Suosikkini linkittämästäni kuvagalleriasta alla.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Taistelutantereena Lontoo
The Boston Globen valokuvaaja on taltioinut kunnioitusta herättäviä otoksia Lontoon keskustasta, jossa opiskelijat mellakoivat lukukausien korottamista vastaan. Siellähän on täysi sotatila päällä poliisin ratsuväkirynnäkköä myöten. Poliisi tekee tietysti työtään laittaessaan rettelöijät kuriin, mutta toivottavasti selkeä viesti menee perille päättäville tahoille: tätä päätöstä eivät opiskelijat hyväksy.
Suosikkini linkittämästäni kuvagalleriasta alla.
Suosikkini linkittämästäni kuvagalleriasta alla.
Uutisia
Viimeaikoina on ollut paljon miuta jollain lailla koskettavia aiheita uutisissa. Esim. eilinen itsemurhaiskuyritys Tukholman keskustassa säväytti ihan eri tavalla, kun oli vasta viikko sitten kävelemässä samoissa maisemissa tuntien olonsa niin turvalliseksi ja onnelliseksi. On kauhean surullista, että väkivalta on edelleen vakiokommunikointia tiettyjen ihmisryhmien välillä ja erityisesti se, että väkivallan uhka laajenee ihmisten arkipäivään.
Tämän blogin kannalta kiinnostavampia uutisia ovat kuitenkin olleet seuraavat:
9.12.2010 Helsingin Sanomissa "Mellakoijat moukaroivat prinssi Charlesin autoa"
11.12.2010 Helsingin Sanomissa
Yliopistomaksujen nouseminen ei tule vaikuttamaan miun elämääni - maksut astuvat voimaan vasta lukuvuonna 2012-2013 aloittavien kohdalla - mutta kyllä se kiukuttaa. Britanniassa on muutenkin käsittämättömän huonosti oikeita opiskelija-alennuksia tarjolla (kyllä, olen katkera, että Suomessa saa Valtion Rautatieltä opiskelija-alennuksen junalippuun, Englannissa saa -30% nuoren henkilön lipusta jos ensin maksaa £26... olisi kannattanut, pitää hankkia moinen pikimmiten ja vaikka maksan veroni Espooseen ja tulen asumaan melkein puolet vuodesta täällä, minä en ole oikeutettu opiskelija-alennukseen seutuliikenteessä - tästä pitäisi itseasiassa valittaa...)
... nyt karkasi juttu vähän raiteilta. Siis. Ihmetyttää, miten Briteissä on kannatusta tällaisen selkeästi eriarvoisuutta kärjistävän toimen tekemiseksi. Mahdollisuus korkeakoulutukseen on ollut varmasti yksi tärkeimpiä tekijöitä, joilla vanhaa luokkajakoa on murrettua, näin ainakin kuvittelen. Monelle yliopistomaksujen kolminkertaistuminen jo muutenkin kalliissa maassa on vain ehdottomasti liikaa. Ja kuten joku ystäväni sanoi
Sikainfluenssan leviäminen kiinnitti huomioni lähinnä siksi, että olen kai sairastellut eniten kurssiltani. Pariviikkoa ennen kuin lähdin tänne Suomeen lomalle, kysyi yksi jokusen päivän poissaollut toveri, että edelleenkö miulla on keuhkokuume. Vierestäni laukaistiin, että "Ei, et vaan ollut paikalla kun Jenni ehti olla pari päivää terveenä". Elättelen toivetta, ettei uudenvuoden alku mene solmuun sitten tuon taudin kanssa.
Vakavaksi vetää tämä maailmanmeno.
Toivon kovasti, että opiskelijoiden painostus saisi parlamentin muuttamaan päätöstään lukukausimaksuista, sillä miun mielestäni lasten ja nuorten koulutuksessa säästäminen on vihonviimeinen asia, mitä minkään valtion kannattaisi tehdä. Mutta sitten kun se omassa vuosibudjetissa ei tunnu miltään ja onhan sekin totta, että Suomessa yliopistoissa koulutetaan ihan liikaa väkeä... Tällähän sitä määrää saadaan kätevästi supistettua.
Tämän blogin kannalta kiinnostavampia uutisia ovat kuitenkin olleet seuraavat:
9.12.2010 Helsingin Sanomissa "Mellakoijat moukaroivat prinssi Charlesin autoa"
11.12.2010 Helsingin Sanomissa
Yliopistomaksujen nouseminen ei tule vaikuttamaan miun elämääni - maksut astuvat voimaan vasta lukuvuonna 2012-2013 aloittavien kohdalla - mutta kyllä se kiukuttaa. Britanniassa on muutenkin käsittämättömän huonosti oikeita opiskelija-alennuksia tarjolla (kyllä, olen katkera, että Suomessa saa Valtion Rautatieltä opiskelija-alennuksen junalippuun, Englannissa saa -30% nuoren henkilön lipusta jos ensin maksaa £26... olisi kannattanut, pitää hankkia moinen pikimmiten ja vaikka maksan veroni Espooseen ja tulen asumaan melkein puolet vuodesta täällä, minä en ole oikeutettu opiskelija-alennukseen seutuliikenteessä - tästä pitäisi itseasiassa valittaa...)
... nyt karkasi juttu vähän raiteilta. Siis. Ihmetyttää, miten Briteissä on kannatusta tällaisen selkeästi eriarvoisuutta kärjistävän toimen tekemiseksi. Mahdollisuus korkeakoulutukseen on ollut varmasti yksi tärkeimpiä tekijöitä, joilla vanhaa luokkajakoa on murrettua, näin ainakin kuvittelen. Monelle yliopistomaksujen kolminkertaistuminen jo muutenkin kalliissa maassa on vain ehdottomasti liikaa. Ja kuten joku ystäväni sanoi
"Menevät britit Amerikanmalliin. Enää ei voi luottaa siihen, että sinua hoitavat parhaat lääkärit - tulet saamaan ne, joiden vanhemmilla oli varaa maksaa yliopistomaksut."
Sikainfluenssan leviäminen kiinnitti huomioni lähinnä siksi, että olen kai sairastellut eniten kurssiltani. Pariviikkoa ennen kuin lähdin tänne Suomeen lomalle, kysyi yksi jokusen päivän poissaollut toveri, että edelleenkö miulla on keuhkokuume. Vierestäni laukaistiin, että "Ei, et vaan ollut paikalla kun Jenni ehti olla pari päivää terveenä". Elättelen toivetta, ettei uudenvuoden alku mene solmuun sitten tuon taudin kanssa.
Vakavaksi vetää tämä maailmanmeno.
Toivon kovasti, että opiskelijoiden painostus saisi parlamentin muuttamaan päätöstään lukukausimaksuista, sillä miun mielestäni lasten ja nuorten koulutuksessa säästäminen on vihonviimeinen asia, mitä minkään valtion kannattaisi tehdä. Mutta sitten kun se omassa vuosibudjetissa ei tunnu miltään ja onhan sekin totta, että Suomessa yliopistoissa koulutetaan ihan liikaa väkeä... Tällähän sitä määrää saadaan kätevästi supistettua.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Vanha suola tuo rakas Tukholma jne
Rakastan Tukholmaa ihan silmittömästi. Olen ollut täällä nyt viime perjantai-lauantaiyöstä alkaen ja tänään otan muutaman tunnin kuluttua Slussenista finlandsbåtenin eli Viking Linen Helsinkiin. Ystävä, jonka luona olen täällä nyt ollut kyläilemässä on hemmotellut miuta kuin pientä prinsessaa erinomaisilla kokkaustaidoillaan ja vieraanvaraisuudellaan ja viemällä miuta kävelyille Kungsholmenin kauniille rantakallioille, jossa olen saanut nauttia lumesta ja rakastamistani maisemista. Meri on jäässä, lunta on paljon ja olen suuren osan ajasta viettänyt vain nukkuen ja leväten Englannissa kasaantunutta väsymystä pois. Nauttinut siitä, että tämä koti on lämmin, toisin kuin asuntolahuoneeni.
Tässä kaupungissa viihdyn ja tunnen olevani kotona. Toivottavasti Southamptonin jälkeen voisin tulla edes vuodeksi tänne asumaan - opiskella ruotsinkieltä ja nauttia Tukholmasta täysin siemauksin. Ja ehkä nähdä se arkinen ja harmaampi puoli tästä kaupungista. Vielä en sitä ole ehtinyt löytämään.
Olen kyllä niin skandinaavityttö sydänjuuria myöten. Mutta kyllä sinne Englantiinkin ihan mielellään palaa, kunhan saa akut ladattua kunnolla ja hoidettua koti-ikävää. Onneksi Southamptonin keskustasta löytyy se Ikea.
Ensimmäinen joulukuuseni Kristinebergin kallioilla
Tässä kaupungissa viihdyn ja tunnen olevani kotona. Toivottavasti Southamptonin jälkeen voisin tulla edes vuodeksi tänne asumaan - opiskella ruotsinkieltä ja nauttia Tukholmasta täysin siemauksin. Ja ehkä nähdä se arkinen ja harmaampi puoli tästä kaupungista. Vielä en sitä ole ehtinyt löytämään.
