"Please do not ask why it is this way - nobody knows."
Kyseinen pätkä on lainaus oppitunnilta, jolla eräs luennoitsijoistamme selitti brittiyliopiston arvosana-astoikkoa meille opiskelujemme alussa. Homma on mitä hämmentävin, mutta kaikkeen sitä tottuu - eikä nykyään tule edes ajatelleeksi, että onpa omituinen järjestelmä.
Yliopiston tehtävistämme ei anneta siis palautetta suomalaiselle tutulla 4-10 arvoasteikolla, ei pisteytyksellä yhdestä viiteen eikä edes sanallisena erinomainen, kiitettävä, hyvä, tyydyttävä, hylätty litannialla vaikka sehän se siellä taustalla on, mitä halutaan sanoa. Arvostelu annetaan prosentteina - ei selkeästi 0-100% asteikolla, vaan jostain noin 35:stä 75:een prosenttiin. Hämmentävää!
Asteikko menee jotakuinkin näin:
Erinomainen: 70% tai enemmän (First, 1st)
Kiitettävä: 60-69% (Second First, 2/1)
Hyvä: 50-59% (First Second, 1/2)
Tyydyttävä: 41-49% (Second Second, 2/2)
Hylätty: 40% tai alle
(En ole ihan varma noista hyvän ja tyydyttävän prosenttirajoista...)
Joka tapauksessa, tähän asti olen keikkunut tuossa Second First-arvosanassa, eli takaisin tulleet tekstit ovat olleet 60-67% välillä. Tänään sain takaisin ensimmäisen First Second arvosanani, joka tuli täälläkin esittelemästäni Orpheus-myytin uudellenkirjoituksesta. Haluaisin vähän kapinoida vastaan - varsinkin kun useimmin toistunut lause palautteessa oli "well written piece", mutta jokinhan siinä oli sitten mennyt vikaan, kun parempaa arvosanaa ei tullut. Kirveli pahanpäiväisesti saada ensimmäistä kertaa omalla mittapuullaan huono arvosana. Tämä pistää tulevaisuudessa opiskelemaan - ja kirjoittamaan - entistä keskittyneemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti