Uusi koti

Useimmat englantilaiset tuttuni olivat järjestäneet itselleen majoituksen tulevaksi lukuvuodeksi jo vuoden ensimmäisinä kuukausina, jotkut jopa ihan viikkojen sisään ensimmäisen lukuvuotensa alusta yliopistolla. Asuntojen ja huoneiden hinnat ovat kovia ja vuokranantajat laittavat ilmoituksia esille jo tosi tosi varhain. Olin varmaan kurssini ainoa, joka ei kesälomalle lähtiessään tiennyt, missä tulisi asumaan tulevana lukuvuotena.

Päätökseni oli, että en etsi itselleni asuntoa ennen kesää, koska ensimmäisenä lukuvuotena maksoin kuukausi tolkulla vuokraa yliopiston asuntolan huoneestani ollessani Suomessa. Monien opiskelijoille tarkoitettujen vuokratalojen (Englannissa toisen vuoden opiskelijat vuokraavat usein opiskelijoihin perehtyneen vuokrantajan omakotitalon, jossa asuvat kuin kommuunissa) vuokrasopimukset ovat 12 kuukauden pituisia. Kun lähiopetusta on kuutena, korkeintaan seitsemänä kuukautena vuodesta, on ilmiselvää, etten halua sitoutua ylimääräisiin kuukausiin - varsinkin, kun Suomessakin ollessani maksan vuokraa.

Halusin siis vuokrata itselleni huoneen, jonka voin irtisanoa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua vuokrasopimuksen alkamisesta ja jonka vuokraan kuuluisivat kaikki laskut. Vesi, lämmitys ja sähkö voi nousta tosi kalliiksi, enkä halua mitään yllätyksiä. Enkä halunnut sitoutua maksamaan vuokraa huoneesta ennen kuin olen taas Englannissa.

Aloin siis nyt elokuun viimeisinä päivinä metsästämään paikkaa johon muuttaa Spareroom.co.uk sivuston kautta. Loin sinne oman "vuokralainen etsii huonetta" viestin ja vastasin useisiin vuokranantajien jättämiin ilmoituksiin. Sain lopulta kolmelta kiinnnostavalta vuokranantajalta tarjouksia. Onneksi en tarttunut ensimmäiseen mahdollisuuteen, vaan maltoin mieleni.

Sain tämän melko pienen ja sotkuisen ensimmäisen kerroksen (huom, siis suomalaisittain, eli brittien käsityksen mukaan ground floor) double bedroomin noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä yliopistolta. Omakotitalon jakaa kanssani viisi muuta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä ja vuokra on huomattavan edullinen. Maksan huoneesta (sisältää kaikki laskut) £290. Se on noin £60 vähemmän, kuin oletin joutuvani maksamaan.

Sitten kun tämän huoneen löysin ja olin vuokranantajan kanssa jutellut puhelimessa ja pyytänyt vähän lisätietoja, valokuvia ja vuokrasopimuksen nähtäväksi en aikaillut yhtään päätöksen tekemisen kanssa. Huoneesta oli kiinnostunut kuusi muutakin ihmistä, joten oli aika onnenkantamoinen, että satuin olemaan ensimmäinen joka kiinnostusta osoitti. Vuokranantajallani on useita vuokrataloja Southamptonissa, joten olen toiveikas, että kaikki tulee sujumaan hyvin. Yksityisen vuokranantajan mahdolliselle mielivallalle en mielelläni asettuisi alttiiksi maassa, jonka tapoja ja lakeja en täysin tunne. Ja viime vuonna Southamptonissa oli ainakin muutama vaihto-opiskelija joutunut törkeän huijauksen kohteeksi.

Olen maksanut huoneesta nyt takuuvuokran ja talon ja huoneen nähtyäni maksan varmaan ensimmäisen kolmen kuukauden vuokran samantien. Aion käyttää aikaa ja rahaa tehdäkseni tuosta pienestä tilastani viihtyisän ja vähän tehokkaamman. Ainakin käyn Ikeasta ostamassa uuden sijauspatjan ja vähän paremman (lue: isomman) vetolaatikoston tuon kuvissa näkyvän tilalle.

