Käytännöllisyys nostaa päätään

Miusta oli hauskaa huomata, miten käytännöllinen miusta on tullut nyt tässä muuton yhteydessä. Muut tytöt, jotka ovat muuttaneet asuntolaan asumaan ovat heti alkuun innostuneet käyttämään rahojaan sisustamiseen, kun miulle sellainen ei ehtinyt tulemaan vielä mieleenkään.

Haluaisin

• lämmittimen, joka tasaisi huoneen lämpötilavaihtelut
• lisää välttämättömiä ruuanlaittovälineitä (kuorimaveitsi, juustohöylä, purkinavaaja)
• lisää henkareita

Sisustushienoudet saavat vielä odottaa. On miullakin jotain mielessä, mutta käytännöllisyys on nyt ensisijainen prioriteettini.

Mutta olihan se ihan hauskaa nähdä, miten hienoilla tai hupsuilla ratkaisuilla olivat muut ulkkarit tehneet asuntolahuoneistaan viihtyisämpiä. Heillä tosin on epäreilu etu nimeltä en suite-huone. Tuota huoneen nurkassa olevaa vessalavuaaria ei saa feikattua viihtyisäksi varmaan millään.

Pukeutumisenkin suhteen on vähän samanlainen linja - kiinnitän paljon vähemmän huomiota siihen, miten pukeudun, koska jotenkin tiedostan, ettei se kuitenkaan ole loppupeleissä ihmisille tärkeää, onko miulla vaalea vai tumma paita päällä. Ehkä turhamaisuuteni palaa päivien edetessä, tällä hetkellä en jaksa moisista murehtia.

Huomenna alkaa Freshers' Week, eli pääsen vihdoin tapaamaan muut samalla kurssilla opiskelevat. Odotan innolla <3

Ps. Paikallisen arvioinnin mukaan olen suurimmalla todennäköisyydellä kotoisin Norjasta, kovana kakkosena tulee Yhdysvallat. Voivoi, piskuisesta Suomesta tullaan.

Info!

Suosikkipalojani infotilaisuuksista.

% Grades
Ai miten niin olisi järkevää ilmoittaa arvosanat A-E tai 4-10 tai edes 1-5 järjestelmällä? No me olemme brittejä, teemme sen toisin! Arvosanat annetaan prosenttiyksikköinä, ei edes 0-100%, vaan 34-75% tms. Teet siis huippuesseen ja saat arvosanaksi 72%. Ei, heillä ei ollut vastausta, miksi tämä tehdään näin.

Deadline
Oletko tottunut pistämään sähköpostia ja anelemaan päivän tai pari lisää aikaa? Et saa. Täällä deadline on ehdoton. 5 minuuttia myöhässä on myöhässä, sillä selvä. Lisäaikaa tehtäville ei saa. Ihan hyväkin, onhan se ollut epäreilua, kun toiset palauttaa ajoissa ja toiset viikon tai kaksi tai enemmänkin myöhässä. Taidan opetella palauttamaan vastedes kaikki tehtäväni viimeistään edeltävänä päivänä.

Monitoring
Eikös Big Brother ollut brittiläinen ohjelmaformaatti? Isoveli valvoo SSU:ssakin. Opiskelijoilla on elektroninen opiskelijakortti, jolla pääsee käyttämään yliopiston palveluja (esim. kirjastoa, tulostusta, ruokalaa), mutta tämän lisäksi kortilla kirjataan osallistuminen kaikille oppitunneille. Luokkien sisäänkäyntien vieressä on lukulaite, sisääntullessa kortti vedetään laitteesta läpi ja luennoitsijan näytölle pomppaa nimesi ja pieni valokuva kasvoistasi. 200hengen luennolta ei voikaan olla enää pois, kun ei huvita... 90% ajasta opetukseen täytyy osallistua. Pysyypähän osallistumismotivaatio pakotteiden jälkeen korkealla.

Hypnotherapy
Vaivaako koestressi? Opiskelijapalvelumme tarjoavat hypnotisointia koestressiin, esiintymispaineisiin, ahdistukseen ja ilmeisesti moneen muuhunkin opiskeluun liittyvään asiaan. Ovat kuulemma saaneet hyviä tuloksia. Pitäisiköhän kokeilla?

