Lyhytelokuvia ja uusia ystäviä

Uusien yhdistysten pystyttäminen tuntuu olevan minulla verissä! Lindy hop oli mahtavaa viime vuonna ja tykkäsin siitä paljon. Muutamat kyselivät, olisiko sitä tapahtumassa tänä vuonna uudestaan, mutta vahva epäilyksen varjo heittäytyy tähän päälle. Rullat olisi pitänyt pistää pyörimään jo ja ihan rehellisesti sanottuna... Minä osaan jo tanssia lindyhoppia. Ja kiinnostuneita, vaikka heitä oli, oli kohtalaisen vähän. Sen sijaan kesän aikana käyntiin potkaistu lyhytelokuvaseuramme elää ja porskuttaa hyvin!

Siis mikä?

Aloitetaanpa alusta.

Solent Screenwriters Guild oli kurssitovereideni haluama ja minun masinoima yritys saada vähän enemmän irti kurssistamme. Vai bileitäkö ne pojat olivat hakemassa... En tiedä. Ajatus oli kuitenkin, että järjestäisimme workshoppeja ja pieniä kirjoituskilpailuja, pitäisimme itsemme kiinni kirjoittamisessa. Viime vuonna tuntui, että varsinaista kirjoittamista oli aika vähän. (Tänä vuonna ei kyllä sitä tarvitse murehtia!) Mietimme myös lyhytelokuvien tekemisen mahdollisuutta...

... Kesän alussa huomasin, että Student Unionin nettisivuille oli yhdistysosioon ilmestynyt seura, josta oli tiedossa vain logo, nimi ja yhteyshenkilö.

Otin siis yhteyttä.

Mitä kesän ajan jatkuneen sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen seurasi on nyt n. 40-50 henkeä kattava opiskelijoiden lyhytelokuvaseura. Greg ja minä vedetään seuraa, katsotaan, että tapaamiset pysyy suurinpiirtein koossa ja muutenkin pidellään lankoja käsissämme. Jäsenet ovat ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita pääasiassa käsikirjoittaja- ja elokuvalinjoilta, joitakin sieluja PR ja televisiokursseilta on joukkoon eksynyt kanssa. Ensimmäinen viikko oli tapaaminen, jossa katsottiin muutama lyhytelokuva ja esiteltiin mikä seuran toimintajatus on.

Lyhytelokuvaproggis valmiiksi kahdeksassa viikossa.

Maanantaina oli toinen tapaamisemme. Kahdeksan käsikirjoittajaa toi lyhytelokuvakäsikirjoituksensa muiden nähtäväksi. Aloitettiin pitchaamalla kukin lyhyesti omaa käsikirjoitustamme ja sen jälkeen luettiin melkein puolitoista tuntia käsiksiä yhdessä. Aika loppui, joten emme vielä päättäneet, mitkä käsikirjoitukset menevät tuotantoon ja millaiset tuotantokoonpanot tulee olemaan. Ensi viikolla sitten.

Mutta on kyllä ollut mahtavaa! Eräs kurssikaverini sanoi, että hän ei oikeasti usko, että seura tulee toimimaan kun siellä on niin paljon fukseja. Teki mieli ärähtää, että mitä sitten? Ainahan seuroista tippuu porukkaa pois, mutta tämä yhdistys on tuonut tyyppejä, jotka eivät aiemmin tunteneet toisiaan yhteen ja antaa meille mahdollisuuden olla kunnianhimoisia, tehdä omia lyhytelokuvia, oppia toisiltamme, tähdätä korkeammalle! Oon oikeasti innoissani. Ympärillä on nyt tekijöitä. Ja monet näistä ihmisistä tuli tuonne seuraan myös tutustuakseen uusiin ihmisiin. Tuntuu mahtavalta.

Joulukuussa meillä toivottavasti on ensimmäiset kolme, neljä lyhytelokuvaa valmiina. Sitä ennen meillä on seitsemän mahtavaa viikkoa näiden proggisten ja tämän seuran kanssa edessä! Eikä tasan enää tunnu, että tekemistä olisi "yliopiston puolesta" liian vähän!

Here comes the lindy hop!

Juttelin tammikuun alussa suunnitelmistani perustaa uusi yhdistys yliopistoomme. Tänään on sitten vihdoin se päivä, kun pääsee hommasta kantamaan hedelmää. SoSo Swing Dancen neljän viikon mittainen aloittelijakurssi alkaa tänään klo 18.45. Luvassa siis kaksi tuntia tanssimista.