Kuvia muutoksesta seuraa sitten perästä päin. Toivottavasti tulen hyvin juttuun uusien kämppiksieni kanssa. Ja nyt olisi tilaa ottaa vieraitakin kylään! Asuntolan huoneessa ei oikein sitä ollut.

Alkoholin ja nuorten naisten yhdistämisestä

Sunnuntain vastaisena yönä miun huoneeni ovelle koputettiin puolen yön jälkeen. Oletin, että oven takana olisi kämppikseni, mutta siinä seisoikin tutuksi tullut asuntolamme vanhempi yövartija. Hän tarvitsi apua sammuneen tytön kanssa ja mie olin ainut, kenen puoleen hän luotti voivansa kääntyä. Aiemmin tänä vuonna tuli autettua bileissä sammunutta kurssikaveriani, joka jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia. Vartija tuli siinä tilanteessa viimeistään vähän paremmin tutuksi.

Sinällään todella kunnioitettavaa ja huomaavaista, ettei tämä vartija tahtonut kenenkään miehen menevän sinne vessaan sammunutta tyttöä auttamaan, ettei kenellekään tulisi myöhemmin sanottavaa siveellisyyden loukkaamisesta tai tajuttomana olleen tytön ahdistelusta. Kai se sen verran oli sinne kuitenkin kurkistanut, että tiesi ettei miun hakemiseni veisi liikaa aikaa tai vaarantaisi tytön terveyttä.

Ite en ole koskaan juonut itseäni siihen kuntoon, että taju lähtisi tai filmi katkeaisi ja näin ajattelin asian pitääkin. Ei ole nämä lähikuvat rommi- tai vodkapullon kumoamisen seurauksiin saanut miuta vielä ryhtymään absolutistiksi, mutta ainakin ovat vahvistaneet jo aiemminkin varovaista käyttäytymistäni alkoholin suhteen. Ehkä en vain luota, että ympärillä olisi aina yhtä hyväntahtoisia ja asiansa osaavia tyyppejä kuin täällä asuntolassa nämä vartijat on - eikä se pahoinvointikaan missään määrin voi sanoa miuta houkuttelevan.

Mutta kai nämäkin ovat näitä mieleenpainuvia asuntolaelämän kokemuksia. Ja onhan se mukava tietää, että kun tarvitaan jotakuta johon voi luottaa, täällä käännytään miun puoleeni.

Kuva täältä.

Yöelämää

Olen kämppiseni pari viikkoa sitten olleiden syntymäpäivien jälkeen päätynyt temmatuksi mukaan täysin uuteen kaveripiiriin ja uusiin kujeisiin, mikä on maittanut miulle tosi hyvin. Toiveenanihan oli tänne lähtiessä, että tutustuisin ihmisiin ja että olisi kavereita lähellä - Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kun etäisyydet kasvavat yllättävän pitkiksi ja ystäviä on tullut nähtyä paljon harvemmin kuin olisi halunnut. Nyt kun tuttuja asuu saman asuntolan eri taloissa, on ollut huomattavasti mukavampaa. Ja näiden ihmisten kanssa on tullut tutustuttua Southamptonin yöelämäänkin.

Useimpia opiskelijabileitä ja yökerhoja mainostetaan Facebookissa ja monien paikkojen vieraslistallekin pääsee kyseisen median kautta. Pääsymaksut yökerhoihin tuntuu pyörivän n. £5 tietämillä - Kaos on poikkeus ilmaisella sisäänpääsyllä, mutta jonokin on sinne iltaisin melkoinen. Yhdessä yökerhossa on kolme kurssikaveriani töissä, joten sinne pääsen kai vastaisuudessa aina vieraslistan kautta sisälle, mikäli mielin.

Valitettavasti Southamptonin keskustan ihanat puistot ovat ihan oikeasti vaarallisia pimeän tullen. Viimeisen parin kuukauden aikana on ilmeisesti tapahtunut yksi ryöstö ja yksi raiskausyritys sen reitin varrella, jota pitkin kuljen asuntolalta yliopistolle. Mutta kuten jokainen enemmän yöelämässä viihtynyt tietää, kun vain ei juo liikaa ja kulkee kavereiden kanssa - tai yksin mennessään ottaa taksin kotiin - on ihan turvassa. Ja asuntolan vartijat toivottavat yöaikaan bileistä saapuvat asukkaat portilla tervetulleiksi.

