Minun valtakuntani

En ole tänä vuonna jaksanut kantaa kameraa mukanani, joten kuvapäivitykset ovat jääneet tosi pahasti tappiolle. Nyt kuitenkin päätin ottaa vihdoin valokuvia huoneestani - tai siitä, miten tästä huoneesta on tullut miun paikkani. On kyllä tosi kivaa kun niinä hetkinä jolloin syksy alkaa masentamaan tai muuten tuntuu rankalta olla täällä, tässä huoneessa miun on hyvä olla. Ja se hyvä olo tulee ihan pienistä asioista, Muumilakanoista, kivasta lampusta ja vaaleanlilasta nuottitelineestä.

Kamalan kaunis maailma

Olen aina varhaisteini-iästä asti rakastanut syksyä. Southamptonissa marraskuun ensimmäinen päivä oli niin hirvittävän kaunis, etten muista toista yhtä kaunista syyspäivää. Pics, or didn't happen! huutaisi joku ystäväni ja muutaman malliotoksen teille annan.




Kuvat on otettu Nokian kännykällä. Piti hankkia uusi luuri, että sai GPS:n - olen aivan harvinaisen erinomainen eksymään. Ehkä se, etten ole liikkunut julkisilla täällä on pelastanut miut pahemmilta ongelmilta - kerran on GPS:stä ollut oikeasti hyötyä, kun etsittiin erästä pubia. Ja oikein hyvä pubi olikin, siitä tullee vakiopaikkani täällä.

Luentoja on tällä viikolla jouduttu perumaan kun luennoitsijan lapsi on vakavasti sairaana. Toivottavasti pieni parantuisi pian, sillä onhan se kurjaa olla kipeänä ja palaisin oikein mielelläni takaisin luennoille. Onpahan tällä viikolla aikaa sitten kirjoittaa käsikirjoituksia - tällä hetkellä olisi kuusi n. 5-15sivun käsikirjoitusharjoitusta työnalla. Katsotaan, mitä kaikkea jännittävää saa aikaiseksi. Luvassa on aloituskohtauksia mm.

• science fiction elokuvaan, aiheena satu Lumikista ihmiskunnan tuhoutumisen jälkeen
• romanttinen komedia morsiusparista, joka päättää odottaa hääyöhön saakka vaikka eivät kumpikaan enää ole neitsyitä
• perhedraama (liian) nuorista vanhemmista ja pikkupojasta, joka tykkää piirtämisestä
• komedia tv-sarjan pilottijakso, sankarina hyvin omalaatuisen elokuvaohjaajan alaisuudessa työskentelevä juoksupoika
  
• kuvitteellisen jatko-osan aloitus ihan mihin tahansa elokuvaan, itse ajattelin ottaa Manaajan työn alle
• unohdan varmaan jotain....
  

Harmaana päivänä ei saa hymyillä

Voisipa omaa mielialaa säädellä kirkassävyisemmäksi ja valoisammaksi samalla lailla, kuin valokuvia! Tänään olisi ollut tarvetta sellaiselle. Harmaa ilma iski ihan samalla voimalla sisääni kuin aina ennenkin, aurinkoisen kesän aikana ehti unohtamaan sen latistavan tunnelman. Sadepäiviä rakastan, mutta tällaiset harmaat pilviset mitäänsanomattomat päivät ovat ihan kamalia. (Ja niihin pitäisi kai tottua pian, mikäli legendat Englannin ilmastosta pitävät paikkaansa.)

Päivää pahensi entisestään uuden passin hankkiminen. Huomasin nimittäin nykyisen passini vanhenevan 5. helmikuuta 2011. Eikös passin pidä olla vähintää 6kk voimassa matkan alkamisen jälkeen? Ehkä muuttoa ei luokiteltaisi ihan tavalliseksi lomamatkaksi... Kehittelin hetken kauhuskenaarioita miten Englannin viranomaiset pysäyttäisivät minut lentokentälle ja palauttaisivat takaisin Suomeen ja mitä ikinä. Onneksi uuden passin toimitusaika on kuitenkin vain viikko, joten ensi perjantaina minulla pitäisi olla elämäni ensimmäinen biopassi hallussani.

Passin hankkimisessa masentavaa oli tietty poliisilaitoksella perjantai-iltapäiväruuhkassa odottelu, mutta se varsinainen inhotusosuus oli valokuvan ottaminen. Passikuvathan eivät onnistu ikinä ja nykyään niissä on vielä sääntönä: ei saa hymyillä!

Kuva.

Edellistä passia hankkiessani joskus varhaisnuoruudessani isäni oli minulle vihainen, koska hymyilin passikuvassa. Neiti tiskin takana kuitenkin kertoi, ettei missään ole kielletty passikuvassa hymyilemistä, mutta nykyisen säännöksen mukaan passikuvassa ilmeen tulee olla neutraali. En pidä kuvista, joissa en hymyile.

Alkanutta syysmasennusta vastaan päätin taistella alkukesälla Vero Modan alennusrekistä bongaamallani suloisella sadetakilla (jollaisen hankkiminen oli ihan ykkösprioriteeteissani ennen Englantiin lähtemistä) ja toissakesänä ostetuilla ruusunpunaisilla Nokian Hai-kumppareilla. Nämä päällä ja harmaata, sateista taivasta vastaan jupistessani yritän muistaa vanhan sanonnan - Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain vääränlaista pukeutumista.


Huomenna olisi edessä kodin siivoaminen ja matkalaukkujen pakkaamisen aloitus... Sadetakille ja kumppareille on laukusta löydyttävä tilaa, mutta ihana jättikokoinen violetti golf-sateenvarjoni joutuu kyllä jäämään Suomeen.

"Some people walk in the rain, others just get wet."
-Roger Miller