Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. toukokuuta 2011

100:s kirjoitelma ja vuoden loppu!

Noniin! Kävin huhtikuun viettämässä pääsiäislomaa Suomessa ja palasin nyt viikko sitten takaisin tänne Englantiin viimeisiä luentoja ja tehtävien palautuksia varten. Sää oli uskomattoman kaunis Suomessakin, mutta kun täällä seuraavana aamuna avasi silmänsä ja käveli puutarhaan ihmettelemään auringonpaistetta ei ymmärrys vain millään riittänyt, miten huhtikuussa saattoi tuntua jo niin kesältä! Kaikki kukat ovat puhjenneet kukkaan ja puut saaneet vihreät lehtensä kolmen viikon poissaoloni aikana. Hengitin vain syvään ja huumannuin. Mitenkään muuten sitä tunnetta on vaikea kuvailla.

Luentoja on enää jäljellä vain tämä viikko ja tänäänkin yliopisto on suljettu bank holidayn takia. Britit ovat niin joviaaleja, että kun juhlapäivä (tässä tapauksessa toukokuun ensimmäinen, mistä lie syystä sitä täällä juhlistavat...) osuu viikonlopulle, annetaan se vapaapäivä sitten seuraavana arkipäivänä. Joten tässä on nyt sitten nelipäiväisen viikonlopun viimeinen päivä menossa, perjantainakin kun oli vapaapäivä kuninkaallisten häiden takia. Yllättävää kyllä, Primark tai muut vaatekaupat eivät antaneet vapaapäivän haitata aukioloaan...

Southampton Solentissa opiskelee yllättävän paljon suomalaisia Erasmusvaihtareita, jotka pistivät vappupäivänä Suomalaisen Vappupiknikin pystyyn yliopistomme lähellä sijaitsevaan puistoon. Oli ihan mielettömän kivaa saada olla niin suomalainen kuin mieli teki! Juotiin skumppaa, syötiin mansikoita, kuunneltiin radiota, puhalleltiin serpentiiniä ja ilmapalloja, höpötettiin muunmaalaisten ihmisten kanssa suomalaisista vappuperinteistä ja olipa eräällä pojalla ihan supisuomalainen Kurkokin juhlapäivää varten varattuna. Itse toin ylioppilaslakin tänne Englantiin edustamaan - pitäähän sitä nyt käyttää silloin kerran vuodessa, kun annetaan! Ja muutenkin tuntui hyvältä näyttää, että Suomi ja sen perinteet ovat edelleen todella rakkaita. Keväällä meinasi nimittäin tulla pyydeltyä vähän liiankin kanssa anteeksi sitä, että on muualta kotoisin.

Keskiviikkona meillä on vieraileva luennoitsija BBC:n draamatuotantojen käsikirjoitusosastolta. Edellinen luennoitsija samasta paikasta oli aivan huippuhyvä, joten odotan tätä tosi mielenkiinnolla. Sitten ei olekaan enää kuin yksi kohtaustyöpajasessio torstaina ja perjantaina esseiden palautus ja ensimmäinen vuoteni täällä yliopistossa on ohitse. Niin se aika vierii.

Toivottavasti tästä blogista on ollut apua ja iloa teille lukijoille ja erityisesti niille, jotka harkitsevat opintojen suorittamista täällä Englannissa. Haluan huomauttaa, että monia merkintöjäni on varmasti sävyttänyt kalvanut koti-ikävä ja hienoinen pettymys siitä, että todellisuus ei ainakaan täällä ole ollut ihan yhtä suloista kuin romanttiset mielikuvat vanhoista Englannin opinahjoista. Tästä kohtaa katsottuna olen kuitenkin tosi iloinen, että jaksoin tänne lähteä ja mikäli yliopisto, johon hakemista harkitsee, on saanut hyvät "paperit" vanhoilta opiskelijoiltaan ja brittilehdistön tiukoissa arvosteluissa, suosittelen tätä muillekin lämpimästi!

Mutta oi sinä suomalainen yliopisto-opiskelija! Ole sinä onnellinen, sillä sinua hellitään valinnanvapaudella, laajalla opetustarjonnalla, mahdollisuudella sivuaineopintoihin, opiskelijahintaisella ruualla, hauskoilla ylioppilaskuntien perinteillä ja ennen kaikkea - mahdollisuudella opiskella sinulle luonnollisella kielellä. Monta hyvää syytä jäädä suorittamaan opintonsa Suomeen, sillä ainakin minä olen oppinut arvostamaan sitä kovaa työmäärää, mitä suomalaisissa yliopistoissa opiskelijoilta vaaditaan.