Wahoo

(sisäänpääsy vieraslistalla ilmaiseksi, paljon teemabileitä)

Bliss

(kaupungin isoimmat perjantaibileet, +1000 juhlijaa)

Kaos

(halvimmat juomat, ahtain tanssilattia, paras meininki)

Ps. Englannissa ei missään tapauksessa saa jättää lasiaan vartioimatta hetkeksikään. Ihan oikeasti. Eikä kyllä Suomessakaan, mutta täällä tästä säännöstä kannattaa pitää ihan aina kiinni. Ja nenäliinoja kannattaa pakata käsilaukkuunsa mukaan - ei ole ensimmäinen kerta, kun vessasta on loppunut paperi kesken bileillan.

Muumia tangolla

Miun oli tänään tarkoitus aloittaa tankotanssi meidän yliopiston tankotanssiseurassa. Valitettavasti syystä tai toisesta tuntia ei ollutkaan - tämän sain tietää vasta urheilukeskuksemme respatädiltä, joka oli kovasti hämmentynyt, että mistä tällainen sotku oikein johtuu. Lähetin nyt illasta sitten sähköpostia ja ihmettelin, että onko koko kurssia nyt tapahtumassa ollenkaan. Toivon kovasti että on, sillä asennoiduin nyt uuden urheiluharrastuksen aloittamiseen ja aika ja paikka olisi sopinut täydellisesti.

Tankotanssi on trendiharrastus joo, mutta minkäs teet - kai sillä suosiolla on syynsä! Itselläni ensisijaisena motivaationa olisi saada lisää notkeutta ja lihasvoimaa ja tankotanssi olisi tarjonnut molempiin aivan erinomaiset edellytykset.

Vähän iloisemmissa asioissa sitten...

Petasin tänään ensimmäistä kertaa enolta joululahjaksi saamani Finlaysonin Ruusumuumi-lakanat! Sänky näyttää nyt ihanan houkuttelevalta!

Kuva täältä.

Heippalappuja jääkaapin ovessa

... eli mitä seurasi kun löysin kondomikääreet ja omenankannan lillumasta vessanpöntöstä. Jatkaa samaa sarjaa aiemmin päivittämäni hanan käyttöohjeita koskevan merkinnän kanssa.

Ja Facebookissa ehdittiin jo kavereiden kanssa nauraa pahalle tavalleni kirjoittaa toilet väärin. Eräs terävä ystävättäreni totesi, että virheellisen kirjoitusasuni takana löytyy varmaan se, kun jotkut mummot kutsuu meikkipussiaan toalettilaukuksi.

Miun huone

Olen ottanut nämä kuvat jo useampi viikko sitten, mutten ole muistanut laittaa näitä esille. Saanko esitellä: huoneeni yliopiston asuntolassa!

Huoneen sisustukseen kuului maailman rumin lampunvarjostin,
jonka korvasin Ikean edullisella klassikkopaperivarjostimella.
Sänky, kirjoituspöytä, tuoli ja vaatekaappi, sekä seinällä oleva hylly
ovat huoneen kalustusta. Kotoa Suomesta olen tuonut Rakkausmuumi-lakanat,
joita ilman en enää osaisi elää, sekä valtavan ihanan kummitädiltä
joulu- tai syntymäpäivälahjaksi saamani villaviltin, joka on jo monesti
pelastanut miut palelemiselta. Tyynyt ja fleeceviltin ostin Ikeasta.
Järkyttävän hirveät verhot ja sininen kokolattiamatto kuuluvat
alkuperäiseen sisustukseen, jotkut ovat niitäkin alkaneet peittämään.
Alemmassa kuvassa näkyvä kalenteri on Freshers' Fairista saatua
ilmaissälää ja äärimmäisen käteväksi havaittu.
Muuten menisi deadlinet aina sivu suun.

Aarrehyllykkö! Parhaalta ystävältäni saatu Muumipeltirasia
pitää sisällään rakkaimmat koruni, pienemmässä rasiassa säilytän
korvakorujani, joita täällä en ole käyttänyt kertaakaan.
Taustalla näkyvä kortti on kavereiltani saatu, sen sisällä oli
aiemmin tänne kirjoittamani lainaus tervemenotoivotuksista
ja tieto Hesarista ja salmiakkikaramellilähetyksestä!