Chaplaincy
Termi oli ihan uppo-outo ja kun sisään asteli mies oranssissa neulessa ja valkoisessa papinkauluksessa, oli olo aika hämmästynyt. Briteissä jokaisella yliopistolla on oma chaplain, eli siis pappi paikallisesta seurakunnasta, joka huolehtii opiskelijoiden hengellisestä hyvinvoinnista. Keski-ikäisellä papilla oli hyvä linja, ei yhtään tyrkky tai pakottava. Muita uskontoja kunnioitetaan ja eri uskonnot tekevät Southamptonissa hänen sanojensa mukaan tiiviisti yhteistyötä. Yliopistolla on myös oma Faith Room, jonne voi mennä hiljentymään ja rukoilemaan mieliessään (luultavasti yliopiston muslimiopiskelijoita ajateltu, tai mistä mie tiedän). Ja jos ei kiinnosta, ei tarvitse sen lyhyen infojutun jälkeen uskonnon suuntaan olla missään yhteydessä.

International Induction Programme 2010

Meillä on ollut tosi paljon erilaisia infotilaisuuksia. Jotkut pihisee, että yhyy, on tylsää kuunnella, mutta miulle kelpaa kaikki info, mikä tekee tänne kotiutumisesta helpompaa.

Wednesday 15th September

• Induction Talk
• ID/Document Checking (passi ja todistukset siis)
• Introduction (Exhange Students Only!)
• Campus Tours
  
• International Guides visiting Halls
• Welcome BBQ

Thursday 16th September

• City Tours
• Health Talk and Registration (terveydenhuolto on yli 6kk maassa oleskeleville EU-kansalaisille ilmaista - paitsi hammashuolto)
• Late night shopping

Friday 17th September

• Information Sessions
• Language test
• International Guides will visit Halls
• International Food/Disco Evening

Infojutuissa olen käynyt, iltajutuissa en. Ekana iltana oli väsy ja meni myöhään etsiessä kunnollista ruokakauppaa (jota en löytänyt sinä iltana), shoppailut hoidettiin pienemmällä porukalla samaan aikaan ja eilen oli tarkoitus mennä, mutta ruuanlaitto venyi, lähtö venyi ja lopulta oli niin myöhä, etten yksin halunnut lähteä kävelemään kaupungille (kyllä, meitä on peloteltu todella paljon yksinliikkumisesta). Bileitä tulee, bileitä menee, yhdet on esim. tänään.

Britit ovat muuttaneet eilisestä alkaen asuntolaan ja sen on kyllä huomannut mölytasossa. Pikkuhiljaa lähtemässä käyntiin kunnollinen arki.

Esittelemättä jäänyt keksintö

Kuulkaas kuulkaas. Unohdin esitellä erään erinomaisen keksinnön teille. Nimittäin tyhjiöpussit. Tyhjiöpussit ovat olleet miulle täällä olon mukavuuden peruskivi aina siihen asti, kunnes käyn ostamassa/tilaan Amazonista sähkölämmittimen.

Tyhjiöpussin idea on yksinkertainen. Otetaan muovipussi, joka saadaan tiiviiksi, pakataan pehmoiset ja fluffyt jutut sisälle ja ilmetään imurilla ilmat pihalle. Näin tilaavievä pullea juttu, kuten vaatteet tai miun tapauksessani untuvapeitto, villaviltti ja pehmoinen Finlaysonin tyyny saadaan pieneen tilaan!

Ja voila! Koska kuvan tämän lähempää, varsinaista tehoa ei oikein osaa hahmottaa, mutta kyllä, meni huomattavasti pienempään tilaan. Peittopakkaus on melkein täysin litteä, tyynyyn jäi vähän vielä ilmaa sisälle. Merkki on Aino, pakkaukset ostin KodinYkkösestä. Peitoille käytössä on täkkityhjiöpussi (n. 10€), tyynyn tungin matkatyhjiöpussiin (n. 8€/2 kpl).

Kannattaa, jos satut omistamaan mieluisat, arvokkaat petivaatteet ja olet nirso.

Täällä on täysi meno ja meininki käynnissä nyt kun englantilaiset opiskelijat muuttavat sisään opiskelija-asuntolaan. Huutavat ja remuavat kuin järkensä menettäneet. Tulinkohan pakanneeksi korvatulppia?

