Postipaketti Suomesta

Posti toi tänään useammankin paketin, mutta tämä vaatii ihan erityistä huomiota!

11.9.2010
Konkreettiseksi matkalukemiseksi,
joka ei kuitenkaan paina matkatavaroissa mitään,
tarjoamme sinulle Sunnuntaihesarin tilauksen
Southamptonin-kotiin kannettuna.
Kotimaan uutiset suositellaan nautittavaksi
villasukat jalassa, teemuki kä'dessä
ja postin tuoma salmiakkirasia lähettyvillä.

Toivomme sinulle onnea ja menestystä matkaan
ja tiedämme, että tulet pärjäämään,
koska olet rohkea ja reipas tyttö.
Pidä lippu korkealla!

T. Maija, Olli, Hannis, Anssi, Emmi, Jonna, Jussi, (?), Laura ja Pertti

Kyllä herra, voimme mainiosti!

Satuin törmäämään asuntolan vartijan kanssa asuntomme käytävässä, kello näyttää 11.43PM. Tämä oli miusta kauhean hauskaa, kun hän hirveän asiallisesti ja ystävästi kyseli, että onko meillä kaikki täällä hyvin ja mie vastasin, että joo, mikäs tässä, en vaan vaivaudu enää yrittämään nukkumaanmenemistä ennen kello kolmea, että saa sitten nukkua mekkaloivista asuntolalle palaajista välittämättä sen jälkeen. Onpa kyllä nyt turvallinen olo, harvemmin sitä komeanpuoleista uniformupukuista turvallisuushenkilökuntaa omassa kämpässä on pyörinyt! Ja sattui tulemaan tarkastamaan mein oltavat juuri sinä yönä, kun kiinalaiset eivät olleet jättäneet grilliä, uunia tai hellaa paahtamaan koko yöksi... !

Flunssaa jatkunut 21 päivää. Jeejee, voi jäädä ensi viikollakin liikunnallisemmat yhdistystoiminnat, eli tanssiminen ja kungfu sitten välistä. Turhauma!

Thriller jossa ei laula Jackson

Genre-kurssin tehtavananto: kirjoita kolme ensimmaista sivua trilleria kasikirjoitusformaatissa. Vietin siis eilisyon lukien, mika tarkalleen ottaen on trilleri ja millaisia asioita ja tarinoita siihen liittyy. Tanaan tarkoituksena olisi katsoa jokin genren elokuva jonkun common roomissa jossakin seurassa. Miuta viedaan oman mukavuuskenttani ulkopuolelle, mutta olen siita vain innoissani. Tata varten tanne tultiin.

FADE IN
EXT. THE PONT NOTRE-DAME, PARIS - NIGHT.

Midnight in the city of lights.

A YOUNG COUPLE, strolling along the bridge. They stop and kiss.

SUDDENLY

A car appears and moves at speed, shooting past the couple. The car screeches to a halt.

A MAN falls from the car, gets up and runs to tge edge of the bridge.

The young couple watch as, TWO HEAVILY BUILT MEN get out of the car and chase the other man.

... ja tasta pitaa sitten itse jatkaa tarinaa eteenpain. Valtavasti mahdollisuuksia ja kuitenkaan ei - kolmessa minuutissa pitaa olla riittavasti koukuttamaan ja orientoimaan katsoja tulevaan elokuvaelamykseen, eika kolmessa minuutissa viela saa paljastaa kaikkia korttejaan.

Jannittavaa.

"I want adventure in the great wide somewhere"

Eilen me katsottiin screeningissä Disneyn Beauty and the Beast (opiskelutoveri: "I wondered did you really cry - but you know it is a happy ending!", ah, oon niin herkkis) ja tänään luennon aiheena on fairytales.

Että mie tykkään tästä kurssista.




Belle's Song (reprise)

Is he gone? Can you imagine? He asked me to marry him.                 
Me, the wife of that boorish, brainless . . .