Mutta toki jos täällä on Juuri Se Sinulle Oikea linja, kannattaa tietysti tulla! Parempi lähteä ja ottaa viinajuna (tuttuni lanseeraama käsite väheksyvän maitojunan sijaan) takaisin kotiin kuin katua, ettei tullut nuorena lähdettyä. Paitsi että ne yliopistomaksut ovat tosiaankin pomppaamassa ihan taivaisiin vuonna 2012...

Hyvää kevättä tai kesää, mikä säähän nyt parhaiten sopii!

perjantai 28. tammikuuta 2011

Vaihto versus koko tutkinto?

En jää nyt märehtimään tän kanssa, mutta pieniä ajatuksia vaihto-oppilaana olon ja koko kurssin ulkomailla suorittamisen välillä (ainakin miun mielikuvissani) on.

  1. Kun alkuun iski koti-ikävä, tuntui miun koti-ikävä kestävän pidempään ja olleen raastavampaa, kuin vaihtovuotta täällä Southamptonissa viettäneen tuttuni kohdallani.
  2. Vaihto-oppilaat näyttävän ryhmäytyvän helposti omaksi poppookseen, ajatuksena kun on kuitenkin tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen ja samassa tilanteessa olevia löytyy. Koko kurssia suorittavana tuntui, että pitäisi ystävystyä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat jäämässä tänne.
  3. Vaihto-oppilaat ostivat kaiken välttämättömän pienemmällä budjetilla, heillä kun oli ajatus, että kattiloita ja lautasia tarvitsee vain vuoden - minä taas laitoin rahaa palaamaan, kun tiesi, että täällä ollaan ja pysytään vielä kauan.
  4. Ulkomaille opiskelemaan lähtiessä päässä jotenkin takoi se, että tutustu paikallisiin - joten jotenkin huomaamatta jäin kansainvälisen tuttavapiirin ulkopuolelle. Tämä nyt korjaantunee kevään mittaan, mutta jotenkin tosiaan tuntui, että on velvollisuus ystävystyä niiden paikallisten kanssa.
Näistä nyt isoin juttu on tuo kohta 1. Vaihtareilla tuntuu koti-ikävä tosiaan helpottaneen nopeammin - onhan taustalla tieto siitä, että koti-Suomeen sitä kuitenkin päätyy takaisin perheen ja ystävien luokse. Miulle, varsinkin kun ulkomailla työskentelyä varten tälle kurssille hain, koti-ikävä on toisinaan hirveän raskas, vaikka onhan se jo hellittänytkin. Miulle tää täällä oleminen tulee kestämään - eikä ole mitään takeita siitä, että olisin Suomeen palaamassa, kun se kandin tutkinto on hollilla.

Jollain lailla miusta tuntuu, että suosittelisin ulkomaille lähtöä mielummin vaihto-opiskelun muodossa. Siitä saa valtavasti irti, kun on jotenkin huolettomampi se alun tunnelma. Näin siis mikäli on yhtään taipumusta koti-ikävään - jos sieltä koti-Suomesta pois pääseminen on lottovoitto, eikä yhtään pelota, niin mikäs siinä sitten.

Voihan olla, ettei se muita vedä yhtä apeaksi.

En kyllä silti voi sanoa katuvani, että tänne tulin. Mutta saisi se koti-ikävä painaa vähän vähemmän mielessä.

torstai 20. tammikuuta 2011

Brittiläinen arvosana-asteikko

"Please do not ask why it is this way - nobody knows."

Kyseinen pätkä on lainaus oppitunnilta, jolla eräs luennoitsijoistamme selitti brittiyliopiston arvosana-astoikkoa meille opiskelujemme alussa. Homma on mitä hämmentävin, mutta kaikkeen sitä tottuu - eikä nykyään tule edes ajatelleeksi, että onpa omituinen järjestelmä.

Yliopiston tehtävistämme ei anneta siis palautetta suomalaiselle tutulla 4-10 arvoasteikolla, ei pisteytyksellä yhdestä viiteen eikä edes sanallisena erinomainen, kiitettävä, hyvä, tyydyttävä, hylätty litannialla vaikka sehän se siellä taustalla on, mitä halutaan sanoa. Arvostelu annetaan prosentteina - ei selkeästi 0-100% asteikolla, vaan jostain noin 35:stä 75:een prosenttiin. Hämmentävää!