Haha, söötti allasnurkkani. Huoneessani ei ole omaa vessaa,
mutta pesualtaan sentään sain ja siihen viereen pistin riviin
kaikki jalkineeni. Vaaleanpunaisessa laatikossa säilytän siivoustarvikkeita,
ikkunalaudalla kosmetiikkajuttuja kuten pesuaineita ja hajuvesiä.
Pikkualtaassa pesee kasvot, kädet ja hampaat ja tarkistaa
miten pahasti milloinkin on päässyt kevyt päivämeikki
tuulessa ja nauraessa leviämään.

Kyllä herra, voimme mainiosti!

Satuin törmäämään asuntolan vartijan kanssa asuntomme käytävässä, kello näyttää 11.43PM. Tämä oli miusta kauhean hauskaa, kun hän hirveän asiallisesti ja ystävästi kyseli, että onko meillä kaikki täällä hyvin ja mie vastasin, että joo, mikäs tässä, en vaan vaivaudu enää yrittämään nukkumaanmenemistä ennen kello kolmea, että saa sitten nukkua mekkaloivista asuntolalle palaajista välittämättä sen jälkeen. Onpa kyllä nyt turvallinen olo, harvemmin sitä komeanpuoleista uniformupukuista turvallisuushenkilökuntaa omassa kämpässä on pyörinyt! Ja sattui tulemaan tarkastamaan mein oltavat juuri sinä yönä, kun kiinalaiset eivät olleet jättäneet grilliä, uunia tai hellaa paahtamaan koko yöksi... !

Flunssaa jatkunut 21 päivää. Jeejee, voi jäädä ensi viikollakin liikunnallisemmat yhdistystoiminnat, eli tanssiminen ja kungfu sitten välistä. Turhauma!

Väkivalta

Ylläolevan tilaston mukaan Southampton on melkolailla vaarallisempi kaupunki elää, kuin keskiverto paikka jossain päin Englantia, mutta luultavasti kuitenkin huomattavasti turvallisempi kuin suuri pääkaupunki - tai vaikka Liverpool, josta monet täällä sanovat: "Siellä pitää pelätä puukotusta jatkuvasti". Ensimmäisen viikkomme aikana meille toistuvasti sanottiin kaikissa infoissa, että olkaa varovaisia, älkää kulkeko yksin, älkää kävelkö puistoissa pimeän jälkeen ja pitäkää huolta kaverista. Kuten missä tahansa paikassa, jossa on muita ihmisiä läsnä, voi täälläkin joutua kohtaamaan jotain kamalaa. Asuntolaamme lähellä olevan sillan lempinimi rape bridge kertoo omasta puolestaan karua tarinaa - onneksi enemmän meidän peloistamme, kuin todellisuudesta, sillä sillalla ei ole koskaan lempinimestä huolimatta raiskattu ketään. Ja siltakin on kätevästi kunnostuksen vuoksi suljettu joulukuuhun saakka.

Yksin liikkumisen välttäminen tuntuu paikallisille nuorille olevan hyvin luontevaa ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Omalla kurssillani on eräs nuori mies, joka tarvitsee yliopiston tarjoamaa avustajaa opiskellakseen. Hänen toinen silmänsä on ilmeisesti sokeutunut tai ainakin näkörajoitteinen ja hän käyttää välillä silmälappua. Tänään luennolla katseeni harhaili vähän väliä nuorukaisen takaraivossa olevaan leveään hiuksettomaan arpeen. Käsitykseni mukaan hän meni väliin johonkin tappeluun häviäjää puolustaakseen ja joutui itse vakavasti pahoinpidellyksi. Avustajan kanssa opiskelu yliopistossa on mahdollista.

Olen siis ottanut varoitukset vakavasti ja jätin eräänä iltana lähtemättä ulos, sillä en halunnut lähteä kävelemään yksin kohti keskustaa. Hyvin valaistulla lähikaduilla olen käynyt iltaisin muutaman kerran kävelyllä, mutta silloinkin tarkkaillut jatkuvasti ympäristöäni tavalla, johon en suomalaiseen nukkumalähiöön tuudittautuneena ole pienimmissäkään määrin tottunut.

