Esittelemättä jäänyt keksintö

Kuulkaas kuulkaas. Unohdin esitellä erään erinomaisen keksinnön teille. Nimittäin tyhjiöpussit. Tyhjiöpussit ovat olleet miulle täällä olon mukavuuden peruskivi aina siihen asti, kunnes käyn ostamassa/tilaan Amazonista sähkölämmittimen.

Tyhjiöpussin idea on yksinkertainen. Otetaan muovipussi, joka saadaan tiiviiksi, pakataan pehmoiset ja fluffyt jutut sisälle ja ilmetään imurilla ilmat pihalle. Näin tilaavievä pullea juttu, kuten vaatteet tai miun tapauksessani untuvapeitto, villaviltti ja pehmoinen Finlaysonin tyyny saadaan pieneen tilaan!

Ja voila! Koska kuvan tämän lähempää, varsinaista tehoa ei oikein osaa hahmottaa, mutta kyllä, meni huomattavasti pienempään tilaan. Peittopakkaus on melkein täysin litteä, tyynyyn jäi vähän vielä ilmaa sisälle. Merkki on Aino, pakkaukset ostin KodinYkkösestä. Peitoille käytössä on täkkityhjiöpussi (n. 10€), tyynyn tungin matkatyhjiöpussiin (n. 8€/2 kpl).

Kannattaa, jos satut omistamaan mieluisat, arvokkaat petivaatteet ja olet nirso.

Täällä on täysi meno ja meininki käynnissä nyt kun englantilaiset opiskelijat muuttavat sisään opiskelija-asuntolaan. Huutavat ja remuavat kuin järkensä menettäneet. Tulinkohan pakanneeksi korvatulppia?

Nyt.

Viimeisen viikon ajan kaikki ovat kyselleet, että joko alkaa jännittämään. Olen vastannut, että ei, varmaan tajuan lähteväni vasta sitte, kun lentokone on jo ilmassa. Tuossa yöllä kuitenkin, kun kaikki oli vihdoin pakattu ja laitettu järjestykseen tuli se hetki, kun tajusi mihin on ryhtymässä. Tuli muutama lähdönkyynel itkeä tuherrettua leipää syödessä sängyssä. Luulen siinä hetkessä käsittäneeni, että koti jää tällä kertaa ihan oikeasti taakse, eikä kolme vuotta lukukausien välissä olevista lomista huolimatta ole mikään lyhyt lomamatka. Ihan hyvä, että se iski nyt, niin sai nukkua vielä yhden yön omassa pehmoisessa sängyssä rauhassa isolta maailmalta.

Lentokentälle lähtöön vajaa parituntia, iltapäivällä olen jo Englannissa.

Se on hei hei sitten, palataan blogiin saarivaltiosta!

Ja ettei nyt ihan suruiluksi menisi lähdön hetki, pitää muistaa, että maailma on iso ja joskus siellä sattuu hyviäkin asioita sellaisille, joilla on koti-ikävä.

Lainauksia suosituskirjeestä

"I have worked with Jenni for the last four months and have found her to be an intelligent and challenging student... She is a responsible, punctual and hardworking student whose passive skills in English are perhaps better than her active ones, but I am confident that after a short period of time her determination to succeed will allow her to become highly proficient once she is immersed in the language area... Jenni’s presentations have always been informative, well-structured and easy to understand.... I feel certain that any tutor would appreciate such a disciplined, yet free-thinking mind."

Oli ilo löytää tämä suosituskirje kun matkaläppäriäni siivottiin muuttokuntoon. En vieläkään tajua, mihin tuon suosituskirjeen saamiseksi tekemäni ponnistelut ovat nyt vihdoin johtamassa. Huomenna tähän samaan aikaan olen jo vieraassa maassa, tuntemattomassa kaupungissa, huoneessa joka on minun vain ensi kesään saakka. En todellakaan ymmärrä sitä. Enkä myöskään sitä, miten olen taas saattanut jättää pakkaamisen näin viime tinkaan. Niin miulle tyypillistä.

