Kosketus baarityöhön

En ole koskaan aiemmin ollut töissä baarissa vaikka monenmoista työkokemusta onkin ehtinyt kertymään aikana. Viime keväänä ylioppilaskunta rekrytöi valtavan määrän opiskelijahenkilökuntaa syksyn uusien opiskelijoiden saapumista varten, joista murto-osa pääsisi töihin ylioppilaskunnalle koko lukuvuodeksi.

Valinta vakituiseksi työntekijäksi ei valitettavasti osunut miuhun, mutta huomasin tykkääväni ihan pipinä baarintakana työskentelystä. Edellisen kerran vastaavankaltaista työtä vuosia sitten espoolaisessa Hesessä ja vaikka olihan ihan kivaa ja hyvä ponnistuslauta eteenpäin, en varsinaisesti voi sanoa nauttineeni Haluatko isommat ranskalaiset? litanian hokemisesta. Luultavasti yksi syy, miksi baarin takana viihdyin niin hyvin on se, että tykkään olla mukana bileissä, mutta olen ihan toivoton juomaan. Oli mahtavaa päästä osalliseksi Freshersien bileistä ja saada siitä vielä palkkaakin.

Tosin palkan kanssa tuli pieni ylläri. Palkanmaksua varten jokaisella Englannissa töitätekevällä pitää olla National Insurance Number - ja minullahan moista ei ole. Ennen kuin kolmen viikon työskentelyni aikana kertynyt palkka voidaan minulle maksaa, pitää miun tuo numero hankkia. Netistä moisen voi ostaa joltakin yhdistykseltä tai sitten voi olla aktiivinen ja hoitaa asian itse - mitä ilmeisimmin täysin ilmaiseksi. Vähän aikaa asiaa selviteltyäni ymmärsin, että haastattelu NIM:ia varten järjestetään kaupungin työkkärissä. Selvitin siis missä Southamptonin JobCenter Plus sijaitsee, kävelin vastaanottotiskille ja sanoin haluavani hakea NIM:ia. Mies antoi minulle puhelinnumeron ja sanoi, että soita sinne ja varaa aika haastatteluun. Näin tein. Haastattelu on muutaman viikon kuluttua ja sitä varten joudun todistamaan henkilöllisyyteni ja asuinosoitteeni mitä hassuimmilla tavoilla - kirjekuoria tänne nykyiseen osoitteeseeni, mahdollisen työnantajan tiedot.... Ja sitten vanhanaikaisesti se passi ja ajokortti tulee tässä kohtaa taas käteviksi.

Jos joku suunnittelee muuttoa Englantiin tai täällä Englannissa oivaltaa, että se oma NIMi oisi ajankohtainen hankinta, puhelinnumero moisen hakemiseen on (Englannista soitettaessa)

0845 600 0643

Edgar Degas

Seuraava ryhmätyömme on ensi keskiviikkona. Esitelmä kuvitteellista elokuva-adaptaatiota varten tehdystä taustatutkimuksesta. Aiheenamme ranskalainen taiteilija Edgar Degas ja hänen tanssijoita esittävät maalauksensa sekä ylläoleva synkempi teos vuoden 1868 tienoilta, viralliselta nimeltään The Interior, paremmin tunnettu lempinimellä The Rape. Olemme siis palanneet taas iloisten elokuva-aiheiden maailmaan aiheenamme trilleri viktoriaanisessa Pariisissa.

On hirvittävän hauskaa tehdä järkyttävän huononnäköisiä storyline piirroksia, joiden avulla yhteisen mielikuvan jakaminen ryhmän kesken on helpompaa.

Yliopiston trampoliiniseura

Olen pienenä harrastanut telinevoimistelua. Rakastin sitä kieppumista,
hyppimistä, tippumista ja taiteilua. Paras ystäväni harrastaa parkouria,
eli sitä mitä nuoret miehet ja naiset ja pojankoltiaiset juoksee ja temppuilee
pitkin kaupunkia ja ajattelin, että ehkä trampoliiniseura antaisi edellytyksiä
tuon jälkimmäisen lajin aloittamiseen ennen pitkään.

Menin sitten kokeilemaan. Olin todella yllättynyt nähdessäni,
miten valtavan kokoisia ne trampoliinit olivat, jotka urheiluhalliin
pystytettiin. Patjoja joka puolelle ja ja sinne sitten ylös hyppimään.

