Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Hyvä ruoka, parempi mieli

Toisin kun aiemmassa merkinnässäni ruuasta toivoin, ei ruokavalioni ole muuttunut yhtään kasvispainotteisemmaksi viime syksystä. Itseasiassa takaisin ruuanlaiton rytmiin oppiminen syksyn sairastelun jälkeen onnistui vasta joululomalta takaisin palattuani. Vielä pitäisi oppia menemään taas isoon markettiin ruokaostoksille, sillä lähikauppojeni valikoimat ovat hyvin opiskelijahenkisiä - siis alkoholi- ja einesruokakeskeisiä. Löytyy niistä toki muutakin, mutta kasvishyllyt ovat aika onnettomia molemmissa.




Olen kuitenkin pitänyt kiinni tavasta, että jos teen jotain ruokaa, jota en aiemmin ole tehnyt, otan lautasesta valokuvan ennen kuin pistän gastronomisen taidonnäytteeni poskeen. Tämä tapa on herättänyt ihastunutta huvittuneisuutta niissä ihmisissä, jotka ovat nähneet minut kameran kanssa lautaseni äärellä heiluvan.





Vähän olen kuitenkin laiskanlaisesti ottanut näitä valokuvia... Uusia kokkauksia puuttunee semmoinen kymmenkunta. Kuitenkin aika usein tulee syötyä päivän ruoka pubissa tai haettua take awayna läheisestä kiinalaisesta. Tai oikeammin niin, että syön puolet annoksesta siellä ravintolassa ja otan puolet mukaan, kun ei vaan pieneen mahaan mahdu isojen miesten mittapuulla tehdyt annokset.




Kuten sanottua, vihreetä pitäisi syödä enemmän. Tällä hetkellä kasvikset tulevat pääasiassa hedelmistä ja pannukakkutaikinaan piilotetuista banaaneista... Ja lasketaanhan äidin lähettämät salmiakit myös terveelliseksi ruuaksi suomalaiselle?

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Keittiöni!

Vaatimattoman keittiökaappini sisältö on herättänyt ihailua opiskelutovereissani, joten ajattelinpa huvin vuoksi esitellä, millaisen määrän Ikean keittiökamaa olen tänne päätynyt kantamaan.

IKEA!

POKAL, 35cl lasi 3kpl, £o,49/kpl

FÄRGRIK, 18-osainen astiasto, £14,59
(pistettiin puoliksi suomalaisen vaihtarin kanssa)
LEGITIM, leikkuulautasetti 2kpl/£1,39
sekä
LEGITIM, punainen leikkuulauta £1,99
(raa'alle lihalle, erityisesti broilerin kanssa pitää olla varovainen)



HJÄLTA, vispilä ja lasta £3,99/kpl
UTMÄRKT, kauha, £0,99

MIXA, puinen keittiöväline setti, 3kpl/£0,49

Olennaista on se, että kaikki ovat muovia,
eivätkä siis naarmuta kattiloita/paistinpannujani



VIERAILEVAT TÄHDET

Supermarketista hankittu perunasurvin, kauha
ja ööh... jokin, jota en nyt muista. Yhteishinta £5

Swiss Diamond Try Me, paistinpannu halk. 20cm
Edustuslahja kesätyöpaikasta

Philipsin sauvasekoitin/vispiläkombo, £15
Asdasta ostettu

Samaisesta supermarketista ostettu teflonuunivuoka, £3
ja sieltä samasta paikkaa kanssa hankittu 0,5l lasimitta, £1,50

IKEA!

FLÄCKIG, vatkauskulho, 2kpl/£2,79

PYRA, wokkipannu, £2,39
Ikea 365+, 1,5l kasari, £14,99
Ikea 365+, 3 litran kattila, £14,99

RAKKAUDELLA SUOMI <3


SAVONIA, Hackmannin klassikkoaterimet
äidiltä saatu ja peritty

FISKARSin peruskokkiveitsi!

