Tosissaan, äitini saapui Gatwickin lentokentälle torstaialkuillasta. Menin sen sieltä saakka hakemaan, koska äitini ei puhu sujuvaa englantia, eikä Gatwickista sattunut menemään sopivaan aikaan suoraa junaa Southamptoniin. Englannissahan junalippujen hinnoittelu on sen verran pöljää, että samalle päivälle haluttu menopaluulippu on vain punnan kalliimpi, kuin ostaa yksisuuntainen lippu. Joten mikäpäs siinä junassa istuessa, luin Alexander Mackendrickin kirjaa On Film-making, jonka alkusanat on kirjoittanut M. Scorsese ja josta Sean Connery on sanonut, että se on ainoa lukemisen arvoinen kirja elokuvantekemisestä. Voin kyllä sanoa, että on ollut kyllä nautinnollista ja opettavaista lukemista.
Ryden rantabulevardi ja Chocolate Apothecary.
Perjantaina käytiin Isle of Wightilla, jonne pääsee Southamptonista lautalla alle tunnissa. Joku on sanonut, että se saari on kuin Englanti minikoossa ja vaikutelma tuntuu kyllä osuneen täysin oikeaan. Mm. kuningatar Victorialla oli saarella oma kesäpaikka, Osborne House, jonne myös olisi päässyt vierailemaan, mutta me päätimme keskittyä enemmän kiertoajeluun. Saarella ostettiin päivän matkailijabussilippu, jolla saatiin matkustaa mielin määrin kaksikerroksisten bussien kyydissä saaren maisemia ihaillen. Hieman harmitti, että juuri missattiin höyryrautatien viimeinen vuoro - sattumalta oli vielä juuri sinä päivänä museorautatiellä liikennettä talviaikaan. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa sitä, mikäli kesällä saarelle suuntaa! Onneksi pääsimme harmistuneisuuden karistamaan mitä ihanimmassa suklaa-apteekissa, jossa oli artesaanikonvehteja, ties minkämoista kahvia ja mitä ihanimman makuista suklaakaakaota. Chocolate Apothecary sijaitsee Ryden kylän satamabulevardilla, jonne pääsee myös lautalla suoraan Portsmouthista. Siinä Ryden satamassa käytiin vähän ihastelemassa matalaa vuorovettä ja äiti keräili muutaman simpukan viemisiksi ystävättärensä akvaarioon. Liekö miulta oppinut tuon tavan, olen sille aina merenrantalomiltani tuonut kiviä ja simpukoita.
Laiturin alla ihailemassa valtaisaa vuorovettä.
Lauantai vain kuljeskeltiin Southamptonissa sinne tänne, kierreltiin kauppoja ja soviteltiin ihania vaatteita. Syötiin sushibaarissa ja käveltiin vanhan asuntolani vieressä olevalle elokuvateatterille. Kävimme katsomassa mykkäelokuva The Artistin (minä jo toista kertaa), johon olen ikihyvikseni rakastunut. Tietenkään en tajunnut, että kaikki välitekstit ovat englanniksi, joten kuiskuttelin sitten äitini korvaan käännökset niistä. Ihana, ihana elokuva! Muistuttaa siitä, mitä elokuvakerronta parhaimmillaan voi olla. Suosittelen lämpimästi, tulee ensi-iltaan Suomessa maaliskuussa, vaikka kyllä siellä näyttää esityksiä jo nyt pyörivän. Suosittelen aivan ehdottomasti katsomaan tämän, mahdollisesti paras elokuva mitä olen koskaan nähnyt.
Sandownin rantaa Isle of Wightilla.
Sunnuntaina kävimme päivällä vielä nopeasti kaupoissa, ennen kuin lähdimme hitaalle matkalle kohti Gatwickia. Lähdin taas saattamaan äitiä, koska suoraa junayhteyttä ei ollut (itseasiassa piti vaihtaa kulkuneuvoa kolme kertaa) ja olimme sille jo menopaluulipun ostaneet. Siihen menikin miulla koko sunnuntai, mutta kun aurinko paistoi ja nähtiin niin kauniita englantilaismaisemia menomatkalla bussissa ja junassa, ei matkanteko oikeastaan yhtään haitannut.
Oli kyllä tosi mukava viikonloppu yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti