Näytetään tekstit, joissa on tunniste turvallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turvallisuus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. helmikuuta 2011

Yöelämää

Olen kämppiseni pari viikkoa sitten olleiden syntymäpäivien jälkeen päätynyt temmatuksi mukaan täysin uuteen kaveripiiriin ja uusiin kujeisiin, mikä on maittanut miulle tosi hyvin. Toiveenanihan oli tänne lähtiessä, että tutustuisin ihmisiin ja että olisi kavereita lähellä - Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kun etäisyydet kasvavat yllättävän pitkiksi ja ystäviä on tullut nähtyä paljon harvemmin kuin olisi halunnut. Nyt kun tuttuja asuu saman asuntolan eri taloissa, on ollut huomattavasti mukavampaa. Ja näiden ihmisten kanssa on tullut tutustuttua Southamptonin yöelämäänkin.

Useimpia opiskelijabileitä ja yökerhoja mainostetaan Facebookissa ja monien paikkojen vieraslistallekin pääsee kyseisen median kautta. Pääsymaksut yökerhoihin tuntuu pyörivän n. £5 tietämillä - Kaos on poikkeus ilmaisella sisäänpääsyllä, mutta jonokin on sinne iltaisin melkoinen. Yhdessä yökerhossa on kolme kurssikaveriani töissä, joten sinne pääsen kai vastaisuudessa aina vieraslistan kautta sisälle, mikäli mielin.


Valitettavasti Southamptonin keskustan ihanat puistot ovat ihan oikeasti vaarallisia pimeän tullen. Viimeisen parin kuukauden aikana on ilmeisesti tapahtunut yksi ryöstö ja yksi raiskausyritys sen reitin varrella, jota pitkin kuljen asuntolalta yliopistolle. Mutta kuten jokainen enemmän yöelämässä viihtynyt tietää, kun vain ei juo liikaa ja kulkee kavereiden kanssa - tai yksin mennessään ottaa taksin kotiin - on ihan turvassa. Ja asuntolan vartijat toivottavat yöaikaan bileistä saapuvat asukkaat portilla tervetulleiksi.


(sisäänpääsy vieraslistalla ilmaiseksi, paljon teemabileitä)
(kaupungin isoimmat perjantaibileet, +1000 juhlijaa)
(halvimmat juomat, ahtain tanssilattia, paras meininki)

Ps. Englannissa ei missään tapauksessa saa jättää lasiaan vartioimatta hetkeksikään. Ihan oikeasti. Eikä kyllä Suomessakaan, mutta täällä tästä säännöstä kannattaa pitää ihan aina kiinni. Ja nenäliinoja kannattaa pakata käsilaukkuunsa mukaan - ei ole ensimmäinen kerta, kun vessasta on loppunut paperi kesken bileillan.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kyllä herra, voimme mainiosti!

Satuin törmäämään asuntolan vartijan kanssa asuntomme käytävässä, kello näyttää 11.43PM. Tämä oli miusta kauhean hauskaa, kun hän hirveän asiallisesti ja ystävästi kyseli, että onko meillä kaikki täällä hyvin ja mie vastasin, että joo, mikäs tässä, en vaan vaivaudu enää yrittämään nukkumaanmenemistä ennen kello kolmea, että saa sitten nukkua mekkaloivista asuntolalle palaajista välittämättä sen jälkeen. Onpa kyllä nyt turvallinen olo, harvemmin sitä komeanpuoleista uniformupukuista turvallisuushenkilökuntaa omassa kämpässä on pyörinyt! Ja sattui tulemaan tarkastamaan mein oltavat juuri sinä yönä, kun kiinalaiset eivät olleet jättäneet grilliä, uunia tai hellaa paahtamaan koko yöksi... !