Hei hei mita kuuluu nyt, kun huomaat olevasi kaukana poissa?

Valitettavasti tahan postaukseen en voi kayttaa aakkosia, silla kirjoitan tata koulun kirjaston it-alueelta.

Noin. Ensijarkytys koettu, eika viela taysin voitettu. International weekin aikana on tehtavaa, juttuja joihin osallistua ja niin edelleen, mutta kuitenkin valtavia maaria vapaa-aikaa. Vapaa-aika on se, jota talla hetkella vahiten kaipaan. Mita pikemmin paasen aloittamaan kurssin ja kokemaan, kohtaavatko odotukseni opetuksesta todellisuuden, sen tyytyvaisempi olen.

Vastaan on tullut paikoin todella hauskoja juttuja. Meille pidetyt esitelmat ja tervetulopuheet ovat olleet todella hyvia ja tehokkaita opastuksia kohti Southampton Solent Universityyn (SSU) kotiutumista. Suomalaisten ja skandinaavivaihtareiden maara on melkoinen, joten halutessaan paasee pakenemaan henkisesti tuttuun seuraan. Olen kuitenkin tyytyvainen, etta kasikirjoittamisen koulutusohjelma lienee paasaantoisesti brittiopiskelijoiden kansoittama, silla onhan se nyt vahan hassua tulla opiskelemaan Englantiin ja paatya tekemisiin kaikkien muiden paitsi englantilaisten kanssa...

Loppukaneettina heitan, etta olipa ihanaa loytaa Ikeasta ruisnakkileipaa myynnista! Vaaleanleivan kiintioni oli taynna jo kauan ennen tanne lahtemista, joten olin valtavan innoissani, etta pullamosson sijaan voi syoda jotain melkein normaaliksi luokiteltavaa leipaa.

Englannin lohduttomampi puoli

Ensikertaa Britanniaan saapuvalle lentokentällä odottavat Student Guidet ovat varmastikin hengenpelastajia. Onhan se turvallisempaa, kun joku huolehtii, että löydät isossa ja hämmentävässä kompleksissa tiesi eteenpäin.

Miulle alkoi bussimatkan aikana valkenemaan, mihin olen pörröisen pääni mennyt taas laittamaan ja täytyy myöntää, hymyni hyytyi melkein sitä mukaa kun määränpää lähestyi. Perillä Southamptonissa oli harmaa ja sateinen ilta ja mie hyvin iloinen kahdesta asiasta: lämpimästä ulkoilutakistani ja ensimmäisestä tutusta ja turvallisesta asiasta parkkialueen takana häämöttämässä. Tuhahdin, että hyvä on minunkin asenteeni.

Mutta totta se on, Suomi on rikas maa Britteihin verrattuna. Tämä on paikallinen käsitys ylikulkusillasta. Eksoottinen, taiteellinen... jollain tapaa myös kolkko.

Autioitunut ostoskeskus hyvin lähellä asuntolaani.

Ja edelleen miuta jaksaa hämmentää teiden huono kunto ja yleinen...

.... miten sen sanoisi kauniisti, vai muutinko tänne vain väärällä jalalla (kyllä.)? Köyhyys. Rikkonaisuus.

Totuushan on, että miuta on vaivannut jo tänään valtava koti-ikävä. Sinällään hullua, mutta ihan ymmärrettävää. Kotona osaan selvittää, missä on lähin kunnollista ruokaa eikä eineitä myyvä ruokakauppa. Kotona ympärilläni on miulle tuttuja ja turvallisia asioita. Kotona en pelkää, että saatan ymmärtää väärin tai tulla huijatuksi. Kotona tunnen kulttuurin ja ihmiset.

Onkin jännittävää, miten vastoin kaikkia oletuksiani olen kokenut näin suuren kulttuurishokin. Uskoin tietäväni mihin olen ryhtymässä, mutta täällä se on lyönyt minuun täysin uudella voimalla. Ymmärrys siitä, miten hemmoteltu pohjois-eurooppalainen kakara oikeastaan olen (kaikesta matkustelusta ja täällä käydystä vaihto-opiskelusta huolimatta) ja miten pienessä Pohjolassa elämä tuntuu niin turvalliselta verrattuna tänne.

