Kun tuli kesä

Viime sunnuntaina julistin kesän koittaneen. Olin kaupungilla kävelyllä uuden kämppikseni kanssa ja pitkähihainen trikoopaita ja farkkuliivi olivat liikaa - oli ihan oikea t-paita keli, +16 astetta lämmintä. Ensimmäiset kukkasetkin bongattiin jo silloin, kun äiti kävi täällä.

Ihan yhtä ihmeelliseltä se tuntui tänäkin vuonna, kun viime keväänä. Se, että helmikuussa on aurnkoista ja lämmintä, linnut laulaa puissa ja ulkona on vihreää ja ensimmäiset nousee... Se lämmittää pohjoismaalaisen sydäntä sellaisella tavalla, ettei sitä varmaan tule koskaan pitkän kesän maassa asuvat ihmiset ymmärtämään.

Opiskelupaikan vastaanottamiseen liittyvää jälkiviisautta

Tämä on juuri sitä aikaa, kun yliopistot järjestävät avoimen ovien päiviä opiskelijoille, jotka puntaroivat, minkä tarjotuista opiskelupaikoista hyväksyvät, minkä hylkäävät. Meillä pörisi juuri männäviikolla pitkin kampusta opiskelupaikkaansa harkitsevia vierailijoita perheidensä kanssa. Olen myös muutaman kerran jutellut kurssitovereideni kanssa (joiden mielipiteet kurssistamme vaihtelevat fiiliksen mukaan ylihinnoitellusta filmikerhosta aina yksi arvostetuimpia alan oppilaitoksia Englannissa nuoresta iästään huolimatta arvioihin... jälkimmäinen kyllä tuntuu miusta hieman liioittelulta). Niin tai näin, he kuitenkin ovat kaikki englantilaisia, joten heille vieraileminen mahdollisissa tulevissa yliopistoissaan on kohtalaisen helppoa. Siksi olikin tosi yllättävää, että moni sanoi valinneensa tämän yliopiston siksi, että se sattui olemaan ainoa, jonka avoimien ovien päivissä tuli käytyä.

Siis hetkinen hei!

Ulkomailta ei nyt tullut mieleen lähteä eri kaupungeissa sijanneita hakupaikkoja kiertämään (hain Skotlannissa kolmeen paikkaan, länsirannikon pikkukaupunkiin, historialliseen yliopistokaupunkiin ja Edinburghiin, Englannissa Liverpooliin ja tänne Southamptoniin). Kun mietin, millaisen summan olen sijoittanut yliopisto-opiskeluuni täällä (ja erityisesti miten valtava summa ensi syksystä eteenpäin Englannissa opiskelunsa aloittavilla on kyseessä!) kannustan EHDOTTOMASTI maksamaan sen matkan tänne saarelle ja KÄYMÄÄN niissä yliopistoissa paikan päällä, joilta myöntävän vastauksen hakemukseensa saa.

Englantilaisista yliopistoista saa helposti sen romanttisen mielikuvan, että himmaillaan vanhoissa kivilinnoissa ja kampusalue on kaunis puisto, jota ympäröi opiskelijoiden majoitusrakennukset. Valitettavasti tuo mielikuva kuitenkin vastaa vain Oxfordia ja Tylypahkaa (ehkä Cambridgeakin). Monet yliopistot ovat paljon modernimpia ja totta puhuakseni, osaan kyllä arvostaa uusien yliopistorakennusten hyviä puolia - kuten esimerkiksi sitä, että luokkahuoneet pysyvät lämpiminä. Ehkäpä ne Oxfordissakin sen taidon osaavat, kuka tietää.

Kuitenkin pointti on, että mikäli koko tutkinnon aikoo ulkomailla suorittaa, korkeat lukukausimaksut lainalla tai omalla rahalla maksaa ja asua monta vuotta uudessa, vieraassa kaupungissa, suosittelen ehdottomasti siellä vierailua ennen kuin muutto on täysin lukkoon lyöty. Nykyään lentoja saa Englantiin sen verta halvalla ja sisäisillä lennoilla tai bussilla ja junalla on mahdollista kuitenkin kohtuu edullisesti matkustaa näitä paikkoja kiertelemässä.