Asteikko menee jotakuinkin näin:

Erinomainen: 70% tai enemmän (First, 1st)
Kiitettävä: 60-69% (Second First, 2/1)
Hyvä: 50-59% (First Second, 1/2)
Tyydyttävä: 41-49% (Second Second, 2/2)
Hylätty: 40% tai alle

(En ole ihan varma noista hyvän ja tyydyttävän prosenttirajoista...)

Joka tapauksessa, tähän asti olen keikkunut tuossa Second First-arvosanassa, eli takaisin tulleet tekstit ovat olleet 60-67% välillä. Tänään sain takaisin ensimmäisen First Second arvosanani, joka tuli täälläkin esittelemästäni Orpheus-myytin uudellenkirjoituksesta. Haluaisin vähän kapinoida vastaan - varsinkin kun useimmin toistunut lause palautteessa oli "well written piece", mutta jokinhan siinä oli sitten mennyt vikaan, kun parempaa arvosanaa ei tullut. Kirveli pahanpäiväisesti saada ensimmäistä kertaa omalla mittapuullaan huono arvosana. Tämä pistää tulevaisuudessa opiskelemaan - ja kirjoittamaan - entistä keskittyneemmin.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Ylikoulutusta

Elokuvantekijöiden informoimiseen omistautunut Filmmaking.net on kerännyt kotisivuilleen listan eri maiden filmikouluista. Suomesta listattiin kahdeksan koulua, Ruotsissa kolmetoista, Espanjassa 23 ja Iso-Britanniassa 94. Vain koko maailman oma Isoveli Yhdysvallat lyö britit laudalta: listalta löytyy yhteensä 299 elokuva-aiheista koulutusta antavaa opinahjoa.

Kaikki nämä eivät tietenkään tarjoa opiskelijoilleen samanlaista tai samantasoista opetusta - osa on vain pieniä kursseja tarjoavia yksiköitä, osa maailman huipuiksi kehuttuja korkeakouluja. Kyllä se silti hiljaiseksi vetää, kun tajuaa, miten tällekin alalle luultavasti koulutetaan aivan liikaa ihmisiä. Toisaalta vain ylitarjonnalla kilpailu muuttuu kovaksi, joka toivottavasti johtaa siihen, että se mikä on laatua pääsee esille. On kuitenkin aina vähän pelottavaa tajuta, miten tälle ammatille tulee omistaa koko elämänsä, jos kilpailussa haluaa pärjätä.

Muistaakseni luin jokin aika sitten Helsingin Sanomista artikkelin, jossa pohdittiin luovien alojen korkeakoulupaikkojen vähentämistä. Miun mielestä se on kohtuullisen hyvä ratkaisu - muistaakseni yksi luovan alan opiskelija maksaa yhdessä lukuvuodessa n. 11 000 €. Vielä enemmän merkitystä on mielestäni sillä, että kun opiskelija johonkin opinahjoon pääsee sisälle, hänen tulisi saada sieltä riittävän hyvää opetusta voidakseen oikeasti menestyäkin näin kilpailullisella alalla. Joissakin kouluissa kun tuntuu saavan vaan pääntaputuksia - eihän sillä ole koululle merkitystä, saako opiskelija valmistumisensa jälkeen töitä, vaan sillä, että opiskelija, erityisesti valmistunut sellainen, tuo opinahjolle rahaa.

Miun pitäisikin kirjoittaa päivitys aiheesta: luovan alan korkeakoulutus Englannissa vai kotimaassa? Se saa nyt kuitenkin jäädä vielä hetkiseksi odottamaan hautumista.


keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Takaisin Englannissa


Joulukuun 2010 alku Tukholmassa

Ihana lumen, saunan ja suomenkielen täyteinen joululomani on päättynyt ja olen taas takaisin Englannissa. Kotona olemisessa parasta pitkän poissaolon jälkeen on tietty kiireettömyys - ei kaipaa minnekään, omalla sohvalla on hyvä olla. Joululomani oli tosin kovin työntäyteinen, joten liiaksi tästäkään ilosta ei päässyt nauttimaan - kaiken kaikkiaan taisi yhdeksän päivää olla vapaata, joulu ja kaksi hammaslääkärikäyntiä varten varatut vapaapäivät mukaan lukien. Takaisin Englantiin palasin uudenvuodenaattona, kun sinä päivänä oli vielä järkevän hintaisia (lue: melkein edullisia) lentolippuja saatavilla. Tästä oppineeni varasinkin sitten kevään lennot hyvissä ajoin. Nyt on pääsiäislomaksi lennot kotiin Easyjetillä ja kesäkuun alkuun varattu lento Suomeen kesäloman viettoon, eli toivottavasti töitä tekemään.
Uudenvuodenpäivä 2011 Englannissa

