Brittiläinen yhteishaku UCAS

Ensimmäisen kerran ajattelin ulkomaille opiskelemaan lähtemistä joskus yläasteella. Vakavasti harkitsin asiaa lukioaikoinani, jolloin tutustuin jo varsin perusteellisesti brittiläiseen korkeakouluhakujärjestelmään, päivämääriin, kiinnostaviin yliopistoihin ja mitä kaikki erikoiset termit tarkoittivat (undergraduate ei silloin oikein sanonut mitään - meni tovi ennen kuin kunnolla sisäistin, että maailmalla on yleisempää valmistua vain kandiksi, Suomessa kun kaikki tutut ovat maisterin tai dippainssin papereihin tähdänneet). Lukion loppupuolella alkoi kuitenkin usko menestymisen mahdollisuuksiin pettämään ja halu tehdä jotain konkreettista ja kaunista omilla käsillään kasvamaan. Ajatus ulkomaille hakemisesta jäi.

Tukholmassa ollessa halu pysyä ulkomailla - tai siis kotiinpaluun jälkeen uudelleen lähteminen - lujittui. Tuntui, että Suomen jutut olin jo nähnyt, johan sitä liki 22 vuotta oli tullut Suomessa asuttua. Olen aina ollut pahemmanluokan haaveilija. Halunnut nähdä kaiken. Totesin siis, että ihmiselämä on niin lyhyt, että parempi yrittää lähteä, kun mahdollisuus on. Vaihto-oppilasjututkin olisivat tulleet harkintaan, mikäli opiskelualakseni olisi valikoitunut jokin muu kuin elokuva- ja tv-ala. Suomessa kyseiselle alalle valmistuminen kun on aika lailla tyhjänpäälle astumista - koulutusta on auttamattomasti liikaa pienen viihdeteollisuutemme tarpeisiin. Haluaisin kuitenkin edes mahdollisuuden voida tehdä oman alani töitä tulevaisuudessa. Ulkomailla alan töitä on - mutta miksi sinne huolittaisiin tekijää, joka ei välttämättä tule osoittamaan merkittävää lahjakkuutta alalla JA joka ei puhu täydellisen sujuvaa vierasta kieltä? Nii-in.

I wish to make my university degree in UK for many reasons. Degree in English is more useful because it widens up the possibilities to find a workplace and because Finland's Film Industry is very small. I'm sure that the competition is hard in English-speaking film industry but the fact is that there are more assignments available. Studying in UK would also brush up my English if I ever wish to work in English-speaking screenwriting team it's not enough to be good in English, it has to completely fluent. I have also lived abroad before I worked as an au pair in Stockholm, Sweden at Spring 2009. My staying there confirmed that I want to see world as much as possible studying abroad is an excellent way to gain life experience.

This is what I want to do.

Lainaus on UCASille toimittamasta hakemuskirjeestäni, johon kaikista uudellentarkistuksen uudelleentarkistuksista on jäänyt kirjoitusvirheitä ja outoja ajatuksen juoksuja - rajattu hakemuskirjeen pituus vaikeuttaa itsensä kehumista ja järkevästi ilmaisemista huomattavasti.

(Miksen hakenut Ruotsiin, jos sitä kerta niin paljon rakastin? Koska minulla ei riitä kantti yrittää sönköttää heikolla ruotsinkielen taidollani itseäni läpi hakuprosessista. Harkitsin kyllä Ruotsiin Ruotsia ulkomaalaisille-yliopistotutkintoon valmentavaan koulutukseen hakemista, mutta jostain syystä en tarttunut siihen. Haaveilen kuitenkin vielä joskus hakevani opiskelemaan esim. mediaa Uppsalan yliopistoon. Göteborgikin kävisi, mutta Uppsalassa koulutusohjelma oli englanninkielinen.)

Mutta palataanpa siis alkuun.

Päätin hakea opiskelemaan 2010 alkavaan undergraduate-yliopistokoulutukseen Britteinsaarille. Mitä tein?

Kähläsin itseni läpi Englannin, Walesin, Pohjois-Irlannin ja Skotlannin yliopistotutkintojen yhteishakuportaali UCASissa (Universities and Colleges Admissions Service).