Flunssaa jatkunut 21 päivää. Jeejee, voi jäädä ensi viikollakin liikunnallisemmat yhdistystoiminnat, eli tanssiminen ja kungfu sitten välistä. Turhauma!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Väkivalta


Ylläolevan tilaston mukaan Southampton on melkolailla vaarallisempi kaupunki elää, kuin keskiverto paikka jossain päin Englantia, mutta luultavasti kuitenkin huomattavasti turvallisempi kuin suuri pääkaupunki - tai vaikka Liverpool, josta monet täällä sanovat: "Siellä pitää pelätä puukotusta jatkuvasti". Ensimmäisen viikkomme aikana meille toistuvasti sanottiin kaikissa infoissa, että olkaa varovaisia, älkää kulkeko yksin, älkää kävelkö puistoissa pimeän jälkeen ja pitäkää huolta kaverista. Kuten missä tahansa paikassa, jossa on muita ihmisiä läsnä, voi täälläkin joutua kohtaamaan jotain kamalaa. Asuntolaamme lähellä olevan sillan lempinimi rape bridge kertoo omasta puolestaan karua tarinaa - onneksi enemmän meidän peloistamme, kuin todellisuudesta, sillä sillalla ei ole koskaan lempinimestä huolimatta raiskattu ketään. Ja siltakin on kätevästi kunnostuksen vuoksi suljettu joulukuuhun saakka.

Yksin liikkumisen välttäminen tuntuu paikallisille nuorille olevan hyvin luontevaa ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Omalla kurssillani on eräs nuori mies, joka tarvitsee yliopiston tarjoamaa avustajaa opiskellakseen. Hänen toinen silmänsä on ilmeisesti sokeutunut tai ainakin näkörajoitteinen ja hän käyttää välillä silmälappua. Tänään luennolla katseeni harhaili vähän väliä nuorukaisen takaraivossa olevaan leveään hiuksettomaan arpeen. Käsitykseni mukaan hän meni väliin johonkin tappeluun häviäjää puolustaakseen ja joutui itse vakavasti pahoinpidellyksi. Avustajan kanssa opiskelu yliopistossa on mahdollista.

Olen siis ottanut varoitukset vakavasti ja jätin eräänä iltana lähtemättä ulos, sillä en halunnut lähteä kävelemään yksin kohti keskustaa. Hyvin valaistulla lähikaduilla olen käynyt iltaisin muutaman kerran kävelyllä, mutta silloinkin tarkkaillut jatkuvasti ympäristöäni tavalla, johon en suomalaiseen nukkumalähiöön tuudittautuneena ole pienimmissäkään määrin tottunut.

Harkitessani siis yliopiston tarjoamia liikuntalajeja itsepuolustus nousi yllättäen aika korkealle kiinnostavien harrastusten listassa. Kävin tänään ensimmäisellä tunnilla Wing Chun Kung Fussa, jota yliopistolla treenataan kahdesti viikossa. Harjoituksissa eräs pidempään treenannut tyttö sanoi: "Kun pojat meinaaavat olla herrasmiehiä ja alkavat pehmoilemaan liikaa treenatessa, sanon heille, että valitettavasti kaikki miehet eivät ole yhtä mukavia kuin he, joten antakaa nyt kunnolla vastusta." Onnistuin ensimmäisen tuntini aikana tekemään yhden niin tyylipuhtaan iskun, että se meni läpi opettajamme puolustuksesta ja osuin häntä suoraan leukaan - hän vain kehui, miten hieno isku se oli kun minä olin aivan järkyttynyt, että olin juuri lyönyt jotakuta. En edes kuvittele, että kamppailulajin aloittaminen tarkoittaisi sitä, että vastaisuudessa uskallan heittää varovaisuuden romukoppaan, mutta toivon, että kamppailulajin harrastaminen toisi sen verran turvallisuuden tunnetta, etten pelkäisi kävellä iltaisin hyvinvalaistuilla kaduilla. Ja tietysti ihan puhtaan fyysinen ulottuvuus - liikunta tuo mielihyvää. Treeneistä ei onneksi tarvitse kävellä yksin illalla takaisin - opiskelija-asuntolaelämisen hyviä puolia, yhteinen kotimatka erään toisen harrastajan kanssa.