& Rakkausmuumi-muki.


Se, että olen panostanut keittiööni nämä peruasiat, jotka muita niin kovasti hämmentää ja ihmetyttää, on miun tapani vahvistaa päätöstä asua täällä seuraavat kolme vuotta. Jos olisin tullut vaihtariksi olisin varmaan ostanut halvimmat mahdolliset kattilat ja systeemit mitä Ikea myy (ei noita miunkaan hankintoja ole hinnalla pilattu), mutta nyt yritin edes vähän. Kolme vuotta. Se on aika monta kertaa ruuanlaittoa keittiössä. Kivempaa tehdä, kun on semihyvät välineet.

Tahtoisin vielä teekannnun. Vaikka tämän. Ikeasta tietysti. Eikä se vedenkeittimenkään hankkiminen omaan huoneeseen mikään typerä idea olisi. Jep, tänään taas näytti vähän jännältä se pannu.

Tulipas nälkä näitä miettiessä! Josko yöpalaa ja sitten unta.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Fish and chips!


Ensimmäinen lämmin ateriani Englannin maaperällä.

Oi luoja! Jos Suomea herjataan einesruuan luvatuksi maaksi, on Britit sitten se yhtä pahatapainen sisarpuolemme. Terveellinen ruoka on harvinainen näky - pääasiallinen energianlähde nuorille opiskelijoille tuntuu olevan ranskalaiset, pizzat, vaalea leipä ja omeletit. Itsehän rakastan rasvaista ruokaa ja kotikaupunkini kansanherkku on ehkä maailman epäterveellisin lihapiirakka, kinkulla tai ilman. Mutta liika on liikaa, jopa miunlaiselle herkkusyöpölle.

Ruokaa olen laittanut ennenkin, mutta Suomessa asuessa sain elellä sellaisen otuksen kanssa, joka oli aivan mestarikokki mieheksi. Oli vuorokauden aika liki mikä vain, äännähdys "omnom" tarkoitti, että kohta edessäni oli jotain tolkuttoman herkullista syötävää. Kun omat taidot olivat keskiverron nuoren flikan tasoa, annoin ihan mielelläni keittiön kokeneemman kokkaajan valtakunnaksi.

No, tässä on nyt sitten kokkailujeni tuloksia:



Naamiainen, aamiainen! Ikean näkkileipä!
Tuo suklaavaahtojuttu ei kyllä vedä vertoja Jacky Makupalalle.



Irlantilaista naudan lehtipihviä, tomaattia ja
puolivalmiita texmex-lohkoperunoita



Samaisesta lehtipihvistä valmistettu tomaattinen-sipulinen
pastakastike. Maissin sain lahjaksi kiinalaiselta kämppikseltäni.


Keitettyjä perunoita, yrttitäytettyjä kanankoipia (puolivalmiste),
valkosipulijugurttikastike ja vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja.
Ihania makuja, mutta eivät yhdessä olleet ihan niin toimiva kombo kuin olisin halunnut.


Omnom! Kuulotettua punasipulia ja päärynää (liraus omenamehua
ja timjamia mausteeksi), possupihviä ja oikein voista perunamuussia!
Ihanaa, ja vielä herkumpaa vuohenjuuston kanssa,
alkuperäinen resepti tosin suositteli sinihomejuustoa.


Ja sitten klassikkoihin, eli pastaa, kurkkua ja ruskea jauhelihakastike!
Olin aika ylpeä itsestäni, että se onnistui. Ruskea kastikehan on ihan klassikko,
mutta silti sitä voin ja jauhon kanssa kärventelyä kammoaa.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on laajentaa repertuaaria riisiin ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Nyt olen tehnyt useimmat hankintani kaupassa sillä perusteella, mikä liha on milloinkin ollut alennuksessa. Houkuttaisi vaikka tomaattikeitto tai kasviswokki. Ruuanlaitto onkin tällä hetkellä yksi suosikkiajanvietteistäni täällä, vaikka yksin kokkaaminen ei koskaan ole mieluisinta puuhaa minulle ollutkaan.

