Uutisia

Viimeaikoina on ollut paljon miuta jollain lailla koskettavia aiheita uutisissa. Esim. eilinen itsemurhaiskuyritys Tukholman keskustassa säväytti ihan eri tavalla, kun oli vasta viikko sitten kävelemässä samoissa maisemissa tuntien olonsa niin turvalliseksi ja onnelliseksi. On kauhean surullista, että väkivalta on edelleen vakiokommunikointia tiettyjen ihmisryhmien välillä ja erityisesti se, että väkivallan uhka laajenee ihmisten arkipäivään.

Tämän blogin kannalta kiinnostavampia uutisia ovat kuitenkin olleet seuraavat:

9.12.2010 Helsingin Sanomissa "Mellakoijat moukaroivat prinssi Charlesin autoa"


11.12.2010 Helsingin Sanomissa



Yliopistomaksujen nouseminen ei tule vaikuttamaan miun elämääni - maksut astuvat voimaan vasta lukuvuonna 2012-2013 aloittavien kohdalla - mutta kyllä se kiukuttaa. Britanniassa on muutenkin käsittämättömän huonosti oikeita opiskelija-alennuksia tarjolla (kyllä, olen katkera, että Suomessa saa Valtion Rautatieltä opiskelija-alennuksen junalippuun, Englannissa saa -30% nuoren henkilön lipusta jos ensin maksaa £26... olisi kannattanut, pitää hankkia moinen pikimmiten ja vaikka maksan veroni Espooseen ja tulen asumaan melkein puolet vuodesta täällä, minä en ole oikeutettu opiskelija-alennukseen seutuliikenteessä - tästä pitäisi itseasiassa valittaa...)

... nyt karkasi juttu vähän raiteilta. Siis. Ihmetyttää, miten Briteissä on kannatusta tällaisen selkeästi eriarvoisuutta kärjistävän toimen tekemiseksi. Mahdollisuus korkeakoulutukseen on ollut varmasti yksi tärkeimpiä tekijöitä, joilla vanhaa luokkajakoa on murrettua, näin ainakin kuvittelen. Monelle yliopistomaksujen kolminkertaistuminen jo muutenkin kalliissa maassa on vain ehdottomasti liikaa. Ja kuten joku ystäväni sanoi

"Menevät britit Amerikanmalliin. Enää ei voi luottaa siihen, että sinua hoitavat parhaat lääkärit - tulet saamaan ne, joiden vanhemmilla oli varaa maksaa yliopistomaksut."

Sikainfluenssan leviäminen kiinnitti huomioni lähinnä siksi, että olen kai sairastellut eniten kurssiltani. Pariviikkoa ennen kuin lähdin tänne Suomeen lomalle, kysyi yksi jokusen päivän poissaollut toveri, että edelleenkö miulla on keuhkokuume. Vierestäni laukaistiin, että "Ei, et vaan ollut paikalla kun Jenni ehti olla pari päivää terveenä". Elättelen toivetta, ettei uudenvuoden alku mene solmuun sitten tuon taudin kanssa.

Vakavaksi vetää tämä maailmanmeno.

Toivon kovasti, että opiskelijoiden painostus saisi parlamentin muuttamaan päätöstään lukukausimaksuista, sillä miun mielestäni lasten ja nuorten koulutuksessa säästäminen on vihonviimeinen asia, mitä minkään valtion kannattaisi tehdä. Mutta sitten kun se omassa vuosibudjetissa ei tunnu miltään ja onhan sekin totta, että Suomessa yliopistoissa koulutetaan ihan liikaa väkeä... Tällähän sitä määrää saadaan kätevästi supistettua.

Kiireinen viikko

Viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan valtavasti. Olen ollut niin poikki, ettei blogin päivittäminen ole tullut mieleenkään ennen viime iltaa.