Olihan ne temput ja liikkeet, joita voimistelijat tekivät aivan
järkyttävän hienoja! Voltteja ja selällä hyppimistä, ihan todella
ihmeellisiä kaikki. Kaikilla kuitenkin oli jo ennalta jonkinlaista
trampoliinitaustaa - ilmeisesti se on kohtuu yleinen laji lukioissa
harrastettavaksi. Aloittelijana joukossa tuli vähän orpo olo,
kun minkäänlaista ohjausta ei kovin itsenäisen lajin aloittamiseksi
ollut tarjolla. Mikäs siinä, hypin ylös alas ja nautin jännästä painottomuuden
illuusiosta, mutta ei tuo pelkkä hyppiminen taida olla riittävän
monipuolista ja mielenkiintoista että harrastajaksi alkaisin.

Haloo haloo, kuuleeko yhdistys?

Yliopiston yhdistyksiin liittyminen on hirvittävän vaikeaa ja sekös ärsyttää ihan suunnattomasti. Olen ollut yhteydessä neljään eri yhdistykseen, joista mistään ei saa oikein mitään informaatiota irti. Minua kiinnostaisi:

• SonarTV, Solent Universityn oma audiovisuaalisen alan yhdistys, pääasiassa musiikkikeikkojen ja urheilutapahtumien kuvaamista ja lähettämistä yhdistyksen nettisivuilla
• Solent Universityn tanssiseurat, jotka sisältävät mm. vatsatanssin, modernin, hiphopin ja jazztanssin.
• Southampton Universityn teatteriseura, jolla on maanantaisin workshoppeja. Olen ottanut heihin yhteyttä nettisivuilla olevalla kaavakkeella sekä suoraan teatteriseuran puhiksen mailiin. Kummastakaan ei vastata.
• Solent Universityn teatteriseura, joka on ilmeisesti vajonnut maan alle, kun kukaan ei tiedä siitä yhtään mitään paitsi että se on joskus ollut olemassa.

Ärsyttää, kun seuratoiminta paitsi piristäisi vähän yksitoikkoista vapaa-aikaani, myös toisi mahdollisuuden saada enemmän kavereita ja ehkä tulevaisuudessa ystäviäkin täältä. Näyttää kuitenkin siltä, että pitää joko vaan tunkeilla suoraan yhdistysten harjoituksiin paikalle saadakseen vastauksia tai sitten valita ne yhdistykset, jotka vaikuttavat toimivilta. Tällöin listalle jää kungfu ja yliopiston trampoliiniseura. Sekä purjehtiminen.

Yliopiston ulkopuolelta löysin kuitenkin toissa lauantaina oikein viihdyttävää tekemistä. Paikallinen vapaaehtoistoiminnalla pyörivä taidekahvila The Art House tarjosi kolmen punnan pääsymaksulla kahden tunnin mittaisen englantilaisen kansanmusiikin viulutyöpajan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun opettaja on opettanut miuta soittamaan korvakuulolta. Tämä aiheutti tietysti hirvittävää tuskailua, mutta onneksi en ollut ainoa, jolle sävelet eivät tarttuneet ihan hetkessä. Nautin soittamisesta aivan suunnattomasti. Ja muistin, etten vieläkään ole vienyt viuluani tohtorin pakeille, tohtori kun asuu useamman kilometrin päässä, enkä ole saanut selville, mitkä bussit sinne kulkevat. Huoh, pakko kyllä reipastua asian suhteen, mutta onneksi viulu soi edelleen - alimmat äänet vaan saavat ylimääräistä resonointia halkeamasta.

Tarkoitus oli eilen käydä vegaaniruokavaliota noudattaneella illallisella The Art Housessa, mutta valitettavasti olin torstaiyönä ensimmäistä kertaa kipeänä (joko kraanavesi tai take away kebab oli sekoittanut vatsani todella pahanpäiväisesti...), eikä koko perjantaipäivänä tullut syötyä mitään ennen iltayhdeksää. Vähän jäi harmittamaan, mutta minkäs teet.

Flunssa on onneksi vihdoin hellittänyt. Kuukauden ajan tuli yskittyä aika lahjakkaasti. Tajusin vasta tätä kirjoittaessa, että tänään en ole tainnut yskiä kertaakaan. Paitsi juuri äsken, kun aloin sitä ajattelemaan.

Mutta niin. VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ, KIITOS!

Lähikuvassa Mountbatten Library, 2. kerros

Tietokoneiden, ryhmätyötilojen ja media-alojen valtakunta.