Olen kyllä niin skandinaavityttö sydänjuuria myöten. Mutta kyllä sinne Englantiinkin ihan mielellään palaa, kunhan saa akut ladattua kunnolla ja hoidettua koti-ikävää. Onneksi Southamptonin keskustasta löytyy se Ikea.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Taakse jäi luminen Englanti
Pahoittelen, etten ehtinyt tekemään päivityksiä viimeisen viikon aikana. Viimeisellä viikolla yllättäen olikin kiire yliopistotehtävien kanssa. Tosin kaksi viimeistä tehtävää peruttiin, koska...
SOUTHAMPTONISSA SATOI LUNTA!
Oli aika lähellä, että pääsin Gatwickista lentämään Ryanairilla Skavstaan Ruotsiin ja sieltä bussilla siirtymään Tukholmaan. Lento oli kaksi tuntia myöhässä, muttei sentään peruutettu. Junamatka Southamptonista lentokentälle oli kanssa aika tapahtumarikas juttu...
... mutta nyt siis olla möllöttelen kaverini luona Tukholmassa nauttimassa ruotsalaisesta yltäkylläisestä vieraanvaraisuudesta ja pienestä lomastani ennen joulukuun työurakkaa. Teen loman ajan töitä kirjakaupassa Suomessa, joten kolme viikkoa, jotka ehdin Suomessa olemaan, menee aika rattoisasti töissä. Valokuvapostaus viimeaikojen seikkailuista (Oxford+konsertti Lontoossa) seuraa piakkoin perästä kuten vähän tunnelmien kertaamista ensimmäisen lukukauden päätteeksi!
Tälläisiin tunnelmiin jätin asuinresidenssini Englannissa, vrt. aiempi postaus samoista maisemista. Valokuvapostaus viimeaikojen seikkailuista (Oxford+konsertti Lontoossa) seuraa piakkoin perästä kuten vähän tunnelmien kertaamista ensimmäisen lukukauden päätteeksi!
SOUTHAMPTONISSA SATOI LUNTA!
Oli aika lähellä, että pääsin Gatwickista lentämään Ryanairilla Skavstaan Ruotsiin ja sieltä bussilla siirtymään Tukholmaan. Lento oli kaksi tuntia myöhässä, muttei sentään peruutettu. Junamatka Southamptonista lentokentälle oli kanssa aika tapahtumarikas juttu...
... mutta nyt siis olla möllöttelen kaverini luona Tukholmassa nauttimassa ruotsalaisesta yltäkylläisestä vieraanvaraisuudesta ja pienestä lomastani ennen joulukuun työurakkaa. Teen loman ajan töitä kirjakaupassa Suomessa, joten kolme viikkoa, jotka ehdin Suomessa olemaan, menee aika rattoisasti töissä. Valokuvapostaus viimeaikojen seikkailuista (Oxford+konsertti Lontoossa) seuraa piakkoin perästä kuten vähän tunnelmien kertaamista ensimmäisen lukukauden päätteeksi!
Tälläisiin tunnelmiin jätin asuinresidenssini Englannissa, vrt. aiempi postaus samoista maisemista. Valokuvapostaus viimeaikojen seikkailuista (Oxford+konsertti Lontoossa) seuraa piakkoin perästä kuten vähän tunnelmien kertaamista ensimmäisen lukukauden päätteeksi!
perjantai 26. marraskuuta 2010
Edgar Degas
Seuraava ryhmätyömme on ensi keskiviikkona. Esitelmä kuvitteellista elokuva-adaptaatiota varten tehdystä taustatutkimuksesta. Aiheenamme ranskalainen taiteilija Edgar Degas ja hänen tanssijoita esittävät maalauksensa sekä ylläoleva synkempi teos vuoden 1868 tienoilta, viralliselta nimeltään The Interior, paremmin tunnettu lempinimellä The Rape. Olemme siis palanneet taas iloisten elokuva-aiheiden maailmaan aiheenamme trilleri viktoriaanisessa Pariisissa.
On hirvittävän hauskaa tehdä järkyttävän huononnäköisiä storyline piirroksia, joiden avulla yhteisen mielikuvan jakaminen ryhmän kesken on helpompaa.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Wall-E
Wall-E, Oscar-palkittu animaatiofilmi vuodelta 2009. Ei ole tullut aiemmin katsottua, mutta ilahdutti aivan valtavasti! Suosittelen! Dialogia ei melkein ollenkaan ja silti niin uskomattoman hurmaava!
Kiireinen viikko
Viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan valtavasti. Olen ollut niin poikki, ettei blogin päivittäminen ole tullut mieleenkään ennen viime iltaa.
Olen viimeisen viikon aikana ehtinyt mm.:
Joululomaan koti-Suomessa on enää tasan kaksi viikkoa. Tai kahden viikon päästä lähden matkaan, pysähdyn Tukholmassa moikkaamassa kavereita ja fiilistelemässä kaunista kaupunkia ja sitten lautalla meren yli Suomeen. On kyllä mahtavaa tulla takaisin kotiin. En malttaisi odottaa.
Olen viimeisen viikon aikana ehtinyt mm.:
- viimeistelemään scifileffa-aloitus ryhmätyötehtävämme ja palauttamaan sen
- käynyt Oxfordissa
- tutustumaan kummallisuuteen nimeltä Megabus ja huomaamaan, että joskus kallis junamatkustaminen on välttämätön ja stressittömämpi vaihtoehto
- varaamaan lentoliput Suomesta Englantiin loman jälkeen
- käynyt Lontoossa
- nähnyt Boyce Avenuen keikan
- nukkumaan ydin-Lontoon halvimmassa hostellissa
- miettimään takaisin Suomeen muuttamista
- tajuamaan, ettei Nordean verkkopankkitunnukseni toimi
- soittamaan Suomeen ja toteamaan, ettei apua heru asiakaspalvelusta
- tuntemaan yhteenkuuluvuutta kurssikavereiden kanssa
- tuntemaan julmaa yksinäisyyttä
- miettinyt mitä ihmettä loppuelämältä haluaa
- paranemaan keuhkokuumeesta
- miettimään anoisiko siirtoa toiseen asuntolaan
Joululomaan koti-Suomessa on enää tasan kaksi viikkoa. Tai kahden viikon päästä lähden matkaan, pysähdyn Tukholmassa moikkaamassa kavereita ja fiilistelemässä kaunista kaupunkia ja sitten lautalla meren yli Suomeen. On kyllä mahtavaa tulla takaisin kotiin. En malttaisi odottaa.
torstai 11. marraskuuta 2010
Aamupäivitys peiton alta
Alan vihdoin voimaan paremmin. Johan tässä on tullut viikko oltua kipeänä. Maanantaina ja tiistaina oli pakko mennä ylioppstolle, kun meillä on ryhmätyökäsikirjoituksen palautus huomenna ja mie olin se, jolla oli langat käsissään + rakastan luentoja. Joo, yskin koko ajan ja olin muutenkin aika ressu, mutta ainakin oli kunnon omistautumista kurssille, kuten joku sanoi.
Ryhmätyö pitää palauttaa huomenna. Nyt on kasassa 11 sivua melkein hyvää käsikirjoitusta, tänään hiotaan tunnin jälkeen ne vielä siistiksi ja kirjoitetaan neljä sivua lisää ennen kuin palautetaan. Aiheenamme oli siis Lumikki-satu postapokalyptisessa, täydellisten luonnonmullistusten tuhoamassa länkkärihenkisessä maailmassa. Aika kipeä setti, mutta kokeilla saa, harjoitustahan tämä vasta on.
Nyt pitäisi kömpiä ylös peiton alta ja suunnata käsikirjoitustyöpajaan ottamaan vastaan palautetta viiden sivun mittaisesta aloituksestani romanttisen komedian käsikirjoitukselle, jonka kirjoitin tuossa viime yönä, kun aivot eivät ole sitä ennen juuri kyenneet luovaan ajatusprosessiin.
Tuntuu hyvältä alkaa tervehtymään. Eilisen otin ihan rennosti ja se selkeästi oli sitä, mitä keho kovasti kaipasi.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Accidents and Emergencies Department
Meidän asuntolan vartijat - ainakin tämä kyseinen, aksentista päätellen kuulemma länsi-englantilainen vanhempi mies - ovat tosi kilttejä ja mukavia. Jouduin nimittäin illasta antautumaan ja uskomaan, että miun täytyy mennä tapaamaan lääkäriä flunssani kanssa. Vartija tilasi miulle asuntolamme vastaanotosta taksin, ilmoitti taksineidille, että 30minuutin odotusaika ei nyt käy ja sai taksin tulemaan paikalle viidessä minuutissa ja vannotti miuta käymään kertomassa kun tulen takaisin.
Southamptonissa on yksi 24h päivystävä sairaala ja tämä Southampton General Hospital ei sijaitse kaupungin keskustassa, kuten joku voisi kuvitella. Taksimatka eestaas kustansi n. £20, mutta oli se, mitä sairaalasta sain, sen väärti.
Nimittäin.
SAIRAALAN NORMAALIN, FIKSU
N HANAN VIERESSÄ OLI KÄYTTÖOHJEET! AHAHAHHAHAHA!
Hehe. Sniff. Ai että oli mainio.
Arvioitu odotusaika oli 3,5h, joka lyheni noin tuntiin (onneksi!). Heti sairaalaan saavuttuani hoitaja tarkisti miut, ettei mitään ollut akuutisti vialla (se, että hengitys oli ollut raskasta, ylläripylläri, pomppasi aika huipulle hoidettavien potilaiden listalla). Lääkärin tavatessani se kyseli vähän flunssastani ja kuunteli keuhkot. Tuomio:
Chest infection. Keuhkokuume, keuhkoputken tulehdus tai jotain ihan muuta, chest infection kun voi tarkoittaa aika montaa juttua. Pääasia, eli ohjeet flunssan hoitoon sekä lääkitys hoitui erinomaisesti. Sain antiobioottikuurin suoraan sairaalasta mukaani (ei tarvinnut mennä apteekkiin niinkuin Suomessa!) ja nuo saamani antibiootit, sekä sairaalassa käyminen oli täysin ilmaista.
Takaisin tullessani kävin näyttäytymässä vastaanotossa niinkuin vartija oli pyytänyt. Se oli kauhean kiltti ja mukavanoloinen ja sanoi muistaneensa miulle tulleen postia. Nyt on HS Kuukausiliite sitten luettavaksi, kun parantelen itseäni paracetamolin, ibuprofeiinin, Stepsilssien and antibioottien voimin.
Haluaisin sanoa, että kiitos Englanti, erinomainen suoritus, kun apua todella tarvitsin!
Southamptonissa on yksi 24h päivystävä sairaala ja tämä Southampton General Hospital ei sijaitse kaupungin keskustassa, kuten joku voisi kuvitella. Taksimatka eestaas kustansi n. £20, mutta oli se, mitä sairaalasta sain, sen väärti.
Nimittäin.
SAIRAALAN NORMAALIN, FIKSU
N HANAN VIERESSÄ OLI KÄYTTÖOHJEET! AHAHAHHAHAHA!Hehe. Sniff. Ai että oli mainio.
Arvioitu odotusaika oli 3,5h, joka lyheni noin tuntiin (onneksi!). Heti sairaalaan saavuttuani hoitaja tarkisti miut, ettei mitään ollut akuutisti vialla (se, että hengitys oli ollut raskasta, ylläripylläri, pomppasi aika huipulle hoidettavien potilaiden listalla). Lääkärin tavatessani se kyseli vähän flunssastani ja kuunteli keuhkot. Tuomio:
Chest infection. Keuhkokuume, keuhkoputken tulehdus tai jotain ihan muuta, chest infection kun voi tarkoittaa aika montaa juttua. Pääasia, eli ohjeet flunssan hoitoon sekä lääkitys hoitui erinomaisesti. Sain antiobioottikuurin suoraan sairaalasta mukaani (ei tarvinnut mennä apteekkiin niinkuin Suomessa!) ja nuo saamani antibiootit, sekä sairaalassa käyminen oli täysin ilmaista.
Takaisin tullessani kävin näyttäytymässä vastaanotossa niinkuin vartija oli pyytänyt. Se oli kauhean kiltti ja mukavanoloinen ja sanoi muistaneensa miulle tulleen postia. Nyt on HS Kuukausiliite sitten luettavaksi, kun parantelen itseäni paracetamolin, ibuprofeiinin, Stepsilssien and antibioottien voimin.
Haluaisin sanoa, että kiitos Englanti, erinomainen suoritus, kun apua todella tarvitsin!
lauantai 6. marraskuuta 2010
Lotus Olbas mentholnenäliina
Mentholnenäliinojen mysteeri on raskaistu! Jos niiden läpi hengittää sisäänpäin toimii nenäliinassa oleva menthol samalla tavalla kuin nenäsuihke, eli avaa hengitystien. Mysteeristä! Valitettavasti vaikutus ei ole kovin pitkäaikainen, mutta tuntui se huikealta hengittää pari hengenvetoa nenänkin kautta!
Muutoin luvassa on vaan rajua flunssailua. Kuumetta ei pitäisi enää ihan kamalasti olla, mutta vähän tässä nyt tarkkaillaan, pitääkö mennä tutustumaan englantilaiseen ensihoitoon. Lämpötila heitteli eilen ja tänään aika rajusti ja tänään on yskittänyt niin, että on ihme, että keuhkot ovat vielä sisäpuolella.
Särkylääkettä ja yskänlääkettä löytyi lähikaupasta, operaatio kuumemittari toteutuu toivottavasti huomenna. Ja jos nyt vielä lähtee lämpötila heittelemään, menen asuntolamme 24h auki olevaan vastaanottoon, jossa on myös ensiapu ja pyydän niitä mittaamaan ja soittamaan taksin sairaalaan.
Mut olen optimistinen. Kyllä tää flunssa tästä ja nyt Ristorante mozzarellapizzaa mahaan.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Freshers' flu, seuraava kierros on aina pahempi
Voi murheenkryyni!
Viime yönä nukkumaankäydessä yskitti aikalailla, yöllä heräsin vapinaan kun palelti niin kamalasti ja aamulla hikoilin kuin saunassa. Enpä muista milloin olisin ollut näin kipeänä. Päätä särkee, lihaksia koskee. Nukuin katkonaisesti iltapäivään asti. Kävin kaupasta ostamassa hedelmiä ja mansikoita (olivat puoleen hintaan) ja möllötän nyt peiton alla. Englantilainen tuttuni muuten sanoi, ettei hän Saksassa asuessaan ollut näin usein kipeänä, että tällä flunssa-alttiudella tuntuu olevan laukaisevia tekijöitä täällä Englannissa (hän luetteli mm. kolean ilman, kylmät talot, saunan puutteen ja erilliset lämpimän ja kuuman veden hanat).
Tarkoitus oli tänään ahkerasti kirjoittaa jo aiemmin mainittuja käsikirjoitustehtäviä, mutta tyydyn tänään vain parantelemaan itseäni ja iloitsemaan äidin lähettämistä Sisu-karamelleista. Ja ihmettelemään, minkä takia briteillä on hajustettuja nenäliinoja. Mentholin hajuisia nenäliinoja! Niillä ei muuten kannata kuivata silmiään, kirvelee aika kamalasti.
Pitäisi käydä ostamassa yskänlääkettä ja kuumemittari.
Viime yönä nukkumaankäydessä yskitti aikalailla, yöllä heräsin vapinaan kun palelti niin kamalasti ja aamulla hikoilin kuin saunassa. Enpä muista milloin olisin ollut näin kipeänä. Päätä särkee, lihaksia koskee. Nukuin katkonaisesti iltapäivään asti. Kävin kaupasta ostamassa hedelmiä ja mansikoita (olivat puoleen hintaan) ja möllötän nyt peiton alla. Englantilainen tuttuni muuten sanoi, ettei hän Saksassa asuessaan ollut näin usein kipeänä, että tällä flunssa-alttiudella tuntuu olevan laukaisevia tekijöitä täällä Englannissa (hän luetteli mm. kolean ilman, kylmät talot, saunan puutteen ja erilliset lämpimän ja kuuman veden hanat).
Tarkoitus oli tänään ahkerasti kirjoittaa jo aiemmin mainittuja käsikirjoitustehtäviä, mutta tyydyn tänään vain parantelemaan itseäni ja iloitsemaan äidin lähettämistä Sisu-karamelleista. Ja ihmettelemään, minkä takia briteillä on hajustettuja nenäliinoja. Mentholin hajuisia nenäliinoja! Niillä ei muuten kannata kuivata silmiään, kirvelee aika kamalasti.
Pitäisi käydä ostamassa yskänlääkettä ja kuumemittari.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Baabelin metsä ja muita lyhytelokuvia
The Forest of Babel from ELIA artschools on Vimeo.
Viikko puolitoista takaperin tuttavani käsikirjoittama 90 sekunnin mittainen The Forest of Babel voitti Prix Europa: Languages through Lenses lyhytelokuvakilpailun ensimmäisen palkinnon 15 kilpailuun tuotetusta eurooppalaisesta lyhytelokuvasta. Voittoa on hehkutettu niin Facebookissa, kirjoittajan blogissa kuin Helsingin Sanomissa, ihan syystäkin. Erilaisten lyhytelokuvakilpailujen merkitystä elokuva-alan opiskelijoille - erityisesti niissä menestymistä - ei millään voi liioitella. Ne ovat mahdollisuuksia venyttää omaa mielikuvitustaan tehtävänantojen asettamien rajojen täyttämiseksi, tuovat julkisuutta, antavat syyn toteuttaa projekti paperivedoksesta eteenpäin. Itelläni olisi tarkoitus mennä ensi viikon tiistaina Lontooseen katsomaan elokuva-alan opiskelijoiden tekemiä lyhytelokuvia Film Lab Festivalille. Näyttäisi olevan joku suomalaisfilmikin siellä ohjelmassa mukana.
Mikäli eurooppalaistuminen ja kielimuureista johtuvat ongelmat kiinnostavat vähääkään, suosittelen katsomaan muutkin kilpailuun osallistuneet lyhytelokuvat. Itselläni se on projektina tämän loppuviikon ajan. Nyt pitää lähteä tämän viikon ainoalle luennolle.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Kamalan kaunis maailma
Olen aina varhaisteini-iästä asti rakastanut syksyä. Southamptonissa marraskuun ensimmäinen päivä oli niin hirvittävän kaunis, etten muista toista yhtä kaunista syyspäivää. Pics, or didn't happen! huutaisi joku ystäväni ja muutaman malliotoksen teille annan.