1. Aluksi luin ihan rauhassa läpi kaiken mahdollisen infomateriaalin, mitä vain käsiini sain. Printtasin kiinnostavimmat sivut, jotta saatoin selailla niitä bussissa tai ruokatauolla tai missä ikinä. Suomenkielisistä infosivuistoista (liekö ainutkin?) paras on Maailmalle.net, jonka parissa aikanaan ulkomailla opiskelusta haaveilemisen aloitinkin - ja sivu on niistä ajoista vaan kehittynyt kehittymistään. UCASin kotisivuilta Student-osion alta löytyvät askeleet Step 1-6 ovat hyvin selkeyttäviä ymmärtämään, miten hakuprosessissa tulee edetä.
2. Kotisivut läpi silmäiltyäni tarkistin, että kaikki keskeiset päivämääräni oli merkitty kalenteriin. Suomalaiseen ylioppilaskirjoituksia kunnioittavaan yhteishakujärjestelmän aikatauluun tottuneena ei tule mielenkään, että hakemukset tulee olla valmiina ja perille toimitettuina VIIMEISTÄÄN TAMMIKUUN ALUSSA, joillakin aloilla ja huippuyliopistoihin hakiessa jopa edeltävän vuoden lokakuuhun mennessä. Mitenköhän monelta on jäänyt ulkomaille hakeminen väliin ihan vain siksi, ettei tullut hakudeadlineja tarkistettua ajoissa? Jos siis mielii ulkomaille opiskelemaan (englanninkielellä), kannattaa prosessi potkaista käyntiin jo 12kk ennen mielimäänsä lähtöpäivämäärää.
3. Tulostin UCASin hakukaavakkeen, ihan vain, jotta ymmärsin kunnolla mitä kaikkea he haluavat minulta siihen. Kiinnostavin ylläri oli suosituskirje, joka halutaan opettajalta tai esimieheltä, jossa suosittelija arvioi, onko sinusta sille alalle, jolle haluaisit opiskelemaan. Suosituskirje kannattaa pyytää ihmiseltä, johon on hyvät välit, mutta hyvä suosituskirje ei myöskään ole sokea lellikkioppilaan ylistämiskirje - suosituskirjeen kirjoittaminen on itsessään oma taitolajinsa, mutta siitä on hyvät ohjeet UCASin kotisivuilla. Minun tapauksessani suosituskirjeen kirjoitti syntyperäinen britti, joka on valmistunut Oxfordin yliopistosta aiheenaan kirjallisuus. Hitusen hymyilytti - enkä mitenkään epäile, etteikö hänen kunnianarvoisalla opinahjollaan olisi ollut tekemistä sen kanssa, että hakemukseni otettiin myöhemmin yliopistoissa harkittavaksi.
   
4. Rahaa, rahaa, rahaa. Hakemuksen jättäminen maksaa. Hakemusta ei prosessoida ennenkuin siitä on maksanut. Vanhemman tai kaverin luottokortti laulaa, että hakemus saadaan eteenpäin.

UCASin kotisivuilla tarjotaan hyvä koulutushakuohjelma, josta löytää helposti itseäänkiinnostavat koulutusohjelmat - jos osaa kirjoittaa haluamansa koulutusohjelman nimen oikein. Itse hain mm. nimikkeillä Film, Screenwriting, Film Production ja TV. Mielekkäitä koulutusohjelmia etsiessään kannattaa olla realisti - riittävätkö omat arvosanat annettuihin vaatimuksiin? Hakemuskirjeellä ja suosituskirjeellä ON merkitystä, mutta mikäli vaaditut arvosanat ovat AAAB, ei magnan papereilla ole mahdollisuuksia päästä sisään. Toisaalta ei saa tähdätä liian alas - mutta mielellään laittaa sinne viiden hakuvaihtoehdon joukkoon edes yhden, johon varmasti omat arvosanat tulevat riittämään. Pääsyvaatimuksista suuntaa-antavan artikkelin on kirjoittanut Maailmalle.net. Ulkomailla yliopiston ja koulutusohjelman nimellä ja maineella on paljon enemmän merkitystä kuin Suomessa. Joihinkin yliopistoihin hakeminen voi johtaa suuriin pettymyksiin kun valmistuneena etsii töitä. Ei kaikki tietenkään voi valmistua Cambridgesta tai Oxfordista, mutta yliopiston mainetta kannattaa tarkkailla mm. The Timesin ja muiden brittilehtien tekemistä yliopistolistauksista. Siis kun mahdollisesti kiinnostavanoloinen koulutusohjelma löytyy, Google laulamaan - mitä sanovat arvostelut, miltä kotisivut vaikuttavat, onko jossain saatavilla opiskelijoiden omia mielipiteitä opinahjostaan? Täydellistä ei kannata odottaa saavansa, mutta kymmenien, ellei satojen brittiyliopistojen joukossa on varmasti niitä, jotka eivät todellakaan sinua miellyttäisi.