Harkitessani siis yliopiston tarjoamia liikuntalajeja itsepuolustus nousi yllättäen aika korkealle kiinnostavien harrastusten listassa. Kävin tänään ensimmäisellä tunnilla Wing Chun Kung Fussa, jota yliopistolla treenataan kahdesti viikossa. Harjoituksissa eräs pidempään treenannut tyttö sanoi: "Kun pojat meinaaavat olla herrasmiehiä ja alkavat pehmoilemaan liikaa treenatessa, sanon heille, että valitettavasti kaikki miehet eivät ole yhtä mukavia kuin he, joten antakaa nyt kunnolla vastusta." Onnistuin ensimmäisen tuntini aikana tekemään yhden niin tyylipuhtaan iskun, että se meni läpi opettajamme puolustuksesta ja osuin häntä suoraan leukaan - hän vain kehui, miten hieno isku se oli kun minä olin aivan järkyttynyt, että olin juuri lyönyt jotakuta. En edes kuvittele, että kamppailulajin aloittaminen tarkoittaisi sitä, että vastaisuudessa uskallan heittää varovaisuuden romukoppaan, mutta toivon, että kamppailulajin harrastaminen toisi sen verran turvallisuuden tunnetta, etten pelkäisi kävellä iltaisin hyvinvalaistuilla kaduilla. Ja tietysti ihan puhtaan fyysinen ulottuvuus - liikunta tuo mielihyvää. Treeneistä ei onneksi tarvitse kävellä yksin illalla takaisin - opiskelija-asuntolaelämisen hyviä puolia, yhteinen kotimatka erään toisen harrastajan kanssa.

Asuntolamme pyykkitupa

WTF IS THIS? (Vapaasti käännettynä: Mitä *ttua!?)

Kansainvälisellä viikolla meiltä kysyttiin, mitkä ovat vaikutelmamme Englannista tähän asti. Mie sanoin, että epäsiisteys. Roskia on kaikkialla, eikä nuoret vaivaudu yleisen siisteyden eteen pennin vertaa. Ranskalaiset taas sanoivat, että heidän mielestään täällä on siistiä. No en nyt tiedä. Ainakaan sen jälkeen kun kävin meidän pyykkituvassa.

En oikeasti voinut muuta kuin nauraa.

Onko tää edes mahdollista!? Vannon, että edellisenä iltana pestessä omia pyykkejäni se oli vielä täysin siisti! Hahahahahhahahahahhaha! Hyvä lapset, edes muutama teistä on oppinut, että kuivausrummun suodatin pitää tyhjentää käytön jälkeen, vielä kun oppisitte laittamaan ne möhnät ja loputkin roskanne roskikseen, niin hyvin menee! Jotta onnea vaan korkeakoulutetulle englantilaiselle tulevaisuudelle!

AHAHHAHAHAHAHHAHAHAHAHAA!

(Okei, tuo ylläoleva oli nyt vähän liikaa.)

Kiinalaiset kämppikset

Tänään bulgarialainen kämppäkaverini, samanikäinen tyttö kuin minäkin, tuhahti miulle että "ne tekevät sen varmaan tahallaan".

Häh? Minkä? Ketkä?

No kiinalaiset. Ensimmäisen kerran yhteiseen keittiöön mennessäni keittiössä leijaili sankka harmaa savu, kun kiinalainen tyttö teki kokkauksiaan, eikä viitsinyt käyttää keittiön tuuletinta. Samalla kerralla havaitsin, että tyttö näppärästi käytti vedenkeitintä kaalinsa keittämiseen. Pesin sen vedenkeittimen pienellä kiukulla hänen katsellessaan. Pari kertaa keittiössä käydessäni olen huomannut, että levyt ovat olleet (koko yön?) päällä. Onneksi mitään ei ollut syttynyt palamaan. Kierrätyssankoon toinen tyttö heitti viikon ajan kaikki jätteensä, kunnes totesin, että "kai huomasit tämän olevan vain kierrätykseen?". Recycling lukee aika isoilla kirjaimilla sen saavin kannessa, eli ilmeisesti kyseinen sana ei kuulunut sanavarastoon, kun ei aiemmin tullut ymmärrettyä. Likaisia astioita toinen kahdesta kiinalaistytöstä on säilyttänyt omassa wokkipannussaan, mutta nuo likaiset astiat ovat puhdistuneet kuitenkin aina alle 24 tunnin aikana, joten en ole asiasta välittänyt. Paitsi nostanut sen wokkipannun pois levyltä, ettei vahingossa kärähdä ne muovikipot myrkylliseksi savuksi.