Olen viimeisen viikon aikana ehtinyt mm.:

• viimeistelemään scifileffa-aloitus ryhmätyötehtävämme ja palauttamaan sen
• käynyt Oxfordissa
• tutustumaan kummallisuuteen nimeltä Megabus ja huomaamaan, että joskus kallis junamatkustaminen on välttämätön ja stressittömämpi vaihtoehto
• varaamaan lentoliput Suomesta Englantiin loman jälkeen
• käynyt Lontoossa
• nähnyt Boyce Avenuen keikan
• nukkumaan ydin-Lontoon halvimmassa hostellissa
• miettimään takaisin Suomeen muuttamista
• tajuamaan, ettei Nordean verkkopankkitunnukseni toimi
• soittamaan Suomeen ja toteamaan, ettei apua heru asiakaspalvelusta
• tuntemaan yhteenkuuluvuutta kurssikavereiden kanssa
• tuntemaan julmaa yksinäisyyttä
• miettinyt mitä ihmettä loppuelämältä haluaa

Huhhuh. Niin...

• paranemaan keuhkokuumeesta
• miettimään anoisiko siirtoa toiseen asuntolaan
  

Olisi paljon kivaa kerrottavaa, fiksua kerrottavaa, tarkkoja havaintoja käytännönelämän helpottamiseen ja vaikka mitä, mutta annostelen nyt vähän maltilla ja totean...

Joululomaan koti-Suomessa on enää tasan kaksi viikkoa. Tai kahden viikon päästä lähden matkaan, pysähdyn Tukholmassa moikkaamassa kavereita ja fiilistelemässä kaunista kaupunkia ja sitten lautalla meren yli Suomeen. On kyllä mahtavaa tulla takaisin kotiin. En malttaisi odottaa.

Aamupäivitys peiton alta

Alan vihdoin voimaan paremmin. Johan tässä on tullut viikko oltua kipeänä. Maanantaina ja tiistaina oli pakko mennä ylioppstolle, kun meillä on ryhmätyökäsikirjoituksen palautus huomenna ja mie olin se, jolla oli langat käsissään + rakastan luentoja. Joo, yskin koko ajan ja olin muutenkin aika ressu, mutta ainakin oli kunnon omistautumista kurssille, kuten joku sanoi.

Ryhmätyö pitää palauttaa huomenna. Nyt on kasassa 11 sivua melkein hyvää käsikirjoitusta, tänään hiotaan tunnin jälkeen ne vielä siistiksi ja kirjoitetaan neljä sivua lisää ennen kuin palautetaan. Aiheenamme oli siis Lumikki-satu postapokalyptisessa, täydellisten luonnonmullistusten tuhoamassa länkkärihenkisessä maailmassa. Aika kipeä setti, mutta kokeilla saa, harjoitustahan tämä vasta on.

Nyt pitäisi kömpiä ylös peiton alta ja suunnata käsikirjoitustyöpajaan ottamaan vastaan palautetta viiden sivun mittaisesta aloituksestani romanttisen komedian käsikirjoitukselle, jonka kirjoitin tuossa viime yönä, kun aivot eivät ole sitä ennen juuri kyenneet luovaan ajatusprosessiin.

Tuntuu hyvältä alkaa tervehtymään. Eilisen otin ihan rennosti ja se selkeästi oli sitä, mitä keho kovasti kaipasi.

Accidents and Emergencies Department

Meidän asuntolan vartijat - ainakin tämä kyseinen, aksentista päätellen kuulemma länsi-englantilainen vanhempi mies - ovat tosi kilttejä ja mukavia. Jouduin nimittäin illasta antautumaan ja uskomaan, että miun täytyy mennä tapaamaan lääkäriä flunssani kanssa. Vartija tilasi miulle asuntolamme vastaanotosta taksin, ilmoitti taksineidille, että 30minuutin odotusaika ei nyt käy ja sai taksin tulemaan paikalle viidessä minuutissa ja vannotti miuta käymään kertomassa kun tulen takaisin.

Southamptonissa on yksi 24h päivystävä sairaala ja tämä Southampton General Hospital ei sijaitse kaupungin keskustassa, kuten joku voisi kuvitella. Taksimatka eestaas kustansi n. £20, mutta oli se, mitä sairaalasta sain, sen väärti.