Toisaalta hyvä, että koti-ikävä ja muuttoshokki iski heti alkuunsa. Eipähän enää voi kuin lähteä tunnelma ylöspäin. On kuitenkin ilmiselvää, että odotukseni koulutusohjelmani tarjonnan suhteen on todella kova nyt kun minulle valkeni, miten vieraaksi ja ulkopuoliseksi koen itseni täällä. Kuten jossain vaiheessa ajattelin, Harry Potter-aikakauteni on jo päättynyt ja näen Englannin karumman ja pelottavamman puolen hauskojen vanhojen talojen sijaan. Minulle valkenee, että tämä ei ole lyhyt lomareissu, vaan kolme tulevaa vuotta..

... ja tarkoituksena oli olla vielä enemmän, enkä tänään ole ihan varma onko minusta siihen.

Melkein viihdyttävintä on asuntolani huoneessa liiketunnistimella toimiva lämmitys. Ja ei, työpöydän ääressä istumista ei tunnisteta liikkumiseksi. Saati sängyssä nukkumista. Mutta asuntolasta tarkemmin myöhemmin, nyt haluan sanoa vain:

Saanko esitellä neiti Koti-ikävän,

joka uskoo suomalaisen tytön selviävän kaikesta jääräpäisyydellä.

Tai ainakin toivoo niin.

Päivä #1

Yliopistoon kirjautuminen hoidettu, kansainvälisten opiskelijoiden tervetulopuhe kuunneltu, kampuskierroksella käyty ainakin vähäsen, keskustassa eksytty ja opittu liikkumaan asuntolan ja yliopiston väliä, asuntolan internetin merkittävät rajoitteet (ei Skypeä, Messengeriä tai mitään muutakaan suoraa kommunikaatiomuotoa) sisäistetty, puhelinliittymä hankittu.

Kunnollista ruokakauppaa en onnistunut tänään iltapäivästä enää löytämään, mutta huomenna otan sen asiakseni. Samaten pankkitilin hankkimisen, Ikeassa asioinnin (ei edes mietitä vielä sisustamista, haluan ihan vaan ruuanlaittovälineitä ja sieltä ne saa edullisimmin), terveydenhuoltoon rekisteröitymisen ja kaupunkikierrokselle osallistumisen.

Tänään päällimmäinen tunne on ollut, että mihin ihmeeseen sitä on tullut päänsä tungettua. Turvallinen Suomi on takana ja ympärillä karu Englanti.

Tosi paljon juttuja, joista pitää ajatuksen kanssa kirjoittaa. Muutama hauska, useampi vakavamman aiheinen. Ja kuvapäivityksiä tietysti. Ehkä huomenna riittää energiaa ajatteluun.

Perillä!

Saatoin ensimmäistä kertaa elämässäni samaistua lentopelkoisen tunnelmiin, kun eilen iltapäivällä Heathrown yllä oli vähemmän yllättäen ruuhkaa ja jouduimme kiertelemään laskeutumiskuvioissa puolisen tuntia. Kun ikkunasta näki neljä muuta lentokonetta alkoi vähän jännitys kutittelemaan vatsanpohjaa.. Etäisyydet hämärtyvät, kun tilaa ympärillä tuntuu olevan rajattomasti ja isot lentokoneet paljon lähempänä kuin arvaakaan.

Heathrowlla vastassa kolmosterminaalissa oli valtava määrä eri yliopistojen oppaita ja ehdin jo vähän synkistelemään, että oman yliopistoni oppaat olisivat vastassa toisessa terminaalissa, mutta muistin väärin. Punapaitaiset Student Guide-oppaat heiluivat Southampton Solent University-tunnuksiensa kanssa vastassa ja opastivat lentokentällä pitkiä kolkkoja käytäviä pitkin bussiasemalle. Samalla lennolla oli tullut toinenkin suomalainen (hän tosin on vaihto-oppilaana), joten ei yksin tarvinnut jäädä asemalle odottelemaan oppaiden lähtiessä takaisin odottelemaan saapuvia uusia opiskelijoita.