Opettajat hankin The Swing Dance Company LTD kautta. Normaalisti kahden tunnin sessio kahdella opettajalla maksaa £160 puntaa. Koska kuitenkin Hampshiressa kaivataan nuoria harrastajia, eivätkä useimmat opiskelijat ole valmiita lähtemään harrastuksen perässä toiseen kaupunkiin, tarjottiin miulle ihan uskomatonta diiliä. Koko neljän viikon kurssi tulee maksamaan meille saman verran kuin yksi ilta! 75% alennus tuli kyllä tarpeeseen. Nyt peruskurssi lindy hopiin tulee maksamaan kurssilaiselle vain £15.

Tämän kurssin seurauksena toivottavasti suurimmassa osassa syttyy lindyhopin kipinä ja ensi vuonna lähdetään sitten Fresher's Fairissa ja muissa vuoden alkajaistapahtumissa mainostamaan yhdistystämme. Sitä ehdittiin jo suunnittelemaan vähän tulevien opettajien kanssa tuopin ääressä.

Illalla on miulla luvassa muuten miehen rooli, sillä yllätys yllätys, naisia on osallistujalistalla enemmän. Ehkä ihan hyvä näin, pääsenpähän minäkin oppimaan jotain uutta!

Ja siis niin mikä ihmeen lindy hop?

SoSo Swing Dance!

Yritän laukaista uutta opiskelijajärjestöä yliopistossamme. Aihe: lindy hop! Rakastuin lindy hopiin Ruotsissa asuessani ja jatkoin lindyn harrastamista takaisin Suomeen muutettuani. Tänne lähtiessä yksi iso takaisku oli se, ettei Southamptonissa ole ollenkaan lindy hopia tarjolla - läheisessä Portsmouthissa sitä harrastetaan, mutta sinne junalla meneminen on kohtalaisen kallista.

Uskaltauduin kuitenkin lähettämään siellä opettavalle taholle viestin ja udella, olisivatko he kiinnostuneita opettamaan Southamptonissa, mikäli perustaisin tänne opiskelijayhdistyksen. He olivat kiinnostuneita, joten yliopistomme ylioppilaskunnan kautta sain lisää tietoa yhdistyksen perustamisesta.

• Jäseniä yhdistyksellä täytyy olla vähintään kahdeksan
• Vuosittainen jäsenmaksu täytyy olla vähintään £1
• Yhdistys tarvitsee puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, rahastonhoitajan ja sihteerin

Tuunasin siis tänään mainoksen ja Facebook sivun jäsenien haalimiseksi. Jotta tanssiminen on mielekästä ja jotta opettajalle voidaan maksaa riittävä palkkio, tarvitaan vähintään 12 jäsentä. Toivottavasti löytyy enemmänkin. Mainoksia olen heitellyt nyt pitkin yliopistoa ja Facebookia ja tällä hetkellä kiinnostuneita on kasassa jo viisi + yksi väärästä yliopistosta. Lisää tarvitaan vielä!

Toivotaan, että kohta täällä pääsee keinumaan Frank Sinatran tahtiin!

Liikunnan ilo

Tänään oli sitten ensimmäinen tankotanssitunti.

Eipä siellä tarvinnut kauaa olla ennen kuin loksahti osat paikalleen ja tuli olo, että tätä juuri täällä kaukana ollessa kaipasikin! Jotakin muuta tekemistä, kuin leffojen katselua, kirjojen lukemista ja luennoilla istumista (ruuanlaittoa ja hyvää siideriä unohtamatta). Tankotanssi on miunkaltaiselle aiemmin tanssia harrastaneelle, muttei lihaskunnoltaan erityisen hyvälle tyypille täysosuma. Joutuu tekemään töitä ja aivan varmasti tuntee huomenna lihaksissa tunnin rasituksen, muttei tullut sitten sellaistakaan tunnetta, että ei pysty, ei jaksa, ei kykene. Tokikaan yhden tunnin aikana en muuttunut sulavan liikkumisen ihmelapseksi ja ihan onnettomaltahan se varmaan näytti, mutta oli kyllä ihan hirveän hauskaa!

... jo haaveilen omasta tangosta :D Haha.

Yhdeksästä tunnista tätä liikkumisen iloa tulen yhteensä maksamaan £60, eli ei se ihan halpaa ole, mutta sanon: kyllä liikkuminen kannattaa aina!

Muumia tangolla

Miun oli tänään tarkoitus aloittaa tankotanssi meidän yliopiston tankotanssiseurassa. Valitettavasti syystä tai toisesta tuntia ei ollutkaan - tämän sain tietää vasta urheilukeskuksemme respatädiltä, joka oli kovasti hämmentynyt, että mistä tällainen sotku oikein johtuu. Lähetin nyt illasta sitten sähköpostia ja ihmettelin, että onko koko kurssia nyt tapahtumassa ollenkaan. Toivon kovasti että on, sillä asennoiduin nyt uuden urheiluharrastuksen aloittamiseen ja aika ja paikka olisi sopinut täydellisesti.

