Here comes the lindy hop!

Juttelin tammikuun alussa suunnitelmistani perustaa uusi yhdistys yliopistoomme. Tänään on sitten vihdoin se päivä, kun pääsee hommasta kantamaan hedelmää. SoSo Swing Dancen neljän viikon mittainen aloittelijakurssi alkaa tänään klo 18.45. Luvassa siis kaksi tuntia tanssimista.

Opettajat hankin The Swing Dance Company LTD kautta. Normaalisti kahden tunnin sessio kahdella opettajalla maksaa £160 puntaa. Koska kuitenkin Hampshiressa kaivataan nuoria harrastajia, eivätkä useimmat opiskelijat ole valmiita lähtemään harrastuksen perässä toiseen kaupunkiin, tarjottiin miulle ihan uskomatonta diiliä. Koko neljän viikon kurssi tulee maksamaan meille saman verran kuin yksi ilta! 75% alennus tuli kyllä tarpeeseen. Nyt peruskurssi lindy hopiin tulee maksamaan kurssilaiselle vain £15.

Tämän kurssin seurauksena toivottavasti suurimmassa osassa syttyy lindyhopin kipinä ja ensi vuonna lähdetään sitten Fresher's Fairissa ja muissa vuoden alkajaistapahtumissa mainostamaan yhdistystämme. Sitä ehdittiin jo suunnittelemaan vähän tulevien opettajien kanssa tuopin ääressä.

Illalla on miulla luvassa muuten miehen rooli, sillä yllätys yllätys, naisia on osallistujalistalla enemmän. Ehkä ihan hyvä näin, pääsenpähän minäkin oppimaan jotain uutta!

Ja siis niin mikä ihmeen lindy hop?

SoSo Swing Dance!

Yritän laukaista uutta opiskelijajärjestöä yliopistossamme. Aihe: lindy hop! Rakastuin lindy hopiin Ruotsissa asuessani ja jatkoin lindyn harrastamista takaisin Suomeen muutettuani. Tänne lähtiessä yksi iso takaisku oli se, ettei Southamptonissa ole ollenkaan lindy hopia tarjolla - läheisessä Portsmouthissa sitä harrastetaan, mutta sinne junalla meneminen on kohtalaisen kallista.

Uskaltauduin kuitenkin lähettämään siellä opettavalle taholle viestin ja udella, olisivatko he kiinnostuneita opettamaan Southamptonissa, mikäli perustaisin tänne opiskelijayhdistyksen. He olivat kiinnostuneita, joten yliopistomme ylioppilaskunnan kautta sain lisää tietoa yhdistyksen perustamisesta.

• Jäseniä yhdistyksellä täytyy olla vähintään kahdeksan
• Vuosittainen jäsenmaksu täytyy olla vähintään £1
• Yhdistys tarvitsee puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, rahastonhoitajan ja sihteerin

Tuunasin siis tänään mainoksen ja Facebook sivun jäsenien haalimiseksi. Jotta tanssiminen on mielekästä ja jotta opettajalle voidaan maksaa riittävä palkkio, tarvitaan vähintään 12 jäsentä. Toivottavasti löytyy enemmänkin. Mainoksia olen heitellyt nyt pitkin yliopistoa ja Facebookia ja tällä hetkellä kiinnostuneita on kasassa jo viisi + yksi väärästä yliopistosta. Lisää tarvitaan vielä!

Toivotaan, että kohta täällä pääsee keinumaan Frank Sinatran tahtiin!

Tanssi vei kielitaidon

Kävin tänään tanssimassa tanssiseurani vapaaharjoituksissa. Lajini on 1930-luvulla Amerikassa syntynyt swing-tanssi, lindy hop. Olen kovasti yrittänyt löytää tanssia harrastavaa seuraa Southamptonista, mutta tähän asti olen vetänyt etsinnöissäni vesiperän. Lontoossa löytyy, Birminghamissa löytyy, Oxfordissa, Edinburghissa (joka oli yksi mahdollinen opiskelukaupungeistani) ja herratiesmissämuualla löytyy, mutta Southamptonin harrastajista ei löydy jälkeäkään, vaikka niitäkin on joskus ollut.



Vapaaharjoituksien lopussa olin jo venyttelemässä, kun eräs komea etelä-amerikkalaisen näköinen nuorukainen pyysi miuta tanssimaan kanssaan. Herranjestas miuta hävetti, miten en osannut sanoa mitään järkevää englanniksi (ja ei, se ei johtunut miehen miellyttävästä ulkonäöstä, lahjakkaasta tanssimisesta ehkä kylläkin...). Tein siis sitä, mitä yleensäkin, eli hymyilin ja tanssin, minkä vain osasin. Olen harrastanut lajia Tukholmassa asumisestani lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti, viime keväällä treenasin keskimäärin kahdesti viikossa. Olin löytänyt oman tanssini ja jos olisin vain voinut ja ehtinyt, olisin tanssinut joka ikinen päivä. Lindystä eroon joutuminen onkin yksi pahimmista iskuista, joita kohtaan ulkomaille muuttaessa - kun vihdoin löytää sen harrastuksen, joka kolahtaa ja jossa tuntee kunnianhimoa, on siitä pakonedessä luopuminen todella inhottavaa.

Tämä tietty jäi ja jää vaivaamaan minua, mutta ihan kamalalta tuntui myös tajuta se, miten pahasti todella jäädyin sen englanninkielen kanssa. Uskon että kielitaitoni löytyy jostain muistin perukoilta kunhan sitä vähän sörkin, mutta on se silti tuskaisaa huomata, että puheliaana ihmisenä jää sanoja vaille! Ja edelleen, kun kielen pitäisi olla tärkein työkaluni. Stressaa. Ahdistaa. Ja tiedän, että Englantiin opiskelemaan lähteminen on ehdottomasti oikea ja välttämätön ratkaisu, mikäli todella haluan tehdä töitä ulkomailla.