100:s kirjoitelma ja vuoden loppu!

Noniin! Kävin huhtikuun viettämässä pääsiäislomaa Suomessa ja palasin nyt viikko sitten takaisin tänne Englantiin viimeisiä luentoja ja tehtävien palautuksia varten. Sää oli uskomattoman kaunis Suomessakin, mutta kun täällä seuraavana aamuna avasi silmänsä ja käveli puutarhaan ihmettelemään auringonpaistetta ei ymmärrys vain millään riittänyt, miten huhtikuussa saattoi tuntua jo niin kesältä! Kaikki kukat ovat puhjenneet kukkaan ja puut saaneet vihreät lehtensä kolmen viikon poissaoloni aikana. Hengitin vain syvään ja huumannuin. Mitenkään muuten sitä tunnetta on vaikea kuvailla.

Luentoja on enää jäljellä vain tämä viikko ja tänäänkin yliopisto on suljettu bank holidayn takia. Britit ovat niin joviaaleja, että kun juhlapäivä (tässä tapauksessa toukokuun ensimmäinen, mistä lie syystä sitä täällä juhlistavat...) osuu viikonlopulle, annetaan se vapaapäivä sitten seuraavana arkipäivänä. Joten tässä on nyt sitten nelipäiväisen viikonlopun viimeinen päivä menossa, perjantainakin kun oli vapaapäivä kuninkaallisten häiden takia. Yllättävää kyllä, Primark tai muut vaatekaupat eivät antaneet vapaapäivän haitata aukioloaan...

Southampton Solentissa opiskelee yllättävän paljon suomalaisia Erasmusvaihtareita, jotka pistivät vappupäivänä Suomalaisen Vappupiknikin pystyyn yliopistomme lähellä sijaitsevaan puistoon. Oli ihan mielettömän kivaa saada olla niin suomalainen kuin mieli teki! Juotiin skumppaa, syötiin mansikoita, kuunneltiin radiota, puhalleltiin serpentiiniä ja ilmapalloja, höpötettiin muunmaalaisten ihmisten kanssa suomalaisista vappuperinteistä ja olipa eräällä pojalla ihan supisuomalainen Kurkokin juhlapäivää varten varattuna. Itse toin ylioppilaslakin tänne Englantiin edustamaan - pitäähän sitä nyt käyttää silloin kerran vuodessa, kun annetaan! Ja muutenkin tuntui hyvältä näyttää, että Suomi ja sen perinteet ovat edelleen todella rakkaita. Keväällä meinasi nimittäin tulla pyydeltyä vähän liiankin kanssa anteeksi sitä, että on muualta kotoisin.

Keskiviikkona meillä on vieraileva luennoitsija BBC:n draamatuotantojen käsikirjoitusosastolta. Edellinen luennoitsija samasta paikasta oli aivan huippuhyvä, joten odotan tätä tosi mielenkiinnolla. Sitten ei olekaan enää kuin yksi kohtaustyöpajasessio torstaina ja perjantaina esseiden palautus ja ensimmäinen vuoteni täällä yliopistossa on ohitse. Niin se aika vierii.

Toivottavasti tästä blogista on ollut apua ja iloa teille lukijoille ja erityisesti niille, jotka harkitsevat opintojen suorittamista täällä Englannissa. Haluan huomauttaa, että monia merkintöjäni on varmasti sävyttänyt kalvanut koti-ikävä ja hienoinen pettymys siitä, että todellisuus ei ainakaan täällä ole ollut ihan yhtä suloista kuin romanttiset mielikuvat vanhoista Englannin opinahjoista. Tästä kohtaa katsottuna olen kuitenkin tosi iloinen, että jaksoin tänne lähteä ja mikäli yliopisto, johon hakemista harkitsee, on saanut hyvät "paperit" vanhoilta opiskelijoiltaan ja brittilehdistön tiukoissa arvosteluissa, suosittelen tätä muillekin lämpimästi!

