Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulevaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulevaisuus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Uusi opiskelupaikka


Kuvat on ottanut ystäväni Dilman Southamptonissa maaliskuussa 2012

En voi sanoa olevani mikään suuri fani tälle Bloggerissa tapahtuneelle uudistukselle, vaikka se varmasti on hyvin toimivaksi mietitty kehittäjien palavereissa. Ylipäätänsä kaikessa olen vähän hidas muuttumaan; tykkään, että asiat tehdään hyväksi ja tutuksi tulleella tavalla. Toisaalta kuitenkin kaipaan muutosta ja muutos pitää miut kiinnostuneena. Silloin tuntuu, että elämä ja maailma on menossa johonkin suuntaan.

Niin on käynyt nytkin.

Istuin nimittäin tuossa keväällä ennen Suomen kesää yhdessä kurssivastaavani kanssa hänen toimistossaan juomassa teetä ja juttelemassa tulevasta vuodesta, siitä miten vuosikurssillamme on mennyt ja sen sellaisesta. Tapaamisen lopuksi luennoitsija kysyi miulta tiukasti, että mitäs meinaat nyt tulevaisuudessa tehdä. Höpötin jotain Suomen kesäsuunnitelmistani ja viimeisten kurssitöiden tekemisestä kun hän totesi, että hän kyllä meinasi kevättä 2013, eli mitä meinaan tehdä, kun käsikirjoittajaopinnot vihdoin ovat purkissa.



Kysymystä seuraavina päivinä miettiessäni totesin, että jos opintojani jatkan, haluan tehdä sen Pohjoismaissa, jossa yliopisto-opetus on ilmaista, opiskelijaperinteet tutumpia ja (mielestäni) opiskelijoilta vaaditaan enemmän näyttöä osaamisesta ja edistymisestä. Vaihtoehtoja tutkaillessani löysin Tukholman yliopistosta kiinnostavan kaksivuotisen elokuvatutkimuksen maisteriohjelman. Sinne hakeminen oli alunperinkin suunnitelmissani, sillä Tukholma tuli siellä viettämieni aupairkuukausien aikana rakkaaksi. Lisäksi ruotsinkieli pitäisi opetella kunnolla, koska todella usein työpaikkailmoituksissa toivotaan sen kielen sujuvaa hallintaa.

Kuitenkin vaikka elokuvan teoreettisesta tutkimuksestakin olen kiinnostunut, olen edelleen enemmän käytännönläheisen työn tekijä. Silloin paras mahdollinen opiskelupaikka kotimaasta olisi Aalto-yliopisto, ja erityisesti sen ennen vanhaan Taideteollisena korkeakouluna tunnettu osa. Koska tiesin, miten uskomattoman vaikeaa sinne on tulla valituksi opiskelemaan elokuvataiteen koulutusohjelmiin, päätin hakea jo tänä vuonna harjoittelumielessä. Halusin, että vuonna 2013 minulla olisi parhaat mahdolliset eväät päästä sisään ja tulla valituksi. Mutta kävikin niin, että minä tulin valituksi jo tänä vuonna.





Englanti on ollut kallis preppauskurssi, mutta selkeästi sen arvoinen. Aallon opiskelupaikan vastaanottamista ei voi lykätä (ellei sitten tule raskaaksi tai joudu asepalvelukseen), joten syksyllä Englannin sijaan opintoni jatkuvat Suomen maaperällä.

Mutta loppuukohan Englannissa opiskelu tähän? Katsotaan. Etäopiskelun käsitettä ei minun kurssillani tunneta, mutta yritän vakuuttaa heidät siitä, että voisin ja saisin suorittaa aloittamani koulutusohjelman loppuun.

I'll keep you posted.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Euforia



Perjantaina pitää palauttaa essee, joten nyt ei riitä kapasiteettia blogin päivittämiseen. Pitää kuitenkin sen verran sanoa, että...

... vaikka tulevien päivitysten aiheet eivät pienimmässäkään määrin mairittele elon ihanuutta täällä Britteinmaalla, tänään iski tosi vahva syvän onnellisuuden tunne, kun tuntuu siltä, että on menossa unelmiensa kanssa juuri siihen suuntaan, kuin mihin ne näyttää. Kukaan ei sanonut, että tää tulisi olemaan helppo reitti, mutta juuri nyt tuntuu niin mielettömän hyvältä kun tietää, että saa opiskella sitä, mistä on aina unelmoinut. Ja ehkä päätyä vielä tekemään tätä ammatikseen.