Kuvat on otettu Nokian kännykällä. Piti hankkia uusi luuri, että sai GPS:n - olen aivan harvinaisen erinomainen eksymään. Ehkä se, etten ole liikkunut julkisilla täällä on pelastanut miut pahemmilta ongelmilta - kerran on GPS:stä ollut oikeasti hyötyä, kun etsittiin erästä pubia. Ja oikein hyvä pubi olikin, siitä tullee vakiopaikkani täällä.
Luentoja on tällä viikolla jouduttu perumaan kun luennoitsijan lapsi on vakavasti sairaana. Toivottavasti pieni parantuisi pian, sillä onhan se kurjaa olla kipeänä ja palaisin oikein mielelläni takaisin luennoille. Onpahan tällä viikolla aikaa sitten kirjoittaa käsikirjoituksia - tällä hetkellä olisi kuusi n. 5-15sivun käsikirjoitusharjoitusta työnalla. Katsotaan, mitä kaikkea jännittävää saa aikaiseksi. Luvassa on aloituskohtauksia mm.
Kuvat on otettu Nokian kännykällä. Piti hankkia uusi luuri, että sai GPS:n - olen aivan harvinaisen erinomainen eksymään. Ehkä se, etten ole liikkunut julkisilla täällä on pelastanut miut pahemmilta ongelmilta - kerran on GPS:stä ollut oikeasti hyötyä, kun etsittiin erästä pubia. Ja oikein hyvä pubi olikin, siitä tullee vakiopaikkani täällä.
Luentoja on tällä viikolla jouduttu perumaan kun luennoitsijan lapsi on vakavasti sairaana. Toivottavasti pieni parantuisi pian, sillä onhan se kurjaa olla kipeänä ja palaisin oikein mielelläni takaisin luennoille. Onpahan tällä viikolla aikaa sitten kirjoittaa käsikirjoituksia - tällä hetkellä olisi kuusi n. 5-15sivun käsikirjoitusharjoitusta työnalla. Katsotaan, mitä kaikkea jännittävää saa aikaiseksi. Luvassa on aloituskohtauksia mm.
- science fiction elokuvaan, aiheena satu Lumikista ihmiskunnan tuhoutumisen jälkeen
- romanttinen komedia morsiusparista, joka päättää odottaa hääyöhön saakka vaikka eivät kumpikaan enää ole neitsyitä
- perhedraama (liian) nuorista vanhemmista ja pikkupojasta, joka tykkää piirtämisestä
- komedia tv-sarjan pilottijakso, sankarina hyvin omalaatuisen elokuvaohjaajan alaisuudessa työskentelevä juoksupoika
- kuvitteellisen jatko-osan aloitus ihan mihin tahansa elokuvaan, itse ajattelin ottaa Manaajan työn alle
- unohdan varmaan jotain....
perjantai 29. lokakuuta 2010
Adaptation of a Fairytale
Kreikkalainen myytti Orpheuksesta ja tämän kauniista rakastetusta on vähän vähemmän tunnettu klassikko kuin Zeus, Hercules tai Odysseus. Myytti liittyy myös tarinaan Pandoran lippaasta, jonka avaamisen seurauksena maailman pääsi mm. kuolema, katkeruus ja epäilys.
Orpheuksen onnellinen rakkaus päättyy kun rakastettu Euridyke kuolee käärmeenpuremaan poimiessaan kukkasia lehdossa. Taitavalla soitannollaan Orpheus pääsee kuolleiden maahan ja saa Manalan herran lupaamaan rakastetun vaimonsa takaisin sillä ehdolla, että Orpheus ei katso taakseen ennen kuin on palannut Manalasta takaisin maanpinnalle. Kun Orpheus ei kuule rakastettunsa askeleita takanaan hänet täyttää epäusko - ehkä Hades huijasi häntä, ehkä Euridyke ei seuraakaan häntä. Lopulta Orpheus ei kestä jännitystä, kääntyy ympäri ja näkee Euridykeen takanaan. Epäuskonsa takia Orpheus menettää rakastettunsa lopullisesti.
Orpheuksen onnellinen rakkaus päättyy kun rakastettu Euridyke kuolee käärmeenpuremaan poimiessaan kukkasia lehdossa. Taitavalla soitannollaan Orpheus pääsee kuolleiden maahan ja saa Manalan herran lupaamaan rakastetun vaimonsa takaisin sillä ehdolla, että Orpheus ei katso taakseen ennen kuin on palannut Manalasta takaisin maanpinnalle. Kun Orpheus ei kuule rakastettunsa askeleita takanaan hänet täyttää epäusko - ehkä Hades huijasi häntä, ehkä Euridyke ei seuraakaan häntä. Lopulta Orpheus ei kestä jännitystä, kääntyy ympäri ja näkee Euridykeen takanaan. Epäuskonsa takia Orpheus menettää rakastettunsa lopullisesti.
Treatment on synopsiksen ja elokuvakäsikirjoituksen (tai tv-ohjelman käsikirjoituksen) välivaihe. Treatment kuvaa elokuvan rakenteen ja juonen, mutta juonta ei ole siinä vielä jaettu kohtauksiksi.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Yliopiston trampoliiniseura
Olen pienenä harrastanut telinevoimistelua. Rakastin sitä kieppumista,
hyppimistä, tippumista ja taiteilua. Paras ystäväni harrastaa parkouria,
eli sitä mitä nuoret miehet ja naiset ja pojankoltiaiset juoksee ja temppuilee
pitkin kaupunkia ja ajattelin, että ehkä trampoliiniseura antaisi edellytyksiä
tuon jälkimmäisen lajin aloittamiseen ennen pitkään.
hyppimistä, tippumista ja taiteilua. Paras ystäväni harrastaa parkouria,
eli sitä mitä nuoret miehet ja naiset ja pojankoltiaiset juoksee ja temppuilee
pitkin kaupunkia ja ajattelin, että ehkä trampoliiniseura antaisi edellytyksiä
tuon jälkimmäisen lajin aloittamiseen ennen pitkään.
Menin sitten kokeilemaan. Olin todella yllättynyt nähdessäni,
miten valtavan kokoisia ne trampoliinit olivat, jotka urheiluhalliin
pystytettiin. Patjoja joka puolelle ja ja sinne sitten ylös hyppimään.
Olihan ne temput ja liikkeet, joita voimistelijat tekivät aivan
järkyttävän hienoja! Voltteja ja selällä hyppimistä, ihan todella
ihmeellisiä kaikki. Kaikilla kuitenkin oli jo ennalta jonkinlaista
trampoliinitaustaa - ilmeisesti se on kohtuu yleinen laji lukioissa
harrastettavaksi. Aloittelijana joukossa tuli vähän orpo olo,
kun minkäänlaista ohjausta ei kovin itsenäisen lajin aloittamiseksi
ollut tarjolla. Mikäs siinä, hypin ylös alas ja nautin jännästä painottomuuden
illuusiosta, mutta ei tuo pelkkä hyppiminen taida olla riittävän
monipuolista ja mielenkiintoista että harrastajaksi alkaisin.
Southampton City Art Gallery
Research and Writing kurssia pitävä tohtori on kovin ihastunut taideteoksiin. Toissaviikolla katsottiin Girl with a Pearl Earring (2003) ja tällä viikolla mentiin vaeltelemaan Southamptonin kaupungin taidegalleriaan. Tehtävänä oli valita parin kanssa maalaus ja kirjoittaa siitä muutaman sivun mittainen käsikirjoitus seuraavaksi viikoksi.Museossa vaellellessani tuli käytyä melkoista debattia itseni ja kurssikaverini kanssa siitä, mikä on mielenkiintoista ja hyvää taidetta. Olen ennen ollut samaa mieltä kuin kurssikaverini, että taiteen tulee olla esittävää ja kaunista katsella. Nykytaiteen olemus ei ole hänelle avautunut vielä millään lailla ja itsellenikin iski pieni hämmennys katsellessani kaksi kertaa kolme ja puolimetriä kokoista kokosinistä kanvaasia edessäni, jonka paljasti taiteeksi ainoastaan vieressä köllinyt taiteilijan nimi ja taideteoksen titteli Edinburgh Blue.
Toisaalta olen myös kauhean kyllästynyt liian sovinnaiseen taiteeseen - pelkät kauniit maisemat tai Neitsyt Marian muotokuvat (joita löytyy joka taidemuseosta) eivät riitä säväyttämään ja miettimään, miksi tämä on maalattu. Oikeastaan oman suhteensa pohtiminen maalaustaiteeseen auttaisi varmaan ymmärtämään myös omaa suhdetta käsikirjoittamiseen - ehkä tulee eksyä tuohon pieneen ja kurssikavereideni mielestä vaatimattomaan taidemuseoon ihmettelemään näitä juttuja uudelleen.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Haloo haloo, kuuleeko yhdistys?
