tiedän, pärjäisinkö korkeakouluopinnoissa ulkomailla.
• Haluan tehdä työni hyvin, jotta joku opettajistani voi kirjoittaa minulle ulkomaisten yliopistojen hakemuksissaan vaatiman suosituskirjeen niin, että kehtaan siitä olla ylpeä.

(Vaikka suoritin lukioni ihan hyvin arvosanoin, en todellakaan keksinyt ketään lukio-opettajaa, jolta olisin halunnut suosituskirjettä pyytää.)

Päädyin siis Akatemiaan ja edelleen kahden viikon opiskelijavaihtoon Oxfordiin ja EU-rahotteiselle teatterireissulle Nizzaan. Kirjoittajalinjalla opiskelu vahvisti joskus taidelukion alkuaikoina mielessäni ollutta haavetta hakea töihin elokuva-alalle ja kirkastui Dramaturgian perusteet kurssin jälkeen haluksi kertoa tarinoita - tulla käsikirjoittajaksi. Viimeistään saatuani Mikko Myllylahden opettajakseni Elokuvakäsikirjoittaminen ja Työnäyte kursseilla, tiesin, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Niin kirkkaasti, että pelkäsin hölmön hymyni tunneilla johtavan siihen, että minua piikiteltäisiin pian ihastumisesta. Kyse oli kumminkin ihan vain siitä, että olin aivan järkyttävän onnellinen, kun tuntui, että vihdoin löytyi se juttu, joka tuntuu oikealta. Se on aika hyvä tunne sellaiselle, jota ovat pelotelleet kolmekymppiset yliopisto-opiskelijakaverit huokailuillaan "Ehkä sitä kohta voisi päättää, mitä oikeasti haluaisi tehdä."

Määrätietoinen tavoitteeni kansanopistossa oli tähdätä aloittamaan yliopisto-opiskelu Skotlannissa elokuva-alan yliopistokoulutuksessa. Ihan sinne nyt en olekaan päätymässä, mutta melkein.

Syyskuusta alkaen edessä on kolme vuotta kestävät yliopisto-opinnot Southampton Solent Universityssa Englannissa BA (Hons) Screenwriting koulutusohjelmassa, joka on Britteinsaarten ainoa undergraduate-koulutusohjelma pelkästä elokuva/tv-käsikirjoittamisesta, tai näin ne ainakin kotisivuillaan väittävät. Southampton Solent University on nuori yliopisto (yliopisto vuodesta 2005 alkaen), mutta yliopiston tausta menee kyllä kunnioitettavan matkaa taaksepäin - alkuperäinen opinahjo oli yksityinen School of Art, perustettu vuonna 1856. Toisaalta ei pitäisi turhaan hihkua riemusta, vaikka vanhoihin vuosikertomuksiin on ehtinyt kertyä useamman vuosikymmenen pöly - käsikirjoittajalinja hohtaa edelleen uutuuttaan, ensimmäinen vuosikurssi aloitti käsittääkseni syksyllä 2006 tjsp. Tää kokeilullinen kouluttaminen on tullut jo tutuksi viime vuonna, eikä se miuta itseasiassa suuremmin haitannut.

No niin, siinä tiivistettynä, mitä tämän ja edellisen blogin välillä oikein on tapahtunut. Yliopisto alkaa ulkomaalaisille opiskelijoille 15. syyskuuta, lentoni Englantiin on 14. päivä. Alle kolme viikkoa aikaa lähtöön.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että vähän jo jännittää.