Näytetään tekstit, joissa on tunniste shoppailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste shoppailu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Radiohiljaisuus päättyy

Viime viikot on olleet tosi tapahtumantäyteisiä ja oli ihan tietoinen ratkaisu jättää blogin päivitys taka-alalle. Nyt kun täällä on hiljainen, puolipilvinen sunnuntaiaamu eikä ole kiire minnekään, voi rauhassa istua tässä tietokoneensa ääressä ja miettiä, mitä kaikkea viime viikkoina onkaan ehtinyt tapahtumaan.

Aloitetaan vaikka sillä, että "rottaongelma" paljastui (Luojan kiitos!) vääräksi hälytykseksi. Vieläkin toisinaan kuuluu sitä narinaa ja rapinaa kylminä päivinä... kun patterit lämmittävät. Ääni tosiaan johtuikin siitä, kun kylmillään olleen huoneen seinät lähtivät patterinputkien ympärillä lämpenemään. Ihan uskomatonta! Huolissani ehdin kyllä katsastamaan muutamankin uuden asuinpaikan, mutta oikein hyvillä mielin päätin sitten tänne jäädä. Olen kuitenkin ehtinyt jo asettumaan huoneeseeni ja muuttaminen on aina stressaavaa. Ja erityisesti kun "kaukainen" sijainti sai lyheni uuden menopelin myötä, ei täältä lähemmäs yliopistoa pääseminen tuntunut enää välttämättömältä.

Ostin nimittäin polkupyörän.


Kyseessä on edukkain yksilö(n. £120), jonka Ebaysta uutena sai, toimituksessa kului neljä päivää. Fillari tuntui ihan ehdottomalta kun iltaisin kulki täällä yksin. Niinä viikkoina jotka olen ehtinyt Southamptonissa olemaan, on täällä tapahtunut neljä tai viisi raiskausta. Pari kertaa kun on yöllä pitänyt tulla kotiin tai täältä lähteä ovat miespuoliset kaverini tulleet saattamaan. Jaksan kyllä aina hämmentyä siitä, miten hyvätapaisia brittinuorukaiset osaavatkaan olla tuollaisissa asioissa. Ja ei tuo menopeli vain yökäyttöön ole joutunut - onhan kauniina syyspäivinä ollut ihanaa vain viilettää pitkin kaupunginkatuja! Niin hullunkurista kuin se onkin, kurssikaverini eivät ole omistaneet vuosiin - eräs koskaan - omaa polkupyörää. Ne ovat kaikki ihan innoissaan vaaleanlilasta menopelistäni.

Muutoin elämä on täyttynyt uudesta yhdistyksestä, Freshersin ajan ylioppilaskunnan baarissa työskentelystä, yliopiston alkamisesta, huoneen pienestä sisustuksesta ja mieleennyrjäyttämisestä takaisin opiskelen elokuvakäsikirjoittamista, tästä tulee minulle ammatti asentoon. Ja viulunsoitosta! Mutta niistä enemmän myöhemmissä päivityksissä, ettei tämä veny kilometrimerkinnäksi. Kaiken kaikkiaan haluan vain sanoa, että oli varmasti oikea ratkaisu palata takaisin Englantiin. Täällä on vielä niin paljon kaikkea koettavaa ennen kuin olen valmis heittämään pyyhkeen kehään.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Paperikassiuniformu


Uskaltaisin väittää, että missä tahansa isossa brittikaupungissa yleisin kauppakassi, jota katuja tallustavien asiakkaiden käsivarsilla näkyy on irlantilaisen vaateketju Primarkin kierrätettävä paperikassi. Siihen se Primarkin ympäristöystävällisyys sitten jääkin, ainakin mitä liikkeen maineesta muistan. Toisella Lontoon reissullani inhottavin paikka jonne eksyin oli Primarkin Oxford Streetin myymälä tavallisena iltapäivänä, joka sai silloisen siippani sanojen mukaan Stokkan Hullut Päivät tuntumaan yksinäisyyden ylistyksellä autiomaassa.

Lopulta kuitenkin eksyin itsekin kyseiseen puljuun ensin Southamptonin keskustan kirpputorit sopivien collegehousujen toivossa koluttuani. Primarkista tarttui siis mukaan sukkia, pikkuhousuja, collegepöksyt liikuntaan ja lokoiluun, pyjamahousut ja trikootoppi collegepöksyjen pariksi, hintaa tälle kaikelle kertyi naurettavat £24. Toivon etten oppisi Primarkissa asioimista tavaksi, sillä arvostan laatua ja ympäristöystävällisyyttä ja useimmat Primarkin tuotteet tuntuvat olevan hyvin kaukana tuosta käsitteestä. (Silti jotenkin tiedän, että huonosti tässä tulee käymään... Mutta shoppausmaniaan en saa sortua!) Mitäpä voi odottaa puljulta, jonka rinnalla rakkaan ruotsalaisen Henkkamaukan vaatteet ovat kalliita merkkivaatteita? (Edellinen väite perustuu suoraan Skotlannissa opiskelevan lukiotuttuni kokemuksiin. Pitävät häntä dandyna ja elitistinä, kun vaatteet eivät ole Primarkista.)