Alan sisäistämään, miten valtava määrä työtä on vielä tehtävänä, mutta tällä hetkellä sen vuoren ylös kiipeäminen ei tunnu kamalalta, vaan upealta haasteelta.

Tällaisten hetkien takia kannattaa yrittää tehdä unelmistaan totta.

Kuva täältä.


lauantai 8. tammikuuta 2011

Ylikoulutusta

Elokuvantekijöiden informoimiseen omistautunut Filmmaking.net on kerännyt kotisivuilleen listan eri maiden filmikouluista. Suomesta listattiin kahdeksan koulua, Ruotsissa kolmetoista, Espanjassa 23 ja Iso-Britanniassa 94. Vain koko maailman oma Isoveli Yhdysvallat lyö britit laudalta: listalta löytyy yhteensä 299 elokuva-aiheista koulutusta antavaa opinahjoa.

Kaikki nämä eivät tietenkään tarjoa opiskelijoilleen samanlaista tai samantasoista opetusta - osa on vain pieniä kursseja tarjoavia yksiköitä, osa maailman huipuiksi kehuttuja korkeakouluja. Kyllä se silti hiljaiseksi vetää, kun tajuaa, miten tällekin alalle luultavasti koulutetaan aivan liikaa ihmisiä. Toisaalta vain ylitarjonnalla kilpailu muuttuu kovaksi, joka toivottavasti johtaa siihen, että se mikä on laatua pääsee esille. On kuitenkin aina vähän pelottavaa tajuta, miten tälle ammatille tulee omistaa koko elämänsä, jos kilpailussa haluaa pärjätä.

Muistaakseni luin jokin aika sitten Helsingin Sanomista artikkelin, jossa pohdittiin luovien alojen korkeakoulupaikkojen vähentämistä. Miun mielestä se on kohtuullisen hyvä ratkaisu - muistaakseni yksi luovan alan opiskelija maksaa yhdessä lukuvuodessa n. 11 000 €. Vielä enemmän merkitystä on mielestäni sillä, että kun opiskelija johonkin opinahjoon pääsee sisälle, hänen tulisi saada sieltä riittävän hyvää opetusta voidakseen oikeasti menestyäkin näin kilpailullisella alalla. Joissakin kouluissa kun tuntuu saavan vaan pääntaputuksia - eihän sillä ole koululle merkitystä, saako opiskelija valmistumisensa jälkeen töitä, vaan sillä, että opiskelija, erityisesti valmistunut sellainen, tuo opinahjolle rahaa.

Miun pitäisikin kirjoittaa päivitys aiheesta: luovan alan korkeakoulutus Englannissa vai kotimaassa? Se saa nyt kuitenkin jäädä vielä hetkiseksi odottamaan hautumista.


tiistai 7. joulukuuta 2010

Vanha suola tuo rakas Tukholma jne

Rakastan Tukholmaa ihan silmittömästi. Olen ollut täällä nyt viime perjantai-lauantaiyöstä alkaen ja tänään otan muutaman tunnin kuluttua Slussenista finlandsbåtenin eli Viking Linen Helsinkiin. Ystävä, jonka luona olen täällä nyt ollut kyläilemässä on hemmotellut miuta kuin pientä prinsessaa erinomaisilla kokkaustaidoillaan ja vieraanvaraisuudellaan ja viemällä miuta kävelyille Kungsholmenin kauniille rantakallioille, jossa olen saanut nauttia lumesta ja rakastamistani maisemista. Meri on jäässä, lunta on paljon ja olen suuren osan ajasta viettänyt vain nukkuen ja leväten Englannissa kasaantunutta väsymystä pois. Nauttinut siitä, että tämä koti on lämmin, toisin kuin asuntolahuoneeni.


Ensimmäinen joulukuuseni Kristinebergin kallioilla

Tässä kaupungissa viihdyn ja tunnen olevani kotona. Toivottavasti Southamptonin jälkeen voisin tulla edes vuodeksi tänne asumaan - opiskella ruotsinkieltä ja nauttia Tukholmasta täysin siemauksin. Ja ehkä nähdä se arkinen ja harmaampi puoli tästä kaupungista. Vielä en sitä ole ehtinyt löytämään.

Olen kyllä niin skandinaavityttö sydänjuuria myöten. Mutta kyllä sinne Englantiinkin ihan mielellään palaa, kunhan saa akut ladattua kunnolla ja hoidettua koti-ikävää. Onneksi Southamptonin keskustasta löytyy se Ikea.