Seinissä lymyää vieraita

Konna, rotta, ei oo totta... lauloi Aladdin vuonna 1992 ilmestyneessä Disney-leffassa. Kyseinen pätkä on pyörinyt nyt aika paljon päässä.

Viime vuonna koin englantilaisen asumisen hyvät puolet liittyen kuuman veden saannin rajallisuuteen ja huoneen jatkuvaan jäätävyyteen. Nämä asiat ovat tänä vuonna kunnossa, mutta pikkuisten tassujen ääni huoneeni seinien sisältä on aika järkyttävää.

Lähetinkin asiasta jo vuokraisännälleni sähköpostia. Halu löytää uusi vuokrahuone kasvoi aika merkittävästi. Eiväthän nuo vipellä täällä sentään pitkin lattioita, mutta silti tuo ääni tuntuu sellaiselta, ettei sitä todellakaan haluaisi kuulla! Mutta kuten arvata saattaa, tähän aikaan vuodesta yliopistokaupungissa ovat huoneet vähän kortilla... Jos vaan maksaisin vuokran kesäkuun loppuun asti, ratkeaisi tämäkin ongelma. Mutta en todellakaan haluaisi maksaa vuokraa, jos en edes ole maassa.

Joten hankalaksi osoittautunut uuden huoneen metsästys jatkuu.

Kuva täältä.

Kotiinpaluuta ja kirvelyä

We heart it.

Lykkasin paluuta Englantiin muutamalla paivalla, silla halusin enemman aikaa olla ystavieni kanssa. Sanalla sanoen minua pelotti tulla Englantiin olemaan tyhjanpanttina. Muistin oikein hyvin, miten koti-ikava oli poltellut vuosi aikaisemmin ja miten vaikeita ensimmaiset paivat yksin vieraassa kaupungissa olivat olleet. Muutama lisapaiva kotona tankaten ystavia ja Suomea, tayttaen salmiakki ja suklaavarastoja ja kayden viela viimeista kertaa saunomassa ja uimassa ennen talven tuloa oli ehdottomasti erinomainen ajatus.

Tulin takaisin Southamptoniin maanantai-iltana ja nukuin ensimmaisen yon kaverini luona, joka on vuokrannut yhdessa viimevuotisten asuntolakavereidensa kanssa talon aivan Southamptonin keskustasta alueelta, jolla useimmat yliopistomme toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat maijailevat. Huone, jonka mina vuokrasin, on vain 20 minuutin kavelymatkan paassa, mutta englantilaisille moinen etaisyys on niin pitka, etta kukaan tuskin haluaa tulla kaymaan kun asun niin kaukana.

Pidan huoneestani. Se on isompi kuin milta se kuvissa nayttaa, takapihalla on vihreaa ja suihkusta tulee kuumaa vetta, vaikka vedenpaineessa onkin toivomista ja kylpyhuoneen altaassa on yllariyllari, hanat erikseen kuumalle ja kylmalle vedelle. Mutta siis, talo ja huoneeni ovat kylla kivat.

Haluaisin kuitenkin olla lahempana kaikkea, olla osallinen tana vuonna kaikkeen mita tapahtuu ja toivoin, etta olisin ystavystynyt uusiin ihmisiin. Nykyiset kamppikseni ovat liki kaikki aitini ikaisia ja se on ehka hitusen outoa! Toisaalta eipahan tarvitse tuskailla kannisten opiskelijoiden kanssa, kuten viime vuonna. Jos jotain sopivaa loytyy, niin muutto on varmaankin edessa, mutta jos tuolla nyt asun sinne kevaaseen asti, ei sekaan mikaan maailmanloppu ole. Polkupyora taytyy kuitenkin ehdottomasti hankkia.

Uusi koti

Useimmat englantilaiset tuttuni olivat järjestäneet itselleen majoituksen tulevaksi lukuvuodeksi jo vuoden ensimmäisinä kuukausina, jotkut jopa ihan viikkojen sisään ensimmäisen lukuvuotensa alusta yliopistolla. Asuntojen ja huoneiden hinnat ovat kovia ja vuokranantajat laittavat ilmoituksia esille jo tosi tosi varhain. Olin varmaan kurssini ainoa, joka ei kesälomalle lähtiessään tiennyt, missä tulisi asumaan tulevana lukuvuotena.

