Oranssia puheaikaa

Kylläpä puhelinliittymän hankkiminen vieraassa maassa voi olla kettumaista. Olisihan se pitänyt arvata, että se ei täällä Englannissakaan helpolla onnistu.

Menin puhelimia myyvään liikkeeseen ja kysyin, voiko heillä avata Orangen liittymän. Kyllä voi. Istuin alas, kerroin haluavani liittymän, jossa kuukausimaksulla saan internetin kännykkääni. Sekoilun jälkeen myyjä sai liittymän avattua ja homman piti olla selvä.

Viikon kuluttua 10£ (jonka verran liittymän tuli kuukaudessa maksaa) oli kulunut. No, olin soittanut muutaman kerran Suomeen, ehkä se meni siihen. Latasin toiset 10£. Kas kummaa, nekin kului. Paljastui, että herra myyjä ei ollutkaan myynyt miulle sitä mitä sovittiin, vaan ihan vaan tavallisen prepaid-liittymän. Jeejee.

Pitäisi siis mennä nyt Orangen myymälään vinkumaan, että antakaa miulle oikea liittymä, prkl. Tosin ymmärtääkseni mitään ei varmaankaan anneta, kun ei ole paikallista pankkitiliä. Yritin sellaisen avaamista ensimmäisellä viikolla, mutta eivät luottaneet vuokrasopimukseen, yliopiston hyväksymiskirjeeseen ja passiini, vaan piti saada vielä epävirallinen todistus leimalla, jossa joku sanoo miun asuvan siellä, missä vuokrasopimus niin väittää.

Ai että minä sitten tykkään tästä maasta. Not.