Olisi jo nyt niin paljon sanottavaa ja niin paljon päivitettävää (varoittava esimerkki ryhmäpaineesta opiskelijabileissä, suomalaiselle sopivista tuliaisista, kylmistä huoneista, tulevaisuuden suunnitelmista, yliopiston lukujärjestyksestä ynnä muusta...), mutta huomenna täytyisi olla valmis kirjoittamaan elokuvakäsikirjoituksen aloitusta tunnin ajastetussa harjoituksessa, enkä ole vielä onnistunut valmistautumaan tähän asianmukaisesti. Keskityn nyt siis rakkaiden oppimateriaalieni ihmeelliseen maailmaan ja lukemaan ainakin jokusen elokuvakäsikirjoituksen ensimmäiset sivut. Päivittäminen saa nyt jäädä vähän myöhemmälle.

Mutta ennen kuin lähden: hyvää uuttavuotta 2011 täältä kylmästä asuntolahuoneestani!


perjantai 26. marraskuuta 2010

Edgar Degas


Seuraava ryhmätyömme on ensi keskiviikkona. Esitelmä kuvitteellista elokuva-adaptaatiota varten tehdystä taustatutkimuksesta. Aiheenamme ranskalainen taiteilija Edgar Degas ja hänen tanssijoita esittävät maalauksensa sekä ylläoleva synkempi teos vuoden 1868 tienoilta, viralliselta nimeltään The Interior, paremmin tunnettu lempinimellä The Rape. Olemme siis palanneet taas iloisten elokuva-aiheiden maailmaan aiheenamme trilleri viktoriaanisessa Pariisissa.

On hirvittävän hauskaa tehdä järkyttävän huononnäköisiä storyline piirroksia, joiden avulla yhteisen mielikuvan jakaminen ryhmän kesken on helpompaa.


perjantai 19. marraskuuta 2010

Kiireinen viikko

Viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan valtavasti. Olen ollut niin poikki, ettei blogin päivittäminen ole tullut mieleenkään ennen viime iltaa.

Olen viimeisen viikon aikana ehtinyt mm.:
  • viimeistelemään scifileffa-aloitus ryhmätyötehtävämme ja palauttamaan sen
  • käynyt Oxfordissa
  • tutustumaan kummallisuuteen nimeltä Megabus ja huomaamaan, että joskus kallis junamatkustaminen on välttämätön ja stressittömämpi vaihtoehto
  • varaamaan lentoliput Suomesta Englantiin loman jälkeen
  • käynyt Lontoossa
  • nähnyt Boyce Avenuen keikan
  • nukkumaan ydin-Lontoon halvimmassa hostellissa
  • miettimään takaisin Suomeen muuttamista
  • tajuamaan, ettei Nordean verkkopankkitunnukseni toimi
  • soittamaan Suomeen ja toteamaan, ettei apua heru asiakaspalvelusta
  • tuntemaan yhteenkuuluvuutta kurssikavereiden kanssa
  • tuntemaan julmaa yksinäisyyttä
  • miettinyt mitä ihmettä loppuelämältä haluaa
Huhhuh. Niin...
  • paranemaan keuhkokuumeesta
  • miettimään anoisiko siirtoa toiseen asuntolaan
Olisi paljon kivaa kerrottavaa, fiksua kerrottavaa, tarkkoja havaintoja käytännönelämän helpottamiseen ja vaikka mitä, mutta annostelen nyt vähän maltilla ja totean...

Joululomaan koti-Suomessa on enää tasan kaksi viikkoa. Tai kahden viikon päästä lähden matkaan, pysähdyn Tukholmassa moikkaamassa kavereita ja fiilistelemässä kaunista kaupunkia ja sitten lautalla meren yli Suomeen. On kyllä mahtavaa tulla takaisin kotiin. En malttaisi odottaa.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Southampton City Art Gallery

Research and Writing kurssia pitävä tohtori on kovin ihastunut taideteoksiin. Toissaviikolla katsottiin Girl with a Pearl Earring (2003) ja tällä viikolla mentiin vaeltelemaan Southamptonin kaupungin taidegalleriaan. Tehtävänä oli valita parin kanssa maalaus ja kirjoittaa siitä muutaman sivun mittainen käsikirjoitus seuraavaksi viikoksi.