Päätökseni oli, että en etsi itselleni asuntoa ennen kesää, koska ensimmäisenä lukuvuotena maksoin kuukausi tolkulla vuokraa yliopiston asuntolan huoneestani ollessani Suomessa. Monien opiskelijoille tarkoitettujen vuokratalojen (Englannissa toisen vuoden opiskelijat vuokraavat usein opiskelijoihin perehtyneen vuokrantajan omakotitalon, jossa asuvat kuin kommuunissa) vuokrasopimukset ovat 12 kuukauden pituisia. Kun lähiopetusta on kuutena, korkeintaan seitsemänä kuukautena vuodesta, on ilmiselvää, etten halua sitoutua ylimääräisiin kuukausiin - varsinkin, kun Suomessakin ollessani maksan vuokraa.

Halusin siis vuokrata itselleni huoneen, jonka voin irtisanoa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua vuokrasopimuksen alkamisesta ja jonka vuokraan kuuluisivat kaikki laskut. Vesi, lämmitys ja sähkö voi nousta tosi kalliiksi, enkä halua mitään yllätyksiä. Enkä halunnut sitoutua maksamaan vuokraa huoneesta ennen kuin olen taas Englannissa.

Aloin siis nyt elokuun viimeisinä päivinä metsästämään paikkaa johon muuttaa Spareroom.co.uk sivuston kautta. Loin sinne oman "vuokralainen etsii huonetta" viestin ja vastasin useisiin vuokranantajien jättämiin ilmoituksiin. Sain lopulta kolmelta kiinnnostavalta vuokranantajalta tarjouksia. Onneksi en tarttunut ensimmäiseen mahdollisuuteen, vaan maltoin mieleni.

Sain tämän melko pienen ja sotkuisen ensimmäisen kerroksen (huom, siis suomalaisittain, eli brittien käsityksen mukaan ground floor) double bedroomin noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päästä yliopistolta. Omakotitalon jakaa kanssani viisi muuta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä ja vuokra on huomattavan edullinen. Maksan huoneesta (sisältää kaikki laskut) £290. Se on noin £60 vähemmän, kuin oletin joutuvani maksamaan.

Sitten kun tämän huoneen löysin ja olin vuokranantajan kanssa jutellut puhelimessa ja pyytänyt vähän lisätietoja, valokuvia ja vuokrasopimuksen nähtäväksi en aikaillut yhtään päätöksen tekemisen kanssa. Huoneesta oli kiinnostunut kuusi muutakin ihmistä, joten oli aika onnenkantamoinen, että satuin olemaan ensimmäinen joka kiinnostusta osoitti. Vuokranantajallani on useita vuokrataloja Southamptonissa, joten olen toiveikas, että kaikki tulee sujumaan hyvin. Yksityisen vuokranantajan mahdolliselle mielivallalle en mielelläni asettuisi alttiiksi maassa, jonka tapoja ja lakeja en täysin tunne. Ja viime vuonna Southamptonissa oli ainakin muutama vaihto-opiskelija joutunut törkeän huijauksen kohteeksi.

Olen maksanut huoneesta nyt takuuvuokran ja talon ja huoneen nähtyäni maksan varmaan ensimmäisen kolmen kuukauden vuokran samantien. Aion käyttää aikaa ja rahaa tehdäkseni tuosta pienestä tilastani viihtyisän ja vähän tehokkaamman. Ainakin käyn Ikeasta ostamassa uuden sijauspatjan ja vähän paremman (lue: isomman) vetolaatikoston tuon kuvissa näkyvän tilalle.

Kuvia muutoksesta seuraa sitten perästä päin. Toivottavasti tulen hyvin juttuun uusien kämppiksieni kanssa. Ja nyt olisi tilaa ottaa vieraitakin kylään! Asuntolan huoneessa ei oikein sitä ollut.