Asettumisesta

Tanaan alkaa kolmas viikko varsinaista opiskelua Freshers' Weekin jalkeen, eli olen jotakuinkin kuukauden paivat tuntenut nykyiset opiskelutoverini. Alkuun tutustuminen oli kauhean hankalaa, kun muut olivat linkittyneet yhteen omien asuntoloidensa tyyppien kanssa tai tekivat jotain muuta heti luentojen jalkeen. Viime perjantaista alkaen olen kuitenkin alkanut hengaamaan enemman ja enemman omien opiskelukavereideni kanssa ja taytyy sanoa, etta porukka vaikuttaa kaiken kaikkiaan oikein mukavalta. On myos kivaa huomata, etta en ole kiinni vain yhdessa porukassa tai muutamassa ihmisessa, vaan tulen liki kaikkien kurssilaisteni kanssa oikein hyvin juttuun. Tulevaisuudessa on edess leffailtoja ja roikkumista Student Unionin baarissa...

... miusta tuli myos toinen vuosikurssimme kahdesta opiskelijaedustajasta vai miten student representative tulisi kaantaa. Mitaan suurta ryntaysta kyseiseen virkaan ei luokassa ollut ja mietin, etta mikas siina, otetaan vaan nyt kaikki irti, mita kurssista voi saada. Ilmeisesti siis pitaa pari kertaa lukukaudessa kayda kuuntelemassa opettajien kokoustamista - en pista moista ollenkaan pahakseni. Miuta kiinnostaa, miten homma saadaan toimimaan.

Koko viikonlopun oli aurinkoinen saa, lampotila 15-22astetta. Oli aika kiva olla, vaikka vahan viime hellekesan tuntui, etta mita syksympi fiilis, sen tyytyvaisempi mina.

Luentoja takana yksi viikko

Ensimmäinen varsinainen opiskeluviikko on nyt takana. Oppituntien määrällä meitä ei ainakaan liikaa rasiteta.

• Maanantaina on yksi luento aiheesta "tarina", leffakatselmus, illalla mahdollisesti vieraileva luennoitsija
• Tiistaina on yksi pitkä luento aiheesta "genre" sekä tunnin mittainen keskustelutilaisuus maanantaina näkemästämme elokuvsta
• Keskiviikkona on kaksituntinen luento aiheesta "kieli"
• Torstaina on kolmetuntinen luento aiheesta "käsikirjoittamisen rakenne"

Vapaa-aikaa on siis mielinmäärin - tosin jos uskollisesti lukee kaiken sen, mitä lukulistat määräävät, tulee lopullinen työmäärä ihan järkevänkokoiseksi paketiksi. Suomalaiseen "istu tunnilla ja opi" mentaliteettiin tämä massiivinen vapaa-ajan määrä ei oikein sovi. Enkä voi ottaa lisää kurssejakaan, toisin kuin suomalaisessa yliopistossa, sillä täällä yliopisto sitoutuu antamaan sinulle opetusta tasan sen verran, mistä lukukausimaksusi koostuu. Jos haluat opiskella enemmän tai laajemmin, tulee siitä maksaa ylimääräistä, ymmärtääkseni 250£/kurssi. Onnellisia olkoon suomalaisten yliopistojen opiskeluvapauden alla majailevat!

Yhden opetuskerran jälkeen on tietty vähän aikaista sanoa, mutta uskon opettajiemme olevan oikein erinomaisia tehtävässään. Tai sitten aihe on vaan niin kiintoisa, että kuka tahansa joka miulle siitä luennoi, olisi mielestäni hyvä luennoitsija.

Yksinäisen työn määrä kuitenkin tuntuu olevan melkoinen. Kaipaisin vähän enemmän yhdessä tekemistä ja hulluttelua - jonkinlaista heittäytymistä siihen, että seuraavat kolme vuotta me annetaan tarinamme ja itsemme toistemme armoille. Opiskelukaverini vaikuttavat kaikki mukavilta, mutta pääasiassa omissa oloissaan viihtyviltä tyypeiltä. Se on sääli, sillä miulle kelpaisi seura, kun täällä maailmalla yksin seikkailee.

Viikon aikana kuvattua

Asuntolan vieressä tehdään nyt tietöitä. Tämä kulkureitti on käytössä enää muutaman päivän, sitten pitää kiertää pidempää kautta yliopistolle.

Kansainvälisten opiskelijoiden henkilöllisyys ja koulutodistukset tarkistettiin jossain vähän hienommassa kokoustilassa.

Englantilainen erikoisuus? Postikatalogimyymälä heti Ikean vieressä!

Ilmeisesti joka lauantaina Southamptonin ostoskatu muuttuu markkinatoriksi. Ainakin toivon niin, oli kaikkea tosi ihanaa myynnissä, kuten pientilojen juustoja! Väkeä oli paljon enemmän paikalla, kuin kuva antaa ymmärtää.

Tulevan kolmen vuoden tukikohtani, yliopistomme kirjasto!