Mutta oi sinä suomalainen yliopisto-opiskelija! Ole sinä onnellinen, sillä sinua hellitään valinnanvapaudella, laajalla opetustarjonnalla, mahdollisuudella sivuaineopintoihin, opiskelijahintaisella ruualla, hauskoilla ylioppilaskuntien perinteillä ja ennen kaikkea - mahdollisuudella opiskella sinulle luonnollisella kielellä. Monta hyvää syytä jäädä suorittamaan opintonsa Suomeen, sillä ainakin minä olen oppinut arvostamaan sitä kovaa työmäärää, mitä suomalaisissa yliopistoissa opiskelijoilta vaaditaan.

Mutta toki jos täällä on Juuri Se Sinulle Oikea linja, kannattaa tietysti tulla! Parempi lähteä ja ottaa viinajuna (tuttuni lanseeraama käsite väheksyvän maitojunan sijaan) takaisin kotiin kuin katua, ettei tullut nuorena lähdettyä. Paitsi että ne yliopistomaksut ovat tosiaankin pomppaamassa ihan taivaisiin vuonna 2012...

Hyvää kevättä tai kesää, mikä säähän nyt parhaiten sopii!

Onko matkustaminen enää halpaa?

Tätä Iltalehden artikkelin yhteydessä julkaistua lelukonetta kummempaa Easyjettiä ei tule enää Suomen maalla näkymään - tai ainakaan lentämässä minun tarvitsemaani Helsinki-Lontoo-väliä. Easyjet lopettaa Helsinki-Vantaalta Lontoon Gatwickiin menevät lennot tulevana kesäkuuna 2011. Ei enää siis edullisia lentoja yliopiston lomia varten...

Sanalla sanoen uutisen todeksi toteaminen oli miusta aika musertavaa. Opiskelijana arvostan suunnattomasti mahdollisuutta tulla käymään kotona järkevään hintaan silloin kun pidempiä lomia yliopistosta tarjotaan - eli jouluna ja pääsiäisenä. Ja tietty elättelin toivetta, että ehkä ensi vuonna joku tulisi käymään luonani kylässäkin siellä päin. Olen yksinkertaiseen palveluun ollut erittäin tyytyväinen - mitäpä sitä kummempia tuollaisella reitillä kaipaa, kun on eväät pakannut itselleen mukaan. Eikä se ylimääräinen matkalaukkukaan kamalan kallis ole ollut, £10 suunta!

Karmeinta kuitenkin oli ajatella, että paitsi lentolippujen hinnat tulisivat nousemaan, tulisi myös matkustaminen lentokentältä Southamptoniin tuplaantumaan, ellei jopa triplaantumaan ja että joutuisin vastaisuudessa Gatwickin yksinkertaisen ja miellyttävän siistin lentokentän sijaan juoksentelemaan taas Heathrowin massiivisissa sokkeloissa. Ei kiitos! Pidän Gatwickista. Sen terminaalit ovat mielestäni sopivan pieniä. Tulee suuren maailman meininki, muttei joudu hukkaan. Ja Gatwickin lentokentältä menee parhaimmillaan suora junayhteys Southamptoniin ihanien maalaismaisemien ja pikkukaupunkien halki - ja hintaa lentokentältä sinne siirtyminen maksaa aikuiselle parhaimmillaan vain £10 puntaa, eli kolme kertaa vähemmän, kuin Heathrowista.

Riemuni olikin siis melkoinen kun ymmärsin, että eivät ne Helsinki-Gatwickin välin halvalennot olleetkaan täysin kadonneet!



Kauan eläköön pohjoismainen yhteistyö! Norjalainen halpalentoyhtiö Norwegian Airlines on aggressiivisesti ottanut itselleen tilaa Skandinavian ja Suomen ja ellei vähän koko muunkin Euroopan halpalentoliikenteessä. Edulliset lennot Englannin ja Suomen välillä jatkuvat edelleen - ja mikä ihaninta, saan pitää kiinni mielitietystäni, Gatwickin lentokentästä!