101. kirjoitelma ja toisen vuoden alku

Kesä. Minne sinä menit?

Olit hieno ja upea ja kaunis ja hauska ja sain olla niin kotimaassa kuin Norjassakin kesätyöni puolesta. Sain tehdä kesätyötä kokopäiväisesti, pidin hommasta ja ihmisistä ja olen tervetullut ensi vuonna samaan pestiin. Ihanaa, kun ei tarvitse miettiä, mistä sitä ensi vuonna saisi taas töitä! Tuolta alalta niitä nimittäin varmasti tulee löytymään, ensi kesänäkin.

Kesän alku oli kuitenkin vaikea. Jouduin Englannissa sairaalaan ja leikkaukseen ja olin viikon ajan niin kipeänä, etten meinannut pystyä kävelemään. Onneksi Englannin sairaanhoito jälleen kerran saa minulta kiitosta . Kun tarvitsin leikkaushaavan hoitoon joka päivä apua, minulle järjestettiin viikon jokaiseksi päiväksi mahdollisuus tavata sairaanhoitaja. Leikkaus tai päivittäiset tapaamiset eivät maksaneet minulle mitään, ja liki aina miuta kohtaan oltiin äärimmäisen ystävällisiä. Leikkausosastolla pidettiin erityisesti huolta, kun olin siellä yksin ilman omaisia. Jouduin varaamaan uuden lennon Suomeen, mutta pääsin kuin pääsin kotiin ja paranin onneksi melko pian.

Ennen kuin lähdin Southamptonista laitoin tavarani kesäksi Alligator Storage-varastoon. Koko kesä pienimmästä varastotilasta tuli maksamaan miulle ehkä £150,00 tai jotain sitä luokkaa. On mukavaa, kun ei tarvitse muuttaa kaikkea ees taas - nyt kun alan pakkaamaan, pakkaan vain vaatteita ja tietysti kannettavan tietokoneen ja kameran ja sen sellaiset mukaani.

Lähtö takaisin Englantiin on ylihuomenna. Kesällä ehdin jo kovasti miettimään jäisinkö Suomeen, mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Alun ahdistus siitä, että olen taas kaukana ystävistäni ja läheisistäni on muuttunut nyt tietynlaiseen huojentumiseen - elämä Englannissa on minulle toisenlaista kuin täällä. Saan toivottavasti rauhassa aikaa opiskeluun ja odotan innolla mitä yliopiston ylioppilaskunnan baarissa työskentely on. Sain nimittäin sieltä työpaikan, aluksi nyt Freshers' Weekin ajaksi ja jos se menee hyvin niin koko lukuvuodeksi.

Tulevana lukuvuonna tulen opiskelemaan käsikirjoittamista syvemmin kuudella kurssilla.

1. Understanding Media
2. Writing a Fact Based Script
3. Authors and Audiences
4. Scripts into Production
5. Adapting for the Screen
6. Writing TV Series

Jotenkin tuntuu hassulta, että nuo ne on, enempää ei saa. Haluaisin juuri nyt opiskella politiikkaa ja etiikkaa ja vähän syvemmin viestintää tähän lisäksi. Ehkä oikea ratkaisu on hakeutua maisteriohjelmaan suomalaiseen yliopistoon ja ahmia niin paljon kuin ehtii? Mielessä on myös ollut suorittaa etäopintoina joko Tampereen yliopiston tiedotusopin tai Helsingin yliopiston viestinnän perusopinnot avoimessa yliopistossa. Sitä ajatusta pitää vielä hetken verran sulatella.

Nyt päällimmäinen huoli on mitä kaikkea pakata tällä kertaa mukaan. Äidin antamat kauniit uudet villasukat ja ostamani toppaliivi lähtevät varmasti matkaan ja sadetakki on tänäkin vuonna tarpeen. Hai-kumisaappaat ovat kiltisti Englannissa miuta odottamassa.

Vähän jo jännittää. Viime vuoden vaihtarit ovat palanneet kotiin, mutta mie menen sinne takaisin. Hurjaa.

100:s kirjoitelma ja vuoden loppu!