Valokuvista puuttuu kaikki se epäterveellinen moska, jota muutamana päivänä olen täällä syönyt, sekä järkyttävän ihanat banaanitäytteiset amerikkalaiset pannukakut, joita laitoin eräänä päivänä kahdelle opiskelukaverilleni. Ihastuivat penteleet suomalaiseen sanontaan "tuli pannukakku", mitenköhän sen heille käänsin... "all gone pancakes"! Haha.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kiinalaiset kämppikset

Tänään bulgarialainen kämppäkaverini, samanikäinen tyttö kuin minäkin, tuhahti miulle että "ne tekevät sen varmaan tahallaan".

Häh? Minkä? Ketkä?

No kiinalaiset. Ensimmäisen kerran yhteiseen keittiöön mennessäni keittiössä leijaili sankka harmaa savu, kun kiinalainen tyttö teki kokkauksiaan, eikä viitsinyt käyttää keittiön tuuletinta. Samalla kerralla havaitsin, että tyttö näppärästi käytti vedenkeitintä kaalinsa keittämiseen. Pesin sen vedenkeittimen pienellä kiukulla hänen katsellessaan. Pari kertaa keittiössä käydessäni olen huomannut, että levyt ovat olleet (koko yön?) päällä. Onneksi mitään ei ollut syttynyt palamaan. Kierrätyssankoon toinen tyttö heitti viikon ajan kaikki jätteensä, kunnes totesin, että "kai huomasit tämän olevan vain kierrätykseen?". Recycling lukee aika isoilla kirjaimilla sen saavin kannessa, eli ilmeisesti kyseinen sana ei kuulunut sanavarastoon, kun ei aiemmin tullut ymmärrettyä. Likaisia astioita toinen kahdesta kiinalaistytöstä on säilyttänyt omassa wokkipannussaan, mutta nuo likaiset astiat ovat puhdistuneet kuitenkin aina alle 24 tunnin aikana, joten en ole asiasta välittänyt. Paitsi nostanut sen wokkipannun pois levyltä, ettei vahingossa kärähdä ne muovikipot myrkylliseksi savuksi.

Pääasiassa keittiössä on kuitenkin ollut siistiä. Tänään sain tietää syyn: ikätoverini ei siedä likaisia yhteisiä tiloja. Ihanaa. Hän on siis siivonnut kahden kiinalaistytön jälkiä tähän asti. Vähemmän ihanaa.

Kamelin selän katkaisi uunissa ilman uunivuokaa grillattu rasvainen ruoka, joka oli kovaa vauhtia jämähtämässä uuniin kiinni. Ällöttävä näky.


Kuva täältä.

Kävimme hakemassa kiinalaistytöt keittiöön, joista kumpikaan ei yllättäen ollut tehnyt grillissä mitään, mutta luulen, että kyseessä oli vain se, että kumpikaan ei ymmärtänyt, mitä me yritimme heille sanoa. Kielimuurista huolimatta selitimme heille, että tästä eteenpäin jäljet pitää siivota, astiat pestä käytön jälkeen ja uunissa ei laiteta mitään ilman uunivuokaa. Ja että kasviksia ei saa keittää vedenkeittimessä. Siivosimme bulgarialaistytön kanssa siis koko keittiön ja toivoimme, että ehkä tämä tästä.

Kunnes sitten tulin laittamaan alkuillasta omaa ruokaani ja keittiössä leijaili taas sankka savu (tuuletin oli pistetty juuri päälle, ennen kuin tulin sisälle - edistystä?). Jäljet oli siivottu kohtuuhyvin kun tulin uudemman kerran keittiöön takaisin. Ihmettelin vain päällä ollutta uunigrilliämme ja kysyinkin, että laittaako kiinalainen tyttö jotain ruokaa siellä? "Yes," oli vastaus, kerroin tytölle, että uunigrillin luukun pitää olla vähän auki grillattaessa ja tyttö lähti pois keittiöstä.

