Ostin viulun 18-vuotislahjaksi itselleni ja aloin harrastamaan viulunsoittoa ystäväni opetuksessa. Toin tuon kauniin, 1900-luvun alussa käsintehdyn viuluni mukanani Englantiin, sillä tiesin, että minun täytyy jatkaa soittamista näiden kolmen vuoden aikana tai tulisin unohtamaan kaiken oppimani.
Tänään otin ensimmäistä kertaa viuluni esille ja hetken soitettuani aloin ihmettelemään, miksi ihana instrumenttini resonoi ja särisee. Karmea totuus valkeni muutaman minuutin ihmettelyn jälkeen. Joko lentomatkustus tai huoneen jatkuvat lämpötilavaihtelut ovat olleet sille liikaa. Liimasauma viulun reunakohdassa on haljennut.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, rakas ihana surusointuinen mustalaisviuluni! (kuten joku kokeneempi viulisti soitintani kerran kutsui)
Suomen kotivakuutuksemme kattaa matkatavaravahingot 150€ omavastuulla. Tarkistin ennen tänne muuttoa, että Tapiolan vakuutukset ovat vielä ainakin vuodenvaihteeseen saakka kohdallani voimassa, jotta saan muuttaa tänne rauhassa. Tapiolaan lähtikin heti viestiä, että mikäs nyt eteen. Eräs brittiystävä googlasi paikallisen viulutohtorin kotisivut minulle, jotta voin viedä poloisen soittimeni mahdollisimman pian kuulemaan tuomionsa.
Olen kuitenkin aika hyvillä mielin. Tuo instumentti on tuonut miulle niin paljon iloa, että vaikka se nyt ilmoittaisikin särkyneensä lopullisesti, olen silti sille ikuisesti kiitollinen kaikesta, mitä olemme kokeneet yhdessä. Viulunsoiton oppiminen oli kauan miulle saavuttamaton haave, kunnes uskalsin ryhtyä onnettomaksi aloittelijaksi ja edetä hitaasti epävarmasta aloittelijan pitämästä särinästä ja vinkunasta kohti oikeaa musiikkia. Pidän teidät ajantasalla!
Ja vinkki: jos muutat, hanki vakuutus ilman omavastuuta. Aijaijai.
Toivotaan, että viulun vointi paranee. Se on hyvin kaunis yksilö, miellyttää niin silmää kuin korvaakin.
VastaaPoista