Noniin! Kävin huhtikuun viettämässä pääsiäislomaa Suomessa ja palasin nyt viikko sitten takaisin tänne Englantiin viimeisiä luentoja ja tehtävien palautuksia varten. Sää oli uskomattoman kaunis Suomessakin, mutta kun täällä seuraavana aamuna avasi silmänsä ja käveli puutarhaan ihmettelemään auringonpaistetta ei ymmärrys vain millään riittänyt, miten huhtikuussa saattoi tuntua jo niin kesältä! Kaikki kukat ovat puhjenneet kukkaan ja puut saaneet vihreät lehtensä kolmen viikon poissaoloni aikana. Hengitin vain syvään ja huumannuin. Mitenkään muuten sitä tunnetta on vaikea kuvailla.

Luentoja on enää jäljellä vain tämä viikko ja tänäänkin yliopisto on suljettu bank holidayn takia. Britit ovat niin joviaaleja, että kun juhlapäivä (tässä tapauksessa toukokuun ensimmäinen, mistä lie syystä sitä täällä juhlistavat...) osuu viikonlopulle, annetaan se vapaapäivä sitten seuraavana arkipäivänä. Joten tässä on nyt sitten nelipäiväisen viikonlopun viimeinen päivä menossa, perjantainakin kun oli vapaapäivä kuninkaallisten häiden takia. Yllättävää kyllä, Primark tai muut vaatekaupat eivät antaneet vapaapäivän haitata aukioloaan...

Southampton Solentissa opiskelee yllättävän paljon suomalaisia Erasmusvaihtareita, jotka pistivät vappupäivänä Suomalaisen Vappupiknikin pystyyn yliopistomme lähellä sijaitsevaan puistoon. Oli ihan mielettömän kivaa saada olla niin suomalainen kuin mieli teki! Juotiin skumppaa, syötiin mansikoita, kuunneltiin radiota, puhalleltiin serpentiiniä ja ilmapalloja, höpötettiin muunmaalaisten ihmisten kanssa suomalaisista vappuperinteistä ja olipa eräällä pojalla ihan supisuomalainen Kurkokin juhlapäivää varten varattuna. Itse toin ylioppilaslakin tänne Englantiin edustamaan - pitäähän sitä nyt käyttää silloin kerran vuodessa, kun annetaan! Ja muutenkin tuntui hyvältä näyttää, että Suomi ja sen perinteet ovat edelleen todella rakkaita. Keväällä meinasi nimittäin tulla pyydeltyä vähän liiankin kanssa anteeksi sitä, että on muualta kotoisin.

Keskiviikkona meillä on vieraileva luennoitsija BBC:n draamatuotantojen käsikirjoitusosastolta. Edellinen luennoitsija samasta paikasta oli aivan huippuhyvä, joten odotan tätä tosi mielenkiinnolla. Sitten ei olekaan enää kuin yksi kohtaustyöpajasessio torstaina ja perjantaina esseiden palautus ja ensimmäinen vuoteni täällä yliopistossa on ohitse. Niin se aika vierii.

Toivottavasti tästä blogista on ollut apua ja iloa teille lukijoille ja erityisesti niille, jotka harkitsevat opintojen suorittamista täällä Englannissa. Haluan huomauttaa, että monia merkintöjäni on varmasti sävyttänyt kalvanut koti-ikävä ja hienoinen pettymys siitä, että todellisuus ei ainakaan täällä ole ollut ihan yhtä suloista kuin romanttiset mielikuvat vanhoista Englannin opinahjoista. Tästä kohtaa katsottuna olen kuitenkin tosi iloinen, että jaksoin tänne lähteä ja mikäli yliopisto, johon hakemista harkitsee, on saanut hyvät "paperit" vanhoilta opiskelijoiltaan ja brittilehdistön tiukoissa arvosteluissa, suosittelen tätä muillekin lämpimästi!