Kenties joku sitten vielä saattaisikin tulla ensi vuonna minua käymään moikkaamassa siellä Englannissa! Ja saanpahan haaveilla siitä, että ehkä tulevaisuudessakin voi tulla nenäänsä täällä ihanassa kylmemmässä koti-Suomessakin näyttämään.

Jos olet matkalla Lontooseen, Brightoniin tai Southamptoniin (tai niille nurkille) voin erittäin lämpimästi suositella Gatwickiin lentämistä Heathrown sijaan. Vaikka Heathrow sijaitsee Lontoon metroverkon saavutettavissa, ei Gatwickista kestä (tavallisellakaan junalla!) juuri kauempaa päästä Lontooon keskustaan. Junalipun hinnasta en kauheasti osaa sanoa, mutta ei se kovin paljoa kalliimpi voi olla, kuin ökyhintainen metroverkkokaan! Junissa on myös vähän miellyttävämpää kulkea isojen matkalaukkujen kanssa, kuin Lontoon ahtaassa metrossa ja hirveät määrät portaita sisältävissä metrokäytävissä...

... Norwegian ON halpalentoyhtiö, mutta ainakin Helsinki-Tukholma-välin se lensi ihan mallikkaasti, eikä miulla ole mitään syytä epäillä, etteikö tämäkin tuleva suhteemme tulisi olemaan erittäin miellyttävä!

Ai että miten tuli tästä löydöksestä hyvä mieli. Ja hyvää eduskuntavaalipäivää, Suomi-rakas.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Viikonloppu Brightonissa

Vietin viime viikonlopun kovin kesäisessä Brightonissa. Tunnin junamatkan päässä Lontoosta sijaitseva merenrantakaupunki on niin idyllinen, että haluan suositella jokaiselle Lontooseen matkaavalle päivävisiittiä Brightoniin. Meri, kivikkoinen ranta, pikkuiset ostoskadut aivan keskustan sydämessä ihanine putiikkeineen ja kojuineen oli juuri sellaista fiilistä, jota haluan matkustellessani kokea. Valitettavasti en noista upeista ostoskaduista tajunnut ottaa valokuvia ollenkaan, mutta jos nautit Tukholman Gamla Stanin tai Lontoon Camden Townin fiiliksestä, on Brightonin lanet ehdottomasti nähtävä. Kuulemma kaupungin yöelämäkin on aivan ensiluokkaista, siihen ei tosin tällä reissulla tullut tutustuttua.

Ensimmäisen kuva näyttää aika hyvin, miltä kilometritolkulla Brightonin ranta näyttää - noita pieniä kojuja oli satoja pitkin rantabulevardia. Ilmeisesti moisen kojun voi ostaa tai vuokrata perheensä käyttöön ja kävellessä tulikin nähtyä monessa kojussa asukkaita joko siivoamassa, remontoimassa tai istumassa kansituolissa eväistä ja auringosta nauttien. Ei mikään hullumpi versio suomalaisille tutummasta siirtolapuutarhakulttuurista.

Brighton on Englannin homoystävällisin ja hipein kaupunki, mikäli tuttujeni puheisiin on luottaminen. Kaikkialla keskusta-alueella oli tällaisia toinen toistaan upeampia katutaideteoksia. Vahinko, etten tajunnut kuvata muita kuin tämä värikkään merenneidon.

Pysähdyin myös ihastelemaan tätä harvinaisen kuuluisaa parturiliikettä. Pahoittelen todella hölmönnäköistä poseerausta.

Sunnuntaina oli myös syntymäpäiväni. Takaisin Southamptoniin palatessa löysin ystäväni lähettämän syntymäpäiväpaketin odottamassa. Kortti ja paperi olivat niin ällöttävän suloisia, että oli pakko ottaa valokuva, ennen kuin raaskin sitä avata. Oli muuten elämäni ensimmäinen syntymäpäivä täysin ilman lunta. Aiemmin on ollut ainakin jonkinlaisia kinoksia jossakin jäljellä.