Yliopiston yhdistyksiin liittyminen on hirvittävän vaikeaa ja sekös ärsyttää ihan suunnattomasti. Olen ollut yhteydessä neljään eri yhdistykseen, joista mistään ei saa oikein mitään informaatiota irti. Minua kiinnostaisi:
Ärsyttää, kun seuratoiminta paitsi piristäisi vähän yksitoikkoista vapaa-aikaani, myös toisi mahdollisuuden saada enemmän kavereita ja ehkä tulevaisuudessa ystäviäkin täältä. Näyttää kuitenkin siltä, että pitää joko vaan tunkeilla suoraan yhdistysten harjoituksiin paikalle saadakseen vastauksia tai sitten valita ne yhdistykset, jotka vaikuttavat toimivilta. Tällöin listalle jää kungfu ja yliopiston trampoliiniseura. Sekä purjehtiminen.
Yliopiston ulkopuolelta löysin kuitenkin toissa lauantaina oikein viihdyttävää tekemistä. Paikallinen vapaaehtoistoiminnalla pyörivä taidekahvila The Art House tarjosi kolmen punnan pääsymaksulla kahden tunnin mittaisen englantilaisen kansanmusiikin viulutyöpajan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun opettaja on opettanut miuta soittamaan korvakuulolta. Tämä aiheutti tietysti hirvittävää tuskailua, mutta onneksi en ollut ainoa, jolle sävelet eivät tarttuneet ihan hetkessä. Nautin soittamisesta aivan suunnattomasti. Ja muistin, etten vieläkään ole vienyt viuluani tohtorin pakeille, tohtori kun asuu useamman kilometrin päässä, enkä ole saanut selville, mitkä bussit sinne kulkevat. Huoh, pakko kyllä reipastua asian suhteen, mutta onneksi viulu soi edelleen - alimmat äänet vaan saavat ylimääräistä resonointia halkeamasta.
Tarkoitus oli eilen käydä vegaaniruokavaliota noudattaneella illallisella The Art Housessa, mutta valitettavasti olin torstaiyönä ensimmäistä kertaa kipeänä (joko kraanavesi tai take away kebab oli sekoittanut vatsani todella pahanpäiväisesti...), eikä koko perjantaipäivänä tullut syötyä mitään ennen iltayhdeksää. Vähän jäi harmittamaan, mutta minkäs teet.
Flunssa on onneksi vihdoin hellittänyt. Kuukauden ajan tuli yskittyä aika lahjakkaasti. Tajusin vasta tätä kirjoittaessa, että tänään en ole tainnut yskiä kertaakaan. Paitsi juuri äsken, kun aloin sitä ajattelemaan.
Mutta niin. VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ, KIITOS!
- SonarTV, Solent Universityn oma audiovisuaalisen alan yhdistys, pääasiassa musiikkikeikkojen ja urheilutapahtumien kuvaamista ja lähettämistä yhdistyksen nettisivuilla
- Solent Universityn tanssiseurat, jotka sisältävät mm. vatsatanssin, modernin, hiphopin ja jazztanssin.
- Southampton Universityn teatteriseura, jolla on maanantaisin workshoppeja. Olen ottanut heihin yhteyttä nettisivuilla olevalla kaavakkeella sekä suoraan teatteriseuran puhiksen mailiin. Kummastakaan ei vastata.
- Solent Universityn teatteriseura, joka on ilmeisesti vajonnut maan alle, kun kukaan ei tiedä siitä yhtään mitään paitsi että se on joskus ollut olemassa.
Ärsyttää, kun seuratoiminta paitsi piristäisi vähän yksitoikkoista vapaa-aikaani, myös toisi mahdollisuuden saada enemmän kavereita ja ehkä tulevaisuudessa ystäviäkin täältä. Näyttää kuitenkin siltä, että pitää joko vaan tunkeilla suoraan yhdistysten harjoituksiin paikalle saadakseen vastauksia tai sitten valita ne yhdistykset, jotka vaikuttavat toimivilta. Tällöin listalle jää kungfu ja yliopiston trampoliiniseura. Sekä purjehtiminen.
Yliopiston ulkopuolelta löysin kuitenkin toissa lauantaina oikein viihdyttävää tekemistä. Paikallinen vapaaehtoistoiminnalla pyörivä taidekahvila The Art House tarjosi kolmen punnan pääsymaksulla kahden tunnin mittaisen englantilaisen kansanmusiikin viulutyöpajan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun opettaja on opettanut miuta soittamaan korvakuulolta. Tämä aiheutti tietysti hirvittävää tuskailua, mutta onneksi en ollut ainoa, jolle sävelet eivät tarttuneet ihan hetkessä. Nautin soittamisesta aivan suunnattomasti. Ja muistin, etten vieläkään ole vienyt viuluani tohtorin pakeille, tohtori kun asuu useamman kilometrin päässä, enkä ole saanut selville, mitkä bussit sinne kulkevat. Huoh, pakko kyllä reipastua asian suhteen, mutta onneksi viulu soi edelleen - alimmat äänet vaan saavat ylimääräistä resonointia halkeamasta.
Tarkoitus oli eilen käydä vegaaniruokavaliota noudattaneella illallisella The Art Housessa, mutta valitettavasti olin torstaiyönä ensimmäistä kertaa kipeänä (joko kraanavesi tai take away kebab oli sekoittanut vatsani todella pahanpäiväisesti...), eikä koko perjantaipäivänä tullut syötyä mitään ennen iltayhdeksää. Vähän jäi harmittamaan, mutta minkäs teet.
Flunssa on onneksi vihdoin hellittänyt. Kuukauden ajan tuli yskittyä aika lahjakkaasti. Tajusin vasta tätä kirjoittaessa, että tänään en ole tainnut yskiä kertaakaan. Paitsi juuri äsken, kun aloin sitä ajattelemaan.
Mutta niin. VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ, KIITOS!
perjantai 22. lokakuuta 2010
Lähikuvassa Mountbatten Library, 2. kerros
Tietokoneiden, ryhmätyötilojen ja media-alojen valtakunta.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Bargate
Mukavuusreviirini on muodostunut ja miun pitäisi mitä pikimmiten alkaa laajentamaan sitä tietoisesti, etten vahingossa jumahda kulkemaan samoja katuja ja tuttuja reittejä päivästä toiseen. Nykyinen liikkumisalueeni kattaan eteläisen keskustan alueen, asuntola kun on aivan kaupungin eteläkärjessä. Pääasiassa kuljen siis oman asuntolan, yliopiston, ruokakaupan ja kavereiden asuntoloiden väliä, välillä eksyen joen toisella puolella olevaan ihanalle puistoalueelle, Peartree Greenille. Viikonloppuna menen toivottavasti katsastamaan joko Southamptonin lähellä olevan New Forestin kansallispuiston, tai Southamptonin kaupungin isoimman puistoalueen, Southampton Commonin.
Pienelle reviirilleni mahtuu kuitenkin paljon kaikkea ihanaa (kumpa vain muistaisin ottaa valokuvia, enkä vain tyytyä yksin ihastelemaan!), joista tällä kertaa esittelen ostoskadun keskellä kohoavan Bargaten, Southamptonin keskustan merkittävimmän maamerkin. Tämä 1100-luvulla rakennettu historian jäänne todellakin nököttää keskellä ostoskatua ja sen ohitse vipeltävät sadat ja tuhannet ihmiset päivittäin.
Bargate oli ennen muinoin muurien ympäröimän kaupungin pohjoinen sisäänkäynti. Toisessa maailmansodassa Bargate palveli kaupungin poliisien päämajana (aika pelottavaa, kun on nähnyt miten sodanajan pommitukset ovat tuhonneet aivan lähettyvillä olleen keskiaikaisen kivikirkon...). Sisällä toimii ilmeisesti nykyään taidegalleria ja pieni museo ja portin juurelta lähtee sunnuntaisin klo 10.30 opastettuja kävelyjä kaupungin historialliseen keskustaan. Kumpaankin pitäisi mennä itse ihastelemaan, en vain ole vielä saanut aikaiseksi. Ehkä tänä viikonloppuna, on muutenkin kaikenlaista mukavaa odotettavissa.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Miun huone
Olen ottanut nämä kuvat jo useampi viikko sitten, mutten ole muistanut laittaa näitä esille. Saanko esitellä: huoneeni yliopiston asuntolassa!
Aarrehyllykkö! Parhaalta ystävältäni saatu Muumipeltirasia
pitää sisällään rakkaimmat koruni, pienemmässä rasiassa säilytän
korvakorujani, joita täällä en ole käyttänyt kertaakaan.
Taustalla näkyvä kortti on kavereiltani saatu, sen sisällä oli
aiemmin tänne kirjoittamani lainaus tervemenotoivotuksista
ja tieto Hesarista ja salmiakkikaramellilähetyksestä!
Haha, söötti allasnurkkani. Huoneessani ei ole omaa vessaa,
mutta pesualtaan sentään sain ja siihen viereen pistin riviin
kaikki jalkineeni. Vaaleanpunaisessa laatikossa säilytän siivoustarvikkeita,
ikkunalaudalla kosmetiikkajuttuja kuten pesuaineita ja hajuvesiä.
