Adaptation of a Fairytale

Kreikkalainen myytti Orpheuksesta ja tämän kauniista rakastetusta on vähän vähemmän tunnettu klassikko kuin Zeus, Hercules tai Odysseus. Myytti liittyy myös tarinaan Pandoran lippaasta, jonka avaamisen seurauksena maailman pääsi mm. kuolema, katkeruus ja epäilys.

Orpheuksen onnellinen rakkaus päättyy kun rakastettu Euridyke kuolee käärmeenpuremaan poimiessaan kukkasia lehdossa. Taitavalla soitannollaan Orpheus pääsee kuolleiden maahan ja saa Manalan herran lupaamaan rakastetun vaimonsa takaisin sillä ehdolla, että Orpheus ei katso taakseen ennen kuin on palannut Manalasta takaisin maanpinnalle. Kun Orpheus ei kuule rakastettunsa askeleita takanaan hänet täyttää epäusko - ehkä Hades huijasi häntä, ehkä Euridyke ei seuraakaan häntä. Lopulta Orpheus ei kestä jännitystä, kääntyy ympäri ja näkee Euridykeen takanaan. Epäuskonsa takia Orpheus menettää rakastettunsa lopullisesti.

Tein tästä myytistä oman nykyaikaisen tulkintani Introduction to Story kurssin ja oikeastaan koko koulutusohjelmani ensimmäisenä kunnollisena tehtävänä. Tehtävänantona oli siis kirjoittaa n. 1500 sanan adaptaatio sadusta tai myytistä muunnettuna nykyaikaiseen ympäristöön. Pohjasin adaptaationi löyhästi Kauhajoen/Jokelan tapahtumiin, sijoitettuna brittiläiseen yliopistoon. Kouluammuskeluista on kyllä varmasti tehty taidetta vähän liikaakin viime aikoina, mutta pidän tekemästäni elokuvatreatmentistä silti. Eräs kurssikaverini oli ystävällinen ja tarkisti tökeröimmät kielioppivirheet ja väärät ilmaisut ennen kuin palautin tekstini yliopistolle. Uteliaat voivat lukea treatmenttini Emma isn't here Harhakuvan tilitäni. Englanniksi, luonnollisesti.

Treatment on synopsiksen ja elokuvakäsikirjoituksen (tai tv-ohjelman käsikirjoituksen) välivaihe. Treatment kuvaa elokuvan rakenteen ja juonen, mutta juonta ei ole siinä vielä jaettu kohtauksiksi.

Wikipedia

Yliopiston trampoliiniseura

Olen pienenä harrastanut telinevoimistelua. Rakastin sitä kieppumista,
hyppimistä, tippumista ja taiteilua. Paras ystäväni harrastaa parkouria,
eli sitä mitä nuoret miehet ja naiset ja pojankoltiaiset juoksee ja temppuilee
pitkin kaupunkia ja ajattelin, että ehkä trampoliiniseura antaisi edellytyksiä
tuon jälkimmäisen lajin aloittamiseen ennen pitkään.

Menin sitten kokeilemaan. Olin todella yllättynyt nähdessäni,
miten valtavan kokoisia ne trampoliinit olivat, jotka urheiluhalliin
pystytettiin. Patjoja joka puolelle ja ja sinne sitten ylös hyppimään.

Olihan ne temput ja liikkeet, joita voimistelijat tekivät aivan
järkyttävän hienoja! Voltteja ja selällä hyppimistä, ihan todella
ihmeellisiä kaikki. Kaikilla kuitenkin oli jo ennalta jonkinlaista
trampoliinitaustaa - ilmeisesti se on kohtuu yleinen laji lukioissa
harrastettavaksi. Aloittelijana joukossa tuli vähän orpo olo,
kun minkäänlaista ohjausta ei kovin itsenäisen lajin aloittamiseksi
ollut tarjolla. Mikäs siinä, hypin ylös alas ja nautin jännästä painottomuuden
illuusiosta, mutta ei tuo pelkkä hyppiminen taida olla riittävän
monipuolista ja mielenkiintoista että harrastajaksi alkaisin.