Nimittäin.

SAIRAALAN NORMAALIN, FIKSUN HANAN VIERESSÄ OLI KÄYTTÖOHJEET! AHAHAHHAHAHA!

Hehe. Sniff. Ai että oli mainio.

Arvioitu odotusaika oli 3,5h, joka lyheni noin tuntiin (onneksi!). Heti sairaalaan saavuttuani hoitaja tarkisti miut, ettei mitään ollut akuutisti vialla (se, että hengitys oli ollut raskasta, ylläripylläri, pomppasi aika huipulle hoidettavien potilaiden listalla). Lääkärin tavatessani se kyseli vähän flunssastani ja kuunteli keuhkot. Tuomio:

Chest infection. Keuhkokuume, keuhkoputken tulehdus tai jotain ihan muuta, chest infection kun voi tarkoittaa aika montaa juttua. Pääasia, eli ohjeet flunssan hoitoon sekä lääkitys hoitui erinomaisesti. Sain antiobioottikuurin suoraan sairaalasta mukaani (ei tarvinnut mennä apteekkiin niinkuin Suomessa!) ja nuo saamani antibiootit, sekä sairaalassa käyminen oli täysin ilmaista.

Takaisin tullessani kävin näyttäytymässä vastaanotossa niinkuin vartija oli pyytänyt. Se oli kauhean kiltti ja mukavanoloinen ja sanoi muistaneensa miulle tulleen postia. Nyt on HS Kuukausiliite sitten luettavaksi, kun parantelen itseäni paracetamolin, ibuprofeiinin, Stepsilssien and antibioottien voimin.

Haluaisin sanoa, että kiitos Englanti, erinomainen suoritus, kun apua todella tarvitsin!

Lotus Olbas mentholnenäliina

Mentholnenäliinojen mysteeri on raskaistu! Jos niiden läpi hengittää sisäänpäin toimii nenäliinassa oleva menthol samalla tavalla kuin nenäsuihke, eli avaa hengitystien. Mysteeristä! Valitettavasti vaikutus ei ole kovin pitkäaikainen, mutta tuntui se huikealta hengittää pari hengenvetoa nenänkin kautta!

Muutoin luvassa on vaan rajua flunssailua. Kuumetta ei pitäisi enää ihan kamalasti olla, mutta vähän tässä nyt tarkkaillaan, pitääkö mennä tutustumaan englantilaiseen ensihoitoon. Lämpötila heitteli eilen ja tänään aika rajusti ja tänään on yskittänyt niin, että on ihme, että keuhkot ovat vielä sisäpuolella.

Särkylääkettä ja yskänlääkettä löytyi lähikaupasta, operaatio kuumemittari toteutuu toivottavasti huomenna. Ja jos nyt vielä lähtee lämpötila heittelemään, menen asuntolamme 24h auki olevaan vastaanottoon, jossa on myös ensiapu ja pyydän niitä mittaamaan ja soittamaan taksin sairaalaan.

Mut olen optimistinen. Kyllä tää flunssa tästä ja nyt Ristorante mozzarellapizzaa mahaan.

Freshers' flu, seuraava kierros on aina pahempi

Voi murheenkryyni!

Viime yönä nukkumaankäydessä yskitti aikalailla, yöllä heräsin vapinaan kun palelti niin kamalasti ja aamulla hikoilin kuin saunassa. Enpä muista milloin olisin ollut näin kipeänä. Päätä särkee, lihaksia koskee. Nukuin katkonaisesti iltapäivään asti. Kävin kaupasta ostamassa hedelmiä ja mansikoita (olivat puoleen hintaan) ja möllötän nyt peiton alla. Englantilainen tuttuni muuten sanoi, ettei hän Saksassa asuessaan ollut näin usein kipeänä, että tällä flunssa-alttiudella tuntuu olevan laukaisevia tekijöitä täällä Englannissa (hän luetteli mm. kolean ilman, kylmät talot, saunan puutteen ja erilliset lämpimän ja kuuman veden hanat).