Joka edellisen WC-remontin yhteydessä olisi voinut hankkia fiksummat hanat...

Kirjaston edusta on loistava paikka todeta, että isoon kompleksiin mahtuu paljon opiskelijoita.

Punapaitaiset opiskelijatoverit ovat pitäneet meistä SSU:hun ensikertaa eksyvistä ihmisistä hyvää huolta. Opettaja vastaa jostakin ja puhui jotakin, en muista enää mitä.

Päivä #1 - elokuvakäsikirjoittajat kohtaavat

Tänään tapasin ensimmäistä kertaa muiden käsikirjoittajaopiskelijoiden kanssa. Nuoriahan ne muut ovat kuin mitkä, itseäni vanhempia taitaa olla yksi britti ja tämä aiemmin mainitsemani suomalainen vaihto-opiskelija (joka lähteekin kotiin jo ensimmäisen periodin jälkeen, eli heti tammikuussa). Ulkkareita on lisäkseni yksi ja puoli - romanialainen ja puoli-irlantilainen.

Keskustelu ei oikein meinannut millään pysyä asiassa (eli kurssin käytännön suorittamisessa ja aikatauluissa) kun heti oltiin vaeltamassa syvällisiin elokuva-analyyseihin ja sen sellaisiin. Kurssivastaavamme vaikutti asiansa osaavalta, innostuneelta ja omistautuneelta ihmiseltä. Oli lukkariin laittanut erikseen aikaa pubissa roikkumiselle, jotta tutustuisimme ja tuli itsekin mukaan :D

Mene ja tiedä. Jos pääsen yli siitä, että yks kaks olenkin ryhmän vanhimpia enkä nuorimpia jäseniä (kuten olen tottunut) voin saada tästä todella paljon irti.

Päivän paras lainaus tuli kurssivastaavan suusta:

"You'd be like Dumbledore!"

Viittaus liittyi siihen, että kuvittelemme koulutuksen tekevän meistä jollain lailla viisaampia, vaikka todennäköisesti kolmen vuoden opiskelujen jälkeen tajuamme vain paremmin, miten hukassa oikeastaan tässä suuressa jutussa olemme.

Mutta hyvältä tuntuu tänään.

"Tarvitsemme siipiä. Ne näyttävät meille mielikuvituksemme
äärettömät horisontit, kuljettavat meidät kaukaisille seuduille
ja kannattelevat meitä kohti unelmiamme. Siipien ansiosta pääsemme
toisten ihmisten juurille ja pystymme oppimaan heiltä."

Paulo Coelho: Voittaja on yksin

Info!

Suosikkipalojani infotilaisuuksista.

% Grades
Ai miten niin olisi järkevää ilmoittaa arvosanat A-E tai 4-10 tai edes 1-5 järjestelmällä? No me olemme brittejä, teemme sen toisin! Arvosanat annetaan prosenttiyksikköinä, ei edes 0-100%, vaan 34-75% tms. Teet siis huippuesseen ja saat arvosanaksi 72%. Ei, heillä ei ollut vastausta, miksi tämä tehdään näin.

Deadline
Oletko tottunut pistämään sähköpostia ja anelemaan päivän tai pari lisää aikaa? Et saa. Täällä deadline on ehdoton. 5 minuuttia myöhässä on myöhässä, sillä selvä. Lisäaikaa tehtäville ei saa. Ihan hyväkin, onhan se ollut epäreilua, kun toiset palauttaa ajoissa ja toiset viikon tai kaksi tai enemmänkin myöhässä. Taidan opetella palauttamaan vastedes kaikki tehtäväni viimeistään edeltävänä päivänä.

Monitoring
Eikös Big Brother ollut brittiläinen ohjelmaformaatti? Isoveli valvoo SSU:ssakin. Opiskelijoilla on elektroninen opiskelijakortti, jolla pääsee käyttämään yliopiston palveluja (esim. kirjastoa, tulostusta, ruokalaa), mutta tämän lisäksi kortilla kirjataan osallistuminen kaikille oppitunneille. Luokkien sisäänkäyntien vieressä on lukulaite, sisääntullessa kortti vedetään laitteesta läpi ja luennoitsijan näytölle pomppaa nimesi ja pieni valokuva kasvoistasi. 200hengen luennolta ei voikaan olla enää pois, kun ei huvita... 90% ajasta opetukseen täytyy osallistua. Pysyypähän osallistumismotivaatio pakotteiden jälkeen korkealla.