Kuka tietää, olisin minäkin ehkä löytänyt itseni tämän satamakaupungin sijaan joko Beatlesin alkulähteiltä tai Skotlannin hassua murretta tavaillen.

Matkustamista saarivaltiossa

Huomasin, etta tahan blogiin on eksytty etsimalla tietoja junalipuista ja sen sellaisesta. Muistan kylla, etta alkuun Englannin monimuotoinen julkinen liikenne jaksoi hammentaa pahastikin. Jos haluat paikasta A paikkaan B, vaihtoehtoja loytyy parhaimmillaan useampi junareitti (ja tietysti eri junafirmoilla), parista kolmeen bussiyhtiota ja mikali vali on vahankaan pidempi, saattaakin jarkevin vaihtoehto olla lentaminen. Nain esimerkiksi, jos haikaat Lontoosta Edinburghiin - junamatka ilman mitaan alennuksia voi nimittain olla tuplasti kalliimpi, kuin halpalento.

Hyodyllisimmat sivustot matkantaittamista suunnittelevalle ovat seuraavat:

JUNALIIKENNE

National Rail Enquiries, http://www.nationalrail.co.uk

Toimii vahan niinkuin paakaupunkiseudun reittiopas. Laitat mista, minne ja milloin. Saat listan, jossa luetellaan todennakoisesti hyvinkin rajusti erihintaisia lippuvaihtoehtoja. Hinnavaihtelut riippuvat siita, mita reittia haluat kayttaa (mita lahempana Lontoota vaihdat junaa, sita kalliimpi reitti yleensa on) ja mihin aikaan. Ruuhka-aikoina hinnat ovat kalliimmat. Itse tykkaan matkustaa Southamptonin ja Gatwickin valia juuri pikkupaikkakuntien kautta kulkevalla, vahemman kiireisella junareitilla. Vaihtojakaan ei valttamatta tule enempaa, kuin Lontoon kautta kulkiessa.

Jos ostat edullisemman lipun, voi lipussa olla rajoitteita. Esimerkiksi halpa menopaluu taytyy kayttaa saman vuorokauden kuluessa tai voit kayttaa vain tietyn junayhtion junia edullisella lipullasi.

BUSSILIIKENNE
National express, http://www.nationalexpress.com

Liki kaikkialta lahes kaikkialle. Bussi on monesti junaa edullisempi vaihtoehto ja saatat saastya turhauttavilta junanvaihdoilta. Bussilla voi menna matkassa kuitenkin pidemman aikaa.

Megabus, http://www.megabus.com

Halpabussifirma Englannissa, USAssa ja Kanadassa. Megabus sopii itsevarmalle ja hitusen seikkailuhenkiselle matkailijalle, ainakin mikali suuntaat pienempien kaupunkien valeja. Lontoosta Edinburghiin paasee kuulemma tosi katevasti ja kivuttomasti isolta bussiasemalta isolle bussiasemalle, mutta esimerkiksi Southamptonin ja Oxfordin valilla Megabus pysahtyy pienella bussipysakilla missa sattuu ja jatti Oxfordissa kaupungin ulkopuolella sijaitsevan parkkipaikan odotuspaikalle. Varsinkin kun bussi sattuu olemaan myohassa aikataulustaan, meinaa heikkomielisemmalla usko loppua. Megabussilla saattaa kuitenkin paasta matkaan ihan muutamalla punnalla ja kun valmistautuu kunnolla kartan, ajan ja mielellaan viela kannykan turvin, firman kanssa parjaa. Lippu pitaa olla itsella tulostettuna ja etukateen ostettuna, bussikuski otti kyytiin vain ne, joiden nimi listalta loytyi. Hieman pelottavaa puuhaa, taytyy myontaa, mutta kuten sanottua, isoista kaupungeista isoihin kaupunkeihin siirtymisessa olo on turvallisempi, kuin hamaralla parkkipaikalla keskella ei mitaan yomyohaan.