Tankotanssi on trendiharrastus joo, mutta minkäs teet - kai sillä suosiolla on syynsä! Itselläni ensisijaisena motivaationa olisi saada lisää notkeutta ja lihasvoimaa ja tankotanssi olisi tarjonnut molempiin aivan erinomaiset edellytykset.

Vähän iloisemmissa asioissa sitten...

Petasin tänään ensimmäistä kertaa enolta joululahjaksi saamani Finlaysonin Ruusumuumi-lakanat! Sänky näyttää nyt ihanan houkuttelevalta!

Kuva täältä.

Freshers' flu, ihan oikeesti

Joojoo. Koko yliopisto on ollut kipeänä kuluneet pari viikkoa, mutta kyllä tänään vähän otti pannuun, kun eräs englantilainen tuttavani sanoi "pari päivää tuntui vähän tukkoiselta, nyt ei ole enää mitään" kun itsellään tää flunssa vaan pahenee. Alussa vaan niiskututti, nyt yskinkin jatkuvasti ja vähän on kuulemma lämpöäkin. Hiukkasen sääli, imee jaksamisen pois aika tehokkaasti. Oli myös tarkoitus mennä maanantai-iltana käymään Southamptonin yliopiston tarjoamassa seuratanssiopetuksessa tai liittyä niiden aktiiviseen teatteriryhmään (Southamptonin yliopisto on se vanha ja viisas tutkimuspainotteinen fancy mesta, itse olen opiskelija käytännöllisempää puolta painottavassa Southampton Solent yliopistossa, joka aiemmin oli siis taidekoulu ja ammattikorkeakoulu). Mut ei, jäin sit yskimään. Toivottavasti ensi viikosta eteenpäin pääsisin jompaan kumpaan seuraan mukaan - ainakin tanssipuolelle ottavat meitä "huijariyliopiston" opiskelijoita tanssahtelemaan ihan samoihin superedukkaisiin hintoihin kuin omiaankin.

Tanssi vei kielitaidon

Kävin tänään tanssimassa tanssiseurani vapaaharjoituksissa. Lajini on 1930-luvulla Amerikassa syntynyt swing-tanssi, lindy hop. Olen kovasti yrittänyt löytää tanssia harrastavaa seuraa Southamptonista, mutta tähän asti olen vetänyt etsinnöissäni vesiperän. Lontoossa löytyy, Birminghamissa löytyy, Oxfordissa, Edinburghissa (joka oli yksi mahdollinen opiskelukaupungeistani) ja herratiesmissämuualla löytyy, mutta Southamptonin harrastajista ei löydy jälkeäkään, vaikka niitäkin on joskus ollut.



Vapaaharjoituksien lopussa olin jo venyttelemässä, kun eräs komea etelä-amerikkalaisen näköinen nuorukainen pyysi miuta tanssimaan kanssaan. Herranjestas miuta hävetti, miten en osannut sanoa mitään järkevää englanniksi (ja ei, se ei johtunut miehen miellyttävästä ulkonäöstä, lahjakkaasta tanssimisesta ehkä kylläkin...). Tein siis sitä, mitä yleensäkin, eli hymyilin ja tanssin, minkä vain osasin. Olen harrastanut lajia Tukholmassa asumisestani lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti, viime keväällä treenasin keskimäärin kahdesti viikossa. Olin löytänyt oman tanssini ja jos olisin vain voinut ja ehtinyt, olisin tanssinut joka ikinen päivä. Lindystä eroon joutuminen onkin yksi pahimmista iskuista, joita kohtaan ulkomaille muuttaessa - kun vihdoin löytää sen harrastuksen, joka kolahtaa ja jossa tuntee kunnianhimoa, on siitä pakonedessä luopuminen todella inhottavaa.

Tämä tietty jäi ja jää vaivaamaan minua, mutta ihan kamalalta tuntui myös tajuta se, miten pahasti todella jäädyin sen englanninkielen kanssa. Uskon että kielitaitoni löytyy jostain muistin perukoilta kunhan sitä vähän sörkin, mutta on se silti tuskaisaa huomata, että puheliaana ihmisenä jää sanoja vaille! Ja edelleen, kun kielen pitäisi olla tärkein työkaluni. Stressaa. Ahdistaa. Ja tiedän, että Englantiin opiskelemaan lähteminen on ehdottomasti oikea ja välttämätön ratkaisu, mikäli todella haluan tehdä töitä ulkomailla.