Tarkoitus oli tänään ahkerasti kirjoittaa jo aiemmin mainittuja käsikirjoitustehtäviä, mutta tyydyn tänään vain parantelemaan itseäni ja iloitsemaan äidin lähettämistä Sisu-karamelleista. Ja ihmettelemään, minkä takia briteillä on hajustettuja nenäliinoja. Mentholin hajuisia nenäliinoja! Niillä ei muuten kannata kuivata silmiään, kirvelee aika kamalasti.

Pitäisi käydä ostamassa yskänlääkettä ja kuumemittari.

Haloo haloo, kuuleeko yhdistys?

Yliopiston yhdistyksiin liittyminen on hirvittävän vaikeaa ja sekös ärsyttää ihan suunnattomasti. Olen ollut yhteydessä neljään eri yhdistykseen, joista mistään ei saa oikein mitään informaatiota irti. Minua kiinnostaisi:

• SonarTV, Solent Universityn oma audiovisuaalisen alan yhdistys, pääasiassa musiikkikeikkojen ja urheilutapahtumien kuvaamista ja lähettämistä yhdistyksen nettisivuilla
• Solent Universityn tanssiseurat, jotka sisältävät mm. vatsatanssin, modernin, hiphopin ja jazztanssin.
• Southampton Universityn teatteriseura, jolla on maanantaisin workshoppeja. Olen ottanut heihin yhteyttä nettisivuilla olevalla kaavakkeella sekä suoraan teatteriseuran puhiksen mailiin. Kummastakaan ei vastata.
• Solent Universityn teatteriseura, joka on ilmeisesti vajonnut maan alle, kun kukaan ei tiedä siitä yhtään mitään paitsi että se on joskus ollut olemassa.

Ärsyttää, kun seuratoiminta paitsi piristäisi vähän yksitoikkoista vapaa-aikaani, myös toisi mahdollisuuden saada enemmän kavereita ja ehkä tulevaisuudessa ystäviäkin täältä. Näyttää kuitenkin siltä, että pitää joko vaan tunkeilla suoraan yhdistysten harjoituksiin paikalle saadakseen vastauksia tai sitten valita ne yhdistykset, jotka vaikuttavat toimivilta. Tällöin listalle jää kungfu ja yliopiston trampoliiniseura. Sekä purjehtiminen.

Yliopiston ulkopuolelta löysin kuitenkin toissa lauantaina oikein viihdyttävää tekemistä. Paikallinen vapaaehtoistoiminnalla pyörivä taidekahvila The Art House tarjosi kolmen punnan pääsymaksulla kahden tunnin mittaisen englantilaisen kansanmusiikin viulutyöpajan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun opettaja on opettanut miuta soittamaan korvakuulolta. Tämä aiheutti tietysti hirvittävää tuskailua, mutta onneksi en ollut ainoa, jolle sävelet eivät tarttuneet ihan hetkessä. Nautin soittamisesta aivan suunnattomasti. Ja muistin, etten vieläkään ole vienyt viuluani tohtorin pakeille, tohtori kun asuu useamman kilometrin päässä, enkä ole saanut selville, mitkä bussit sinne kulkevat. Huoh, pakko kyllä reipastua asian suhteen, mutta onneksi viulu soi edelleen - alimmat äänet vaan saavat ylimääräistä resonointia halkeamasta.

Tarkoitus oli eilen käydä vegaaniruokavaliota noudattaneella illallisella The Art Housessa, mutta valitettavasti olin torstaiyönä ensimmäistä kertaa kipeänä (joko kraanavesi tai take away kebab oli sekoittanut vatsani todella pahanpäiväisesti...), eikä koko perjantaipäivänä tullut syötyä mitään ennen iltayhdeksää. Vähän jäi harmittamaan, mutta minkäs teet.

Flunssa on onneksi vihdoin hellittänyt. Kuukauden ajan tuli yskittyä aika lahjakkaasti. Tajusin vasta tätä kirjoittaessa, että tänään en ole tainnut yskiä kertaakaan. Paitsi juuri äsken, kun aloin sitä ajattelemaan.