Pikkualtaassa pesee kasvot, kädet ja hampaat ja tarkistaa
miten pahasti milloinkin on päässyt kevyt päivämeikki
tuulessa ja nauraessa leviämään.
Huoneen sisustukseen kuului maailman rumin lampunvarjostin,
jonka korvasin Ikean edullisella klassikkopaperivarjostimella.
Sänky, kirjoituspöytä, tuoli ja vaatekaappi, sekä seinällä oleva hylly
ovat huoneen kalustusta. Kotoa Suomesta olen tuonut Rakkausmuumi-lakanat,
joita ilman en enää osaisi elää, sekä valtavan ihanan kummitädiltä
joulu- tai syntymäpäivälahjaksi saamani villaviltin, joka on jo monesti
pelastanut miut palelemiselta. Tyynyt ja fleeceviltin ostin Ikeasta.
Järkyttävän hirveät verhot ja sininen kokolattiamatto kuuluvat
alkuperäiseen sisustukseen, jotkut ovat niitäkin alkaneet peittämään.
Alemmassa kuvassa näkyvä kalenteri on Freshers' Fairista saatua
ilmaissälää ja äärimmäisen käteväksi havaittu.
Muuten menisi deadlinet aina sivu suun.
jonka korvasin Ikean edullisella klassikkopaperivarjostimella.
Sänky, kirjoituspöytä, tuoli ja vaatekaappi, sekä seinällä oleva hylly
ovat huoneen kalustusta. Kotoa Suomesta olen tuonut Rakkausmuumi-lakanat,
joita ilman en enää osaisi elää, sekä valtavan ihanan kummitädiltä
joulu- tai syntymäpäivälahjaksi saamani villaviltin, joka on jo monesti
pelastanut miut palelemiselta. Tyynyt ja fleeceviltin ostin Ikeasta.
Järkyttävän hirveät verhot ja sininen kokolattiamatto kuuluvat
alkuperäiseen sisustukseen, jotkut ovat niitäkin alkaneet peittämään.
Alemmassa kuvassa näkyvä kalenteri on Freshers' Fairista saatua
ilmaissälää ja äärimmäisen käteväksi havaittu.
Muuten menisi deadlinet aina sivu suun.
Aarrehyllykkö! Parhaalta ystävältäni saatu Muumipeltirasia
pitää sisällään rakkaimmat koruni, pienemmässä rasiassa säilytän
korvakorujani, joita täällä en ole käyttänyt kertaakaan.
Taustalla näkyvä kortti on kavereiltani saatu, sen sisällä oli
aiemmin tänne kirjoittamani lainaus tervemenotoivotuksista
ja tieto Hesarista ja salmiakkikaramellilähetyksestä!
Haha, söötti allasnurkkani. Huoneessani ei ole omaa vessaa,
mutta pesualtaan sentään sain ja siihen viereen pistin riviin
kaikki jalkineeni. Vaaleanpunaisessa laatikossa säilytän siivoustarvikkeita,
ikkunalaudalla kosmetiikkajuttuja kuten pesuaineita ja hajuvesiä.
Pikkualtaassa pesee kasvot, kädet ja hampaat ja tarkistaa
miten pahasti milloinkin on päässyt kevyt päivämeikki
tuulessa ja nauraessa leviämään.
tiistai 12. lokakuuta 2010
Asettumisesta
Tanaan alkaa kolmas viikko varsinaista opiskelua Freshers' Weekin jalkeen, eli olen jotakuinkin kuukauden paivat tuntenut nykyiset opiskelutoverini. Alkuun tutustuminen oli kauhean hankalaa, kun muut olivat linkittyneet yhteen omien asuntoloidensa tyyppien kanssa tai tekivat jotain muuta heti luentojen jalkeen. Viime perjantaista alkaen olen kuitenkin alkanut hengaamaan enemman ja enemman omien opiskelukavereideni kanssa ja taytyy sanoa, etta porukka vaikuttaa kaiken kaikkiaan oikein mukavalta. On myos kivaa huomata, etta en ole kiinni vain yhdessa porukassa tai muutamassa ihmisessa, vaan tulen liki kaikkien kurssilaisteni kanssa oikein hyvin juttuun. Tulevaisuudessa on edess leffailtoja ja roikkumista Student Unionin baarissa...
... miusta tuli myos toinen vuosikurssimme kahdesta opiskelijaedustajasta vai miten student representative tulisi kaantaa. Mitaan suurta ryntaysta kyseiseen virkaan ei luokassa ollut ja mietin, etta mikas siina, otetaan vaan nyt kaikki irti, mita kurssista voi saada. Ilmeisesti siis pitaa pari kertaa lukukaudessa kayda kuuntelemassa opettajien kokoustamista - en pista moista ollenkaan pahakseni. Miuta kiinnostaa, miten homma saadaan toimimaan.
Koko viikonlopun oli aurinkoinen saa, lampotila 15-22astetta. Oli aika kiva olla, vaikka vahan viime hellekesan tuntui, etta mita syksympi fiilis, sen tyytyvaisempi mina.
... miusta tuli myos toinen vuosikurssimme kahdesta opiskelijaedustajasta vai miten student representative tulisi kaantaa. Mitaan suurta ryntaysta kyseiseen virkaan ei luokassa ollut ja mietin, etta mikas siina, otetaan vaan nyt kaikki irti, mita kurssista voi saada. Ilmeisesti siis pitaa pari kertaa lukukaudessa kayda kuuntelemassa opettajien kokoustamista - en pista moista ollenkaan pahakseni. Miuta kiinnostaa, miten homma saadaan toimimaan.
Koko viikonlopun oli aurinkoinen saa, lampotila 15-22astetta. Oli aika kiva olla, vaikka vahan viime hellekesan tuntui, etta mita syksympi fiilis, sen tyytyvaisempi mina.
maanantai 11. lokakuuta 2010
lauantai 9. lokakuuta 2010
Postipaketti Suomesta
Posti toi tänään useammankin paketin, mutta tämä vaatii ihan erityistä huomiota!
11.9.2010
Konkreettiseksi matkalukemiseksi,
joka ei kuitenkaan paina matkatavaroissa mitään,
tarjoamme sinulle Sunnuntaihesarin tilauksen
Southamptonin-kotiin kannettuna.
Kotimaan uutiset suositellaan nautittavaksi
villasukat jalassa, teemuki kä'dessä
ja postin tuoma salmiakkirasia lähettyvillä.
Toivomme sinulle onnea ja menestystä matkaan
ja tiedämme, että tulet pärjäämään,
koska olet rohkea ja reipas tyttö.
Pidä lippu korkealla!
T. Maija, Olli, Hannis, Anssi, Emmi, Jonna, Jussi, (?), Laura ja Pertti
Konkreettiseksi matkalukemiseksi,
joka ei kuitenkaan paina matkatavaroissa mitään,
tarjoamme sinulle Sunnuntaihesarin tilauksen
Southamptonin-kotiin kannettuna.
Kotimaan uutiset suositellaan nautittavaksi
villasukat jalassa, teemuki kä'dessä
ja postin tuoma salmiakkirasia lähettyvillä.
Toivomme sinulle onnea ja menestystä matkaan
ja tiedämme, että tulet pärjäämään,
koska olet rohkea ja reipas tyttö.
Pidä lippu korkealla!
T. Maija, Olli, Hannis, Anssi, Emmi, Jonna, Jussi, (?), Laura ja Pertti
torstai 7. lokakuuta 2010
Kyllä herra, voimme mainiosti!
Satuin törmäämään asuntolan vartijan kanssa asuntomme käytävässä, kello näyttää 11.43PM. Tämä oli miusta kauhean hauskaa, kun hän hirveän asiallisesti ja ystävästi kyseli, että onko meillä kaikki täällä hyvin ja mie vastasin, että joo, mikäs tässä, en vaan vaivaudu enää yrittämään nukkumaanmenemistä ennen kello kolmea, että saa sitten nukkua mekkaloivista asuntolalle palaajista välittämättä sen jälkeen. Onpa kyllä nyt turvallinen olo, harvemmin sitä komeanpuoleista uniformupukuista turvallisuushenkilökuntaa omassa kämpässä on pyörinyt! Ja sattui tulemaan tarkastamaan mein oltavat juuri sinä yönä, kun kiinalaiset eivät olleet jättäneet grilliä, uunia tai hellaa paahtamaan koko yöksi... !
Flunssaa jatkunut 21 päivää. Jeejee, voi jäädä ensi viikollakin liikunnallisemmat yhdistystoiminnat, eli tanssiminen ja kungfu sitten välistä. Turhauma!
Flunssaa jatkunut 21 päivää. Jeejee, voi jäädä ensi viikollakin liikunnallisemmat yhdistystoiminnat, eli tanssiminen ja kungfu sitten välistä. Turhauma!
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Thriller jossa ei laula Jackson
Genre-kurssin tehtavananto: kirjoita kolme ensimmaista sivua trilleria kasikirjoitusformaatissa. Vietin siis eilisyon lukien, mika tarkalleen ottaen on trilleri ja millaisia asioita ja tarinoita siihen liittyy. Tanaan tarkoituksena olisi katsoa jokin genren elokuva jonkun common roomissa jossakin seurassa. Miuta viedaan oman mukavuuskenttani ulkopuolelle, mutta olen siita vain innoissani. Tata varten tanne tultiin.