Brightoniin matkustamisesta enemmän innostuville suosittelen turisti-infokotisivujen lukemista.

Pyykinkuivaustupa

Deadlinet alkaa lähestyä, eli on se aika kuukaudesta, kun pitää selkeästi siivota. Vietin eilisen tehden perusteellista siivousta huoneeseeni - kaapin päälliset, laatikot, kaikki (kirjoituspöytää lukuunottamatta) siistiksi ja puhtaat lakanat sänkyyn. Vähän sillä, että olin kunnon siivoamista laiminlyönyt, vähän sillä, että lähestyvä pääsiäisloma tarkoittaa sitä, että osa tavarasta pitää pakata ja tuoda Suomeen. Tuoda ne jutut, joita ei täällä ole tullut käyttäneeksi ja tarvinneeksi. Ja tarkistettua, että miten paljon sitä tavataa täällä nyt oikeastaan on.

Tänään ohjelmassa oli sitten pyykkipäivä. Pyykkituvan koneet toimivat kolikoilla ja valitettavasti jäin ihan pikkasen vajaaksi, ettei voinut kuivasrummussa vaatteitaan pyörittää. Sinällään ei haittaa, paitsi etten ole vielä(kään) tullut hankkineeksi kuivaustelinettä. Yritän lykätä sen ostamista ensi vuoteen, jottei tarvitsisi murehtia, saako sen mahtumaan johonkin kesäksi odottamaan.

Aika hilpeä mustalaisleirin tunnelma tuli, kun vaatteita on joka paikassa roikkumassa.

Lämpötila aurinkoisena päivänä +18 astetta

Kuvaterveisiä pitkästä aikaa. Ei meinanneet paikalliset tutut ymmärtää, millaisen ihmetyksen jo helmikuussa ilmestyneet ensimmäiset kukkaset miussa aiheuttivat. Tai näin maaliskuun puolessa välissä kukkiva kirsikkapuu.

Tekevälle sattuu ja tapahtuu - vähän oli naurussa pitelemistä tätä operaatiota katsellessa matkalla yliopistolle. Onneksi kenellekään ei käynyt pahemmin ja puukin taisi selvitä ilman pahempia vaurioita.

Hyvää keväänodotusta kaikille!

Alkoholin ja nuorten naisten yhdistämisestä

Sunnuntain vastaisena yönä miun huoneeni ovelle koputettiin puolen yön jälkeen. Oletin, että oven takana olisi kämppikseni, mutta siinä seisoikin tutuksi tullut asuntolamme vanhempi yövartija. Hän tarvitsi apua sammuneen tytön kanssa ja mie olin ainut, kenen puoleen hän luotti voivansa kääntyä. Aiemmin tänä vuonna tuli autettua bileissä sammunutta kurssikaveriani, joka jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia. Vartija tuli siinä tilanteessa viimeistään vähän paremmin tutuksi.

Sinällään todella kunnioitettavaa ja huomaavaista, ettei tämä vartija tahtonut kenenkään miehen menevän sinne vessaan sammunutta tyttöä auttamaan, ettei kenellekään tulisi myöhemmin sanottavaa siveellisyyden loukkaamisesta tai tajuttomana olleen tytön ahdistelusta. Kai se sen verran oli sinne kuitenkin kurkistanut, että tiesi ettei miun hakemiseni veisi liikaa aikaa tai vaarantaisi tytön terveyttä.

Ite en ole koskaan juonut itseäni siihen kuntoon, että taju lähtisi tai filmi katkeaisi ja näin ajattelin asian pitääkin. Ei ole nämä lähikuvat rommi- tai vodkapullon kumoamisen seurauksiin saanut miuta vielä ryhtymään absolutistiksi, mutta ainakin ovat vahvistaneet jo aiemminkin varovaista käyttäytymistäni alkoholin suhteen. Ehkä en vain luota, että ympärillä olisi aina yhtä hyväntahtoisia ja asiansa osaavia tyyppejä kuin täällä asuntolassa nämä vartijat on - eikä se pahoinvointikaan missään määrin voi sanoa miuta houkuttelevan.

