Astioiden identiteetti

Huomaan, ettei blogin aktiivinen yllapitaminen tunnu enaa yhta tarkealta, kuin aluksi Englantiin muuttaessani. Silloin halu kirjoittaa syntyi halusta jakaa kaikki se uusi ja ihmeellinen, joka arkipaivassa tuli vastaan. Blogin pitaminen oli myos tapa osallistaa kaikki ne rakkaat siihen seikkailuun, joka koti-Suomesta Englantiin muuttaminen minulle on ollut. Haluan tassa vaiheessa mainita, etta tata blogia olen ensisijaisesti kirjoittanut laheisilleni ja ystavilleni, toissijaisesti niille satunnaisille internetin seikkailijoille, jotka syysta tai toisesta harkitsevat yliopisto-opintoja Southamptonissa tai ylipaansa Britanniassa. En siis oikeastaan koskaan ole tavoitellut minulle tuntematonta yleisoa.

Siksi siis, kun itselle taalla oleminen ja rakkaillekin eloni taalla on tullut tutummaksi, on tarve kirjoittamiselle vahentynyt. Tanaan kuitenkin koin, etta nyt voisin kirjoittaa muutaman hassun sanasen siita, miksi rakastan suomalaisia astioitani.

Rakentaja.fi sivuilta.

Ensimmainen astiasarjani on rippirahoilla hankittu vihrea Oliivi-sarja Kermansavelta. Ensimmaiset vuotensa se vietti kaapinperalle katkettyna, kunnes paasi elamaan kanssani arkipaivaa muutettuani kotoa kahdeksantoista vuotiaana. Ainoa paha sana jota oikeastaan voin uskollisista astioistani sanoa on, etta teemuki on aivan liian pieni ja matala lautanen taas niin suuri, etta helposti on tullut ahmittua aivan kohtuuttoman suuria ruoka-annoksia. Oliivi pysynee arkiastiastonani niin pitkaan, kunnes joku paiva siirtyy elakkeelle joko mokille tai ehka joskus hamassa tulevaisuudessa kotoa poismuuttavien lapsien mukana uudelle nuoruushumpalle.

Nykyaan astiamakuni on muuttunut jonkinverran, mutta edelleen erityisen tarkeaa minulle on se, etta astioiden pitaa olla suomalaista designia.
Jaa, miksi ihmeessa?

Koska se on minun tapani pitaa kiinni kotoisista juuristani. Aitini rakastaa astioita. Aitini aiti rakasti astioita. Mina rakastan astioita. Ja erityisesti rakastan suomalaisille astioille ominaista yksinkertaista, skandinaavista (huhhuh, kyllapa alkaa tamakin ilmaisu jo hetkittain nyppimaan) kauneutta. Se on vahan niinkuin lumihanki. Konstailematon, selkea, paljaskin. Meneepas nyt ihmehopotykseksi, mutta sen ymmartaa kun nakee miten krumeluureja, tai vaihtoehtoisesti tonkkoja ja kompeloita astioita taalla Englannissa tulee vastaan. Toisaalta, aika aikaansa kutakin...

Ihan hupsuahan tama astioihin kohdistuva kotiseuturakkauteni on, mutta minkas teet. Kun on kaukana kaikesta mika on tuttua ja tarkeaa, on aarimmaisen lohduttavaa kun saa juoda teensa Arabian mukista. Niinkuin monet muutkin suomalaiset, kotona tai kaukana maailmalla.

Siksi olenkin siis iloinen, kun kotiini jouluna muuttaa Arabian tamanvuoden Muumimuki-kaunokainen, osuvasti nimeltaan Seikkailu Muutto.

Kai sita ihminen pohkommistakin asioista voi tulla onnelliseksi.

Pilvenhattaraa.blogspot.fi blogista lainattu.