Southampton City Art Gallery

Research and Writing kurssia pitävä tohtori on kovin ihastunut taideteoksiin. Toissaviikolla katsottiin Girl with a Pearl Earring (2003) ja tällä viikolla mentiin vaeltelemaan Southamptonin kaupungin taidegalleriaan. Tehtävänä oli valita parin kanssa maalaus ja kirjoittaa siitä muutaman sivun mittainen käsikirjoitus seuraavaksi viikoksi.

Museossa vaellellessani tuli käytyä melkoista debattia itseni ja kurssikaverini kanssa siitä, mikä on mielenkiintoista ja hyvää taidetta. Olen ennen ollut samaa mieltä kuin kurssikaverini, että taiteen tulee olla esittävää ja kaunista katsella. Nykytaiteen olemus ei ole hänelle avautunut vielä millään lailla ja itsellenikin iski pieni hämmennys katsellessani kaksi kertaa kolme ja puolimetriä kokoista kokosinistä kanvaasia edessäni, jonka paljasti taiteeksi ainoastaan vieressä köllinyt taiteilijan nimi ja taideteoksen titteli Edinburgh Blue.


Toisaalta olen myös kauhean kyllästynyt liian sovinnaiseen taiteeseen - pelkät kauniit maisemat tai Neitsyt Marian muotokuvat (joita löytyy joka taidemuseosta) eivät riitä säväyttämään ja miettimään, miksi tämä on maalattu. Oikeastaan oman suhteensa pohtiminen maalaustaiteeseen auttaisi varmaan ymmärtämään myös omaa suhdetta käsikirjoittamiseen - ehkä tulee eksyä tuohon pieneen ja kurssikavereideni mielestä vaatimattomaan taidemuseoon ihmettelemään näitä juttuja uudelleen.

Haloo haloo, kuuleeko yhdistys?

Yliopiston yhdistyksiin liittyminen on hirvittävän vaikeaa ja sekös ärsyttää ihan suunnattomasti. Olen ollut yhteydessä neljään eri yhdistykseen, joista mistään ei saa oikein mitään informaatiota irti. Minua kiinnostaisi:

• SonarTV, Solent Universityn oma audiovisuaalisen alan yhdistys, pääasiassa musiikkikeikkojen ja urheilutapahtumien kuvaamista ja lähettämistä yhdistyksen nettisivuilla
• Solent Universityn tanssiseurat, jotka sisältävät mm. vatsatanssin, modernin, hiphopin ja jazztanssin.
• Southampton Universityn teatteriseura, jolla on maanantaisin workshoppeja. Olen ottanut heihin yhteyttä nettisivuilla olevalla kaavakkeella sekä suoraan teatteriseuran puhiksen mailiin. Kummastakaan ei vastata.
• Solent Universityn teatteriseura, joka on ilmeisesti vajonnut maan alle, kun kukaan ei tiedä siitä yhtään mitään paitsi että se on joskus ollut olemassa.

Ärsyttää, kun seuratoiminta paitsi piristäisi vähän yksitoikkoista vapaa-aikaani, myös toisi mahdollisuuden saada enemmän kavereita ja ehkä tulevaisuudessa ystäviäkin täältä. Näyttää kuitenkin siltä, että pitää joko vaan tunkeilla suoraan yhdistysten harjoituksiin paikalle saadakseen vastauksia tai sitten valita ne yhdistykset, jotka vaikuttavat toimivilta. Tällöin listalle jää kungfu ja yliopiston trampoliiniseura. Sekä purjehtiminen.

Yliopiston ulkopuolelta löysin kuitenkin toissa lauantaina oikein viihdyttävää tekemistä. Paikallinen vapaaehtoistoiminnalla pyörivä taidekahvila The Art House tarjosi kolmen punnan pääsymaksulla kahden tunnin mittaisen englantilaisen kansanmusiikin viulutyöpajan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun opettaja on opettanut miuta soittamaan korvakuulolta. Tämä aiheutti tietysti hirvittävää tuskailua, mutta onneksi en ollut ainoa, jolle sävelet eivät tarttuneet ihan hetkessä. Nautin soittamisesta aivan suunnattomasti. Ja muistin, etten vieläkään ole vienyt viuluani tohtorin pakeille, tohtori kun asuu useamman kilometrin päässä, enkä ole saanut selville, mitkä bussit sinne kulkevat. Huoh, pakko kyllä reipastua asian suhteen, mutta onneksi viulu soi edelleen - alimmat äänet vaan saavat ylimääräistä resonointia halkeamasta.