FADE IN
EXT. THE PONT NOTRE-DAME, PARIS - NIGHT.
Midnight in the city of lights.
A YOUNG COUPLE, strolling along the bridge. They stop and kiss.
SUDDENLY
A car appears and moves at speed, shooting past the couple. The car screeches to a halt.
A MAN falls from the car, gets up and runs to tge edge of the bridge.
The young couple watch as, TWO HEAVILY BUILT MEN get out of the car and chase the other man.
... ja tasta pitaa sitten itse jatkaa tarinaa eteenpain. Valtavasti mahdollisuuksia ja kuitenkaan ei - kolmessa minuutissa pitaa olla riittavasti koukuttamaan ja orientoimaan katsoja tulevaan elokuvaelamykseen, eika kolmessa minuutissa viela saa paljastaa kaikkia korttejaan.
Jannittavaa.
EXT. THE PONT NOTRE-DAME, PARIS - NIGHT.
Midnight in the city of lights.
A YOUNG COUPLE, strolling along the bridge. They stop and kiss.
SUDDENLY
A car appears and moves at speed, shooting past the couple. The car screeches to a halt.
A MAN falls from the car, gets up and runs to tge edge of the bridge.
The young couple watch as, TWO HEAVILY BUILT MEN get out of the car and chase the other man.
... ja tasta pitaa sitten itse jatkaa tarinaa eteenpain. Valtavasti mahdollisuuksia ja kuitenkaan ei - kolmessa minuutissa pitaa olla riittavasti koukuttamaan ja orientoimaan katsoja tulevaan elokuvaelamykseen, eika kolmessa minuutissa viela saa paljastaa kaikkia korttejaan.
Jannittavaa.
tiistai 5. lokakuuta 2010
"I want adventure in the great wide somewhere"
Eilen me katsottiin screeningissä Disneyn Beauty and the Beast (opiskelutoveri: "I wondered did you really cry - but you know it is a happy ending!", ah, oon niin herkkis) ja tänään luennon aiheena on fairytales.
Että mie tykkään tästä kurssista.
Belle's Song (reprise)
Että mie tykkään tästä kurssista.
Belle's Song (reprise)
Is he gone? Can you imagine? He asked me to marry him.
Me, the wife of that boorish, brainless . . .
"Madame Gaston!"
Can't you just see it?
"Madame Gaston!"
His "little wife"
No sir! Not me!
I guarantee it
I want much more than this provincial life
I want adventure in the great wide somewhere
I want it more than I can tell
And for once it might be grand
To have someone understand
I want so much more than they've got planned
Freshers' flu, ihan oikeesti
Joojoo. Koko yliopisto on ollut kipeänä kuluneet pari viikkoa, mutta kyllä tänään vähän otti pannuun, kun eräs englantilainen tuttavani sanoi "pari päivää tuntui vähän tukkoiselta, nyt ei ole enää mitään" kun itsellään tää flunssa vaan pahenee. Alussa vaan niiskututti, nyt yskinkin jatkuvasti ja vähän on kuulemma lämpöäkin. Hiukkasen sääli, imee jaksamisen pois aika tehokkaasti. Oli myös tarkoitus mennä maanantai-iltana käymään Southamptonin yliopiston tarjoamassa seuratanssiopetuksessa tai liittyä niiden aktiiviseen teatteriryhmään (Southamptonin yliopisto on se vanha ja viisas tutkimuspainotteinen fancy mesta, itse olen opiskelija käytännöllisempää puolta painottavassa Southampton Solent yliopistossa, joka aiemmin oli siis taidekoulu ja ammattikorkeakoulu). Mut ei, jäin sit yskimään. Toivottavasti ensi viikosta eteenpäin pääsisin jompaan kumpaan seuraan mukaan - ainakin tanssipuolelle ottavat meitä "huijariyliopiston" opiskelijoita tanssahtelemaan ihan samoihin superedukkaisiin hintoihin kuin omiaankin.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Paperikassiuniformu
Uskaltaisin väittää, että missä tahansa isossa brittikaupungissa yleisin kauppakassi, jota katuja tallustavien asiakkaiden käsivarsilla näkyy on irlantilaisen vaateketju Primarkin kierrätettävä paperikassi. Siihen se Primarkin ympäristöystävällisyys sitten jääkin, ainakin mitä liikkeen maineesta muistan. Toisella Lontoon reissullani inhottavin paikka jonne eksyin oli Primarkin Oxford Streetin myymälä tavallisena iltapäivänä, joka sai silloisen siippani sanojen mukaan Stokkan Hullut Päivät tuntumaan yksinäisyyden ylistyksellä autiomaassa.
Lopulta kuitenkin eksyin itsekin kyseiseen puljuun ensin Southamptonin keskustan kirpputorit sopivien collegehousujen toivossa koluttuani. Primarkista tarttui siis mukaan sukkia, pikkuhousuja, collegepöksyt liikuntaan ja lokoiluun, pyjamahousut ja trikootoppi collegepöksyjen pariksi, hintaa tälle kaikelle kertyi naurettavat £24. Toivon etten oppisi Primarkissa asioimista tavaksi, sillä arvostan laatua ja ympäristöystävällisyyttä ja useimmat Primarkin tuotteet tuntuvat olevan hyvin kaukana tuosta käsitteestä. (Silti jotenkin tiedän, että huonosti tässä tulee käymään... Mutta shoppausmaniaan en saa sortua!) Mitäpä voi odottaa puljulta, jonka rinnalla rakkaan ruotsalaisen Henkkamaukan vaatteet ovat kalliita merkkivaatteita? (Edellinen väite perustuu suoraan Skotlannissa opiskelevan lukiotuttuni kokemuksiin. Pitävät häntä dandyna ja elitistinä, kun vaatteet eivät ole Primarkista.)
Keittiöni!
Vaatimattoman keittiökaappini sisältö on herättänyt ihailua opiskelutovereissani, joten ajattelinpa huvin vuoksi esitellä, millaisen määrän Ikean keittiökamaa olen tänne päätynyt kantamaan.
POKAL, 35cl lasi 3kpl, £o,49/kpl
FÄRGRIK, 18-osainen astiasto, £14,59
(pistettiin puoliksi suomalaisen vaihtarin kanssa)
LEGITIM, leikkuulautasetti 2kpl/£1,39
sekä
LEGITIM, punainen leikkuulauta £1,99
(raa'alle lihalle, erityisesti broilerin kanssa pitää olla varovainen)
HJÄLTA, vispilä ja lasta £3,99/kpl
UTMÄRKT, kauha, £0,99
MIXA, puinen keittiöväline setti, 3kpl/£0,49
Olennaista on se, että kaikki ovat muovia,
eivätkä siis naarmuta kattiloita/paistinpannujani
VIERAILEVAT TÄHDET
Supermarketista hankittu perunasurvin, kauha
ja ööh... jokin, jota en nyt muista. Yhteishinta £5
Swiss Diamond Try Me, paistinpannu halk. 20cm
Edustuslahja kesätyöpaikasta
Philipsin sauvasekoitin/vispiläkombo, £15
Asdasta ostettu
Samaisesta supermarketista ostettu teflonuunivuoka, £3
ja sieltä samasta paikkaa kanssa hankittu 0,5l lasimitta, £1,50
IKEA!
FLÄCKIG, vatkauskulho, 2kpl/£2,79
PYRA, wokkipannu, £2,39
Ikea 365+, 1,5l kasari, £14,99
Ikea 365+, 3 litran kattila, £14,99
RAKKAUDELLA SUOMI <3
SAVONIA, Hackmannin klassikkoaterimet
äidiltä saatu ja peritty
FISKARSin peruskokkiveitsi!
& Rakkausmuumi-muki.
Tulipas nälkä näitä miettiessä! Josko yöpalaa ja sitten unta.
IKEA!
POKAL, 35cl lasi 3kpl, £o,49/kplFÄRGRIK, 18-osainen astiasto, £14,59
(pistettiin puoliksi suomalaisen vaihtarin kanssa)
LEGITIM, leikkuulautasetti 2kpl/£1,39sekä
LEGITIM, punainen leikkuulauta £1,99
(raa'alle lihalle, erityisesti broilerin kanssa pitää olla varovainen)
HJÄLTA, vispilä ja lasta £3,99/kplUTMÄRKT, kauha, £0,99
MIXA, puinen keittiöväline setti, 3kpl/£0,49
Olennaista on se, että kaikki ovat muovia,
eivätkä siis naarmuta kattiloita/paistinpannujani
VIERAILEVAT TÄHDET
Supermarketista hankittu perunasurvin, kauha
ja ööh... jokin, jota en nyt muista. Yhteishinta £5
Swiss Diamond Try Me, paistinpannu halk. 20cmEdustuslahja kesätyöpaikasta
Philipsin sauvasekoitin/vispiläkombo, £15
Asdasta ostettu
Samaisesta supermarketista ostettu teflonuunivuoka, £3
ja sieltä samasta paikkaa kanssa hankittu 0,5l lasimitta, £1,50
IKEA!