Mutta oi sinä suomalainen yliopisto-opiskelija! Ole sinä onnellinen, sillä sinua hellitään valinnanvapaudella, laajalla opetustarjonnalla, mahdollisuudella sivuaineopintoihin, opiskelijahintaisella ruualla, hauskoilla ylioppilaskuntien perinteillä ja ennen kaikkea - mahdollisuudella opiskella sinulle luonnollisella kielellä. Monta hyvää syytä jäädä suorittamaan opintonsa Suomeen, sillä ainakin minä olen oppinut arvostamaan sitä kovaa työmäärää, mitä suomalaisissa yliopistoissa opiskelijoilta vaaditaan.

Mutta toki jos täällä on Juuri Se Sinulle Oikea linja, kannattaa tietysti tulla! Parempi lähteä ja ottaa viinajuna (tuttuni lanseeraama käsite väheksyvän maitojunan sijaan) takaisin kotiin kuin katua, ettei tullut nuorena lähdettyä. Paitsi että ne yliopistomaksut ovat tosiaankin pomppaamassa ihan taivaisiin vuonna 2012...

Hyvää kevättä tai kesää, mikä säähän nyt parhaiten sopii!

Onko matkustaminen enää halpaa?

Tätä Iltalehden artikkelin yhteydessä julkaistua lelukonetta kummempaa Easyjettiä ei tule enää Suomen maalla näkymään - tai ainakaan lentämässä minun tarvitsemaani Helsinki-Lontoo-väliä. Easyjet lopettaa Helsinki-Vantaalta Lontoon Gatwickiin menevät lennot tulevana kesäkuuna 2011. Ei enää siis edullisia lentoja yliopiston lomia varten...

Sanalla sanoen uutisen todeksi toteaminen oli miusta aika musertavaa. Opiskelijana arvostan suunnattomasti mahdollisuutta tulla käymään kotona järkevään hintaan silloin kun pidempiä lomia yliopistosta tarjotaan - eli jouluna ja pääsiäisenä. Ja tietty elättelin toivetta, että ehkä ensi vuonna joku tulisi käymään luonani kylässäkin siellä päin. Olen yksinkertaiseen palveluun ollut erittäin tyytyväinen - mitäpä sitä kummempia tuollaisella reitillä kaipaa, kun on eväät pakannut itselleen mukaan. Eikä se ylimääräinen matkalaukkukaan kamalan kallis ole ollut, £10 suunta!

Karmeinta kuitenkin oli ajatella, että paitsi lentolippujen hinnat tulisivat nousemaan, tulisi myös matkustaminen lentokentältä Southamptoniin tuplaantumaan, ellei jopa triplaantumaan ja että joutuisin vastaisuudessa Gatwickin yksinkertaisen ja miellyttävän siistin lentokentän sijaan juoksentelemaan taas Heathrowin massiivisissa sokkeloissa. Ei kiitos! Pidän Gatwickista. Sen terminaalit ovat mielestäni sopivan pieniä. Tulee suuren maailman meininki, muttei joudu hukkaan. Ja Gatwickin lentokentältä menee parhaimmillaan suora junayhteys Southamptoniin ihanien maalaismaisemien ja pikkukaupunkien halki - ja hintaa lentokentältä sinne siirtyminen maksaa aikuiselle parhaimmillaan vain £10 puntaa, eli kolme kertaa vähemmän, kuin Heathrowista.

Riemuni olikin siis melkoinen kun ymmärsin, että eivät ne Helsinki-Gatwickin välin halvalennot olleetkaan täysin kadonneet!



Kauan eläköön pohjoismainen yhteistyö! Norjalainen halpalentoyhtiö Norwegian Airlines on aggressiivisesti ottanut itselleen tilaa Skandinavian ja Suomen ja ellei vähän koko muunkin Euroopan halpalentoliikenteessä. Edulliset lennot Englannin ja Suomen välillä jatkuvat edelleen - ja mikä ihaninta, saan pitää kiinni mielitietystäni, Gatwickin lentokentästä!

Kenties joku sitten vielä saattaisikin tulla ensi vuonna minua käymään moikkaamassa siellä Englannissa! Ja saanpahan haaveilla siitä, että ehkä tulevaisuudessakin voi tulla nenäänsä täällä ihanassa kylmemmässä koti-Suomessakin näyttämään.