Museossa vaellellessani tuli käytyä melkoista debattia itseni ja kurssikaverini kanssa siitä, mikä on mielenkiintoista ja hyvää taidetta. Olen ennen ollut samaa mieltä kuin kurssikaverini, että taiteen tulee olla esittävää ja kaunista katsella. Nykytaiteen olemus ei ole hänelle avautunut vielä millään lailla ja itsellenikin iski pieni hämmennys katsellessani kaksi kertaa kolme ja puolimetriä kokoista kokosinistä kanvaasia edessäni, jonka paljasti taiteeksi ainoastaan vieressä köllinyt taiteilijan nimi ja taideteoksen titteli Edinburgh Blue.


Toisaalta olen myös kauhean kyllästynyt liian sovinnaiseen taiteeseen - pelkät kauniit maisemat tai Neitsyt Marian muotokuvat (joita löytyy joka taidemuseosta) eivät riitä säväyttämään ja miettimään, miksi tämä on maalattu. Oikeastaan oman suhteensa pohtiminen maalaustaiteeseen auttaisi varmaan ymmärtämään myös omaa suhdetta käsikirjoittamiseen - ehkä tulee eksyä tuohon pieneen ja kurssikavereideni mielestä vaatimattomaan taidemuseoon ihmettelemään näitä juttuja uudelleen.


tiistai 12. lokakuuta 2010

Asettumisesta

Tanaan alkaa kolmas viikko varsinaista opiskelua Freshers' Weekin jalkeen, eli olen jotakuinkin kuukauden paivat tuntenut nykyiset opiskelutoverini. Alkuun tutustuminen oli kauhean hankalaa, kun muut olivat linkittyneet yhteen omien asuntoloidensa tyyppien kanssa tai tekivat jotain muuta heti luentojen jalkeen. Viime perjantaista alkaen olen kuitenkin alkanut hengaamaan enemman ja enemman omien opiskelukavereideni kanssa ja taytyy sanoa, etta porukka vaikuttaa kaiken kaikkiaan oikein mukavalta. On myos kivaa huomata, etta en ole kiinni vain yhdessa porukassa tai muutamassa ihmisessa, vaan tulen liki kaikkien kurssilaisteni kanssa oikein hyvin juttuun. Tulevaisuudessa on edess leffailtoja ja roikkumista Student Unionin baarissa...

... miusta tuli myos toinen vuosikurssimme kahdesta opiskelijaedustajasta vai miten student representative tulisi kaantaa. Mitaan suurta ryntaysta kyseiseen virkaan ei luokassa ollut ja mietin, etta mikas siina, otetaan vaan nyt kaikki irti, mita kurssista voi saada. Ilmeisesti siis pitaa pari kertaa lukukaudessa kayda kuuntelemassa opettajien kokoustamista - en pista moista ollenkaan pahakseni. Miuta kiinnostaa, miten homma saadaan toimimaan.

Koko viikonlopun oli aurinkoinen saa, lampotila 15-22astetta. Oli aika kiva olla, vaikka vahan viime hellekesan tuntui, etta mita syksympi fiilis, sen tyytyvaisempi mina.

tiistai 5. lokakuuta 2010

"I want adventure in the great wide somewhere"

Eilen me katsottiin screeningissä Disneyn Beauty and the Beast (opiskelutoveri: "I wondered did you really cry - but you know it is a happy ending!", ah, oon niin herkkis) ja tänään luennon aiheena on fairytales.

Että mie tykkään tästä kurssista.




Belle's Song (reprise)


Is he gone? Can you imagine? He asked me to marry him.                 
Me, the wife of that boorish, brainless . . .

"Madame Gaston!"
Can't you just see it?
"Madame Gaston!"
His "little wife"
No sir! Not me!
I guarantee it
I want much more than this provincial life
I want adventure in the great wide somewhere
I want it more than I can tell
And for once it might be grand
To have someone understand
I want so much more than they've got planned

lauantai 2. lokakuuta 2010

Luentoja takana yksi viikko

Ensimmäinen varsinainen opiskeluviikko on nyt takana. Oppituntien määrällä meitä ei ainakaan liikaa rasiteta.

