Kuvat on ottanut ystäväni Dilman Southamptonissa maaliskuussa 2012
En voi sanoa olevani mikään suuri fani tälle Bloggerissa tapahtuneelle uudistukselle, vaikka se varmasti on hyvin toimivaksi mietitty kehittäjien palavereissa. Ylipäätänsä kaikessa olen vähän hidas muuttumaan; tykkään, että asiat tehdään hyväksi ja tutuksi tulleella tavalla. Toisaalta kuitenkin kaipaan muutosta ja muutos pitää miut kiinnostuneena. Silloin tuntuu, että elämä ja maailma on menossa johonkin suuntaan.
Niin on käynyt nytkin.
Istuin nimittäin tuossa keväällä ennen Suomen kesää yhdessä kurssivastaavani kanssa hänen toimistossaan juomassa teetä ja juttelemassa tulevasta vuodesta, siitä miten vuosikurssillamme on mennyt ja sen sellaisesta. Tapaamisen lopuksi luennoitsija kysyi miulta tiukasti, että mitäs meinaat nyt tulevaisuudessa tehdä. Höpötin jotain Suomen kesäsuunnitelmistani ja viimeisten kurssitöiden tekemisestä kun hän totesi, että hän kyllä meinasi kevättä 2013, eli mitä meinaan tehdä, kun käsikirjoittajaopinnot vihdoin ovat purkissa.
Kysymystä seuraavina päivinä miettiessäni totesin, että jos opintojani jatkan, haluan tehdä sen Pohjoismaissa, jossa yliopisto-opetus on ilmaista, opiskelijaperinteet tutumpia ja (mielestäni) opiskelijoilta vaaditaan enemmän näyttöä osaamisesta ja edistymisestä. Vaihtoehtoja tutkaillessani löysin Tukholman yliopistosta kiinnostavan kaksivuotisen elokuvatutkimuksen maisteriohjelman. Sinne hakeminen oli alunperinkin suunnitelmissani, sillä Tukholma tuli siellä viettämieni aupairkuukausien aikana rakkaaksi. Lisäksi ruotsinkieli pitäisi opetella kunnolla, koska todella usein työpaikkailmoituksissa toivotaan sen kielen sujuvaa hallintaa.
Kuitenkin vaikka elokuvan teoreettisesta tutkimuksestakin olen kiinnostunut, olen edelleen enemmän käytännönläheisen työn tekijä. Silloin paras mahdollinen opiskelupaikka kotimaasta olisi Aalto-yliopisto, ja erityisesti sen ennen vanhaan Taideteollisena korkeakouluna tunnettu osa. Koska tiesin, miten uskomattoman vaikeaa sinne on tulla valituksi opiskelemaan elokuvataiteen koulutusohjelmiin, päätin hakea jo tänä vuonna harjoittelumielessä. Halusin, että vuonna 2013 minulla olisi parhaat mahdolliset eväät päästä sisään ja tulla valituksi. Mutta kävikin niin, että minä tulin valituksi jo tänä vuonna.
Englanti on ollut kallis preppauskurssi, mutta selkeästi sen arvoinen. Aallon opiskelupaikan vastaanottamista ei voi lykätä (ellei sitten tule raskaaksi tai joudu asepalvelukseen), joten syksyllä Englannin sijaan opintoni jatkuvat Suomen maaperällä.
Mutta loppuukohan Englannissa opiskelu tähän? Katsotaan. Etäopiskelun käsitettä ei minun kurssillani tunneta, mutta yritän vakuuttaa heidät siitä, että voisin ja saisin suorittaa aloittamani koulutusohjelman loppuun.
I'll keep you posted.