Jos olet matkalla Lontooseen, Brightoniin tai Southamptoniin (tai niille nurkille) voin erittäin lämpimästi suositella Gatwickiin lentämistä Heathrown sijaan. Vaikka Heathrow sijaitsee Lontoon metroverkon saavutettavissa, ei Gatwickista kestä (tavallisellakaan junalla!) juuri kauempaa päästä Lontooon keskustaan. Junalipun hinnasta en kauheasti osaa sanoa, mutta ei se kovin paljoa kalliimpi voi olla, kuin ökyhintainen metroverkkokaan! Junissa on myös vähän miellyttävämpää kulkea isojen matkalaukkujen kanssa, kuin Lontoon ahtaassa metrossa ja hirveät määrät portaita sisältävissä metrokäytävissä...

... Norwegian ON halpalentoyhtiö, mutta ainakin Helsinki-Tukholma-välin se lensi ihan mallikkaasti, eikä miulla ole mitään syytä epäillä, etteikö tämäkin tuleva suhteemme tulisi olemaan erittäin miellyttävä!

Ai että miten tuli tästä löydöksestä hyvä mieli. Ja hyvää eduskuntavaalipäivää, Suomi-rakas.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Viikonloppu Brightonissa

Vietin viime viikonlopun kovin kesäisessä Brightonissa. Tunnin junamatkan päässä Lontoosta sijaitseva merenrantakaupunki on niin idyllinen, että haluan suositella jokaiselle Lontooseen matkaavalle päivävisiittiä Brightoniin. Meri, kivikkoinen ranta, pikkuiset ostoskadut aivan keskustan sydämessä ihanine putiikkeineen ja kojuineen oli juuri sellaista fiilistä, jota haluan matkustellessani kokea. Valitettavasti en noista upeista ostoskaduista tajunnut ottaa valokuvia ollenkaan, mutta jos nautit Tukholman Gamla Stanin tai Lontoon Camden Townin fiiliksestä, on Brightonin lanet ehdottomasti nähtävä. Kuulemma kaupungin yöelämäkin on aivan ensiluokkaista, siihen ei tosin tällä reissulla tullut tutustuttua.

Ensimmäisen kuva näyttää aika hyvin, miltä kilometritolkulla Brightonin ranta näyttää - noita pieniä kojuja oli satoja pitkin rantabulevardia. Ilmeisesti moisen kojun voi ostaa tai vuokrata perheensä käyttöön ja kävellessä tulikin nähtyä monessa kojussa asukkaita joko siivoamassa, remontoimassa tai istumassa kansituolissa eväistä ja auringosta nauttien. Ei mikään hullumpi versio suomalaisille tutummasta siirtolapuutarhakulttuurista.

Brighton on Englannin homoystävällisin ja hipein kaupunki, mikäli tuttujeni puheisiin on luottaminen. Kaikkialla keskusta-alueella oli tällaisia toinen toistaan upeampia katutaideteoksia. Vahinko, etten tajunnut kuvata muita kuin tämä värikkään merenneidon.

Pysähdyin myös ihastelemaan tätä harvinaisen kuuluisaa parturiliikettä. Pahoittelen todella hölmönnäköistä poseerausta.

Sunnuntaina oli myös syntymäpäiväni. Takaisin Southamptoniin palatessa löysin ystäväni lähettämän syntymäpäiväpaketin odottamassa. Kortti ja paperi olivat niin ällöttävän suloisia, että oli pakko ottaa valokuva, ennen kuin raaskin sitä avata. Oli muuten elämäni ensimmäinen syntymäpäivä täysin ilman lunta. Aiemmin on ollut ainakin jonkinlaisia kinoksia jossakin jäljellä.

Brightoniin matkustamisesta enemmän innostuville suosittelen turisti-infokotisivujen lukemista.