  • Maanantaina on yksi luento aiheesta "tarina", leffakatselmus, illalla mahdollisesti vieraileva luennoitsija
  • Tiistaina on yksi pitkä luento aiheesta "genre" sekä tunnin mittainen keskustelutilaisuus maanantaina näkemästämme elokuvsta
  • Keskiviikkona on kaksituntinen luento aiheesta "kieli"
  • Torstaina on kolmetuntinen luento aiheesta "käsikirjoittamisen rakenne"
Vapaa-aikaa on siis mielinmäärin - tosin jos uskollisesti lukee kaiken sen, mitä lukulistat määräävät, tulee lopullinen työmäärä ihan järkevänkokoiseksi paketiksi. Suomalaiseen "istu tunnilla ja opi" mentaliteettiin tämä massiivinen vapaa-ajan määrä ei oikein sovi. Enkä voi ottaa lisää kurssejakaan, toisin kuin suomalaisessa yliopistossa, sillä täällä yliopisto sitoutuu antamaan sinulle opetusta tasan sen verran, mistä lukukausimaksusi koostuu. Jos haluat opiskella enemmän tai laajemmin, tulee siitä maksaa ylimääräistä, ymmärtääkseni 250£/kurssi. Onnellisia olkoon suomalaisten yliopistojen opiskeluvapauden alla majailevat!

Yhden opetuskerran jälkeen on tietty vähän aikaista sanoa, mutta uskon opettajiemme olevan oikein erinomaisia tehtävässään. Tai sitten aihe on vaan niin kiintoisa, että kuka tahansa joka miulle siitä luennoi, olisi mielestäni hyvä luennoitsija.

Yksinäisen työn määrä kuitenkin tuntuu olevan melkoinen. Kaipaisin vähän enemmän yhdessä tekemistä ja hulluttelua - jonkinlaista heittäytymistä siihen, että seuraavat kolme vuotta me annetaan tarinamme ja itsemme toistemme armoille. Opiskelukaverini vaikuttavat kaikki mukavilta, mutta pääasiassa omissa oloissaan viihtyviltä tyypeiltä. Se on sääli, sillä miulle kelpaisi seura, kun täällä maailmalla yksin seikkailee.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Päivä #1 - elokuvakäsikirjoittajat kohtaavat

Tänään tapasin ensimmäistä kertaa muiden käsikirjoittajaopiskelijoiden kanssa. Nuoriahan ne muut ovat kuin mitkä, itseäni vanhempia taitaa olla yksi britti ja tämä aiemmin mainitsemani suomalainen vaihto-opiskelija (joka lähteekin kotiin jo ensimmäisen periodin jälkeen, eli heti tammikuussa). Ulkkareita on lisäkseni yksi ja puoli - romanialainen ja puoli-irlantilainen.

Keskustelu ei oikein meinannut millään pysyä asiassa (eli kurssin käytännön suorittamisessa ja aikatauluissa) kun heti oltiin vaeltamassa syvällisiin elokuva-analyyseihin ja sen sellaisiin. Kurssivastaavamme vaikutti asiansa osaavalta, innostuneelta ja omistautuneelta ihmiseltä. Oli lukkariin laittanut erikseen aikaa pubissa roikkumiselle, jotta tutustuisimme ja tuli itsekin mukaan :D

Mene ja tiedä. Jos pääsen yli siitä, että yks kaks olenkin ryhmän vanhimpia enkä nuorimpia jäseniä (kuten olen tottunut) voin saada tästä todella paljon irti.

Päivän paras lainaus tuli kurssivastaavan suusta:

"You'd be like Dumbledore!"

Viittaus liittyi siihen, että kuvittelemme koulutuksen tekevän meistä jollain lailla viisaampia, vaikka todennäköisesti kolmen vuoden opiskelujen jälkeen tajuamme vain paremmin, miten hukassa oikeastaan tässä suuressa jutussa olemme.

Mutta hyvältä tuntuu tänään.

"Tarvitsemme siipiä. Ne näyttävät meille mielikuvituksemme

äärettömät horisontit, kuljettavat meidät kaukaisille seuduille
ja kannattelevat meitä kohti unelmiamme. Siipien ansiosta pääsemme
toisten ihmisten juurille ja pystymme oppimaan heiltä."

Paulo Coelho: Voittaja on yksin