Aloin ihmettelemään uutta palaneen hajua, vilkaisin grilliin ja mitäs löytyi?

Huonosti pesty uunivuoka tyhjänä grillautumassa.

Yllättäen hain tytön takaisin keittiöön, sanoin, että hän ei tainnut sittenkään olla tekemässä ruokaa siellä grillissä ja pyysin häntä pesemään nyt palaneen vuoan. Tyttö vähän pesi vuokaa, mutta nyt se mitä siihen oli jäänytkään oli palanut jo lopullisesti kiinni. Yritin nimittäin. Pesin ja hinkkasin ja hioin, mutta pilalle palanut on. Useimpiin esittämiini kysymyksiin, mukaan lukien "ymmärrätkö mitään mitä sanon sinulla?" vastattiin "okay". Lopulta taisin saada tytölle kuitenkin perille, että hänen pitää mennä asuntolamme vastaanottoon ja kysyä, mistä hän voi ostaa uuden uunivuoan. Minähän en sitä maksa, että hän ei viitsi edes yrittää lukea keittiön käyttöohjeita tai ilmeisesti ole koskaan ottanut mitään vastuuta minkäänlaisesta ruuanlaitosta. Vai kuinka monelle tulee mieleen kuivata likaista uunivuokaa grillissä tai jättää huonosti pestyä wokkipannua tulikuumalle levylle?

Legendat kiinalaisista uusavuttomista opiskelijoista opiskelija-asunnoissa eivät osoittautuneet omalla kohdallani urbaanilegendaksi.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Freshers' flu

Olisihan tämä pitänyt arvata. Parituhatta 0piskelijaa ahdettuna samaan paikkaan ympäri Englantia, Eurooppaa ja Aasiaa, nämä melkein lämpimänä pysyvät asunnot ja ripaus sadetta yhtenä päivänä ja saan flunssan. Sillä on ihan oma lempinimensäkin, Freshers' flu. Ainahan kaikki tulee kipeäksi, kun ihmisiä ahdetaan samoille suljetuille käytäville.


Ikea! Rakkautta skandinaaville!
Kuva nappaistu viime viikolla ostaessamme keittiötarvikkeita.


Tänään ohjelmassa on huoneen sisustusta ja ruuanlaittoa. Haluan jotain hyvää ja terveellistä ja ihanaa. Toivottavasti kokkaustaitoni riittävät moiseen suoritukseen, edellinen kokkailuni ei onnistunut makumaailmaltaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Ensimmäisenä suunta kulkee aamiaisen jälkeen siis Ikeaan, sieltä ruokakauppaan, sitten apteekkin hakemaan särkylääkettä ja nenäliinoja ja lopulta takaisin tänne asuntolalle, jossa aion ruuanlaiton jälkeen sisustella huonettani kaikessa rauhassa ja lopulta ryhtyä villavilttiin kääriytyneenä perienglantilaiseen ajanviettoon, teenjuontiin. Snif.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Käytännöllisyys nostaa päätään

Miusta oli hauskaa huomata, miten käytännöllinen miusta on tullut nyt tässä muuton yhteydessä. Muut tytöt, jotka ovat muuttaneet asuntolaan asumaan ovat heti alkuun innostuneet käyttämään rahojaan sisustamiseen, kun miulle sellainen ei ehtinyt tulemaan vielä mieleenkään.

Haluaisin
  • lämmittimen, joka tasaisi huoneen lämpötilavaihtelut
  • lisää välttämättömiä ruuanlaittovälineitä (kuorimaveitsi, juustohöylä, purkinavaaja)
  • lisää henkareita
Sisustushienoudet saavat vielä odottaa. On miullakin jotain mielessä, mutta käytännöllisyys on nyt ensisijainen prioriteettini.

