'Just Say I Do' - ensimmäinen kuvauspäivä

14 tunnin kuvauspäivä. Olisi mennyt nopeammin, jos meillä olisi ollut enemmän valoja käytettävissä, mutta ihmeellisen hyvin ne pojat saivat aamunvalon luotua kohtaukseen, joka kuvattiin jo pimeän tultua.

Tosi hieno päivä. Kolme kuvauspäivää jäljellä. Mennään muuten King's Crossin rautatieasemalle kuvaamaan Lontoon kuvauspäivänämme. Pienelle potteristille sisälläni tämä on tietenkin kamalan hauska juttu.

Mitä lyhytelokuvaseuralle kuuluu?

Kuukausi sitten aloitettiin se lyhytelokuvaseura yliopistollamme. Olen tunnollisesti vetänyt sitä varapuheenjohtajan tittelini painostamana... Ja olen kyllä nauttinut valtaisasti joka hetkestä.

Lyhytelokuvaseuran ajatus oli siis, että valitsemme yhdessä teeman, jonka pohjalta seuran käsikirjoittamisesta innostuneet ihmiset kirjoittavat viiden sivun mittaisen lyhytelokuvakäsikirjoituksen. Tämän jälkeen aloitettiin kahdeksan viikon mittainen urakka saada valitut käsikirjoitukset paperilta filmille (tai siis muistikortille) ja valmiiseen muotoon.

Aikataulumme on siis seuraavanlainen:

1. Käsikirjoitusten esittely ja valinta, tuotantoryhmän muodostaminen
2. Tuotannon taustatyö
3. Koekuvaukset, kuvauspaikkojen lukkoon lyönti
4. Filmaus, 1. viikko
5. Filmaus, 2. viikko
6. Filmaus, extra viikko
7. Editointi
8. Tuotannon viimeistely

Ei mitenkään mahdoton aikataulu, mutta yllätys yllätys, kaikki heittäytyivät vähän laiskaksi alkupäästä ja nyt lopussa kaikki ovat liian kiireisiä tai eivät pystykään viimeistelmään elokuvaansa sovitussa ajassa. Joka tapauksessa, lyhytelokuvia on syntymässä ja vaikka ne olisikin valmiita vasta tammikuussa, olen aika iloisesti yllättynyt. Ja tammikuussa seuraan toivottavasti liittyy uusia ihmisiä.

Yksi tuotantoon valittu käsikirjoitus on minun kirjoittamani. Sovittu ensimmäinen teema oli ihmissuhteet, joten kirjoitin lyhyen romanttisen komedian. Meidän tuotantoryhmän kuvaukset alkavat ylihuomenna. Jos sitä sinne jaksaisi ottaa sen kameran vihdoin mukaan. Ja lyhytelokuva lähtee toivottavasti sitten kiertämään festivaalikilpailuja...

No mutta! Ei siitä enempää. Takaisin lyhytelokuvaseuraamme. Aloitamme jokaisen tapaamisen katsomalla kaksi lyhytelokuvaa Youtubesta tai Vimeosta. Tämä tällä viikolla seurassa näyttämäni animaatio on niin kaunis, että haluan jakaa sen teidän kanssanne.

Stipendi yliopistolta

Hyvät Englannissa opiskelevat toverini tai tänne (taikka ylipäätänsä minnekään yliopistoon) haikailevat ihmiset.

Kun olin lähdössä Englantiin reilu vuosi sitten eräs hyvä ystäväni tiukkasi minulta, että olenko hakenut apurahoja tai stipendejä mistään. Vaatimattomana sanoin, että mistä minä mitään apurahoja tai stipendejä hakisin ja ettei minulla ole niihin riittäviä edellytyksiä. Kummempia apurahoja en ole siis hakenutkaan... Paitsi että Englannissa kaikki lukukausimaksulainaa ottavat opiskelijat ovat oikeutettuja stipendiin perheen taloudellisesta tilanteesta riippuen.

Lukukausimaksulainaa varten täyttämilläni kaavakkeilla ja myöhemmin postissa saamallani lisäselvityskaavakkeella olen nyt siis oikeutettu vuosittain £750,00 stipendiin yliopistoltani. Koska asiasta ei ollut kuulunut mitään kaavakkeen palautettuani unohdin tämän ihan tyystin ja muistin vasta kuukausi sitten kysyä yliopistoni taloushallinnosta, että mahdankohan olla oikeutettu stipendiin vai en ja että ehkä palautin kaavakkeen myöhässä, kun mitään ei ole kuulunut. Ystävällisesti puolestani tilanne selvitettiin ja saan nyt muutaman viikon sisällä viime vuoden stipendin ja tämän 2011-2012 lukuvuoden stipendin helmi- ja toukokuussa. Yllättävän rahallisen avustuksen taidan laittaa suoraan opintolainojeni lyhentämiseen, vaikka toki olen kuullut kaikenmoisia Nuorena kuuluu elää ja seikkailla, lähde matkalle maailmaan! kehoituksia, kun tunnollisesta lainanmaksusta opiskelijan tuloilla on tullut puhe...

Kannattaa ehdottomasti tarkistaa yliopistoltaan, sattuuko olemaan oikeutettu stipendeihin.

Minun valtakuntani

En ole tänä vuonna jaksanut kantaa kameraa mukanani, joten kuvapäivitykset ovat jääneet tosi pahasti tappiolle. Nyt kuitenkin päätin ottaa vihdoin valokuvia huoneestani - tai siitä, miten tästä huoneesta on tullut miun paikkani. On kyllä tosi kivaa kun niinä hetkinä jolloin syksy alkaa masentamaan tai muuten tuntuu rankalta olla täällä, tässä huoneessa miun on hyvä olla. Ja se hyvä olo tulee ihan pienistä asioista, Muumilakanoista, kivasta lampusta ja vaaleanlilasta nuottitelineestä.