Tarkoitus oli eilen käydä vegaaniruokavaliota noudattaneella illallisella The Art Housessa, mutta valitettavasti olin torstaiyönä ensimmäistä kertaa kipeänä (joko kraanavesi tai take away kebab oli sekoittanut vatsani todella pahanpäiväisesti...), eikä koko perjantaipäivänä tullut syötyä mitään ennen iltayhdeksää. Vähän jäi harmittamaan, mutta minkäs teet.

Flunssa on onneksi vihdoin hellittänyt. Kuukauden ajan tuli yskittyä aika lahjakkaasti. Tajusin vasta tätä kirjoittaessa, että tänään en ole tainnut yskiä kertaakaan. Paitsi juuri äsken, kun aloin sitä ajattelemaan.

Mutta niin. VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ, KIITOS!

Lähikuvassa Mountbatten Library, 2. kerros

Tietokoneiden, ryhmätyötilojen ja media-alojen valtakunta.

Bargate

Mukavuusreviirini on muodostunut ja miun pitäisi mitä pikimmiten alkaa laajentamaan sitä tietoisesti, etten vahingossa jumahda kulkemaan samoja katuja ja tuttuja reittejä päivästä toiseen. Nykyinen liikkumisalueeni kattaan eteläisen keskustan alueen, asuntola kun on aivan kaupungin eteläkärjessä. Pääasiassa kuljen siis oman asuntolan, yliopiston, ruokakaupan ja kavereiden asuntoloiden väliä, välillä eksyen joen toisella puolella olevaan ihanalle puistoalueelle, Peartree Greenille. Viikonloppuna menen toivottavasti katsastamaan joko Southamptonin lähellä olevan New Forestin kansallispuiston, tai Southamptonin kaupungin isoimman puistoalueen, Southampton Commonin.

Pienelle reviirilleni mahtuu kuitenkin paljon kaikkea ihanaa (kumpa vain muistaisin ottaa valokuvia, enkä vain tyytyä yksin ihastelemaan!), joista tällä kertaa esittelen ostoskadun keskellä kohoavan Bargaten, Southamptonin keskustan merkittävimmän maamerkin. Tämä 1100-luvulla rakennettu historian jäänne todellakin nököttää keskellä ostoskatua ja sen ohitse vipeltävät sadat ja tuhannet ihmiset päivittäin.

Bargate oli ennen muinoin muurien ympäröimän kaupungin pohjoinen sisäänkäynti. Toisessa maailmansodassa Bargate palveli kaupungin poliisien päämajana (aika pelottavaa, kun on nähnyt miten sodanajan pommitukset ovat tuhonneet aivan lähettyvillä olleen keskiaikaisen kivikirkon...). Sisällä toimii ilmeisesti nykyään taidegalleria ja pieni museo ja portin juurelta lähtee sunnuntaisin klo 10.30 opastettuja kävelyjä kaupungin historialliseen keskustaan. Kumpaankin pitäisi mennä itse ihastelemaan, en vain ole vielä saanut aikaiseksi. Ehkä tänä viikonloppuna, on muutenkin kaikenlaista mukavaa odotettavissa.

Miun huone

Olen ottanut nämä kuvat jo useampi viikko sitten, mutten ole muistanut laittaa näitä esille. Saanko esitellä: huoneeni yliopiston asuntolassa!

Huoneen sisustukseen kuului maailman rumin lampunvarjostin,
jonka korvasin Ikean edullisella klassikkopaperivarjostimella.
Sänky, kirjoituspöytä, tuoli ja vaatekaappi, sekä seinällä oleva hylly
ovat huoneen kalustusta. Kotoa Suomesta olen tuonut Rakkausmuumi-lakanat,
joita ilman en enää osaisi elää, sekä valtavan ihanan kummitädiltä
joulu- tai syntymäpäivälahjaksi saamani villaviltin, joka on jo monesti
pelastanut miut palelemiselta. Tyynyt ja fleeceviltin ostin Ikeasta.
Järkyttävän hirveät verhot ja sininen kokolattiamatto kuuluvat
alkuperäiseen sisustukseen, jotkut ovat niitäkin alkaneet peittämään.
Alemmassa kuvassa näkyvä kalenteri on Freshers' Fairista saatua
ilmaissälää ja äärimmäisen käteväksi havaittu.
Muuten menisi deadlinet aina sivu suun.