Mutta kai nämäkin ovat näitä mieleenpainuvia asuntolaelämän kokemuksia. Ja onhan se mukava tietää, että kun tarvitaan jotakuta johon voi luottaa, täällä käännytään miun puoleeni.

Kuva täältä.

Kurssit

Nyt on enää viisi viikkoa lähiopetusta jäljellä, ennen kuin ensimmäinen vuosi käsikirjoittajaopintoja on purkissa. Siihen väliin mahtuu vielä kolme viikkoa pitkä pääsiäisloma, josta ajattelin antaa vähän palautetta - eikö vaan voitaisi olla se kaksi viikkoa pidempään yliopistolla ja lähteä sitten pääsiäiseksi kesälomalle? Me tosin ollaan se kummallinen joukko yliopistolla, kun ei ole loppukokeita... Jos olisi, kestäisi luennot ja muut ilmeisesti sinne kesäkuulle asti.

Tänä vuonna olen opiskellut yhteensä kuutta kurssia. Aihealueet ovat olleet sellaisia kuin:

Genre, Style and Language (periodi 1 ja 2)

Introduction to Screenwriting Craft (periodi 1)

Introduction to Story (periodi 1)

Reading Screen Texts (periodi 2)

Researching and Writing (periodi 1 ja 2)

Scripts into Performance (periodi 2)

Mieluisimpia näistä kursseista on tietysti olleet ne, joissa on päässyt aktiivisesti itse kirjoittamaan, eli Introduction to Screenwriting Craft sekä Scripts into Performance. Molemmissa pääpaino on kuitenkin ryhmätöillä, joten omasta työstään ja kirjoittamisestaan ei kauhean paljon ole päässyt saamaan palautetta. Reading Screen Texts sekä Introduction to Story ovat olleet luento+elokuvanäytös+seminaari-paketteja. Olen suhtautunut kursseihin vähän ristiriitaisin tuntein, pääasiassa kai seminaarituntien takia. Monesti tuntuu, että seminaarissa vain kuuntelee turhanpäiväistä "Musta tuntuu, että toi päähenkilö ei ollu oikein mun mieleen" henkisiä kommentteja, jotka eivät todista varsinaisesta oppimisprosessista. Keskustelu on kyllä tärkeä osa varsinaista oppimista, mutta parhaat kommentit tulee kuultua yleensä joko asuntolalle kävellessä tai pubissa istuessa.

Kaipaan Suomen "opi niin paljon kuin jaksat" meininkiä - kuten mainitsin joskus aiemmin, täällä Englannissa ei luentoja ole paljoa ja esim. kieliopinnot maksaisivat erikseen £250 puntaa vuodessa per kieli. Ei siis ole ihme, että monet englantilaiset yliopisto-opiskelijat eivät puhu muita kieliä ollenkaan - kun Suomessa pelkästään suomea ja englantia puhuva yliopisto-opiskelija lienee harvinaisuus. Tämä toki voi olla vain meidän yliopiston juttu...

Mutta on tää luultavasti ollut ihan hyvä vuosi käsikirjoittamisen oppimisen kannalta. Vähän tietty tuntuu hassulta, kun meillä ei ole mitään filmiopintoja, joten mitään kirjoittamistamme jutuista ei ole kuvattu nauhalle. Ihan perusopinnot kameroiden käyttämisestä, leikkaamisesta ja sen sellaisesta - oman lyhytelokuvan tekemisestä - olisi varmaan ollut kiva opiskella näiden kurssien ohessa. Sitten kun se alkaa liikaa harmittamaan pitää vaan muistaa, että tämä ei ole medianomitutkinto, vaan puhtaasti käsikirjoittajaopintoihin painottuva linja.

Ensi vuonna on kuulemma enemmän omaa kirjoittamista edessä.

