Välivuodet

Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2008 vietettyäni neljä vuotta Kallion lukiossa kaikenmaailman taidehippein keskellä. Koko lukioajan toivoin, että olisipa tämä vaihe jo ohi. Koska en silloin vielä suunnitellut hakevani opiskelemaan yliopistoon, koko touhu tuntui yhdeltä loputtomalta välivuodelta. Olin revetä riemusta (not), kun syksyllä 2008 aloitin opinnot ammattikoulussa vaatetusalan artesaanina (hain puupuolelle, mutta kokeet tehtiinkin tekstiiliin...), koska pitihän se joku opiskelupaikka vastaanottaa. Minulla ei ompeluharrastuksesta huolimatta ollut aikomustakaan valmistua kyseiseltä linjalta - enhän sinne ollut alunperin edes hakenut, mutten jaksanut pääsykokeista vaan vaivautua pois "yllärin" kuultuani. Luojan kiitos älysin lopettaa turhan pelleilyn ja jättää opiskelut kyseisellä linjalla sikseen melko pian. Uutenavuotena keksin ajatuksen aupairiksi lähtemisestä ja maaliskuussa 2009 asuin jo Ruotsissa.

Ja sitten lukuvuoden 2009-2010 vietin siellä Työväen Akatemiassa.

Jos asiaa katsoo vähän sormien läpi (eli ei ota huomioon, että lukiokoulutus on välttämättömyys nyt alkaville yliopisto-opinnoilleni - ja Akatemiallekin), on henkinen välivuoteni jatkunut jo melko monta vuotta. Normaalistikin korkeakoulu-opinnot aloitetaan 18- 19 vuoden iässä, minä olen jo 22. Voi ihan hyvin sanoa, että jo oli aikakin löytää opiskelupaikka, josta valmistuisi ammattiin (vaikkakin varmaan työttömäksi).

Haluan silti huomauttaa, että ei nuo välivuodet ole hukkaan heitettyä aikaa olleet. Rakas ystäväni toitottaa aina yhteisillä ravintolaillallisillamme, että välivuosi tulisi olla pakollinen kaikille ja täytyy todeta, että taidan jakaa mielipiteen hänen kanssaan. Saa aikaa kasvaa, tehdä jotain pakollista/hauskaa/ihan muuta, puntaroida tulevaisuuden suunnitelmiaan ja omia fiiliksiään. Päättäjien taholta toitotettu ylioppilaat mahdollisimman nopeasti korkeakouluihin arvomaailma ei minulle oikein sovi. Uskon tämän hapuilun ja paikoittaisen epätoivon kasvattaneen todella paljon. Kypsentäneen siihen, mitä elokuva-alan opiskeleminen opiskelijaltaan vaatii. Ottamaan oikeasti vastuuta opiskeluistaan ja tulevaisuudestaan. Välivuosi ei varmastikaan ole mikään välttämättömyys, mutta uskon kuitenkin kaikkien korkeakouluopiskelijoiden joutuvan henkisen kasvun eteen. Paljon voi oppia lukemalla kirjoista ja tekemällä muistiinpanoja tunneilla. Silti luulen tärkeimpien oppituntien tulevan vain elämällä kantapäät kipeänä.

Välivuosi tai mahdollisen kiertotien ottaminen kohti unelmaansa ei luultavasti ole ollenkaan paha asia.