Aarrehyllykkö! Parhaalta ystävältäni saatu Muumipeltirasia
pitää sisällään rakkaimmat koruni, pienemmässä rasiassa säilytän
korvakorujani, joita täällä en ole käyttänyt kertaakaan.
Taustalla näkyvä kortti on kavereiltani saatu, sen sisällä oli
aiemmin tänne kirjoittamani lainaus tervemenotoivotuksista
ja tieto Hesarista ja salmiakkikaramellilähetyksestä!

Haha, söötti allasnurkkani. Huoneessani ei ole omaa vessaa,
mutta pesualtaan sentään sain ja siihen viereen pistin riviin
kaikki jalkineeni. Vaaleanpunaisessa laatikossa säilytän siivoustarvikkeita,
ikkunalaudalla kosmetiikkajuttuja kuten pesuaineita ja hajuvesiä.
Pikkualtaassa pesee kasvot, kädet ja hampaat ja tarkistaa
miten pahasti milloinkin on päässyt kevyt päivämeikki
tuulessa ja nauraessa leviämään.

Asettumisesta

Tanaan alkaa kolmas viikko varsinaista opiskelua Freshers' Weekin jalkeen, eli olen jotakuinkin kuukauden paivat tuntenut nykyiset opiskelutoverini. Alkuun tutustuminen oli kauhean hankalaa, kun muut olivat linkittyneet yhteen omien asuntoloidensa tyyppien kanssa tai tekivat jotain muuta heti luentojen jalkeen. Viime perjantaista alkaen olen kuitenkin alkanut hengaamaan enemman ja enemman omien opiskelukavereideni kanssa ja taytyy sanoa, etta porukka vaikuttaa kaiken kaikkiaan oikein mukavalta. On myos kivaa huomata, etta en ole kiinni vain yhdessa porukassa tai muutamassa ihmisessa, vaan tulen liki kaikkien kurssilaisteni kanssa oikein hyvin juttuun. Tulevaisuudessa on edess leffailtoja ja roikkumista Student Unionin baarissa...

... miusta tuli myos toinen vuosikurssimme kahdesta opiskelijaedustajasta vai miten student representative tulisi kaantaa. Mitaan suurta ryntaysta kyseiseen virkaan ei luokassa ollut ja mietin, etta mikas siina, otetaan vaan nyt kaikki irti, mita kurssista voi saada. Ilmeisesti siis pitaa pari kertaa lukukaudessa kayda kuuntelemassa opettajien kokoustamista - en pista moista ollenkaan pahakseni. Miuta kiinnostaa, miten homma saadaan toimimaan.

Koko viikonlopun oli aurinkoinen saa, lampotila 15-22astetta. Oli aika kiva olla, vaikka vahan viime hellekesan tuntui, etta mita syksympi fiilis, sen tyytyvaisempi mina.

Maanantaifilosofiaa

Kaveri antoi linkin aivan mahtavaan sarjakuvablogiin.

Stuff No-one Told Me (But I learned It Anyway).

Postipaketti Suomesta

Posti toi tänään useammankin paketin, mutta tämä vaatii ihan erityistä huomiota!

11.9.2010
Konkreettiseksi matkalukemiseksi,
joka ei kuitenkaan paina matkatavaroissa mitään,
tarjoamme sinulle Sunnuntaihesarin tilauksen
Southamptonin-kotiin kannettuna.
Kotimaan uutiset suositellaan nautittavaksi
villasukat jalassa, teemuki kä'dessä
ja postin tuoma salmiakkirasia lähettyvillä.

Toivomme sinulle onnea ja menestystä matkaan
ja tiedämme, että tulet pärjäämään,
koska olet rohkea ja reipas tyttö.
Pidä lippu korkealla!

T. Maija, Olli, Hannis, Anssi, Emmi, Jonna, Jussi, (?), Laura ja Pertti