Pääasiassa keittiössä on kuitenkin ollut siistiä. Tänään sain tietää syyn: ikätoverini ei siedä likaisia yhteisiä tiloja. Ihanaa. Hän on siis siivonnut kahden kiinalaistytön jälkiä tähän asti. Vähemmän ihanaa.

Kamelin selän katkaisi uunissa ilman uunivuokaa grillattu rasvainen ruoka, joka oli kovaa vauhtia jämähtämässä uuniin kiinni. Ällöttävä näky.

Kuva täältä.

Kävimme hakemassa kiinalaistytöt keittiöön, joista kumpikaan ei yllättäen ollut tehnyt grillissä mitään, mutta luulen, että kyseessä oli vain se, että kumpikaan ei ymmärtänyt, mitä me yritimme heille sanoa. Kielimuurista huolimatta selitimme heille, että tästä eteenpäin jäljet pitää siivota, astiat pestä käytön jälkeen ja uunissa ei laiteta mitään ilman uunivuokaa. Ja että kasviksia ei saa keittää vedenkeittimessä. Siivosimme bulgarialaistytön kanssa siis koko keittiön ja toivoimme, että ehkä tämä tästä.

Kunnes sitten tulin laittamaan alkuillasta omaa ruokaani ja keittiössä leijaili taas sankka savu (tuuletin oli pistetty juuri päälle, ennen kuin tulin sisälle - edistystä?). Jäljet oli siivottu kohtuuhyvin kun tulin uudemman kerran keittiöön takaisin. Ihmettelin vain päällä ollutta uunigrilliämme ja kysyinkin, että laittaako kiinalainen tyttö jotain ruokaa siellä? "Yes," oli vastaus, kerroin tytölle, että uunigrillin luukun pitää olla vähän auki grillattaessa ja tyttö lähti pois keittiöstä.

Aloin ihmettelemään uutta palaneen hajua, vilkaisin grilliin ja mitäs löytyi?

Huonosti pesty uunivuoka tyhjänä grillautumassa.

Yllättäen hain tytön takaisin keittiöön, sanoin, että hän ei tainnut sittenkään olla tekemässä ruokaa siellä grillissä ja pyysin häntä pesemään nyt palaneen vuoan. Tyttö vähän pesi vuokaa, mutta nyt se mitä siihen oli jäänytkään oli palanut jo lopullisesti kiinni. Yritin nimittäin. Pesin ja hinkkasin ja hioin, mutta pilalle palanut on. Useimpiin esittämiini kysymyksiin, mukaan lukien "ymmärrätkö mitään mitä sanon sinulla?" vastattiin "okay". Lopulta taisin saada tytölle kuitenkin perille, että hänen pitää mennä asuntolamme vastaanottoon ja kysyä, mistä hän voi ostaa uuden uunivuoan. Minähän en sitä maksa, että hän ei viitsi edes yrittää lukea keittiön käyttöohjeita tai ilmeisesti ole koskaan ottanut mitään vastuuta minkäänlaisesta ruuanlaitosta. Vai kuinka monelle tulee mieleen kuivata likaista uunivuokaa grillissä tai jättää huonosti pestyä wokkipannua tulikuumalle levylle?

Legendat kiinalaisista uusavuttomista opiskelijoista opiskelija-asunnoissa eivät osoittautuneet omalla kohdallani urbaanilegendaksi.

Tietoisku

Jotain brittiläisen rakentamisen tasosta kertoo, että nämä asuntolarakennukset on rakennettu 90-luvulla.

• Kokolattiamatot ovat edelleen muotia
• Lavuaareissa hanoja on kaksi - kylmä ja kuuma. Keittiössä vesi tulee yhdestä putkesta, mutta lämpötila väännetään kahdesta kahvasta.
• Huoneen lämpötila heittelee luultavasti n. 5-8 celsiusasteella jatkuvasti. (Onneksi on untuvapeitto!)
• Seinät tai ikkunat eivät eristä ulkoa tulevia ääniä nimeksikään.