Vaikka kaikki tuntuu sekavalta (tietty, kun uuden maan käytäntöjä joutuu opettelemaan), rauhallisella asenteella huomaa UCASin tehneen hakuprosessista mahdollisemman helppoa ja turvallista. Pitkin internetissä olevaa hakukaavaketta on ripoteltu kysymysmerkkejä joita klikkaamalla saa tarkemman selityksen, mitä kyseiseen kohtaan hakijan toivotaan kirjoittavan. Se ei lopulta ole niin vaikeaa, kuin luulisi!

Kaiken sen turhan stressin ja uuden tiedon ja järjestelmän omaksumisen jälkeen huomaa, että lopullinen hakukaavake on hyvin yksinkertainen täyttää. Sisältö muodostuu seuraavista:

• Personal details section (nimi, osoite, sukupuoli...)
  
• Further details section (kansallisuus, kotimaa, mahdollinen rikosrekisteri, suoritettu IELTS/TOELF kielikoe... joo-o, ei riitä, että olet opiskellut englantia peruskoulun ja lukion, sinun täytyy käydä virallisessa kokeessa todistaaksesi kielitaitosi)
• Education section (aiemmat opintosi, yo-arvosanat annetaan suomalaisten arvosanojen mukaan)
• Employment details section (vaikka et olisi tehnyt toivottavasti tulevaan opiskelualaasi liittyviä töitä, kannattaa silti kirjoittaa ne - aasinsiltojen rakentelu on tässä kohtaa tärkeää ja vielä tärkeämpää on osoittaa, että olet aktiivinen ja yleisesti ottaen ahkera ja hyvä tyyppi)
  
• Personal statement (oma vapaamuotoinen ja pituudeltaan erittäin rajattu hakemuskirjeesi, sama kirje lähtee kaikkiin hakemiisi yliopistoihin)
• Referee details section (suosittelijasi yhteystiedot ja suosituskirjeesi, joka on kultaakin kalliimpi - itse ilmeisen menestyksekkään suosituskirjeen palkitsin oluella... lahjontaa, ehkäpä, mutta piti sitä nyt kiittää, että elämäni suuri unelma on saattaa muuttua todeksi tuon hyvän suosituskirjeen ansiosta - huom! toimitin oluen vasta kuukausia suosituskirjeen saamista myöhemmin kirjoittajalle)

Maksettuasi hakemuksesi päätyy käsiteltäväksi UCASin systeemeihin ja he toimittavat hakukirjeesi edelleen ulkomaisille yliopistoille, jotka lähestyvät sinua menestyessäsi omilla hyväksymiskirjeillään, myös UCASin toimittamilla tiedotteilla - ja UCASin kautta toimitat vastaukset, hyväksytkö sinulle tarjotun opiskelupaikan vai et. UCAS tulee pysymään seuranasi oikeastaan niin kauan, kunnes olet viidestä yliopistoehdokkaastasi ja saamistasi conditional/unconditional tarjouksistasi valinnut ensisijaisen (firm) ja varasijan (insurance). Firm choice on ensisijainen valintasi, ja mikäli täytät heidän sinulle esittämät ehdot - tai olet saanut suoraan ehdottoman tarjouksen opiskelupaikasta - sinun tulee vastaanottaa tuo opiskelupaikka. Sama systeemi kuin Suomessakin. Tämä kuitenkin tulee kivasti jälkijunassa - hakemuksessasi viittä valitsemaasi yliopistoa ei ole asetettu numerojärjestykseen, joten joudut vasta yliopistojen esittämät tarjoukset saatuasi päättämään, mihin haluaisit opiskelemaan ensi- ja mihin toissijaisesti.

Alusta loppuun saakka pidetään aika hyvää huolta, kun vain viitsii nähdä vaivan ja lukea annetun infomateriaalin. Mutta kukapa sitä käyttöohjeita lukisi, kun nappuloiden hakkaaminen turhautuneena on niin paljon kivempaa?