Tuon suosituskirjeen kehuvien sanojen täyttämiseksi tulee tehdä paljon töitä.

Ja internetin aikakautena matkaantoivotus isoveljeltä tuli Facebookin kautta.

- Hyvää matkaa tuulenpesä.

Rätei ja lumpui

Muuttoahdistus vaan jatkuu. Istuin lauantaina tavaramääräni keskellä tuskastuneena ja kykenemättä päättämään, mistä aloittaa. (Nyt olen sentään päässyt varovaiseen alkuun.) Olen asunut omillani koko aikuisikäni aupair-kuukausia lukuunottamatta, joten omaisuutta riittää... ja riittää... ja riittää. Kaapeista pursuaa tavaraa, jota olen säilönyt sillä saattaahan tätä vielä tarvita... Ja varmaan tarvitsisikin, jos jäisin asumaan tänne, mutta ulkomaille niitä tuskin kannattaa viedä mukanaan. Mitä kaikkea tästä omaisuudesta kannattaa säilyttää?

Pikkusälä on suurin murheenkryyni, mutta suurimman massan muodostavat vaatteet. Neljä vuodenaikaa omaavaan maahan erittäin fiksu ja järkevä vaatekaappi, vaikka itse sanonkin - on kerrastoa, pitkähihaista, neuletta, farkkuja, pellavahousuja, mekkoja ja hameita... Pukeutumistyylini on ennen ollut värikäs ja leikittelevä, pääosin kirpputoreilta ja H&M:n alennusrekeistä ostettua. Nykyään makuni on paljon hillitympi, mutta kuten jo aiemmin sanoin, tärkeintä minulle on mukavuus. Jos lämpimänä pysyminen tarkoittaa violettia trikoopaitaa, pinkkiä neuletta ja myrkynvihreitä villasukkia, ne minä laitan päälleni. Joskus tulevaisuudessa minulla on paremmin varaa tyylitajuun - mutta tämän prosessin kannustamana tulen toivottavasti harkitsemaan tarkemmin, mitä vaatekaappiini ostan. Tästä järkyttävästä kasasta yritän nyt koota itselleni järkevän vaatekokonaisuuden mukaani ja loput pistän kierrätykseen.

Ja sitten on vielä tangolla olevat mekot...

10 yötä lähtöön

Lähtöahdistus/jännitys. Elän nyt jäljellä olevan reilun viikon superpienellä budjetilla, sillä aina tulee jotain kuluja, joihin en ole osannut varautua (tuo passin hankkiminen...). Illalla en malttaisi mennä nukkumaan, kun tiedän, miten paljon on vielä tekemättä ja miten vähän aikaa jäljellä ennen lähtöä. Silti silloin on niin väsynyt, ettei yöllä pimeässä pysty tekemään mitään hyödyllistä ja katson vain True Bloodia. Hurahdin siihen luultavasti siksi, että tajusin Ericin hahmon puhuvan ruotsia. Ja siinä on erinomaisia cliffhangereita. Vampyyrifiksaatiosta miuta ei voi syyttää.

Sain eilen tietää saaneeni asuntolapaikan yliopiston isoimmasta opiskelija-asuntolasta Southamptonin sataman läheltä. 805 soluhuonetta. Huone on tosi pieni ja siellä on oma vesipiste, pöytä, tuoli, vaatekaappi ja sänky. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee. Vähän jännittää, tarkoittaako First Floor maantasoa vai ensimmäistä kerrosta. Jos huone on maantasolla, myönnän ahdistuvani. Rikas mielikuvitukseni ja villi opiskelijaelämä ei mene ihan yksiin turvallisuuden kaipuuni kanssa. Mutta pitäähän tätä opiskelija-asuntolaelämää kokeilla - ja harmitella, että asunnon haku jäi näin viime tinkaan, luultavasti sain nyt sen jämäkämpän. Mutta onpahan nyt paikka mihin mennä.

Tänään on edessä iso siivousurakka ja poislaitettavien asioiden pakkaamista. Parhaassa tapauksessa illalla vielä sauna.

Enemmän kuvia opiskelija-asuntolasta täällä.