Here comes the lindy hop!

Juttelin tammikuun alussa suunnitelmistani perustaa uusi yhdistys yliopistoomme. Tänään on sitten vihdoin se päivä, kun pääsee hommasta kantamaan hedelmää. SoSo Swing Dancen neljän viikon mittainen aloittelijakurssi alkaa tänään klo 18.45. Luvassa siis kaksi tuntia tanssimista.

Opettajat hankin The Swing Dance Company LTD kautta. Normaalisti kahden tunnin sessio kahdella opettajalla maksaa £160 puntaa. Koska kuitenkin Hampshiressa kaivataan nuoria harrastajia, eivätkä useimmat opiskelijat ole valmiita lähtemään harrastuksen perässä toiseen kaupunkiin, tarjottiin miulle ihan uskomatonta diiliä. Koko neljän viikon kurssi tulee maksamaan meille saman verran kuin yksi ilta! 75% alennus tuli kyllä tarpeeseen. Nyt peruskurssi lindy hopiin tulee maksamaan kurssilaiselle vain £15.

Tämän kurssin seurauksena toivottavasti suurimmassa osassa syttyy lindyhopin kipinä ja ensi vuonna lähdetään sitten Fresher's Fairissa ja muissa vuoden alkajaistapahtumissa mainostamaan yhdistystämme. Sitä ehdittiin jo suunnittelemaan vähän tulevien opettajien kanssa tuopin ääressä.

Illalla on miulla luvassa muuten miehen rooli, sillä yllätys yllätys, naisia on osallistujalistalla enemmän. Ehkä ihan hyvä näin, pääsenpähän minäkin oppimaan jotain uutta!

Ja siis niin mikä ihmeen lindy hop?

Unelma elokuvan tekemisestä

Allaoleva (brittiläinen) lyhytelokuva voitti (brittiläisen) Raindance-elokuvafestareiden kilpailun festareiden mainoselokuvaksi - ja lisäksi tuotantoyhtiö voitti noin £30,000 rahaa seuraavaa tuotantoa varten sekä slotin vuoden 2012 festareilla omalle lyhytelokuvalleen. Kilpailun osallistuminen siis selkeästi kannattaa - ainakin jos on toimiva idea ja porukka tekemässä. Aika ihana. (Toisin kuin tyypppien edellinen zombie-elokuvatuotanto... jota en ole tosin nähnyt, mutta luotan käsikirjoittajan antamaan arvioon teoksestaan).

Siis, saanko esitellä: The Dream of Making a Movie.

Maailma ilman sotaa

Miun oli eilen tarkoitus viedä yliopistolle Lars von Trierin elokuva Dancer in the Dark (2000), joka on kaikkea muuta kuin tyypillinen musikaalielokuva. Mielestäni todella katsomisen arvoinen kanssa, vaikka alkuun Dogma 95-oppien henkeen tehdyt kuvausratkaisut saattavat tuntua kummallisilta. Hävetti aika rankasti, että olin luvannut elokuvan tuoda ja sitten sen kuitenkin unohdin.

Luennoitsija oli kuitenkin varautunut siihen, että jos nyt sattuisin leffan unohtamaan, on kuitenkin jotain mitä katsoa viikottaisessa elokuvanäytöksessämme.

Jos katsot elämäsi aikana vain yhden sota-aiheisen elokuvan, suosittelen näkemääni jopa ylitse Miyazakin Tulikärpästen hauta (1998) klassikkoanimaatiosta. Katsottiin Veteen piirretty viiva/The Thin Red Line (1998). Huikeat 170 minuuttia elokuvaa ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Jotenkin vain tuli olo, että näki juuri parasta Hollywoodia ehkä koskaan. En vaan osaa sanoa sitä paremmin kuin: jos et ole vielä elokuvaa nähnyt, katso se. Vaikka et pitäisi sotaelokuvista, katso silti.

Joskus oikeasti todella tykkään näistä pakollisista elokuvanäytöksistämme.