"Madame Gaston!"                
Can't you just see it?                
"Madame Gaston!"                
His "little wife"                
No sir! Not me!                
I guarantee it                
I want much more than this provincial life                
I want adventure in the great wide somewhere                
I want it more than I can tell                
And for once it might be grand                
To have someone understand                
I want so much more than they've got planned 

Freshers' flu, ihan oikeesti

Joojoo. Koko yliopisto on ollut kipeänä kuluneet pari viikkoa, mutta kyllä tänään vähän otti pannuun, kun eräs englantilainen tuttavani sanoi "pari päivää tuntui vähän tukkoiselta, nyt ei ole enää mitään" kun itsellään tää flunssa vaan pahenee. Alussa vaan niiskututti, nyt yskinkin jatkuvasti ja vähän on kuulemma lämpöäkin. Hiukkasen sääli, imee jaksamisen pois aika tehokkaasti. Oli myös tarkoitus mennä maanantai-iltana käymään Southamptonin yliopiston tarjoamassa seuratanssiopetuksessa tai liittyä niiden aktiiviseen teatteriryhmään (Southamptonin yliopisto on se vanha ja viisas tutkimuspainotteinen fancy mesta, itse olen opiskelija käytännöllisempää puolta painottavassa Southampton Solent yliopistossa, joka aiemmin oli siis taidekoulu ja ammattikorkeakoulu). Mut ei, jäin sit yskimään. Toivottavasti ensi viikosta eteenpäin pääsisin jompaan kumpaan seuraan mukaan - ainakin tanssipuolelle ottavat meitä "huijariyliopiston" opiskelijoita tanssahtelemaan ihan samoihin superedukkaisiin hintoihin kuin omiaankin.

Paperikassiuniformu

Uskaltaisin väittää, että missä tahansa isossa brittikaupungissa yleisin kauppakassi, jota katuja tallustavien asiakkaiden käsivarsilla näkyy on irlantilaisen vaateketju Primarkin kierrätettävä paperikassi. Siihen se Primarkin ympäristöystävällisyys sitten jääkin, ainakin mitä liikkeen maineesta muistan. Toisella Lontoon reissullani inhottavin paikka jonne eksyin oli Primarkin Oxford Streetin myymälä tavallisena iltapäivänä, joka sai silloisen siippani sanojen mukaan Stokkan Hullut Päivät tuntumaan yksinäisyyden ylistyksellä autiomaassa.

Lopulta kuitenkin eksyin itsekin kyseiseen puljuun ensin Southamptonin keskustan kirpputorit sopivien collegehousujen toivossa koluttuani. Primarkista tarttui siis mukaan sukkia, pikkuhousuja, collegepöksyt liikuntaan ja lokoiluun, pyjamahousut ja trikootoppi collegepöksyjen pariksi, hintaa tälle kaikelle kertyi naurettavat £24. Toivon etten oppisi Primarkissa asioimista tavaksi, sillä arvostan laatua ja ympäristöystävällisyyttä ja useimmat Primarkin tuotteet tuntuvat olevan hyvin kaukana tuosta käsitteestä. (Silti jotenkin tiedän, että huonosti tässä tulee käymään... Mutta shoppausmaniaan en saa sortua!) Mitäpä voi odottaa puljulta, jonka rinnalla rakkaan ruotsalaisen Henkkamaukan vaatteet ovat kalliita merkkivaatteita? (Edellinen väite perustuu suoraan Skotlannissa opiskelevan lukiotuttuni kokemuksiin. Pitävät häntä dandyna ja elitistinä, kun vaatteet eivät ole Primarkista.)

Keittiöni!

Vaatimattoman keittiökaappini sisältö on herättänyt ihailua opiskelutovereissani, joten ajattelinpa huvin vuoksi esitellä, millaisen määrän Ikean keittiökamaa olen tänne päätynyt kantamaan.

IKEA!

POKAL, 35cl lasi 3kpl, £o,49/kpl

FÄRGRIK, 18-osainen astiasto, £14,59
(pistettiin puoliksi suomalaisen vaihtarin kanssa)

LEGITIM, leikkuulautasetti 2kpl/£1,39
sekä
LEGITIM, punainen leikkuulauta £1,99
(raa'alle lihalle, erityisesti broilerin kanssa pitää olla varovainen)

HJÄLTA, vispilä ja lasta £3,99/kpl
UTMÄRKT, kauha, £0,99

MIXA, puinen keittiöväline setti, 3kpl/£0,49

Olennaista on se, että kaikki ovat muovia,
eivätkä siis naarmuta kattiloita/paistinpannujani


VIERAILEVAT TÄHDET

Supermarketista hankittu perunasurvin, kauha
ja ööh... jokin, jota en nyt muista. Yhteishinta £5

Swiss Diamond Try Me, paistinpannu halk. 20cm
Edustuslahja kesätyöpaikasta

Philipsin sauvasekoitin/vispiläkombo, £15
Asdasta ostettu

Samaisesta supermarketista ostettu teflonuunivuoka, £3
ja sieltä samasta paikkaa kanssa hankittu 0,5l lasimitta, £1,50

IKEA!