Varustaudun kohta joko paintball- tai vesipyssyllä ja alan tähtäilemään pikkuisesta ikkunastani niitä opiskelijayksilöitä, jotka kokevat asiakseen huutaa ja mölytä hiljaisuuden alkamisen jälkeen. Siis ihan vain MÖLISTÄ, uliuliuliuliööööoooouuuaaaeee!! eikä edes mitään normaalia keskustelua! Perhana. Joku aamu menen antamaan epävireisen viulukonserton noiden mölyapinoiden käytäville.

Käytännöllisyys nostaa päätään

Miusta oli hauskaa huomata, miten käytännöllinen miusta on tullut nyt tässä muuton yhteydessä. Muut tytöt, jotka ovat muuttaneet asuntolaan asumaan ovat heti alkuun innostuneet käyttämään rahojaan sisustamiseen, kun miulle sellainen ei ehtinyt tulemaan vielä mieleenkään.

Haluaisin

• lämmittimen, joka tasaisi huoneen lämpötilavaihtelut
• lisää välttämättömiä ruuanlaittovälineitä (kuorimaveitsi, juustohöylä, purkinavaaja)
• lisää henkareita

Sisustushienoudet saavat vielä odottaa. On miullakin jotain mielessä, mutta käytännöllisyys on nyt ensisijainen prioriteettini.

Mutta olihan se ihan hauskaa nähdä, miten hienoilla tai hupsuilla ratkaisuilla olivat muut ulkkarit tehneet asuntolahuoneistaan viihtyisämpiä. Heillä tosin on epäreilu etu nimeltä en suite-huone. Tuota huoneen nurkassa olevaa vessalavuaaria ei saa feikattua viihtyisäksi varmaan millään.

Pukeutumisenkin suhteen on vähän samanlainen linja - kiinnitän paljon vähemmän huomiota siihen, miten pukeudun, koska jotenkin tiedostan, ettei se kuitenkaan ole loppupeleissä ihmisille tärkeää, onko miulla vaalea vai tumma paita päällä. Ehkä turhamaisuuteni palaa päivien edetessä, tällä hetkellä en jaksa moisista murehtia.

Huomenna alkaa Freshers' Week, eli pääsen vihdoin tapaamaan muut samalla kurssilla opiskelevat. Odotan innolla <3

Ps. Paikallisen arvioinnin mukaan olen suurimmalla todennäköisyydellä kotoisin Norjasta, kovana kakkosena tulee Yhdysvallat. Voivoi, piskuisesta Suomesta tullaan.

Esittelemättä jäänyt keksintö

Kuulkaas kuulkaas. Unohdin esitellä erään erinomaisen keksinnön teille. Nimittäin tyhjiöpussit. Tyhjiöpussit ovat olleet miulle täällä olon mukavuuden peruskivi aina siihen asti, kunnes käyn ostamassa/tilaan Amazonista sähkölämmittimen.

Tyhjiöpussin idea on yksinkertainen. Otetaan muovipussi, joka saadaan tiiviiksi, pakataan pehmoiset ja fluffyt jutut sisälle ja ilmetään imurilla ilmat pihalle. Näin tilaavievä pullea juttu, kuten vaatteet tai miun tapauksessani untuvapeitto, villaviltti ja pehmoinen Finlaysonin tyyny saadaan pieneen tilaan!

Ja voila! Koska kuvan tämän lähempää, varsinaista tehoa ei oikein osaa hahmottaa, mutta kyllä, meni huomattavasti pienempään tilaan. Peittopakkaus on melkein täysin litteä, tyynyyn jäi vähän vielä ilmaa sisälle. Merkki on Aino, pakkaukset ostin KodinYkkösestä. Peitoille käytössä on täkkityhjiöpussi (n. 10€), tyynyn tungin matkatyhjiöpussiin (n. 8€/2 kpl).

Kannattaa, jos satut omistamaan mieluisat, arvokkaat petivaatteet ja olet nirso.

Täällä on täysi meno ja meininki käynnissä nyt kun englantilaiset opiskelijat muuttavat sisään opiskelija-asuntolaan. Huutavat ja remuavat kuin järkensä menettäneet. Tulinkohan pakanneeksi korvatulppia?