LENTAMINEN

Easyjet, http://www.easyjet.com

Ryanair, http://www.ryanair.com

Joskus aika on rahaa. Joskus lentaminen on halvempaa. Joskus... Lentamisen ymparistohaitat unohtuu, koska se on helppoa ja katevaa ja koska harvempi meista saarella asuvista kuitenkaan tulee kotiin muuten kuin lentamalla. Jos Skotlantiin mielii, lentaminen tulee kylla heti ensimmaisena vaihtoehtona mieleen.

Mutta bussilla ja junallakin paasee ja maisemia nakee paljon paremmin niiden kyydissa.

Muumimamma maailmalla

Tosissaan, äitini saapui Gatwickin lentokentälle torstaialkuillasta. Menin sen sieltä saakka hakemaan, koska äitini ei puhu sujuvaa englantia, eikä Gatwickista sattunut menemään sopivaan aikaan suoraa junaa Southamptoniin. Englannissahan junalippujen hinnoittelu on sen verran pöljää, että samalle päivälle haluttu menopaluulippu on vain punnan kalliimpi, kuin ostaa yksisuuntainen lippu. Joten mikäpäs siinä junassa istuessa, luin Alexander Mackendrickin kirjaa On Film-making, jonka alkusanat on kirjoittanut M. Scorsese ja josta Sean Connery on sanonut, että se on ainoa lukemisen arvoinen kirja elokuvantekemisestä. Voin kyllä sanoa, että on ollut kyllä nautinnollista ja opettavaista lukemista.

Ryden rantabulevardi ja Chocolate Apothecary.

Perjantaina käytiin Isle of Wightilla, jonne pääsee Southamptonista lautalla alle tunnissa. Joku on sanonut, että se saari on kuin Englanti minikoossa ja vaikutelma tuntuu kyllä osuneen täysin oikeaan. Mm. kuningatar Victorialla oli saarella oma kesäpaikka, Osborne House, jonne myös olisi päässyt vierailemaan, mutta me päätimme keskittyä enemmän kiertoajeluun. Saarella ostettiin päivän matkailijabussilippu, jolla saatiin matkustaa mielin määrin kaksikerroksisten bussien kyydissä saaren maisemia ihaillen. Hieman harmitti, että juuri missattiin höyryrautatien viimeinen vuoro - sattumalta oli vielä juuri sinä päivänä museorautatiellä liikennettä talviaikaan. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa sitä, mikäli kesällä saarelle suuntaa! Onneksi pääsimme harmistuneisuuden karistamaan mitä ihanimmassa suklaa-apteekissa, jossa oli artesaanikonvehteja, ties minkämoista kahvia ja mitä ihanimman makuista suklaakaakaota. Chocolate Apothecary sijaitsee Ryden kylän satamabulevardilla, jonne pääsee myös lautalla suoraan Portsmouthista. Siinä Ryden satamassa käytiin vähän ihastelemassa matalaa vuorovettä ja äiti keräili muutaman simpukan viemisiksi ystävättärensä akvaarioon. Liekö miulta oppinut tuon tavan, olen sille aina merenrantalomiltani tuonut kiviä ja simpukoita.

Laiturin alla ihailemassa valtaisaa vuorovettä.

Lauantai vain kuljeskeltiin Southamptonissa sinne tänne, kierreltiin kauppoja ja soviteltiin ihania vaatteita. Syötiin sushibaarissa ja käveltiin vanhan asuntolani vieressä olevalle elokuvateatterille. Kävimme katsomassa mykkäelokuva The Artistin (minä jo toista kertaa), johon olen ikihyvikseni rakastunut. Tietenkään en tajunnut, että kaikki välitekstit ovat englanniksi, joten kuiskuttelin sitten äitini korvaan käännökset niistä. Ihana, ihana elokuva! Muistuttaa siitä, mitä elokuvakerronta parhaimmillaan voi olla. Suosittelen lämpimästi, tulee ensi-iltaan Suomessa maaliskuussa, vaikka kyllä siellä näyttää esityksiä jo nyt pyörivän. Suosittelen aivan ehdottomasti katsomaan tämän, mahdollisesti paras elokuva mitä olen koskaan nähnyt.