FLÄCKIG, vatkauskulho, 2kpl/£2,79

PYRA, wokkipannu, £2,39

Ikea 365+, 1,5l kasari, £14,99

Ikea 365+, 3 litran kattila, £14,99

RAKKAUDELLA SUOMI <3

SAVONIA, Hackmannin klassikkoaterimet
äidiltä saatu ja peritty

FISKARSin peruskokkiveitsi!

& Rakkausmuumi-muki.

Se, että olen panostanut keittiööni nämä peruasiat, jotka muita niin kovasti hämmentää ja ihmetyttää, on miun tapani vahvistaa päätöstä asua täällä seuraavat kolme vuotta. Jos olisin tullut vaihtariksi olisin varmaan ostanut halvimmat mahdolliset kattilat ja systeemit mitä Ikea myy (ei noita miunkaan hankintoja ole hinnalla pilattu), mutta nyt yritin edes vähän. Kolme vuotta. Se on aika monta kertaa ruuanlaittoa keittiössä. Kivempaa tehdä, kun on semihyvät välineet.

Tahtoisin vielä teekannnun. Vaikka tämän. Ikeasta tietysti. Eikä se vedenkeittimenkään hankkiminen omaan huoneeseen mikään typerä idea olisi. Jep, tänään taas näytti vähän jännältä se pannu.

Tulipas nälkä näitä miettiessä! Josko yöpalaa ja sitten unta.

Oranssia puheaikaa

Kylläpä puhelinliittymän hankkiminen vieraassa maassa voi olla kettumaista. Olisihan se pitänyt arvata, että se ei täällä Englannissakaan helpolla onnistu.

Menin puhelimia myyvään liikkeeseen ja kysyin, voiko heillä avata Orangen liittymän. Kyllä voi. Istuin alas, kerroin haluavani liittymän, jossa kuukausimaksulla saan internetin kännykkääni. Sekoilun jälkeen myyjä sai liittymän avattua ja homman piti olla selvä.

Viikon kuluttua 10£ (jonka verran liittymän tuli kuukaudessa maksaa) oli kulunut. No, olin soittanut muutaman kerran Suomeen, ehkä se meni siihen. Latasin toiset 10£. Kas kummaa, nekin kului. Paljastui, että herra myyjä ei ollutkaan myynyt miulle sitä mitä sovittiin, vaan ihan vaan tavallisen prepaid-liittymän. Jeejee.

Pitäisi siis mennä nyt Orangen myymälään vinkumaan, että antakaa miulle oikea liittymä, prkl. Tosin ymmärtääkseni mitään ei varmaankaan anneta, kun ei ole paikallista pankkitiliä. Yritin sellaisen avaamista ensimmäisellä viikolla, mutta eivät luottaneet vuokrasopimukseen, yliopiston hyväksymiskirjeeseen ja passiini, vaan piti saada vielä epävirallinen todistus leimalla, jossa joku sanoo miun asuvan siellä, missä vuokrasopimus niin väittää.

Ai että minä sitten tykkään tästä maasta. Not.

Fish and chips!

Ensimmäinen lämmin ateriani Englannin maaperällä.

Oi luoja! Jos Suomea herjataan einesruuan luvatuksi maaksi, on Britit sitten se yhtä pahatapainen sisarpuolemme. Terveellinen ruoka on harvinainen näky - pääasiallinen energianlähde nuorille opiskelijoille tuntuu olevan ranskalaiset, pizzat, vaalea leipä ja omeletit. Itsehän rakastan rasvaista ruokaa ja kotikaupunkini kansanherkku on ehkä maailman epäterveellisin lihapiirakka, kinkulla tai ilman. Mutta liika on liikaa, jopa miunlaiselle herkkusyöpölle.

Ruokaa olen laittanut ennenkin, mutta Suomessa asuessa sain elellä sellaisen otuksen kanssa, joka oli aivan mestarikokki mieheksi. Oli vuorokauden aika liki mikä vain, äännähdys "omnom" tarkoitti, että kohta edessäni oli jotain tolkuttoman herkullista syötävää. Kun omat taidot olivat keskiverron nuoren flikan tasoa, annoin ihan mielelläni keittiön kokeneemman kokkaajan valtakunnaksi.

No, tässä on nyt sitten kokkailujeni tuloksia:

Naamiainen, aamiainen! Ikean näkkileipä!
Tuo suklaavaahtojuttu ei kyllä vedä vertoja Jacky Makupalalle.