Pyykinkuivaustupa

Deadlinet alkaa lähestyä, eli on se aika kuukaudesta, kun pitää selkeästi siivota. Vietin eilisen tehden perusteellista siivousta huoneeseeni - kaapin päälliset, laatikot, kaikki (kirjoituspöytää lukuunottamatta) siistiksi ja puhtaat lakanat sänkyyn. Vähän sillä, että olin kunnon siivoamista laiminlyönyt, vähän sillä, että lähestyvä pääsiäisloma tarkoittaa sitä, että osa tavarasta pitää pakata ja tuoda Suomeen. Tuoda ne jutut, joita ei täällä ole tullut käyttäneeksi ja tarvinneeksi. Ja tarkistettua, että miten paljon sitä tavataa täällä nyt oikeastaan on.

Tänään ohjelmassa oli sitten pyykkipäivä. Pyykkituvan koneet toimivat kolikoilla ja valitettavasti jäin ihan pikkasen vajaaksi, ettei voinut kuivasrummussa vaatteitaan pyörittää. Sinällään ei haittaa, paitsi etten ole vielä(kään) tullut hankkineeksi kuivaustelinettä. Yritän lykätä sen ostamista ensi vuoteen, jottei tarvitsisi murehtia, saako sen mahtumaan johonkin kesäksi odottamaan.

Aika hilpeä mustalaisleirin tunnelma tuli, kun vaatteita on joka paikassa roikkumassa.

Lämpötila aurinkoisena päivänä +18 astetta

Kuvaterveisiä pitkästä aikaa. Ei meinanneet paikalliset tutut ymmärtää, millaisen ihmetyksen jo helmikuussa ilmestyneet ensimmäiset kukkaset miussa aiheuttivat. Tai näin maaliskuun puolessa välissä kukkiva kirsikkapuu.

Tekevälle sattuu ja tapahtuu - vähän oli naurussa pitelemistä tätä operaatiota katsellessa matkalla yliopistolle. Onneksi kenellekään ei käynyt pahemmin ja puukin taisi selvitä ilman pahempia vaurioita.

Hyvää keväänodotusta kaikille!

Alkoholin ja nuorten naisten yhdistämisestä

Sunnuntain vastaisena yönä miun huoneeni ovelle koputettiin puolen yön jälkeen. Oletin, että oven takana olisi kämppikseni, mutta siinä seisoikin tutuksi tullut asuntolamme vanhempi yövartija. Hän tarvitsi apua sammuneen tytön kanssa ja mie olin ainut, kenen puoleen hän luotti voivansa kääntyä. Aiemmin tänä vuonna tuli autettua bileissä sammunutta kurssikaveriani, joka jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia. Vartija tuli siinä tilanteessa viimeistään vähän paremmin tutuksi.

Sinällään todella kunnioitettavaa ja huomaavaista, ettei tämä vartija tahtonut kenenkään miehen menevän sinne vessaan sammunutta tyttöä auttamaan, ettei kenellekään tulisi myöhemmin sanottavaa siveellisyyden loukkaamisesta tai tajuttomana olleen tytön ahdistelusta. Kai se sen verran oli sinne kuitenkin kurkistanut, että tiesi ettei miun hakemiseni veisi liikaa aikaa tai vaarantaisi tytön terveyttä.

Ite en ole koskaan juonut itseäni siihen kuntoon, että taju lähtisi tai filmi katkeaisi ja näin ajattelin asian pitääkin. Ei ole nämä lähikuvat rommi- tai vodkapullon kumoamisen seurauksiin saanut miuta vielä ryhtymään absolutistiksi, mutta ainakin ovat vahvistaneet jo aiemminkin varovaista käyttäytymistäni alkoholin suhteen. Ehkä en vain luota, että ympärillä olisi aina yhtä hyväntahtoisia ja asiansa osaavia tyyppejä kuin täällä asuntolassa nämä vartijat on - eikä se pahoinvointikaan missään määrin voi sanoa miuta houkuttelevan.

Mutta kai nämäkin ovat näitä mieleenpainuvia asuntolaelämän kokemuksia. Ja onhan se mukava tietää, että kun tarvitaan jotakuta johon voi luottaa, täällä käännytään miun puoleeni.

Kuva täältä.