Sandownin rantaa Isle of Wightilla.

Sunnuntaina kävimme päivällä vielä nopeasti kaupoissa, ennen kuin lähdimme hitaalle matkalle kohti Gatwickia. Lähdin taas saattamaan äitiä, koska suoraa junayhteyttä ei ollut (itseasiassa piti vaihtaa kulkuneuvoa kolme kertaa) ja olimme sille jo menopaluulipun ostaneet. Siihen menikin miulla koko sunnuntai, mutta kun aurinko paistoi ja nähtiin niin kauniita englantilaismaisemia menomatkalla bussissa ja junassa, ei matkanteko oikeastaan yhtään haitannut.

Oli kyllä tosi mukava viikonloppu yhdessä.

Rikkinäinen suihku ja muuta mukavaa matkan alla

Aamuvarhainen meidän vessassa.

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt paljon aikaa! Mutta niin se vain on, kaikki arkipäiväistyy toisena vuonna, eikä uutta kerrottavaa ole paljoa tullut mieleen. Englantiin lähteminen on arveluttanut tänä toisena lukuvuotena ihan samalla lailla, kun ensimmäisenäkin: luovan alan opinnoissa lähiopetustunteja on harvakseltaan ja itseasiassa Suomen joululomani venyi melkein kuukaudella, koska tarvetta takaisin yliopistolle tulemiselle ei vaan ollut.

Toista lukuvuotta ei itseasiassa enää ole montaakaan viikkoa jäljellä: pääsiäisloma alkaa jo maaliskuun loppupuolella ja pääsiäisloman jälkeen on oikeastaan vain viimeisten esseiden ja sensellaisten palautus tehtävänä, ennen kuin kesäloma alkaa. Voi että, miten odotankin jo kesää! Eniten siksi, että pääsee takaisin Suomeen - mutta ihan jo silläkin, että aurinkoa ja lämpimämpiä ilmoja alkaa jo olemaan ikävä, vaikka täällä Englannissa onkin paljon leudompaa kuin koti-Suomessa...

Näistä leudommista ilmoista pääsi äitirakkaani viime viikonloppuna nauttimaan. Ostin sille joululahjaksi lentoliput Englantiin, pidennetty viikonloppuloma kurkistamaan, millaisissa oloissa täällä elän ja vähän ottamaan lomaa Suomen pitkästä talvesta. Huumori meinasi kyllä allekirjoittaneelta loppua, kun pari päivää ennen äitin saapumista meiltä hajosi suihku ja vielä äidin saapumisen aamuna oli vessakin vähän mielenkiintoisen näköinen. Otin aika tiukan linjan vuokraisäntäni suuntaan(joka aluksi sanaili, että sattuipa suihkun särkyminen nyt huonoon aikaan, kun putkimies on juuri lomalla - eli ensi viikkoon menisi korjaamisen kanssa). Sanoin, että äitini on tulossa, että kylpyammeen hoitaminen on niin pahasti laiminlyöty, etten voi pyytää äitiäni siinä kylpemään ja etteivät suomalaiset ylipäätänsäkään harrasta kylpemistä, vaan me käytämme suihkuja. Ja ennen kaikkea, että kyllähän pitää pitää huoli siitä, että kun hänen työmiehensä ovat lomalla, on joku joka akuutit asiat siitä huolimatta hoitaa. Painostus kannatti, uusi suihku saatiin heti seuraavana päivänä asennettua. Edellisellä kerralla suihku oli kuulemma kuukauden päivät korjaamatta.