Hypnotherapy
Vaivaako koestressi? Opiskelijapalvelumme tarjoavat hypnotisointia koestressiin, esiintymispaineisiin, ahdistukseen ja ilmeisesti moneen muuhunkin opiskeluun liittyvään asiaan. Ovat kuulemma saaneet hyviä tuloksia. Pitäisiköhän kokeilla?

Chaplaincy
Termi oli ihan uppo-outo ja kun sisään asteli mies oranssissa neulessa ja valkoisessa papinkauluksessa, oli olo aika hämmästynyt. Briteissä jokaisella yliopistolla on oma chaplain, eli siis pappi paikallisesta seurakunnasta, joka huolehtii opiskelijoiden hengellisestä hyvinvoinnista. Keski-ikäisellä papilla oli hyvä linja, ei yhtään tyrkky tai pakottava. Muita uskontoja kunnioitetaan ja eri uskonnot tekevät Southamptonissa hänen sanojensa mukaan tiiviisti yhteistyötä. Yliopistolla on myös oma Faith Room, jonne voi mennä hiljentymään ja rukoilemaan mieliessään (luultavasti yliopiston muslimiopiskelijoita ajateltu, tai mistä mie tiedän). Ja jos ei kiinnosta, ei tarvitse sen lyhyen infojutun jälkeen uskonnon suuntaan olla missään yhteydessä.

International Induction Programme 2010

Meillä on ollut tosi paljon erilaisia infotilaisuuksia. Jotkut pihisee, että yhyy, on tylsää kuunnella, mutta miulle kelpaa kaikki info, mikä tekee tänne kotiutumisesta helpompaa.

Wednesday 15th September

• Induction Talk
• ID/Document Checking (passi ja todistukset siis)
• Introduction (Exhange Students Only!)
• Campus Tours
  
• International Guides visiting Halls
• Welcome BBQ

Thursday 16th September

• City Tours
• Health Talk and Registration (terveydenhuolto on yli 6kk maassa oleskeleville EU-kansalaisille ilmaista - paitsi hammashuolto)
• Late night shopping

Friday 17th September

• Information Sessions
• Language test
• International Guides will visit Halls
• International Food/Disco Evening

Infojutuissa olen käynyt, iltajutuissa en. Ekana iltana oli väsy ja meni myöhään etsiessä kunnollista ruokakauppaa (jota en löytänyt sinä iltana), shoppailut hoidettiin pienemmällä porukalla samaan aikaan ja eilen oli tarkoitus mennä, mutta ruuanlaitto venyi, lähtö venyi ja lopulta oli niin myöhä, etten yksin halunnut lähteä kävelemään kaupungille (kyllä, meitä on peloteltu todella paljon yksinliikkumisesta). Bileitä tulee, bileitä menee, yhdet on esim. tänään.

Britit ovat muuttaneet eilisestä alkaen asuntolaan ja sen on kyllä huomannut mölytasossa. Pikkuhiljaa lähtemässä käyntiin kunnollinen arki.

Hei hei mita kuuluu nyt, kun huomaat olevasi kaukana poissa?

Valitettavasti tahan postaukseen en voi kayttaa aakkosia, silla kirjoitan tata koulun kirjaston it-alueelta.

Noin. Ensijarkytys koettu, eika viela taysin voitettu. International weekin aikana on tehtavaa, juttuja joihin osallistua ja niin edelleen, mutta kuitenkin valtavia maaria vapaa-aikaa. Vapaa-aika on se, jota talla hetkella vahiten kaipaan. Mita pikemmin paasen aloittamaan kurssin ja kokemaan, kohtaavatko odotukseni opetuksesta todellisuuden, sen tyytyvaisempi olen.

Vastaan on tullut paikoin todella hauskoja juttuja. Meille pidetyt esitelmat ja tervetulopuheet ovat olleet todella hyvia ja tehokkaita opastuksia kohti Southampton Solent Universityyn (SSU) kotiutumista. Suomalaisten ja skandinaavivaihtareiden maara on melkoinen, joten halutessaan paasee pakenemaan henkisesti tuttuun seuraan. Olen kuitenkin tyytyvainen, etta kasikirjoittamisen koulutusohjelma lienee paasaantoisesti brittiopiskelijoiden kansoittama, silla onhan se nyt vahan hassua tulla opiskelemaan Englantiin ja paatya tekemisiin kaikkien muiden paitsi englantilaisten kanssa...

Loppukaneettina heitan, etta olipa ihanaa loytaa Ikeasta ruisnakkileipaa myynnista! Vaaleanleivan kiintioni oli taynna jo kauan ennen tanne lahtemista, joten olin valtavan innoissani, etta pullamosson sijaan voi syoda jotain melkein normaaliksi luokiteltavaa leipaa.