Pääsimme tänne Southamptoniin useita tunteja myöhemmin, kuin olin kuvitellut. Odotimme ensin bussia puolitoista tuntia, sitten bussimatka kesti tunnin pidempään, kuin meille annetuissa ohjemateriaaleissa oli kerrottu ja Southamptonin sateisella ja suljetulla bussiasemalla seisoskelimme pitkän tovin odotellen...

... ja odotellen....

.... ja odotellen vähän lisää.

Meillä piti siis olla yliopiston tarjoama tilataksi kuljettamassa meidät opiskelija-asuntoloihin, mutta bussimatkan venyminen johti siihen, että kuljettaja oli siirtynyt jo vapaalle. Itä-eurooppalainen tyttö oli kuitenkin niin väsynyt, että päätti maksaa (edullisen) taksin omalle asuntolalleen ja hänen kyydissään pääsin vähän lähemmäksi omaa asuntolaani. Bussiasemalla meitä vastassa ollut Student Guide saattoi miut hirveässä kaatosateessa tänne asuntolalle ja oli kovin tyytyväinen hyvään asenteeseeni. Oli pakko heittää asenne ironian puolelle, sillä minulle iski tosi vahvana todellisuutena eteen se, miten erilainen Englanti vauraasta Suomesta onkaan. (Mutta siitä tarkemmin sitten, kun olen elänyt tämän ensimmäisen kokonaisen päivän uudessa kotikaupungissani. Valokuvia seuraa perästä.)

Kun vihdoin illansuussa sain itseni, viuluni ja kaksi matkalaukkuani perille tunkkaiseen opiskelija-asuntolahuoneeseeni, olin hyvin onnellinen että matkalaukusta löytyi pörröistä päällepantavaa, ihanat lakanat ja äidiltäni kauan sitten saatu lämmin untuvapeitto.

Nyt.

Viimeisen viikon ajan kaikki ovat kyselleet, että joko alkaa jännittämään. Olen vastannut, että ei, varmaan tajuan lähteväni vasta sitte, kun lentokone on jo ilmassa. Tuossa yöllä kuitenkin, kun kaikki oli vihdoin pakattu ja laitettu järjestykseen tuli se hetki, kun tajusi mihin on ryhtymässä. Tuli muutama lähdönkyynel itkeä tuherrettua leipää syödessä sängyssä. Luulen siinä hetkessä käsittäneeni, että koti jää tällä kertaa ihan oikeasti taakse, eikä kolme vuotta lukukausien välissä olevista lomista huolimatta ole mikään lyhyt lomamatka. Ihan hyvä, että se iski nyt, niin sai nukkua vielä yhden yön omassa pehmoisessa sängyssä rauhassa isolta maailmalta.

Lentokentälle lähtöön vajaa parituntia, iltapäivällä olen jo Englannissa.

Se on hei hei sitten, palataan blogiin saarivaltiosta!

Ja ettei nyt ihan suruiluksi menisi lähdön hetki, pitää muistaa, että maailma on iso ja joskus siellä sattuu hyviäkin asioita sellaisille, joilla on koti-ikävä.

Lainauksia suosituskirjeestä

"I have worked with Jenni for the last four months and have found her to be an intelligent and challenging student... She is a responsible, punctual and hardworking student whose passive skills in English are perhaps better than her active ones, but I am confident that after a short period of time her determination to succeed will allow her to become highly proficient once she is immersed in the language area... Jenni’s presentations have always been informative, well-structured and easy to understand.... I feel certain that any tutor would appreciate such a disciplined, yet free-thinking mind."

Oli ilo löytää tämä suosituskirje kun matkaläppäriäni siivottiin muuttokuntoon. En vieläkään tajua, mihin tuon suosituskirjeen saamiseksi tekemäni ponnistelut ovat nyt vihdoin johtamassa. Huomenna tähän samaan aikaan olen jo vieraassa maassa, tuntemattomassa kaupungissa, huoneessa joka on minun vain ensi kesään saakka. En todellakaan ymmärrä sitä. Enkä myöskään sitä, miten olen taas saattanut jättää pakkaamisen näin viime tinkaan. Niin miulle tyypillistä.

Tuon suosituskirjeen kehuvien sanojen täyttämiseksi tulee tehdä paljon töitä.

Ja internetin aikakautena matkaantoivotus isoveljeltä tuli Facebookin kautta.

- Hyvää matkaa tuulenpesä.