Haloo haloo, kuuleeko yhdistys?

Yliopiston yhdistyksiin liittyminen on hirvittävän vaikeaa ja sekös ärsyttää ihan suunnattomasti. Olen ollut yhteydessä neljään eri yhdistykseen, joista mistään ei saa oikein mitään informaatiota irti. Minua kiinnostaisi:

• SonarTV, Solent Universityn oma audiovisuaalisen alan yhdistys, pääasiassa musiikkikeikkojen ja urheilutapahtumien kuvaamista ja lähettämistä yhdistyksen nettisivuilla
• Solent Universityn tanssiseurat, jotka sisältävät mm. vatsatanssin, modernin, hiphopin ja jazztanssin.
• Southampton Universityn teatteriseura, jolla on maanantaisin workshoppeja. Olen ottanut heihin yhteyttä nettisivuilla olevalla kaavakkeella sekä suoraan teatteriseuran puhiksen mailiin. Kummastakaan ei vastata.
• Solent Universityn teatteriseura, joka on ilmeisesti vajonnut maan alle, kun kukaan ei tiedä siitä yhtään mitään paitsi että se on joskus ollut olemassa.

Ärsyttää, kun seuratoiminta paitsi piristäisi vähän yksitoikkoista vapaa-aikaani, myös toisi mahdollisuuden saada enemmän kavereita ja ehkä tulevaisuudessa ystäviäkin täältä. Näyttää kuitenkin siltä, että pitää joko vaan tunkeilla suoraan yhdistysten harjoituksiin paikalle saadakseen vastauksia tai sitten valita ne yhdistykset, jotka vaikuttavat toimivilta. Tällöin listalle jää kungfu ja yliopiston trampoliiniseura. Sekä purjehtiminen.

Yliopiston ulkopuolelta löysin kuitenkin toissa lauantaina oikein viihdyttävää tekemistä. Paikallinen vapaaehtoistoiminnalla pyörivä taidekahvila The Art House tarjosi kolmen punnan pääsymaksulla kahden tunnin mittaisen englantilaisen kansanmusiikin viulutyöpajan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun opettaja on opettanut miuta soittamaan korvakuulolta. Tämä aiheutti tietysti hirvittävää tuskailua, mutta onneksi en ollut ainoa, jolle sävelet eivät tarttuneet ihan hetkessä. Nautin soittamisesta aivan suunnattomasti. Ja muistin, etten vieläkään ole vienyt viuluani tohtorin pakeille, tohtori kun asuu useamman kilometrin päässä, enkä ole saanut selville, mitkä bussit sinne kulkevat. Huoh, pakko kyllä reipastua asian suhteen, mutta onneksi viulu soi edelleen - alimmat äänet vaan saavat ylimääräistä resonointia halkeamasta.

Tarkoitus oli eilen käydä vegaaniruokavaliota noudattaneella illallisella The Art Housessa, mutta valitettavasti olin torstaiyönä ensimmäistä kertaa kipeänä (joko kraanavesi tai take away kebab oli sekoittanut vatsani todella pahanpäiväisesti...), eikä koko perjantaipäivänä tullut syötyä mitään ennen iltayhdeksää. Vähän jäi harmittamaan, mutta minkäs teet.

Flunssa on onneksi vihdoin hellittänyt. Kuukauden ajan tuli yskittyä aika lahjakkaasti. Tajusin vasta tätä kirjoittaessa, että tänään en ole tainnut yskiä kertaakaan. Paitsi juuri äsken, kun aloin sitä ajattelemaan.

Mutta niin. VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ, KIITOS!

Virallinen korvauspyyntö

Tapiolasta vastattiin. Pyysivät tekemään virallisen korvauspyynnön, ennen kuin lähettävät tarkempia ohjeita. Taidan siis mennä oma-alotteisesti käymään sen viulutohtorin luona hankkimassa tiedot viuluni arvosta ja mahdollisista korvauskustannuksista. Ja tietysti otan näiden asioiden tiedustelusta mahdollisesti koituvista kuluista kuitit talteen ja pistän myös ne vakuutusyhtiölle. Kuolinpesän hoitaja, jolta tuon viulun aikanaan ostin sanoi viulun arvoksi arvioidun 700€ (maksoin 500) - sinällään ihan kiinnostavaa saada tietää, miten paljon miuta aikanaan huijattiin.

Viulutohtori, pelastakaa soitinparkani!

Ostin viulun 18-vuotislahjaksi itselleni ja aloin harrastamaan viulunsoittoa ystäväni opetuksessa. Toin tuon kauniin, 1900-luvun alussa käsintehdyn viuluni mukanani Englantiin, sillä tiesin, että minun täytyy jatkaa soittamista näiden kolmen vuoden aikana tai tulisin unohtamaan kaiken oppimani.

Tänään otin ensimmäistä kertaa viuluni esille ja hetken soitettuani aloin ihmettelemään, miksi ihana instrumenttini resonoi ja särisee. Karmea totuus valkeni muutaman minuutin ihmettelyn jälkeen. Joko lentomatkustus tai huoneen jatkuvat lämpötilavaihtelut ovat olleet sille liikaa. Liimasauma viulun reunakohdassa on haljennut.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, rakas ihana surusointuinen mustalaisviuluni! (kuten joku kokeneempi viulisti soitintani kerran kutsui)

Suomen kotivakuutuksemme kattaa matkatavaravahingot 150€ omavastuulla. Tarkistin ennen tänne muuttoa, että Tapiolan vakuutukset ovat vielä ainakin vuodenvaihteeseen saakka kohdallani voimassa, jotta saan muuttaa tänne rauhassa. Tapiolaan lähtikin heti viestiä, että mikäs nyt eteen. Eräs brittiystävä googlasi paikallisen viulutohtorin kotisivut minulle, jotta voin viedä poloisen soittimeni mahdollisimman pian kuulemaan tuomionsa.

Olen kuitenkin aika hyvillä mielin. Tuo instumentti on tuonut miulle niin paljon iloa, että vaikka se nyt ilmoittaisikin särkyneensä lopullisesti, olen silti sille ikuisesti kiitollinen kaikesta, mitä olemme kokeneet yhdessä. Viulunsoiton oppiminen oli kauan miulle saavuttamaton haave, kunnes uskalsin ryhtyä onnettomaksi aloittelijaksi ja edetä hitaasti epävarmasta aloittelijan pitämästä särinästä ja vinkunasta kohti oikeaa musiikkia. Pidän teidät ajantasalla!

Ja vinkki: jos muutat, hanki vakuutus ilman omavastuuta. Aijaijai.