Mutta olihan se ihan hauskaa nähdä, miten hienoilla tai hupsuilla ratkaisuilla olivat muut ulkkarit tehneet asuntolahuoneistaan viihtyisämpiä. Heillä tosin on epäreilu etu nimeltä en suite-huone. Tuota huoneen nurkassa olevaa vessalavuaaria ei saa feikattua viihtyisäksi varmaan millään.

Pukeutumisenkin suhteen on vähän samanlainen linja - kiinnitän paljon vähemmän huomiota siihen, miten pukeudun, koska jotenkin tiedostan, ettei se kuitenkaan ole loppupeleissä ihmisille tärkeää, onko miulla vaalea vai tumma paita päällä. Ehkä turhamaisuuteni palaa päivien edetessä, tällä hetkellä en jaksa moisista murehtia.

Huomenna alkaa Freshers' Week, eli pääsen vihdoin tapaamaan muut samalla kurssilla opiskelevat. Odotan innolla <3

Ps. Paikallisen arvioinnin mukaan olen suurimmalla todennäköisyydellä kotoisin Norjasta, kovana kakkosena tulee Yhdysvallat. Voivoi, piskuisesta Suomesta tullaan.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Päivä #1

Yliopistoon kirjautuminen hoidettu, kansainvälisten opiskelijoiden tervetulopuhe kuunneltu, kampuskierroksella käyty ainakin vähäsen, keskustassa eksytty ja opittu liikkumaan asuntolan ja yliopiston väliä, asuntolan internetin merkittävät rajoitteet (ei Skypeä, Messengeriä tai mitään muutakaan suoraa kommunikaatiomuotoa) sisäistetty, puhelinliittymä hankittu.

Kunnollista ruokakauppaa en onnistunut tänään iltapäivästä enää löytämään, mutta huomenna otan sen asiakseni. Samaten pankkitilin hankkimisen, Ikeassa asioinnin (ei edes mietitä vielä sisustamista, haluan ihan vaan ruuanlaittovälineitä ja sieltä ne saa edullisimmin), terveydenhuoltoon rekisteröitymisen ja kaupunkikierrokselle osallistumisen.

Tänään päällimmäinen tunne on ollut, että mihin ihmeeseen sitä on tullut päänsä tungettua. Turvallinen Suomi on takana ja ympärillä karu Englanti.

Tosi paljon juttuja, joista pitää ajatuksen kanssa kirjoittaa. Muutama hauska, useampi vakavamman aiheinen. Ja kuvapäivityksiä tietysti. Ehkä huomenna riittää energiaa ajatteluun.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Läksiäiset lauantaina, siivouspäivä sunnuntaina


Leivoin porkkanakakkua äitini reseptillä. Valitettavasti en muistanut kunnioittaa ohjetta täysin, joten kakku ei onnistunut yhtä hyvin, kuin viime kerralla tai äitini tekemänä.


Kattaminen on ihanaa ja kerrankin sain tehdä sitä pitkän kaavan mukaan, vaikkei meillä alkuruoka-aterimia tai jälkiruokalusikoita olekaan. Ystäväni kommentoi, että juuri tämä on se väri, jota kutsun Jennin-siniseksi. Lasit Aino Aalto, väri mustikka, hopeiset kahvilusikat on ylioppilaslahja nimi- ja päivämääräkaiverruksella, merkki Suomi Chippendale ja lautasliinarenkaat löytö tukholmalaiselta kirpputorilta. Pellavapöytäliina Fidalta.


Jälkiruokana neljän ruokalajin päivällisellä tarjoiltiin vaniljapannacottaa ja omenakompottia. Lasilautasia aloin keräilemään joskus Kierrätyskeskukselta tuollaiset ihanuudet löydettyäni ja äitini täydentää lautaskokoelmaa aina silloin tällöin kyläillessään. Valmistaja tuntematon, suupuhallettuja kuitenkin.


Illemmalla tulleet vieraat viihdyttivät itseään erään vieraan mukanaan tuomalla iPadilla ja täytyy myöntää, aika hauskalta sillä leikkiminen ajoittain näyttikin!


Sunnuntaina heräsin taas varhain ja suostuin pukeutumaan vain kotivaatteisiin. Siivottiin uudelleen juhlien jälkeen ja äitini ja enoni käväisivät kylässä. Sain enolta lahjaksi Rakkausmuumi-lakanat, jotka ovat kyllä hurjan vaaleanpunaiset jopa minun makuuni, mutta mielelläni ne raahaan mukanani maailmalle. Josko jouluna saisin himoitsemani Ruusumuumi-lakanat noiden kaveriksi! Ja mikä parasta, tiedän Finlaysonin lakanoiden olevan sellaisia, että niissä nukkuu useampikin sukupolvi ennen kuin kuluvat puhki. Isän ja äidin häälahjaksi saamat Finlaysonin lakanat tosin jatkavat miun käyttöni jälkeen elämää vielä matonkuteina. Niin käynee aikanaan näillekin.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Maukasta koti-ikävää

Kun miettii jotain suomalaista herkkua, jotain sellaista, josta tulee kotoisa ja turvallinen olo ja jota aivan varmasti tulee maailmalla ikävä, tulee muutamakin juttu mieleen.

  1. Tervan tuoksu (kai tää lasketaan, kun on tervajäätelöäkin...)
    - Kalevala-näyttelyn yhteydessä Ateneumissa oli esillä tervattu puuvene. Ruotsalainen tuttuni nauroi nähdessään miut kyyryssä veneen vieressä nuuhkimassa sitä ihanaa tuoksua keuhkot täyteen. Eräs ystäväni arvelikin, että miulla tulisi tuota tuoksua ikävä ja osti miulle käsintehdyn tervasaippuan lahjaksi. Saattaa kuitenkin tuoksu olla liian raju tuleville opiskelijatovereille... itse sitä rakastan ja kesäisin käytänkin Erittäin hienoa suomalaista tervashampoota siitä piittaamatta, että se ei ole paras mahdollinen shampoo hiuslaadulleni. Ilo saa kesäisin kuitenkin mennä järjen edelle!



  2. Ruisleipä ja karjalanpiirakat
    - Niin niin. Mutta totta se on, niitä tulee ikävä. Ruisleipää syön liki päivittäin, karjalanpiirakoita silloin tällöin ja aina sukujuhlissa. Jälkimmäisiä pitää opetella tekemään itse, ruisleipää taas hamstrannen mukaani sitten jouluna. Sinuhen Jälkiuuni Ruisneppari on suosikkini ja se säilyy pitkään.


  3. Salmiakki
    - Ei lisättävää. Miksi Makuuni on poistanut vadelmasalmiakkiautot irtokarkkivalikoimastaan? Olin niin iloinen, kun niitä saattoi ostaa kauhallisia Lauantai-pussien muutamien namusten sijaan!


  4. Korvapuusti
    - Onneksi olen oppinut muutaman muunkin leivontareseptin, joiden toteuttaminen vierailla mailla on helppoa (porkkanakakku ja omenapiirakka), mutta korvapuusti on jotain niin perisuomalaista ja kotoisaa ja turvallista. Tänään kaupassa muistin, että kaksi kolmasosaa Eurooppaan tuotavasta kardemummasta tuodaan Pohjoismaihin ja että kyseisen mausteen löytäminen muualta on tavantallaajalle liki mahdotonta. Hamstrasin siis mukanani vietäväksi kolme purkkia kardemummaa, jotta koti-ikävän iskiessä voi leipoa rakkaita tuttuja pullia ja levittää ympärilleen illuusiota, että suomalaiset rakastavat perinneherkkujaan ja tuoksuvat ihanilta.