Mutta niin. VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ, KIITOS!

Kyllä herra, voimme mainiosti!

Satuin törmäämään asuntolan vartijan kanssa asuntomme käytävässä, kello näyttää 11.43PM. Tämä oli miusta kauhean hauskaa, kun hän hirveän asiallisesti ja ystävästi kyseli, että onko meillä kaikki täällä hyvin ja mie vastasin, että joo, mikäs tässä, en vaan vaivaudu enää yrittämään nukkumaanmenemistä ennen kello kolmea, että saa sitten nukkua mekkaloivista asuntolalle palaajista välittämättä sen jälkeen. Onpa kyllä nyt turvallinen olo, harvemmin sitä komeanpuoleista uniformupukuista turvallisuushenkilökuntaa omassa kämpässä on pyörinyt! Ja sattui tulemaan tarkastamaan mein oltavat juuri sinä yönä, kun kiinalaiset eivät olleet jättäneet grilliä, uunia tai hellaa paahtamaan koko yöksi... !

Flunssaa jatkunut 21 päivää. Jeejee, voi jäädä ensi viikollakin liikunnallisemmat yhdistystoiminnat, eli tanssiminen ja kungfu sitten välistä. Turhauma!

Freshers' flu, ihan oikeesti

Joojoo. Koko yliopisto on ollut kipeänä kuluneet pari viikkoa, mutta kyllä tänään vähän otti pannuun, kun eräs englantilainen tuttavani sanoi "pari päivää tuntui vähän tukkoiselta, nyt ei ole enää mitään" kun itsellään tää flunssa vaan pahenee. Alussa vaan niiskututti, nyt yskinkin jatkuvasti ja vähän on kuulemma lämpöäkin. Hiukkasen sääli, imee jaksamisen pois aika tehokkaasti. Oli myös tarkoitus mennä maanantai-iltana käymään Southamptonin yliopiston tarjoamassa seuratanssiopetuksessa tai liittyä niiden aktiiviseen teatteriryhmään (Southamptonin yliopisto on se vanha ja viisas tutkimuspainotteinen fancy mesta, itse olen opiskelija käytännöllisempää puolta painottavassa Southampton Solent yliopistossa, joka aiemmin oli siis taidekoulu ja ammattikorkeakoulu). Mut ei, jäin sit yskimään. Toivottavasti ensi viikosta eteenpäin pääsisin jompaan kumpaan seuraan mukaan - ainakin tanssipuolelle ottavat meitä "huijariyliopiston" opiskelijoita tanssahtelemaan ihan samoihin superedukkaisiin hintoihin kuin omiaankin.

Freshers' flu

Olisihan tämä pitänyt arvata. Parituhatta 0piskelijaa ahdettuna samaan paikkaan ympäri Englantia, Eurooppaa ja Aasiaa, nämä melkein lämpimänä pysyvät asunnot ja ripaus sadetta yhtenä päivänä ja saan flunssan. Sillä on ihan oma lempinimensäkin, Freshers' flu. Ainahan kaikki tulee kipeäksi, kun ihmisiä ahdetaan samoille suljetuille käytäville.

Ikea! Rakkautta skandinaaville!
Kuva nappaistu viime viikolla ostaessamme keittiötarvikkeita.

Tänään ohjelmassa on huoneen sisustusta ja ruuanlaittoa. Haluan jotain hyvää ja terveellistä ja ihanaa. Toivottavasti kokkaustaitoni riittävät moiseen suoritukseen, edellinen kokkailuni ei onnistunut makumaailmaltaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Ensimmäisenä suunta kulkee aamiaisen jälkeen siis Ikeaan, sieltä ruokakauppaan, sitten apteekkin hakemaan särkylääkettä ja nenäliinoja ja lopulta takaisin tänne asuntolalle, jossa aion ruuanlaiton jälkeen sisustella huonettani kaikessa rauhassa ja lopulta ryhtyä villavilttiin kääriytyneenä perienglantilaiseen ajanviettoon, teenjuontiin. Snif.