Irlantilaista naudan lehtipihviä, tomaattia ja
puolivalmiita texmex-lohkoperunoita

Samaisesta lehtipihvistä valmistettu tomaattinen-sipulinen
pastakastike. Maissin sain lahjaksi kiinalaiselta kämppikseltäni.

Keitettyjä perunoita, yrttitäytettyjä kanankoipia (puolivalmiste),
valkosipulijugurttikastike ja vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja.
Ihania makuja, mutta eivät yhdessä olleet ihan niin toimiva kombo kuin olisin halunnut.

Omnom! Kuulotettua punasipulia ja päärynää (liraus omenamehua
ja timjamia mausteeksi), possupihviä ja oikein voista perunamuussia!
Ihanaa, ja vielä herkumpaa vuohenjuuston kanssa,
alkuperäinen resepti tosin suositteli sinihomejuustoa.

Ja sitten klassikkoihin, eli pastaa, kurkkua ja ruskea jauhelihakastike!
Olin aika ylpeä itsestäni, että se onnistui. Ruskea kastikehan on ihan klassikko,
mutta silti sitä voin ja jauhon kanssa kärventelyä kammoaa.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on laajentaa repertuaaria riisiin ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Nyt olen tehnyt useimmat hankintani kaupassa sillä perusteella, mikä liha on milloinkin ollut alennuksessa. Houkuttaisi vaikka tomaattikeitto tai kasviswokki. Ruuanlaitto onkin tällä hetkellä yksi suosikkiajanvietteistäni täällä, vaikka yksin kokkaaminen ei koskaan ole mieluisinta puuhaa minulle ollutkaan.

Valokuvista puuttuu kaikki se epäterveellinen moska, jota muutamana päivänä olen täällä syönyt, sekä järkyttävän ihanat banaanitäytteiset amerikkalaiset pannukakut, joita laitoin eräänä päivänä kahdelle opiskelukaverilleni. Ihastuivat penteleet suomalaiseen sanontaan "tuli pannukakku", mitenköhän sen heille käänsin... "all gone pancakes"! Haha.

Luentoja takana yksi viikko

Ensimmäinen varsinainen opiskeluviikko on nyt takana. Oppituntien määrällä meitä ei ainakaan liikaa rasiteta.

• Maanantaina on yksi luento aiheesta "tarina", leffakatselmus, illalla mahdollisesti vieraileva luennoitsija
• Tiistaina on yksi pitkä luento aiheesta "genre" sekä tunnin mittainen keskustelutilaisuus maanantaina näkemästämme elokuvsta
• Keskiviikkona on kaksituntinen luento aiheesta "kieli"
• Torstaina on kolmetuntinen luento aiheesta "käsikirjoittamisen rakenne"

Vapaa-aikaa on siis mielinmäärin - tosin jos uskollisesti lukee kaiken sen, mitä lukulistat määräävät, tulee lopullinen työmäärä ihan järkevänkokoiseksi paketiksi. Suomalaiseen "istu tunnilla ja opi" mentaliteettiin tämä massiivinen vapaa-ajan määrä ei oikein sovi. Enkä voi ottaa lisää kurssejakaan, toisin kuin suomalaisessa yliopistossa, sillä täällä yliopisto sitoutuu antamaan sinulle opetusta tasan sen verran, mistä lukukausimaksusi koostuu. Jos haluat opiskella enemmän tai laajemmin, tulee siitä maksaa ylimääräistä, ymmärtääkseni 250£/kurssi. Onnellisia olkoon suomalaisten yliopistojen opiskeluvapauden alla majailevat!

Yhden opetuskerran jälkeen on tietty vähän aikaista sanoa, mutta uskon opettajiemme olevan oikein erinomaisia tehtävässään. Tai sitten aihe on vaan niin kiintoisa, että kuka tahansa joka miulle siitä luennoi, olisi mielestäni hyvä luennoitsija.

Yksinäisen työn määrä kuitenkin tuntuu olevan melkoinen. Kaipaisin vähän enemmän yhdessä tekemistä ja hulluttelua - jonkinlaista heittäytymistä siihen, että seuraavat kolme vuotta me annetaan tarinamme ja itsemme toistemme armoille. Opiskelukaverini vaikuttavat kaikki mukavilta, mutta pääasiassa omissa oloissaan viihtyviltä tyypeiltä. Se on sääli, sillä miulle kelpaisi seura, kun täällä maailmalla yksin seikkailee.