FLÄCKIG, vatkauskulho, 2kpl/£2,79
PYRA, wokkipannu, £2,39Ikea 365+, 1,5l kasari, £14,99Ikea 365+, 3 litran kattila, £14,99RAKKAUDELLA SUOMI <3
SAVONIA, Hackmannin klassikkoaterimetäidiltä saatu ja peritty
FISKARSin peruskokkiveitsi!
& Rakkausmuumi-muki.
Se, että olen panostanut keittiööni nämä peruasiat, jotka muita niin kovasti hämmentää ja ihmetyttää, on miun tapani vahvistaa päätöstä asua täällä seuraavat kolme vuotta. Jos olisin tullut vaihtariksi olisin varmaan ostanut halvimmat mahdolliset kattilat ja systeemit mitä Ikea myy (ei noita miunkaan hankintoja ole hinnalla pilattu), mutta nyt yritin edes vähän. Kolme vuotta. Se on aika monta kertaa ruuanlaittoa keittiössä. Kivempaa tehdä, kun on semihyvät välineet.
Tahtoisin vielä teekannnun. Vaikka tämän. Ikeasta tietysti. Eikä se vedenkeittimenkään hankkiminen omaan huoneeseen mikään typerä idea olisi. Jep, tänään taas näytti vähän jännältä se pannu.
Tahtoisin vielä teekannnun. Vaikka tämän. Ikeasta tietysti. Eikä se vedenkeittimenkään hankkiminen omaan huoneeseen mikään typerä idea olisi. Jep, tänään taas näytti vähän jännältä se pannu.
Tulipas nälkä näitä miettiessä! Josko yöpalaa ja sitten unta.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Oranssia puheaikaa
Kylläpä puhelinliittymän hankkiminen vieraassa maassa voi olla kettumaista. Olisihan se pitänyt arvata, että se ei täällä Englannissakaan helpolla onnistu.
Menin puhelimia myyvään liikkeeseen ja kysyin, voiko heillä avata Orangen liittymän. Kyllä voi. Istuin alas, kerroin haluavani liittymän, jossa kuukausimaksulla saan internetin kännykkääni. Sekoilun jälkeen myyjä sai liittymän avattua ja homman piti olla selvä.
Viikon kuluttua 10£ (jonka verran liittymän tuli kuukaudessa maksaa) oli kulunut. No, olin soittanut muutaman kerran Suomeen, ehkä se meni siihen. Latasin toiset 10£. Kas kummaa, nekin kului. Paljastui, että herra myyjä ei ollutkaan myynyt miulle sitä mitä sovittiin, vaan ihan vaan tavallisen prepaid-liittymän. Jeejee.
Pitäisi siis mennä nyt Orangen myymälään vinkumaan, että antakaa miulle oikea liittymä, prkl. Tosin ymmärtääkseni mitään ei varmaankaan anneta, kun ei ole paikallista pankkitiliä. Yritin sellaisen avaamista ensimmäisellä viikolla, mutta eivät luottaneet vuokrasopimukseen, yliopiston hyväksymiskirjeeseen ja passiini, vaan piti saada vielä epävirallinen todistus leimalla, jossa joku sanoo miun asuvan siellä, missä vuokrasopimus niin väittää.
Ai että minä sitten tykkään tästä maasta. Not.
Menin puhelimia myyvään liikkeeseen ja kysyin, voiko heillä avata Orangen liittymän. Kyllä voi. Istuin alas, kerroin haluavani liittymän, jossa kuukausimaksulla saan internetin kännykkääni. Sekoilun jälkeen myyjä sai liittymän avattua ja homman piti olla selvä.
Viikon kuluttua 10£ (jonka verran liittymän tuli kuukaudessa maksaa) oli kulunut. No, olin soittanut muutaman kerran Suomeen, ehkä se meni siihen. Latasin toiset 10£. Kas kummaa, nekin kului. Paljastui, että herra myyjä ei ollutkaan myynyt miulle sitä mitä sovittiin, vaan ihan vaan tavallisen prepaid-liittymän. Jeejee.
Pitäisi siis mennä nyt Orangen myymälään vinkumaan, että antakaa miulle oikea liittymä, prkl. Tosin ymmärtääkseni mitään ei varmaankaan anneta, kun ei ole paikallista pankkitiliä. Yritin sellaisen avaamista ensimmäisellä viikolla, mutta eivät luottaneet vuokrasopimukseen, yliopiston hyväksymiskirjeeseen ja passiini, vaan piti saada vielä epävirallinen todistus leimalla, jossa joku sanoo miun asuvan siellä, missä vuokrasopimus niin väittää.
Ai että minä sitten tykkään tästä maasta. Not.
Fish and chips!
Ensimmäinen lämmin ateriani Englannin maaperällä.
Oi luoja! Jos Suomea herjataan einesruuan luvatuksi maaksi, on Britit sitten se yhtä pahatapainen sisarpuolemme. Terveellinen ruoka on harvinainen näky - pääasiallinen energianlähde nuorille opiskelijoille tuntuu olevan ranskalaiset, pizzat, vaalea leipä ja omeletit. Itsehän rakastan rasvaista ruokaa ja kotikaupunkini kansanherkku on ehkä maailman epäterveellisin lihapiirakka, kinkulla tai ilman. Mutta liika on liikaa, jopa miunlaiselle herkkusyöpölle.
Ruokaa olen laittanut ennenkin, mutta Suomessa asuessa sain elellä sellaisen otuksen kanssa, joka oli aivan mestarikokki mieheksi. Oli vuorokauden aika liki mikä vain, äännähdys "omnom" tarkoitti, että kohta edessäni oli jotain tolkuttoman herkullista syötävää. Kun omat taidot olivat keskiverron nuoren flikan tasoa, annoin ihan mielelläni keittiön kokeneemman kokkaajan valtakunnaksi.
No, tässä on nyt sitten kokkailujeni tuloksia:
Naamiainen, aamiainen! Ikean näkkileipä!
Tuo suklaavaahtojuttu ei kyllä vedä vertoja Jacky Makupalalle.
Tuo suklaavaahtojuttu ei kyllä vedä vertoja Jacky Makupalalle.
Irlantilaista naudan lehtipihviä, tomaattia ja
puolivalmiita texmex-lohkoperunoita
puolivalmiita texmex-lohkoperunoita
Samaisesta lehtipihvistä valmistettu tomaattinen-sipulinen
pastakastike. Maissin sain lahjaksi kiinalaiselta kämppikseltäni.
pastakastike. Maissin sain lahjaksi kiinalaiselta kämppikseltäni.
Keitettyjä perunoita, yrttitäytettyjä kanankoipia (puolivalmiste),
valkosipulijugurttikastike ja vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja.
Ihania makuja, mutta eivät yhdessä olleet ihan niin toimiva kombo kuin olisin halunnut.
valkosipulijugurttikastike ja vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja.
Ihania makuja, mutta eivät yhdessä olleet ihan niin toimiva kombo kuin olisin halunnut.
Omnom! Kuulotettua punasipulia ja päärynää (liraus omenamehua
ja timjamia mausteeksi), possupihviä ja oikein voista perunamuussia!
Ihanaa, ja vielä herkumpaa vuohenjuuston kanssa,
alkuperäinen resepti tosin suositteli sinihomejuustoa.
ja timjamia mausteeksi), possupihviä ja oikein voista perunamuussia!
Ihanaa, ja vielä herkumpaa vuohenjuuston kanssa,
alkuperäinen resepti tosin suositteli sinihomejuustoa.
Ja sitten klassikkoihin, eli pastaa, kurkkua ja ruskea jauhelihakastike!
Olin aika ylpeä itsestäni, että se onnistui. Ruskea kastikehan on ihan klassikko,
mutta silti sitä voin ja jauhon kanssa kärventelyä kammoaa.
Olin aika ylpeä itsestäni, että se onnistui. Ruskea kastikehan on ihan klassikko,
mutta silti sitä voin ja jauhon kanssa kärventelyä kammoaa.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on laajentaa repertuaaria riisiin ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Nyt olen tehnyt useimmat hankintani kaupassa sillä perusteella, mikä liha on milloinkin ollut alennuksessa. Houkuttaisi vaikka tomaattikeitto tai kasviswokki. Ruuanlaitto onkin tällä hetkellä yksi suosikkiajanvietteistäni täällä, vaikka yksin kokkaaminen ei koskaan ole mieluisinta puuhaa minulle ollutkaan.
Valokuvista puuttuu kaikki se epäterveellinen moska, jota muutamana päivänä olen täällä syönyt, sekä järkyttävän ihanat banaanitäytteiset amerikkalaiset pannukakut, joita laitoin eräänä päivänä kahdelle opiskelukaverilleni. Ihastuivat penteleet suomalaiseen sanontaan "tuli pannukakku", mitenköhän sen heille käänsin... "all gone pancakes"! Haha.
Valokuvista puuttuu kaikki se epäterveellinen moska, jota muutamana päivänä olen täällä syönyt, sekä järkyttävän ihanat banaanitäytteiset amerikkalaiset pannukakut, joita laitoin eräänä päivänä kahdelle opiskelukaverilleni. Ihastuivat penteleet suomalaiseen sanontaan "tuli pannukakku", mitenköhän sen heille käänsin... "all gone pancakes"! Haha.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)